Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (52) HERMOT!!! (11) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (93) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

torstai 16. marraskuuta 2017

Maailma rauhoittuu


Hetki sitten jaloissani pyöri yksi rauhallinen, kipuileva papparainen sekä yksi nuori ADHD ikiliikkuja.
Kun papparainen pääsi kivuistaan ja ikiliikkuja jäi yksin, oli elämä outoa reilun viikon verran. Pari yötä ikiliikkuja etsi kaveriaan mutta totesi aika nopeasti että lauma on pienentynyt ja tällä mennään, ei mitään syytä paniikkiin.
Sen jälkeen alkoi ikiliikkuja etsimään nykyisen laumapaikkansa sijaintia. Siirtyi ruoanlaiton aikaan papparaisen vahtipaikalle pitämään keittiöhenkilökuntaa silmällä. Ilmestyi papparaisen sijasta paikalle välittömästi jääkapin oven auetessa. Ihmisten ruokailuaikoina ei enää tunkenut pöydän alle vaan makoilee papparaisen paikalla nurkassa. Ei enää vedä hihnalenkillä joukon kärjessä vauhtia koko ajan kiihdyttäen vaan sopeutuu muiden vauhtiin ja kulkee levollisemmin, ehtii jopa tutkia ympäristöä paljon tarkemmin kuin ennen. Ei myöskään koe tarvetta suojella ulkoilevaa laumaa vastaantulevien koirien aiheuttamalta uhalta vaan keskittyy omiin asioihinsa luottaen siihen että oman lauman jäsenistä kukaan ei tällä hetkellä tarvitse erityistä suojelua.
Kaiken kaikkiaan elämässä ei enää ole niin kiire. Ehtii odottamaan, ehtii nojailemaan toisiinsa, kirputtamaan ja rauhassa rapsuttelemaan ja kaiken kaikkiaan tekemään asiat rauhallisemmin.

Mitä tästä voi oppia?
  • Nuoret urokset eivät välttämättä koe tarvetta aikuistua vanhempien urosten läsnäollessa
  • Yhden kipu aiheuttaa stressiä lauman jokaiselle jäsenelle 
  • Stressivapaa elämä on parempaa elämää


lauantai 11. marraskuuta 2017

Spläsh ja Loiskis


Kipeintä on hetkeä ennen päätöstä. Silloin kun vielä taistelet vastaan, yrität löytää keinoja ja syitä joilla voisit siirtää sen viimeisen palveluksen tekemistä. Keinot loppuvat ja syyt paljastuvat tekosyiksi. Päätös on tehtävä, hetki on määrättävä.
Silloin helpottaa. Stressi loppuu ja tiedät tarkalleen jäljellä olevan ajan määrän. Voit kyynelten läpi hymyillen katsoa viimeisiä päiviä jotka saat täyttää kaikella ihanalla, juuri sellaisella jonka tekemisestä on näiden vuosien aikana nautittu eniten.

Uiminen!
Voiko Rakkimuksen mielestä olla ihanampaa asiaa kuin uiminen? No ei voi, kyllä uiminen on parasta maailmassa!

Laitoimme siis karvakorvat autoon ja suuntasimme koirauimalaan, nyt oli aika Rakkimuksen viimeiselle uintiretkelle. Olisihan sitä periaatteessa saareenkin voinut mennä, mutta Rakkimus ja kylmä vesi ei ollut se yhdistelmä jota olimme hakemassa.

Kyllä ne vaan ovat niin erilaisia!
Rakkimus ui rauhallisesti ja keräili leluja altaasta nauttien veden liikkeestä ympärillään 💜 Hanelle vesi taas on hyppyalusta jonne roiskaistaan niin lujaa, kovaa ja korkealle kuin vain voi 😂
Altaiden koko, huomioiden koirien täysin erilainen tapa nauttia vedestä, ei oikein puoltanut koirien uittamista samaan aikaan joten kaivoimme kukkaron pohjalta tarpeeksi kolikoita ja maksoimme kaksi peräkkäistä uintiaikaa.

Uiminen vedessä on ihanaa mutta suihkun vesi on selkeästi vaarallista 😁
Kotiin ajeltiinkin takapaksista kuuluvan tuhinan tahdissa, kaksi väsynyttä ja onnellista märkää karvakasaa siellä kuorsasi kylki kyljessä 💕

Fyi Fan! Suihkuvesi, YÄK!!

Jee, vesileikkejä! Kato mikä LELU!!

Altaan ylitystä veteen koskematta?

Vesihiiiiwiö?!?!


tiistai 31. lokakuuta 2017

Pallo pellolla?? Perkuleen PÖLÖ!!

Onko mahdollista että ohjaaja, se narunpäässä roikkuva 👿idiootti, voisi tehdä ajattelemattoman virheen? KAHDESTI?!?!?!

