Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (49) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (19) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (217) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (18) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (63) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Klik, klik, kliketi-klik


Männä maanantaina me mentiin taas hallille. Het ko päästiin issoon risteykseen ni me laitettiin meno päälle Hanen kans. Huurettiin ja ulvottiin ja piipattiin, karjuttiin tolle muidulle nii et meinas omakkii korvat päästä irrota :D Ja kylhä se muidu sit totteli meittii lopultas ja käänty seuraavist risteyksist justiinsa niinko me käskettii. Hyvin koulutettu toi meitin ihminen ;) Ja kyl me sitä sit armahrettiin, oltiin iha hiljaa sit ko oltii viimisest risteyksestä käännytty. Eikä eres rähisty reenivuaroist vaa mentii justiinsa niinko muidu halus.

Siäl hallil oli tommone.






Mää sit menin sitä kohti ja haistelin et mitäs täält mahtaa löytyy.
Kuulin ko muidu (joka yritti olla niinko ei muka olis lainkkas seurannu et mitä mää tein) veti vähä henkee ja orotti, sil varmaa käsi jo jännitty valmiiks namii heittämää.
 
 


Ja sit mää nuuskuttelinkii siit jakkarast ohi!
Buahhahhaa, olsitte nähny muidun naaman :D :D :D





Sitä on sit nii helppo kiusat :D :D

Mut kyl mää sit armahrin sitä, sil ol naama niin pitkäks venähtäny ettei semmost olis jaksanu kattella. Mää sit kävelin suaraan sen jakkaran lua ja lämäsin käpäläni siihen päälle. Veikkasin et sitä se kuiteski ootti. Ja niinhän se oli. 
Sil oli taskus klikkeri (ihan ko mää en sitä mukamas olis haistanu jo heti hallill tulles) ja siält rupes kuulumaa kliketi-klik. Ja toisest kärest rupes lentelee broiskun syrämmii <3  <3  <3





Toi muidu on NIIN HELPPO :D  ja VARMA NAKKI   :D :D



lauantai 12. maaliskuuta 2016

Paineen purkua

Tämä postaus on pelkkää paineen purkua, aivojen tyhjennystä. Jos haluat lukea jotain hauskaa tai positiivista, etsi jokin toinen sivu. Täältä löytyy tällä kerralla vain ajatusvirran oksennusta.

Toivottavasti tämän postauksen ansiosta seuraavat 79 postausta ovat positiivisempia ;)


Paska.
Ripulipaska.
Hane parka.

Aina se yllättää. Jo rappukäytävän alaoven avatessaan sen voi haistaa. Ja se tulee juuri silloin kun kuvittelet että nyt on mennyt jo niin ja niin monta päivää hienosti ja elämä hymyilee ja kyllä tämä tästä. Ja SPLÄSH! Sieltä se tzattanan Mister Murphy iskee juuri tasan tarkkaan tuollaisena hetkenä. Pitää huolen että taas seuraavat pari kolme viikkoa kotiin palatessa verenpaine nousee ja hermo kiristyy. Alaovea avatessa vankinkin ateisti lähettää pyynnön yläilmoihin... älä tule huono paska, älä tule löysä paska....

Kyllähän minä tiedän. Lääkärikin siitä varoitti. Ja tiesin jo ennestäänkin että näin se menee. Asiat etenevät, suolisto paranee. Ja sitten, aina silloin tällöin, tulee pieni takapakki. Sitten taas edetään ja parannutaan. Ja sitten taas tulee takapakki, kämppä täynnä löysää ripulia.

Se on siis tuo pienempi. Eli nuorempi. Joka on itse asiassa fyysisesti isompi. Ei psyykkisesti ;)
Paino tuolla ihanaisella karvakorvalla, mun nallella, on noussut lääkärin kanssa asettamaamme tavoitepainoon ja nyt jopa sen yli. Karva kiiltää, energiaa riittää.

Ja sitten tulee taas se ripulipäivä.

Tämä touhu syö miestä. Naista. Meikäläistä.

Eräs ihana ihminen (joka on näitä asioita kyllä kokenut enemmän kuin ihmisen kuluu!) sanoi että takapakkien määrä on X. Joku päivä ne kuitenkin kuulemma loppuvat.
Jostain syystä tuo lohdutti uskomattoman paljon. Joku joka on tämän jo nähnyt pystyi toteamaan että noin se menee. Ja mikä parasta, se ei jatku näin ikuisesti.
Tähän minä luotan.

