Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (52) HERMOT!!! (11) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (93) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

lauantai 31. joulukuuta 2016

Hanen 2016

Moro!
Moro! Luuliks sää et täsä kämpäsä vois jottain tehrä yksin? No ei voi, mää tulen aina mukkaan. Myäskin tänne huussin pualelle ;)

Toi Rakkimus sanos et nyt  mun olis aika tehrä kaks postausta tänne. Ekaks kertoo et mitä tänä vuanna on tapahtunu. Ja sit toiseks kertoo et mitä mää olen ens vuarel suunnitellu. Ja lyhyesti kuulemma. Tää intternetti on kuulemma rajallinen tila ja Rakkimus on varannu ison tilan omille jutuillens. Joten mää nyt si koitan kertoo sillee nopiasti. Ja lyhyest. Tai siis yritit. Ei meinaan onnistunu. S'oot helkkarimmoinen hölöttäjä. Jotta mitä tänä vuanna on tapahtunu. Mulle siis.


Komeit tikei, eiks ookki.
Ekaks tuli tammikuu. Sillon mul oli maha täynnä tikei. Ja mul syätettiin semmost höhhää peltipurkist. Ja mul oli pääsä semmonen lampun varjostin. Tosi paska kuukausi.
Sit tuli helmikuu. Ihan sama ku tammikuu. Paska kuukausi. Paitti et tosi tosi kylmä. 

Toi vanhus tosa vasemmalla on Rakkimus, toi komia uros tosa oikialla oon minä.
No et sää kyl noin pal oo mua isompi! Kyllä nyt kamera hämää.
No ehkä hiukka, ehkä hiukka ;)

Ja sit... no kyl te ossaatte kuukauret. Koko alkuvuasi oli iha persiistä. Ja kylmä. Vallan kuljettiin lyhkäsii remmilenkei. Semmoset äärest nolon näköset takit päällä. Paskottiin liajuu. Ja oksennettii kauhiast. Ja aina sillon ko ihmiset oli töisä. Niil oli sit kiva ko ulko-ovelt jo haistivat et taas on paskaa tai yrjöö jossain.
Meillä ei tuota telkkaria jostain syystä niin kovin usein katsota...

No sit tuli kevät. Rupes kupistaki löytymää jo iha raakaaki lihhaa. Ni et ennää ei ollu koko aika nälkä. Melkkest vaa koko aika. Ruvettii käymää hallil reenaamasa. Ja sit mentii kentällekki ko lumet suli. Ja päästiin eroon niist talvitakeist. Luajan kiitos! Semmoset on kyl aikas kamalii.


Miksi tuo on saarella huussissa? Voiskos joku kertoa mitä se siellä teki?
Me opeteltii istumaa. Ja makkaamaa. Ja kävelemmään muidun viäres. Ja tuamaan sil tavaroit. Ja kaikkee semmost. Muidu sanos sitä et "tehrää tottista". 


Tuttu näky tältä kesältä. Peltoo, peltoo ja lauma immeisiä jäljestämässä.
Sil ruvettiin käymää pelloll. Se on kivaa puuhaa! Ens alkuu muidu heitteli sinne ruakaa ja mää söin ne. Ja sit se rupes heittään sinne semmosii piänee puisii palikoi. Tai kankaisii. Ja mää ettisin ne. Tätä me tehtii koko kesä ja syksy, iha sinne saakka ko lumi tuli. Viimine kerta tehtii sillai ett pellol oli piänen piäni kerros lunta. Ni että aika paljo on tänä vuanna ruakaa pellolta etitty.