..... no on. Se on ihan mahdollista. Ja näin tässä taisi tapahtuakin 😞

Joskus kesällä 2015 antoi idiootti Hanelle pallon palkaksi peltojäljellä. Ja silloin huomattiin että Hane on liian saalisviettinen että näin voisi tehdä. Peltojälki on tunnetilaltaan herkkä ja vaikkakin eräällä tavalla tottelevaisuusliikkeen kaltainen, ei jäljestämisessä saa olla mukana lainkaan saalisviettiä. Joten note to my self: ei milloinkaan palloa Hanelle pellolla.

Ja sitten tuli kesä 2017. Pitkä, kahden pellon ylittävä siirtymä autolta omalle paalulle. Jäljen ajon jälkeen autolle palatessa, treenikaverin kanssa juorutessa, tuli (MIKSI!?!?!) jostain syystä annettua siellä takin taskussa ollut pallo Hanelle.

Nyt Hane ajaa jälkeä saaliilla.Metrin leveää ja puoli metriä maan pinnan yläpuolella kulkevaa hajutunnelia juosten ja kaahottaen. 😭

Onneksi alaosasto järjesti, kuin tilauksesta, peltojälkiviikonlopun. Vetäjänä luottokouluttaja pohjolan perukoilta. Opetti narunpäässä roikkuvalle idiootille, että pellollakin on aikansa ja paikkansa hallinnalle ja kurille. Tulokset näkyivät heti! Ja kun jäljestykseen tuli painetta, näkyi se positiivisesti myös esineellä.

Nyt on siis narunpäässä roikkuvalla idiootilla haasteena säilyttää tuo sama tunnetila ja vaatimustaso myös silloinkin kun luottokouluttaja ei ole vieressä. Muutama jälki tässä on jo onnistuttu, peukut pystyyn että onnistuu vastakin👍

Näin hienosti Hane osaa. Kunhan vain ohjaaja on kartalla....

TOSSA SE ON!! Anna NYT se palkka!

perjantai 20. lokakuuta 2017

Vain yksi voi olla ensimmäinen


On suuri etuoikeus saada jakaa palan matkaa elämästään täydellisen koiran kanssa.

Kiitos kun olit elämäni.
Kiitos kun sain olla elämäsi.

"Rakkimus Domesticus"
KONA
Vikkervaaran Iivana Pulma
2.1.2009 - 20.10.2017






sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Irtokoira


Rauhallinen remmilenkki lähiössä.

Omakotitalon pihasta kuuluu kiukkuista haukuntaa ja paukahdus kun koiran liekanaru katkeaa. Hetki meteliä ja melskettä kun Rakkimus saa reilut 50 kiloa raivokasta irtokoiraa päälleen.

Omistajalla ei mitään kiirettä, rauhallisesti kävellen saapuu pihaltaan tien puolelle kommentoiden "ei koirat toisiaan tapa". Katsokaas kun "ei näin isolle koiralle vaan ole narua joka kestäisi".
NARUA!!! 
Miten olisi vaijeri, kettinki, aita, hallinta?!?!

Ei, ei Rakkimus kuollut.
Päässä kolme reikää, toisessa etujalassa vähän enemmän ja syvempiä reikiä sekä nivusessa revähdys.
Kuvattu, tutkittu ja hoidettu. Ei pysyviä vammoja.

Tervetuloa meidän rauhalliseen lähiöön 😠



10.8.2017


maanantai 9. lokakuuta 2017

Kiertää kaartaa


KIERRÄ 👉 !

Just joo🤣


⛺️   ⛺️   ⛺️
  ⛺️   ⛺️   ⛺️


Eihän tuo nyt niiin vaikealta näytä, eihän?
Viime syksynä näille yritettiin luoda jotain pohjaa vaan lekkeriksihän se meni. Hane joko suorittaa yksittäisen piilonkierron TÄYDELLISESTI (ainaski melkkeist) tai sitten tarjoaa aivan kaikkea muuta. Mitä tahansa kunhan saa suorittaa ohjaajan lähellä jotta saa PALKAN välittömästi.
Huoh

Palataan asian ytimeen siis. Laumapalkka ja tottelevaisuus. Mennään kun käsketään ja palkka saadaan sitten kun ohjaaja niin päättää.
Siinä meillä riittääkin sitten ohjelmaa hetkeksi...

Ai niin. Ohjaajaa ei myöskään muun palkan puutteessa saa purra persiiseen.




keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Välineurheilua


Koiran koulutus ei ole välineurheilua... eiku... siis joskus se todellakin on välineistä kiinni että treenataanko turvallisesti vai vähemmän turvallisesti!


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Voihan varvas!



Saikkua koska varvas. Läpivalaisun mukaan ei rikkipoikkikatki, mutta joko pehmytkudos pazkana tai sitten on vaan ollut hetken poissa sijoiltaan.