Minulla on mahtavat taustajoukot. Löytyy kumppania, mukanaeläjää, tukijaa, neuvonantajaa. Ja omaakin kokemusta ruokavalion rakentamisesta löytyy Rakkimuksen allergioiden myötä. Periaatteet on hallussa. Pienin askelin, suoliston palautuminen kestää kuukausia. Tällä hetkellä näyttää että haluttu lopputulos on saavutettavissa ja jopa suhteellisen varmasti.

Vaan tämä matka sinne on yllättävän rankka.

Ollaan me reenattukki ;)

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Piänii vihr... eiku valkosii miähii!

Me synnymme tänne pieninä ja viattomina. Elämämme jokaisena päivänä me kehitymme ja kasvamme (kasvun, varsinkin leveyssuuntaisen, toivotaan kylläkin loppuvan järkevässä vaiheessa) ja opimme uusia asioita itsestämme ja ympäristöstämme.

Kaikki eivät ole kuin samanlaisia kuin minä. Toisilla meistä on ihossa höyheniä, toisilla karvoja - niitäkin erilaisia - sekä toisilla ei mitään. Myöskin jalkojen määrä vaihtelee. Silmien, suun, nenän ja korvien lukumäärä yleisesti ottaen lienee suhteellisen vakio (?).

Maailma myös laajenee, aina löytyy uusia alueita joilla en ole vielä käynyt. Näiltä alueilta usein löytyy monia ennen näkemättömiä juttuja.

Näköjään on myös mahdollista että noilta tutkimattomilta aavoilta alueilta joskus tulla tupsahtaa outoja juttuja ihan minun omaan kotipiiriini!

Ja painotan tässä nyt, että olen todellakin tietoinen elämän monimuotoisuudesta. Minua on jopa valistettu taivaalla näkyvissä tähdissä asustavista erilaisista olioista, kaasumaisista höttöröistä sekä vihreistä isosilmäisistä paksukaisista.

Vaan tänne minun omalle "takapihalleni" on nyt tupsahtanut tällainen valkoinen lyhyt paksukainen. Nostin kaikki selkäkarvat (häntään asti) pystyyn ja hännän taivaisiin vaan ei se ymmärtänyt väistää. Ei reagoinut tuo pallomaha mitenkään. Murisin hiukan jotta tyyppi ymmärtäisi häipyä minun kadultani huitskulan nevadaan. Edelleenkään tuo ei hievahtanutkaan. Nappasin sitä toisesta kädestä (?jokin käden tapainen uloke?) kiinni. Uloke hajosi mutta vieläkään tyyppi ei hievahtanut! Ihme olio. 
Tuossa vaiheessa Rakkimus jo kieri maassa mahaansa pidellen ja nauroi. Hävytön!
Väitti ettei se ole elävä. No Muidu sitten käski rauhoittua ja mentiin yhdessä tsekkaamaan tyyppi. 

Mä en sit tykkää olla ton lähellä. En!
"Katso tänne" ?? MIKSI? Eiks tää jo riitä?
Siis se oli LUNTA! Maassa ei ole lunta kuin nimeksi ja silti siitä on jotenkin muodostunut tuollainen valkoinen tyyppi. En tykkää. 

Ja sit käskettiin istua siinä vieressä ja poseerata. Muidu ja Muidun kamera, pöh!
Onneksi Rakkimus joutui kärsimään saman kohtelun.

No toi on vaan lunta mut en mää siit silti tykkää.
Noh, JOKO RIITTÄÄ?

Eilen (kun kamera ei ollut matkassa mukana) me sitten Rakkimuksen kanssa päätettiin että tyypin oli aika lähteä. Jos ei hyvällä ja kokonaisena, niin sitten vähemmän hyvällä ja pienemmissä osissa ;)


Tällee, kato, silmät kines. Onks ny hyvä?

Huoh, ai rentouru. No JOKO ON HYVÄ?

Helkkari, kuule Hane, osasippas sää päästää kuanostas tosi hianoo tekstii. Melkkest ko olisit sivistyny ja sillee. Ei sillä et sää kettään olsit onnistunu hämäämään, mut hiano suaritus eniveis.
Juuh, kato ko oikkee keskittyy ni kyl määki ossaa iha kunnoll ilmasta ittiäni.