Huamaatteks, syvällä nenällä edetään!
Kevväällä käytii muutama kerta akiliitämäsäki. Se o hauskaa! Hypitää ja kiärretää esteit. Ja aina tuli palkka, meni hyvin tai helkkarin hyvin tai huanosti. Se on toi akiliito nääs siitä hauska laji et siälä ei mikkää ol koskaa koiran virhe, kaikki virheet on muidun tekemii. Aina. Iha sika hauskaa!
Ja sitä paitti toi puuskuttaa ko se juaksee. Ko sika :D


Oltiin me hakumettässäki paljo tänä vuanna. Siälä ei tarvinnu muidun juosta ku mää hoidin sen pualen hommasta.
Alkukesäst (sit ko muidu sanos et mult loppu "ressiripaska") me alotettii puruis käymää. Se se vast on kuulkaa hianoo. Mä verän kentäl niin pal ko kintuist lähtee, haukun ja puren. Ja sit mul sanotaa et tosi hianoo! Iha parast! Tosa syksyl se rupes kyl kääntyy vähä vakavammaks. Ja oli välil vähä vaikiaaki. Ko sanosivat et "haukkuu saaliilla". Ja et mää en muka ol tosissani. Se ol sammaa aikaa ko me ruvettiin ain välil käymää Pastorin kanssa haukkumasa. Tai siis Pastoria. Siäl oli toinenki tyyppi sen Pastorin kans. Mää en oikkee ol varma viäl et mikä sen nimi on. Mut kutsutaa sitä nyt vähä aikaa vaiks... "MukaNopiaKäsi". Joo, oikkee hyvä väliaikane nimi ;) Ja jos jotakuta kiinnostaa, ni kyllä, ton nimen takana on tarina :D 
Mut takas asiaa. Rupesivat kaikki purumiähet puhumaa et tosissans tarttis olla. Ni sit tehtii tunnetilareenei. Kiasus mikä nimihirviö! Mut tollai ne sitä sano. Ni et tunnetilaa sit rakennettii koko loppu vuasi. 

Sit jäätiiki lomalle. Muidu lähti käymää taas jossai tyäreissul ja sit tuliki jo jouluhommelit. Ni et täsä se vuasi sit oli. Nyt muidu sanos et ruvetaan ens vuanna käymää vallan tual MukaNopian ja Pastorin ryhmäsä. Se ol vähä sääli ko siäl toisessaki ryhmäsä oli tosi kivaa. Mut ei kuulema voida käydä vallan molemmisa. Ni et oli taas valinnan paikka. (Noi valinnan paikat on kauhian vaikeit tol muidul). Sammaa se nyt sano tosta tottiksesta. Et saatetaa vaihtaa ryhmää siinäki. Mut saas kattoo, se ryhmä on ny lomalla niin kauan et pakkaset on ohi ja linnut ja kärpäset tullee takas.

Ni et sellane oli mun vuasi.
Muidu sannoo et must on tullu mahtava elukka. Välil joku kyssyy silt et mitä mää maksan. Sillon se aina kattoo mua hetken, hymyilee ja sannoo et "ei ol myynnisä". En mää kyl sitä ymmärrä. Kerran viikosa se mun kippoon sitä maksaa heittää. Se on aikas herkkuu. Ni et miten nii ei ol myynnisä? Pakko sitä maksaa on välil lissää ostaa...

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tonttu

Taidan soittaa Kasvattajalle. Tai leiserille. Tai mille tahansa elukoitten suojelufirmalle. Nyt olis tarvetta. 
Toi muidu laittoi mul päähän tommosen tontun. Siis TONTUN! 
Höpötti jottai joulust ja tontuist ja juhlimisest. Ja laitto sen tontun MUN PÄÄHÄN! 
Siis voisko joku ystävällisest nyt soittaa muidun lekurille, sillä on oikeesti tabut sekasin. Tai loppu, ihan totaalisen loppu.



Ja siitä ei sit tartte kommentoida, et toi tonttu ei ol iha ehjä. Meil ei yleensä kettää eikä mittää vahinkoiteta kuvauksisa. Mut toi tonttu... se saatto hiukka kärsii siin tohinasa...
 


perjantai 23. joulukuuta 2016

Jäniskevennys ja UUMA!!



"vanhus"
"papparainen"

Voitteks uskoo et tollattis ne mua nykyäs nimittää. Ihan ko mää oisin jo aikani eläny ja nyt pitäs vaa tyytyy sohval makoiluun ja puistosa tallusteluu.

Ehhehhei, ei käy kuulkaa, sanon ma!