Remmilenkit,
here we come 😈




keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Työnjohto


Anopille piti sitten koota joku hyllyjuttu parvekkeelle. Se on rankkaa puuhaa. Onneksi kenenkään ei tarvitse tuollaisen tehtävään ryhtyä yksin. AINA löytyy remonttireiskalle työnjohto avuksi.



Olkoonkin että kyseisellä työnjohdolla on huoltoluukku tai pari.... 😂






keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Mennäänkö tekemään?

26.5.2017

Tuosta se alkaa. Mennäänkö tekemään?
Sen kysymyksen kun esittää Hanelle, niin vastaus on aina KYLLÄ!
Jos jotain on rakennettu hyvin, niin treenien alustukset. Syömään kun mennään, niin jo vain alkaa kuono tuhista ja ajatus siirtyy nenähommiin, pellon pintaan. Akkoja hakemaan mentäessä siirtyy kuono ylemmäs tuuleen etsimään piilossa olijoita. Äijälle mennessä muuttuvat askeleetkin voimakkaammiksi ja raskaammiksi, on selvää että kohta ollaan tosissaan eikä leikitä. Kun mennään tekemään alkaa tarjoaminen ja aktiivisuus, kenttä on silloin meidän 💖


Tottis. Se vaikein, hankalin, kamalin. Ja jollain tapaa myös ihanin. Niin paljon suunnitelmia, niin paljon ideoita. Ja niin vähän toteutusta.

Joskus aikoinaan Rakkimuksen kanssa tuli treenattua päivittäin kotipihalla. Mikä siinä on niin vaikeaa nyt, miksei Hanen kanssa tule tehtyä yhtä aktiivisesti kotitottista? Lenkkeillessäkin tuli aiemmin pysähdyttyä milloin minnekin tekemään parit aloitukset. Vaan ei enää. Osasyynä tähän on se, että nyt lenkkeillessä noita karvakorvia on kaksi. Ja Rakkimuksen jos sitoisi jonnekin pylvääseen tai puuhun odottamaan Hanen minitottiksen ajaksi, menisi Rakkimus-ressukalta sipuli lopullisesti sekaisin.
Niin tarvitsisin yövuoroja potkimaan minua persuuksille!
Katsotaan tuleeko kesävuoroista riittävää potkua...

Hyvien treenien jälkeen on nokosten aika 💖
Vaan missä me nyt sitten menemme tottiksen kanssa?
Alustava osio on kunnossa, se vaatii vain pientä hiontaa ja ylläpitoa.
Seuruu... aukeaa ja tunkee vähän eteenkin. Ja kulkee tooooosi hassusti. Ei näet istu meikäläisen ja karvapersauksen askelmitat sitten lainkaan yhteen 😟 Ohjaaja on persjalkainen ja koiruudella on vauhdikkaamman malliset etenemisulokkeet joten nyt karvapersauksen, pysyäkseen ohjaajan epämukavassa tahdissa, täytyy edetä 🐇pupuloikka🐇tyylillä. Ei sitten lainkaan toivottava tapa! Tuohon päälle kun vielä lätkäistään saalistiltti patukkaan, on kulkutyyli sellainen että kokeessa tuomari joko tikahtuu nauruun tai keskeyttää suorituksen eläinsuojelullisiin syihin vedoten. Joten asialle on tehtävä jotain.... Nyt on menossa patukan poisto. Mikä on sikälikin todella tarpeellinen juttu, sillä tuo patukka on nyt tärkeämpää Hanelle kuin lauma, minä.
- whaat, ihan kuin tästä olisi ollut puhetta joskus Rakkimustakin treenatessa? -
Joten laumaa, laumaa, laumaa....

Mutta ei me ihan hunningolla olla!
Tottiksessa on tehty jääviä ihan urakalla. Peruuttamalla on ajettu käskysanoja sisälle ja vietin kautta on tehty liikkeisiin nopeutta. Ja Hane pelittää 💪
Luoksetulon asento on saatu suoristettua, kiitos meidän oman SydänKouluttajan.
Eteenmenon pohjustus on kunnossa, pitää vain ottaa sekin vakiokaavioon mukaan.
Noutoon on tehty monia pieniä osia kotona valmiiksi, niitä pitää jatkaa vielä ennenkuin uskallan ruveta yhdistelemään osia. Ihan liian tuoreessa muistissa on kapulaa mälvivä koiruus, tästä en halua samanlaista.

Laumaa ja luopumista. Oliskohan siinä meille seuraavan tottisrupeaman pääasiat. Ja sitten kaikkia noita muita siinä sivussa 😜

Vaan nyt nukkumaan, huomenna ja ylihuomenna on viimeiset hetket käydä jäljellä. On sen korkuista jo pelloilla että ylihuomisen jälkeen on käyttökieltö muutamaksi viikoksi. Onneksi kohta on taas käsillä mahtava peltojälkiviikonloppu oman porukan kesken ja tutun kouluttajan johdolla. Ja SPL Kesäleiri, silloin ollaan koko viikko taas ihan pellolla. Sen jälkeen koittaakin jo aika jolloin "omat" pellon on ajettu ja päästään taas itsenäisestikin treenaamaan. Vaan tässä peltotaukoilun aikana onkin sitten hyvä hetki tempaista oikein kunnon tottisputki 💪💪





sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Milloin treenataan?