Mul on kuulkaa rategia! Meikäläist ei noin vaa heitetä nurkkaan. Mää ole valmistellu tätä ny muutamii kuukausii. Oon nääs viime kuukauret ulkoiluttanu tota Jöröö tosa läheisesä puistosa. Me sanotaan sitä Kanipuistoks. Arvaat varmaa et minkä vuoks😏
Siälä asustaa oikee kunnon rusakkolauma. 

Ei koiran tarvitse olla nuori, nopea ja ketterä saadakseen pupun kiinni. Totesi vanha ja viisas. Tyytyväisenä röyhtäisten. Ja kääntyi polullaan takaisinpäin koska remminjatke näkyi tipahtaneen matkasta...


Tosa alkuvuodesta ko se maha kiapahti ja kualema kävi kurkkaamasa ja sillee muuta vähempi mukavaa, ni sillon kävi nii et meikäläisen muhkeet lihakset vähä kärsis. Vaiks ei toi kyl mikkää ihme ol, semmost höttöö vaahtoo säilykepurkeista mun ruakakippoon heittivät, kyl siin kuule karsiutuu karskimmanki jätkän lihakset. No sen jälkee alkoki sit makiampi elämä ko muidu koitti saada mun painoo taas takas sinne normaaliin. Kyllä löyty kuulkaa kiposta kalkkunaa ja roilerin syräntä ja kanan kaulaa ja munei... ja siis kaikkee sammaan aikaa! Mää jo jossain vaiheess meinasin et tää elämä on tämmöst koko lopun aikaa. Vaan ei! Se muidu ei sit onnistu vaikka miten se yrittää. Alko meikäläisen elämä käymää vähä raskaaks. Sillee kirjaimellisesti niinko. Että rupes tosa kylkiluitten päällä vähä niinko höllymään😆
Ni että laihrutuskuuriha siitä tuli. Ja meikäläine oli tiukkana kuulkaa. Ni että nyt löytyy meikäläiseltä taas uuma. Eikä silti paista kylkiluut. Muidu, paas tuaren vähä roiskun kaulaa ja parit syrämmet, nyt juhlitaa!!


maanantai 17. lokakuuta 2016

Paluu tulevaisuuteen, part III


HANEN TREENIT

Hane treenaa nyt aktiivisesti tottista, peltojälkeä, henkilöhakua, esineruutua ja suojelua. Valitettavasti agiliito jäi ohjelmistosta pois, johtuen kouluttajan puutteesta. Me kun ei sitä agia haluta päälajiksemme, ja hömpsötys-koulutuksia ei paljonkaan ole tarjolla.

Tottis on edistynyt kivasti, Hane tarjoaa aktiivisuutta ja yrittää tosissaan ymmärtää mitä se ohjaaja oikein haluaa. BH valmiita me ei vielä todellakaan olla, mutta suunta on sinnepäin.

Peltojäljellä olemme löytäneet lisää tarkkuutta ja keskittyneisyyttä, nyt lisäillään tyhjiä sekä esineitä. Esineistä puheen ollen... joo, esinesuoraa pitäisi tehdä. Ei tuo ilmaisu oikein ole kohdillaan.

Esineruudun puitteissa olisi esinesuora myös tarpeen. Ei ole tuo luovutuskaan oikein kohdillaan, Hane kärsii "lötkän esineen syndroomasta". Niitä ei siis tarvitse luovuttaa, löytäminen riittää. Kuulemma. Hanen mielestä. Yritän esittää eriävän mielipiteeni...
Tähän tietysti auttaisi myös, jos siellä tottiksessa rakentaisi noudon kuntoon ;)

Henkilöhaussa painimme edelleen suorien pistojen kanssa, ne on nyt meidän hiontalistalla. Irtoaa hyvin, kestää uudelleen lähetyksiä hienosti (hienommin kuin uskalsin toivoakaan). Ilmaisu on alullaan, ollaan muutama irtorullatreeni otettu. Mutta koska suorat pistot ovat nyt tärkeämpiä, keskitymme niihin ensin.

Suojelun puolella edistymme mielestäni erittäinkin kivasti. Hane antaa ohjaajan virheitä anteeksi (tiettyyn pisteeseen asti) ja sillä riittää viettiä. Ei maailmantappiin, ei se mikään varsinainen viettivieteri ole, mutta riittävästi ;) Meillä on myös ainutlaatuinen tilaisuus (jota tietysti hyödynnämme) käydä silloin tällöin maalimiehemme oppilaalla ottamassa ylimääräisiä treenejä. Saadaan edistystä "kahta polkua pitkin" ja lisää treenikilometrejä. Upeaa!

Kattokaa mitä mää löytäsin yhtenä iltana! Näit oli vaiks kui paljo. Onkoha se joku maalimanloppu tulosa, eiks nää oo joku vitsaus?


RAKKIMUKSEN TREENIT


Rakkimus ei ole viime aikoina päässyt meidän mukanamme treenaamaan lainkaan. Tämä johtuu vietistä, vinkumisesta, pään sekoilusta ja puutteellisesta kuljetuskalustosta. Farkun takapäässä on veräjä väliseinällä. Mutta Hane on niin paljon pidempi selkäinen että väliseinä oli pakko poistaa. Nyt koirat ovat siis poikittain autossa ja kaikki ovat tyytyväisiä. 

Paitsi...

Kun ollaan treenaamassa, on se sitten kentän, pellon tai metsän laidassa, on Rakkimuksen pienessä päässä sellainen hyörinä ja pakottava tarve treenaamaan että ulina on hirvittävä. Ja kun molemmat karvakorvat ovat mustasukkaisia omasta treenivuorostaan, niin hermostuneisuus on hirvittävä! Tunkua portilla, kumpi mahtuu ensin ulos autosta... Huoh. Eihän siitä mitään tullut. Meikäläiseltä paloi pinna koiria autosta ottaessa ja koirat eivät missään vaiheessa olleet hyvässä treenivireessä.
Joten.
Nyt Rakkimus jää aina kotiin kun lähden Hanen kanssa treenaamaan. 

Rakkimus hoitaa kuntoaan lenkittämällä Jöröä pitkin kaupunkia ja lähimetsiä. Ja kun katsoo Jörön askelmittaria ja Rakkimuksen hiljalleen palautuneita lihaksia, niin hyvin ovat lenkkeilleet <3

Ylihuomenna on poikkeuspäivä. Hane keventää jalkaansa ja on saikulla. Joten Rakkimus pääsee tottikseen!!


maanantai 3. lokakuuta 2016

Paluu tulevaisuuteen, part II


Plarailin tuossa vanhoja blogijuttuja ja törmäsin "Paluu tulevaisuuteen" juttuuni, jossa hehkutan koirien vatsan ja suoliston parantumisen yhtä rajapyykkiä. Sitä hetkeä jolloin siirryimme ns normaaliin elämään. Eli vaikka ruokavalio oli vielä vajaa, niin se ei ollut enää sairastuvan ruokavalio. Ja tosissaan treenaamaankin olimme jo päässeet.

Viime aikoina on tullut blogattua äärest vähän. Syistä monista, pääasiassa ajanpuutteesta. Sekä siitä että ihan tuohon lähelleni, siihen aivan sydämeni sisällä olevaan ihmisryhmään, iski muutama kuukausi sitten vakava sairaus. Sellainen muuttaa koko maailman. Jotkin asiat menettävät täysin merkityksensä ja toiset nousevat arvoon arvaamattomaan.  Itse asiassa maailma näyttää hetken pyörivän vain ja ainoastaan tuon diagnoosin ja kyseisen henkilön ympärillä. Vaan elämä jatkaa kulkuaan eikä kukaan meistä voi (eikä saa!) juuttua pelkästään lähestyvään kuolemaan. Varsinkaan kun se "lähestyvä" voi huomisen sijasta olla myös 20v päässä... Tästä syystä, itselleni muidenkin elämäni asioiden tärkeyttä korostaakseni sekä muille samojen asioiden kanssa taisteleville kokemuksia ja kannustusta jakaakseni, päätin tehdä jatko-osia jutulle.