Auringonvaloa, kärpäsiä ja tiukat aikataulut. Jep, noista tunnistaa että talvikausi on ohi ja treenikausi kiivaimmillaan. Jokavuotiseen tapaan kalenterin tunnit ja päivät ei vain tunnu riittävän :(
Miten te muut saatte viikot riittämään kaikkeen?

Mun kalenterissa on joka viikkoa jaettavissa 5 arkipäivää, 7 iltaa ja 2 viikonloppupäivää.

Yleensä ne jakautuu näin:
5 arkipäivää: nämä kuluu kaikki ansiotyössä
2 iltaa: nämä kuluu yleensä osittain ansiotyössä
2 viikonloppupäivää: toinen kuluu hakumetsässä/pellolla ja toinen pellolla/tottiksessa
2 iltaa: nämä kuluu suojelutreeneissä
1 ilta: tämä kuluu oman kentän tottistreeneissä
1 ilta: tämä kuluu hevostallin vieressä tottiksessa tai pellolla
1 ilta: tämä kuluu lenkkeillessä tai jossain ihmisvoittoisessa jutussa (tai sit treenaten)
1 ilta: tämä kuluu pellolla
1 viikonloppupäivä: tämä kuluu lenkkeillessä ja chillaillessa
1 viikonloppupäivä: tämä kuluu kotitöissä ja ostoksilla ja joskus jopa ihmisvoittoisessa jutussa
1 ilta: tämä kuluu pyykätessä

Yhteenlaskun tuloksena mun keskimääräisessä viikossani on siis
5 arkipäivää
4 viikonloppupäivää
9 iltaa


Mä haluun lisää päiviä mun kalenteriin!!
Ja mulla on oikeesti ikävä yövuoroa. Tulis jo talvi.... EIKU!?!?!!!  
Ei. KESÄ ON HYVÄ ;)
Pitää mennä. Kiire on.


maanantai 22. toukokuuta 2017

Ruåttinmaalla?

Voe elämän kevät! Nyt mää kuulen ko meitin oma auto tullee pihaan! Eikä laisinkas liian aikasin, täsä on kuulkaa vähä jo tarvetta tonne puskan juurelle, luonto kutsuu nääs, eikä syöminenkään mitenkään huonolta idealta kuulosta.
Jep, se on muidu, mää tunnistan askeleet. 
Hei, se on käyny siel joriinin juurella, vai mikä Kasvi sit olikaa, ko sillä kuuluu olevan Hane mukana. Kauhia miten ne pittää kamalaa meteliä tual rappukäytävässä.

MoroMoroMoro! Oleks sää ollu koko ajan täällä yksinäs kotona? Mää olin kuule testaamasa uutta hotellii. Tää Kasvin hotelli on vähä erilaine ko se Sisukkaan hotelli. Aikases makee mesta, kuule. Mettää ja läänii vaiks kuin paljo. Ja kuule, et usko, mut mää sain semmosen hotellihuaneen, oikeen sviitin, ko siin oli oma pieni ovi josta pääsi omalle yksityiselle pihalle! Ei tarvinnu odottaa et koska pääsee pissalle tai oravia kattelemmaan, senkos meni siit omasta ovesta ulos vaan.

No moro! Oikeen sviitti vai? Jaa Kasvin hotelli? Siis mikä kasvi, joku joriininjuuri vai?

Emmää tiedä. Jostain kasvattajast se muidu puhu ja jostain Huvikummust.

No sit mää tiärän misä saa olet ollu!

Ethä sää sitä voi tiätää misä mää olen ollu?!

No kasvattaja on kuule semmonen mikä antaa ruakaa et kasvais. Ja Huvikumpu on kuule yhren ruåttalaisen likan, Pippi joku Lång-jottain, kotitalo. Joten sää olet ollu ruåttissa syämässä!


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Pelastaja

Alaovi kävi. Joku kävelee raput ylös... pyssää meitin oven taa ja rapistelee avaimii. Joo, naapuri. Ei tullu meille, meni viereisestä ovesta.

Taas käy alaovi. Varmaan taas naapuri. Avaimet kilisee. Juma, meitin ovee avataan! Kuka siält tulee, ei ol muidu, ei ol rinsessa, ei ol... Heeei, se on Hoka ❤️❤️
Sää tulit ja pelastat mut, kaikki muut on mut hylänny. Mää rakastan sua!
No ni, ota, ota ny ne kassit, ruuat ja hemut, älä unohra hemukassii. Sit mennää, tuu jo, mää haistoin jo et sun autos on tual tiän vieres, paa nyt laittain töppöst toisen etteen!