Ensimmäinen "Paluu tulevaisuuteen" on julkaistu 17.4.2016


RUOKA

Askel
Askel
Askel

Tuo oli meidän toimintasuunnitelmamme alkuvuonna. Ja samalla menemme edelleen. Se ei kylläkään ole toteutuksen puolella ollut ihan tuollaista. Ehkä enemmänkin tähän tyyliin:

Askel
Askel
Askel
Peruutus
Askel
Peruutus
Peruutus
Askel
Askel
Askel

Ymmärtänette jutun juonen? Silloin tällöin (=tasaisen epätasaiseen tahtiin) tulee takapakkia, mutta pääasia on että askeleita eteenpäin on enemmän kuin taaksepäin. Jokainen askel on silti otettava.

Huhtikuun puolessa välissä molemmat karvakorvat söivät jo täysillä rakaa lihaa. Liha oli vielä vaaleaa lintua (kalkkunaa, broiskua) ja pääosin luutonta. Lihaa höystivät pienet öljytilkkaset sekä ripaukset erilaisista lisistä (vitamiinit ja muut hörönlööt). Lisät ja öljyt olivat määriltään vielä reilusti alle minimirajan, eli enpä tiedä oliko niistä mitään varsinaista hyötyä... mutta jostain se oli aloitettava. Sisuskalujen piti saada rauhassa tutustua uudelleen noihin jauheisiin ja litkuihin.

Nyt, eläessämme syyskuun ehtoopuolta, on ruokavalio molemmilla karvapersauksilla laajentunut.

Hane veti muutaman kerran takapakkia sillee oikein reippaasti. Eli vähän jouduttiin antibioottikaapilla käymään ja annostakin jo nostamaan. Eikä uskallettu leirille eikä minnekään ilman varalääkkeitä. Ja saipa Koirahoitola Sisukas :aan henkilökuntakin osansa :(

Päättipä meinaan Hane tehdä minun ja Jörön neljän päivän lomareissun alkuun heti vähän jännitystä. Kaikille osapuolille. Oksupazkaa nesteenä eli molemmista päistä, tuloksena kuivuminen ja uudet tulehdukset suolistossa. Että sillee. Treenistressi ei enää aiheuta mitään, mutta leiriviikko ja siihen heti päälle hoitolaan meno... se oli ressukalle jo liikaa. Ja tässä on kuulkaa se syy miksi siihen hoitolaan pitää panostaa! Henkilökunta joka tajuaa oireet heti, ei vaivu paniikkiin vaan aloittaa toimenpiteet sekä osaa hoitaa yhteydenpidon omistajiin ja lääkäreihin tarmokkaan asiantuntevasti, sellainen on oikea koirahoitolan henkilökunta. Me saamme kiittää Hanen hengissä olemisesta useampaa henkilöä, näistä suurin osa on klinikkojen henkilökuntaa, mutta nyt samaan kastiin lukeutuu myös Sisukkaan henkilökunta. Hane kiidätettiin ajoissa hoitoon ja sieltä hellässä huomassa takaisin hoitolaan jossa lääkittiin ja huollettiin ohjeistuksen mukaisesti. Kaikki tämä niin että meidän lomamatkamme jatkui suunnitellusti ja aikataulussa ja olimme koko ajan tietoisia tilanteesta.

Mutta takapakki on ollut vain hetkellistä. Lääkitys, tilanteen rauhoittaminen ja eikun uudelleen menoksi. Tällä hetkellä Hane saa melkein kaikkia tarvitsemiaan lisiä melkein riittävät määrät. Olen nostellut määriä hyvinkin hissukseen koska suolisto ei noista jutuista selkeästikään tykkää. Lihoissa olemme siirtyneet jo punaisiin lihoihin. Nauta ja possu uppoavat jo hienosti, jopa hieman rasvaisempinakin. Samoin luumurskaa sisältävä liha uppoaa jo ilman takapotkuja, kuitenkin vielä rajoitettuissa määrissä. Hevonen, lammas, hirvi etc, noita ei vielä ole kokeiltu. Ehkä joskus ensi vuoden puolella, ovat sen verran raskaampia sulatettavia. Jäljellä käytämme keitettyjä broiskun sydämiä sekä muutamia koiranmakkaroita ja jopa ihan lähikaupan koirille tarkoitettu maksapatee toimivat.