Ni et hyvin mun kuulkaa kävi. Hoka tuli ja pelasti mut ja viäläpä ennen ko tuli aika syörä iltaruaka. Parrautta 😘

Tää on kuulkaa tosi kiva tää Hokan kämppä. Tääl on vessan oven allaki iha vaan meit koirii varten semmone piäni rako et siit voi vahtii et se vessassa oleva henkilö ei pääse mistään salaovest karkuu. Mää vahdin ja nuuhkutan siinä joka kerta ko Hoka käy pissil. Mää kuljen sen perässä joka askeleella, se on mun kiitollisuuren osotus siittä et Hoka ainoona ei hylänny mua. Nyt mää en hylkää sitä ikinä!


Autsh!
Tääl ei kyl saa koirat mennä soffal, se tääl on ikävää. Mut ei se haittaa, mää olen nii onnelline ko mä saan seurata iha lähietäisyydelt ja ihan koko ajan et mitä toi Hoka oikee tekee.
Se harrastaa tollast tikutusta ko muiduki aina joskus. Muidu ei anna mun kokeilla niit, mut Hoka antaa haistella niit tikui. Muute ihan kivat tikut, mut jos menee varottamatta liika liki, ni ne uppoo tonne kuanoreikään aika ilkiäste. Hoka sanos et oma vikas. En ymmärtäny moista kommenttia. Koitin uurestas.
SOFFALLA!!!
Jotenki must tuntuu et toi Hoka on pehmentyny hiukka. Vai onkoha se vanhentunu? Oli syy mikä tahansa ni ainaski se on höllänny tualt periaatepualelt. Mää menin, niinko tääl kuuluu mennä, nukkumaan tonne lattial matton päälle. Ja sit yks kaks Hoka rupes riahumaan soffalla, se nappas koiraviltin ja heitti sen soffalle. Mää kattosin pää kallellas sitä ja koitin muistella et oliks muidu ikinä puhunu mittään riahumiskohtauksist ja miättisin et onkoha tää vaarallist. Mut ei tullu miäleen et olis semmosist ikinä ollu mittään juttuu. Joten kait tää sit on iha vaaratont?
Sit Hoka lakkas riahumast. Koiraviltti oli hianosti soffan pääryssä ja Hokan oma tyyny ja tikutusvehkeet oli siin viäressä.


Pylly vasten pyllyä
Siin me sit istuttii monta iltaa viärekkäin. Soffalla. Hoka tikutti ja mää lepäsin viltin päällä ja lepuutin päätäni Hokan sylissä. Oikein oli semmonen ❤️rakkautta❤️ ilmassa olo. Ja siin soffalla mää sit nukkusin öisinki.


Ikinä ei tartte mittään tehrä yksin ko on saksanpaimennin talosa ;)
Kyl elämä Hokan kans vaan oli nii ihanaa. Rapsutuksii, hemui, päikkäreit, hemui, lenkkei, hemui, kainalokkain oloo, hemui....
Käytiin me kaupunkisaki. Ostettiin lissää tikutusjutui.
Vaan sit tais Hoka kyllästyy. Tai mikä sil sit mahtoka tulla. Mittään ihmeellist ei tapahtunu mut se kyllästys tais kyl tapahtuu sammaan aikaan ko mää tajusin et ne Hokan antamat kananmunat rupes kehittään vähä kaasuu tual mahavärkis. Ja ilmoi ei saa pirätellä, on muidu sanonu! Mää kyl parhaani yritin Hokalle osottaa kiintymystäni. Hetkekskää en jättäny sitä yksin, menin peräsä jopa keittiöön siksi aikaa ko hää tiskas. Mää uskollisest seisoin pualen askeleen mitan verran siinä takana ja huolehtisin turvallisuurest.
Mut niin siin kävi et hypättiin autoo ja Hoka vei mut takas kottii. Ens mää aattelin et jee, ihanaa, takas kotio!

Vaan ei tääl oo kettää.
Tänne se Hoka jätti mut.
Tyhjään kämppään....

Ei mee nyt hyvin meikäläisellä.

Kuvat (c) Hogatha

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Mut on hylätty?

Kevät ja melkkeest jo kärpäsetki. 
Kyllä huomaa jotta lisääntyny valo saa asiat muuttumaan. 

Jottain tapahtu tosa loppuvuodesta ja toi muidu rupes jättämään meidän kotitreenit väliin. Kyl se tota kakaraa vei välill treeneihi, mut ei ne ennää hinkannu juttui keittiössä. Meikäläisen kotitreenit loppus ko seinään. Ei sillä että niitä olis niin kauheen usein ollutkaan, mutta loppus sit sekin vähä. Ja varsinkin tosa vuodenvaihteen jälkeen ollaan Jörön kanssa tehty vähemmän pitkiä lenkkejä. Itte asiassa ollaan tässä parin kolmen viime kuukauden aikana tehty aikases paljon kävelylenkkei kolmistaan eli Jörö, toi ärsyttävä kakara ja meikäläinen. Ei oo muiduu paljon lenkeillä näkyny. Ja sit loppus Jörön lenkit!

Kattokaas ku muidu käski Jörön pakata kamansa (monta viikkoo se urputti et onks kaikki pesty ja et varmaan pakkaa kaikki eikä jätä mittään kottiin). Eli Jörö siis pakkas kamansa ja häipys. Ei oo näkyny. Luulen et sillon tällön soittelee muidulle. 

Sit muidu otti ja pakkas meitin ruuat ja kakaran maitohappopakteerit. Vähä mää mietin et mitäköhän nyt tapahtuu. Mut sit hypättiinki autoon ja ajettiin tonne Maskun mettään. Siäl on se mahtava Sisukkaan Loistohotelli. Ai että, mettää vaiks kuin paljo, saa juasta ja kaivaa ja ottaa nokoset puun juurel. Ruoka tuaraan nenän etteen ilman et tarttee mittään sirkustemppui suorittaa. Pääsee pitkälle lenkille puhtaassa maaseutumiljöössä. Ooh kuulkaa. Kyllä se on mahtava juttu et muidu päästää meidät välillä lomalle tonne Sisukkaan mamman hoteisiin. 
Elämätä <3

No meitin loma loppus ja palattiin kotio. Jörö on edelleen kadoksissa. Sit oltiinki vähän aikaa Hanen kanssa kahdestaan ja muidu vaan kävi pikaseen kusettamassa meittii muutaman kerran päivässä. Pikkasen saatto lihakset muuttua läskiksi ku vaan nukuttiin sohvalla ;)

Mun ruakia pakkasessa, valmiiks kassiin pakattuna.
Selvis sit sekin et miks muidu on ollu niin paljo poissa kotoo. On ollut kuulemma saattamassa Raunoa sateenkaarisillalle. Kyl mun vähä tuli sääli Raunoa. Siellä sillalla kun on se armottoman terävähampainen pieni Piskimus sitä odottamassa. Voi että sillä pennulla riitti energiaa, ei tule Raunon aika pitkäksi! 
Vähä mä veikkaan et meillä tulee sitä Raunoa ihan hervottoman ikävä.

Mutta nyt siis kun Rauno on lähteny, ni me Hanen kanssa ajateltiin että muidu ja kotireenit palaa normaaleiksi. Vaan ei. Vaikka muiduki otti ja tempasi yhdet kettiötottikset meille molemmille ja kävi Hanen kanssa isolla kirkolla reenaamassa. 

Mutta sitä iloo - eli normaalia elämää - ei kuulkaa kestäny ku pari päivää. Taas muidu otti ja pakkas kassiin ruokaa ja ne maitohappopakteerit. Ja sit se otti sen kassin ja Hanen ja häipys autolla jonnekki. Palas kotio parin tunnin päästä ja sano käyneensä Kasvin luona ja jättäneensä Hanen sinne. 
Siis miksi? 
Ja mikä ihmeen Kasvi, joku saakelin rehu vai? 
Eli onks Hane nyt mettässä jonkun joriininjuuren viereen hylättynä? 

Hemut, panta, valjaat ja hihna valmiiksi pakattuna.
Ja kuulkaa, juttu vaan pahenee. Vaikka en mä sitä heti tajunnu. Tehtiin meinaan illalla pitkä lenkki kahrestas muidun kans. Fleksillä. Sain ihan vapaasti tutkia kaikki ojat eikä muidu edes kiirehtiny vaan odotti rauhassa ku mää haistelin, luin viestejä ja vastailin niihin. Sit katottiin illalla yks leffa, lojuttiin yhdessä soffalla. Vaan sit rupes alkamaan se epäilyttävä osuus.... 

Muidu pakkas kassillisen omia vaatteitansa ja työvekottimensa (sen hedelmäpelin). Sen jälkeen se pakkas kassiin mun ruakiani, valjaat ja hemui. Aamulla syötiin kahdestaan rauhallinen aamiainen ja tehtiin taas fleksilenkki. Ja sit muidu otti omat kassinsa, sanos mulle hei hei ja häipys. Nyt mää tuijotan täällä yksikseni tota kassia johon mun tavarat on pakattu ja mietin että mitä ihmettä täällä tapahtuu...!?!?

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Tuskan luo vie tie


Jonain päivänä, elämämme ehtoossa, tulemme astelemaan siltaa pitkin ja kohtaamme jälleen luotamme lähteneet sielut. Minä suuntaan silloin kulkuni niitylle jossa pieni puolivuotias koira viettää aikaansa. Tänään tiedän että hän ei joudu odottamaan minua yksin. Hän on juuri saanut seurakseen ja suojakseen miehistä parhaimman.

Elon liekki sammui, sytytimme muistokynttilän. 
Hyvästi isä.