Rakkimus on saanut sisuskalujaan kuntoon Hanea nopeammin. Lisät ovat mukana täysmääräisinä, samoin luumurskaa sisältävät lihat. Possu ja nautahan eivät allergian vuoksi Rakkimuksen ruokavalioon kuulukaan, mutta lammas on jo normikäytössä. Hevosenliha on tällä hetkellä "sisäänajossa" eli sitä heitetään kuppiin säännöllisesti vähän, määrää koko ajan lisäten. Ja näyttää siltä että se ei tule tuottamaan ongelmia.

Kananmunat, kaurapuuro ja kaikenlaiset muut kivat (maksat, munuaiset etc) tipahtelevat myös tasaiseen kummankin karvapersauksen kippoon.

Persauksista puheen ollen, nuohan olivat molemmat (varsinkin takapäästään) erittäinkin laihassa kunnossa vielä keväällä. No nyt ovat asiat muuttuneet :D
Rakkimus on saanut kunnolla lihaa luidensa päälle. Jopa vähän turhankin paljon. Tai itseasiassa... toooosi paljon :D Niin että nyt hän on sitten laihiksella. Ressukka <3
Hane taasen syö niin paljon kuin vain annetaan ja aina on silti nälkä. Lihaksia on kertynyt todella kivasti (ei, läskiä ei ole) joten hyvältä näyttää.

Just nii, hyvält näyttää, eiks näytäkki :D
 ... ja pazka

Raakaruokkijan intohimo. Koiran paskan olomuodon seuraaminen ;)
Hyvältä näyttää kuulkaa! Hanen takapakkeja lukuunottamatta molempien tuotokset ovat kiinteitä ja terveisiin sisuskaluihin viittaavia. Onpa Hane ressukka saanut välillä totutella jopa vähän turhankin koviin kökkäreisiin ;)

YHTEENVETO?

Hiljaa hyvä tulee.
Niin se vain kuulkaa on. Varsinkin vatsan ja suoliston ongelmien kanssa painiessa. Aika ja kärsivällisyys ovat ne mitä tarvitaan. Takapakit ovat juuri niitä, pieniä takapakkeja jolloin otetaan askel tai kaksi taaksepäin, mutta rintamasuunta ja katse pysyvät koko ajan eteenpäin. Sillä hetken kuluttua edetään taas askel kerrallaan haluttuun suuntaan. Ei kannata kiirehtiä. Mutta ei kannata jäädä paikoilleenkaan pienistä onnistumisista nauttimaan. On edettävä ja aina välillä uskallettava ottaa pieniä riskejäkin. Suoliston ehdoilla, ehkä hiukan "kannustaen", tavoitteena hyvin syövä ja paskova eläin.
Nyt uskallan tämän asian suhteen jo hengähtää. Sen lisäksi että nuo jäivät molemmat henkiin <3 ne myöskin paranivat normikuntoon eivätkä jääneet ikuisiksi toipilaiksi.



sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Liikaa hallintaa!?!?!?!


Aina joskus sitä kuulee kommentteja joita ei todellakaan kuvittelisi itselleen sanottavan.  Jaa niinko mitä?  Sanotaan nyt vaikka esimerkiksi tällaisia
- oletpa laiha Just joo, oot oikkiasa, ei ihan heti tul kukkaan sul tollast sanomaa :D
- onka kotisi aina ihanan siisti Hah, ei kyl sovi tääkää :D Juu ei :D
- miten hyvin koulutettu koira sinulla onkaan No tää kyl sopis. Mut siis jos tarkotettas mua eikä tota kakaraa. Kuinnii, ossaan määki totella!
- teillä on suojelutreeneissä liian voimakas hallinta Juu ei. Ei torellakaa, ei.
Ymmärtänette idean.