Sydämeni murtuu tämän surun alla. Katson ympärilleni ja näen heidät joiden kanssa vielä jatkan matkaa. Kiitos että olette olemassa.


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kiroilu on poissa


Matkallamme kohtaamme välillä voimakkaita yksilöitä, isoja persoonallisuuksia, sieluja joita ei voi vain kevyesti ohittaa. Katson vierelleni ja lähetän jonnekin kaukaisuuteen kiitoksen näistä matkaani jakavista ainutlaatuisista yksilöistä. Koirista, jotka ovat valinneet minut ihmisekseen ja muuttaneet maailmani, tehneet minusta eheämmän.

Ystäväni AinaUskollinen, joka jo ensi tapaamisella tuntui vanhalta tutulta, tärkeältä persoonalta, on kulkenut maan päällä seuranaan useita ainutlaatuisia sieluja. Yksi heistä on sielu joka vaati erittäin paljon mutta antoi ja opetti vielä enemmän.

Tänään päättyi Kiroilevan Mustan tie.
 Hyvää Matkaa 💔



perjantai 3. maaliskuuta 2017

Kanipuisto

Viime kesän muistoja, voih 💙


Mä niin käytin aikaa ja enerkiaa ton Jörön kouluttamiseen. Vein sitä monneen monituiseen kertaan kävelylle kanipuistoon. Ei sen nimi oikeesti mikkää kanipuisto oo, mut sillai me sitä kutsutaan ko siällä on aina kanei. Ne on oikeesti sitikanei, kotipupun ja rusakon risteytyksii. Mutaatioi. Isoi ja tyhmii.

Jörön koulutus onnistus iha nappiin. Se luuli et mää olen vanha ja kippii. Me käveltiin sillee hiljaksii, haisteltii kaikkee mahdollist ja mahrotont. Iha yks ja sama oliks siin jottain hajuij, mut mää poika haistelin. Ja Jörö uskos 😉

Ja sillai siin sit kävi, et lopultas me aina käveltiin sillee et Jörö höpötti ittekses, napsi valokuvei ja laski kanei. Iha kaikkee muuta mahrollista mutta ei puristanu lujaa mun hihnasta. Nih! Voitte arvata mitä mää orotin. Sitä oikeeta tilaisuutta tiätysti. 

Ja tulihan se tilaisuus.
Kaunis ilma. Kani, iso sellanen, ja vastatuuli. Mää haistoin kanin, kani ei haista mua. 
Jörö ottaa valokuvii. 
MIKÄ TÄYRELLINEN TILAISUUS!
Ei muuta ko oikkiaa vaihretta silmään ja NASTA LAUTAAAAAAAN!!!
Kohta syörään kanipaistii 😃😃


Just. Se piti sittenki siit hihnasta kunnolla kiinni 😒

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Nurinperin


Tällasii on meil talvisunnuntait. Ens me otetaa Jörö ja muidu ja lähretään ulos pakkaseen. Töppöstä toisen etteen ja vähä riahumist ja kauhiast haistelui ja kilometrei mittariin. Kyll on sen jälkeen nokoset niin ansaittu!
Ei kyl selitä et miks sää nukut nurinperin?


maanantai 13. helmikuuta 2017

Hitaat aivot

Me ollaan löyretty uus louhos!
Louhos? Oikeesti? Miten sivistymätön sää oikkee olet? Toi ei ollu mikkää louhos, iha tavalline kallio mettäsä.
Ei. Se oli pualipyäree, keskusta laski alas ja reunat oli korkeella. Siis louhos. Ja ihan uus koska mää en oo ollu siäl koskaa enne. Nih.
Huoh. No okei. Sovitaan et se on "louhos". Enkä määkä ollu siäl koskaan ennen ollu. Ni et uus, sellanen se ol. Aikases kiva muute. Paitti et oli narut kines koko aika.
Joo, miks? Mehä oltii tosi tosi nätisti, ihan hyvi olis voinu narut irrottaa!
Mää luulen et se oli sun syys.
Mun?!? Kuin nii muka?
No ensinnäkää sää et ollu nätisti. Sää verit nii et muidu meinas kaatuu monta kertaa.
Empä!
Kylläpä. Älä valehtele.
No okei. Ehkä vähä riahusin. Mut en pahalla!
Ei sil oo välii. Hyvällä tai pahalla, mut ko tempasee narusta, ni muidu kaatuu.
No niin kaatuu. Ja ihan sikamaisen hauskan näkösesti välil 😂 😂 
😂 Totta 😂 😂   Mut ei sillai silti sais tehrä 😂 Ja toinen syy oli kyl siinä ko sää et tottele aina ja siin oli iso tiä iha viäres.
No mua ei pari autoo haittaa kuule!
Mää sanosin et iso tiä. Siin ei kuule oo mittää pari autoo ko siin ol monta kaistaa ja iha helkkarist autoi. Sinne väliin ei tommosen jästipään kuule kannata mennä. Jos sää tottelisit aina ko käsketään tulla luakse, ni me oltais voitu olla ilman narui. Mut ko sää et tottele. 
Niiiii. Ko mun kroppa on välil nopiampi ko mun aivot. Ni sillon se tottelu on vähä vaikiaa....
Ollaan huamattu 😆