Noh. Uskomatonta kyllä, mutta meidän oma Judge-Mokke (meidän mahtava c-osan maalimies) sanoi meille viime viikolla treenien jälkeen että hän ei ymmärrä meidän kentälle tuloa. Hän on odottanut, koiran ominaisuudet huomioiden, että koiran pitäisi vetää ja riekkua kentälle... mutta se tuleekin seuraten, Siis mitä toi tarkottaa, valases vähä kakara kuule! vilkuillen välillä mutta tarjoten kuitenkin aktiivista seuraamista. Kysehän ei ole kolmosen koirasta (joista niistäkin osa tulee ohjaajan kanssa "painien" kentälle) vaan ensimmäistä kesäänsä treenaavasta nuoresta koirasta.

Joten siis... Meidän c-osan aloitusrutiini sisältää releiden niskaan laiton autolla, pissatuslenkin sekä lyhyen tottiksen (istumisia, irroituksia, hallintaa ylipäänsä) ja lopuksi ohjaajan jaloissa paikkamakuuta. Tästä paikkamakuusta lähdetään ensin lyhyellä hihnalla kentän laitaan ja siitä seuraamisessa treenin aloituspisteeseen.

No kuinnii "valases vähä"? Eks sääki aikanas puruihi mennesä joutunu ens äkseeraamaa siäl mettäpolul ja sit sillai oikeesti kontaktisa seuraamaa sinne piilon viärelle, koko helevatan kentän poikki.  
No en! Mää verin ja ryntäsin ja muidu seuras ilmavil loikil peräsä.
Siis oikkeesti?!?!  
No juu-uh. Eihä siin ny herrajestas hermot pirä jos koko sen maailmanlopun pitkän matkan sinne kentän keskel pittäis pystyy keskittyy. 
No onha se vähä vaikiaa, joo.  
Viäläks se mokke pittää tapana koputel sitä piiloo tai hihhaa?  
No juu kuule, mää luulen et se ihan tiätentahtoen yrittää häiritä meikäläisen keskittymist. Ja pittää tunnustaa et kyl se onnistuuki siin häirinnäsä, mun on vähä välist iha pakko vilkast sinne piilol päi :/

Tämän eteen on tehty töitä. Paljon.
Kaikki hyvä tulee minun kauttani. Treenit, palkka, ruoka, kehut, autoon, ovesta ulos, tieltä treenikentälle tai pellolle tai metsään. Ole aktiivinen  _minulle_  ja pääset päämäärään.

Mitä toi muidu pölöttää?
Siis kuinnii? Kai sää nyt tiärät mitä muidun kans reeneisä tehrää!
No ei kuule kuulosta yhtään tutulta. Pakko tunnustaa. Toi muidu tekkee kuule sun kanssas iha eri jutui ku mun kanssani.
Ai niinko hauskempii jutui vai?
Noooo.... Ei. Noista jutuista tullee itteasiasa miäleeni muutamat tiktaattorit mistä kerrotaan tuala historiankirjoisa. Mun kanssa muidu teki kaikkee kivvaa mut sun kanssas --- must tuntuu et muidu pomottaa sua ihan kunnolla. 

Ja nyt, kun tunnen onnistuneeni tässä edes jotenkuten, kun koira treenialueelle kävellessä tarjoaa jonkinsorttista aktiivisuutta minulle - onhan se piiloa koputteleva äijä niin kova kiinnostuksen kohde, että kyllä sitä pitää pikaisesti matkalla muutaman kerran vilkaista ;) - niin nyt.... nyt meidän hallinta on liian voimakasta!!