perjantai 3. helmikuuta 2017

Kuumailmapuhallin



Käytiin tuolla naapurikaupunkisa ajelulla. Nähtiin siäl uimahalli. Semmonen elukoil tarkotettu. Ja nimenommaan siis koirille. Ni että käytiin sit pulahtamassa hetkisen. Saarella kun on toi vesi jo pikkasen kylmän puoleista. Tuoll uimalassa ovat sen veden lämmittäneet. Oli iha helkkarin kivvaa käydä tällee kesäkauden ulkopuolella vähä pulikoimassa, suosittelemme jokaiselle!


Siäl oli semmoset pukukopit. Ei ollu niinku puhukuoneet, vaan semmoset pukukarsinat oikeestaan. Joka karsinassa oli suihku. Lämmintä vettä tuli sieltäki. Ja karvankuivaimet!

... vähä vähempi miellyttävä elämys noi kuumailmapuhaltimet :/

Mitäs siinä sen kameran kanssa sohit?!? Täsä hetkesä ei ol kuule mittää mukavaa. Mää pääsin just ton julmurin käsittelystä ja nyt Rakkimus on kärsimysvuorossa. Katto nyt ton Rakkimuksen korvia, iha selvää kärsimystä!

tiistai 24. tammikuuta 2017

Työn ääressä

Muidu tekkee nykyäs yhä vaa enempi duunii kotona. Tosa se istuu soffan nurkas ja näpyttelee tota vekotinta. 

Mää ko olen tämmöne melkkest tyäkoira, nii mää yritän tehrä oman osani hommasta. Mää ruukaan olla täsä viäressä, nukun sen jaloissa tai oon sit tällee käden ulottuvilla. Et aina ko sen ajatukset juuttuu, ni sit se voi vaa ojentaa kätensä ja rapsuttaa meikäläistä. Siit ol nääs iha tutkimus tehty, et ko tekkee töitä ja pittää fiksun koiran käden ulottuvilla, ni siin ihmisen ressihormoonit laskee. Ihmine on sillon tyytyväisempi, rauhallisempi ja sen ajatus kulkee paremmi. Eli se siis tekkee paremmin töitä. 

Jos oikkee ollaan tarkkoi, ni mun pitäs saara palkkaa tästä.

Mut ei tää mun suunnitelma aina mee putkeen ko toi perkele tuppaa aina tohon väliin. Ko se tutkimus kertos vaan et fiksun koiran läsnäolo auttaa ihmisii. 
Tollon koiran läsnäoloo ei eres tutkittu.

Ja kaiken lisäks toi tollo tuppaa kuarsaamaan täsä tyän ääressä.




tiistai 17. tammikuuta 2017

Voi kiasus!


Olisko MITENKÄÄN mahdollista että lakkaisit kuarsaamasta, KIITOS!!!
Miten täsä metelisä voi muka ottaa päivänokoset, häh?



tiistai 10. tammikuuta 2017

Palvonta


Tuo katse.
Täydellinen rakkaus.
"Kerro mulle, sano mitä sä haluat, mä teen aivan kaiken"

Huoh 💓

AinaUskollinen oman uskollisensa kanssa nauttimassa hetkestä.

Ni että tällasta mä tottishallilla joka viikko ihailen.

Ja sen jälkeen mä sit haen 💕Hanen💕 autosta ja meno muuttuu "vähän erilaiseks". Ei pelkkiä sydämiä vaan lisäksi vauhtia😈 ja 😆vaaratilanteita 😂


perjantai 6. tammikuuta 2017

Hakkuu hetki

Mettäsä kävelyllä. Tosi lähimettäsä eli siis remmissä. Siällä kun ei saa remmei irrottaa. Liikaa rakkei ja kulkijoit.



Löydettiin papparaisen kanssa rauhalline paikka josa oli kivasti raivaus ja hakkuu puuhaa. Jörö ja muidu koitti välil sanoo et josko jo mentäis etiäpäin. Mut me sanottiin et ei se ol lenkilläkä tärkiää se määrä vaan se laatu 😆😉😆 Ni et sit raivattiin hetken aikaa. Olipa kuule vähä kivvaa 😁
Tosta vois kuule piänel duunill tulla viäl vaikka tosi makee aurinkon otto paikka ens kesäks. 


maanantai 2. tammikuuta 2017

8, hyvä määä!


Tänäpänä, 
tammikuun toisena päivänä 
vuanna kakstuhatta ja seittemäntoista, 
mää täytän 
KAHREKSAN vuatta!

Pois alta risut ja männynkävyt, papparainen tulloo 😈😇😈