Huoh tsattana sentään kuulkaa :D :D


No vaikka sitä hallintaa siihen c-osan alkuun nyt pitääkin silloin tällöin höllentää, niin pellolla ja tottiksessa se on tuottanut tulosta!
Pellon reunaa edestakaisin ihan rauhassa kunnes Hane rauhoittuu ja aktivoituu. Pellolle ei siis pelkkä aktivoituminen riitä, vaan siellä pitää olla myös rauhoittunut ja keskittynyt eri tasolla kuin kentälle mentäessä. Yhdessä paalulle, "jälki": kohti ääretöntä ja sen yli <3
Tottiksen aloitusrutiini on samantapainen mutta lyhyempi, kentän viereistä reunaa edestakaisin kunnes pallopää aktivoituu ja siitä kentälle. "Tottista"; vauhtia ja vaarallisia tilanteita <3

Onks sun ihan pakko kirjottaa meikäläisestä? Ja viälä siittä hallinnasta? Eiks me voitais vaan halia ja hakia vaiks vähä välipalaa?

maanantai 19. syyskuuta 2016

Haamuja tuulessa


Kävelin kuten aina ennenkin
kaksi hihnaa mukana
yksi kummallekin
kävellen, juosten, seisten
odottaen, paskaa keräten
sähkökaapeista ja valotolpista
viestejä lukevia seuraten

Yks kaks sen huomasin
varjon vikkelän
eläimen kolmannen
takanani kirmaten

Ei hihnaa
Ei pantaa
Vapaana, ainiaan vapaana
ei milloinkaan kahlehdittuna

Voi luoja, siitä on jo vuosia kolme
ja edelleen syyskuisina iltoina
on pieni harmaa ja vikkelä
selkäni takana

Taas tein sen saman
vaikka niin vannoin
etten enää milloinkaan...

Syksyn pimeydestä nauttien
mitään ajattelematta
vikkelälle hymyilin
käteni ojensin
korvanjuurta rapsuttamaan

Sormeni kohtasivat tyhjää
syysilman kosteutta

Se oli muisto vain

Tuska on poissa

vaan muistot
ja kipu
eivät katoa milloinkaan

Kolme vuotta eivätkä kyyneleeni ole loppuneet vieläkään

tiistai 9. elokuuta 2016

Ihan pellolla koko viikon!

Iso punainen auto
Iso häkki punaisessa autossa
Ihana Hane isossa häkissä
Alla iso ja nopea tie
Edessä valtaisa SPL Kesäleiri 2016
Ja PELTOO PELTOO !!!

Leirin aluksi, kuten aina SPL-tapahtumissa, ruokailu ;)

Siis en oikeasti ymmärrä miten lujasti SPL perinteisiin onkaan juurtunut tuo syöminen ja juominen. Leireillä on järjestään hyvää ruokaa ja sitä on aina enemmän kuin riittävästi. Kaikissa semmoissa ja peltopäivissäkin, ihan niissä pienimmissäkin porukoissa, on aina vähintään kahvia tarjolla, oli sitten paikkana sisätilat, pellonreuna tai metsän siimes. Ihan mahtava talkooperinne ;)

Sen jälkeen ryhmiin jako sekä asumuksen löytäminen. Asumus oli siisti ja tilava. Häh, se mun oma häkki siin autos, mitä ihmeellist siin ny oli? Eikä liioilla huonekaluilla pilattu :D No juu ei tosiaankaa. Vähä räsyy lattiall ja ves'kippo, ei tosiaankaa huanekaluil pilattu. Vaan väliäkö tuon, yöpymispaikka oli toimiva. jääkaappi ja pakastin sekä kahvinkeitin löytyi keittiöstä, siistit pesutilat ja mahtava sauna. 
Leiriasumuksen mukavuudet :D
Ai sul oli oikee patja mil sää sait nukkuu.... just just!

Miksess sää keskity oikeesti tärkeisiin juttuihin näisä sun tarinoisas? Väliäks sen o misä nukutaa, pääasia on ruaka ja hauskanpito! Ruuast voin sannoo et vähän epäsäännöllinen on toi hualtopuali noil leireil. Enstekskää siäl ei ol aamiaist sit laisinkas. Muidu kyl vaikutti aamusin aina tyytyväiselt ja röyhtäiliki välil, mut meikäläisel asti ei aamul hiukopalaa riittäny. Ain sai orottaa pellol asti mut se oli kyl sen väärtiki. Oli meinaa mahtavat pellot! Siäl ol roilerin syräntä piiiitkät pätkät kylvettynäs. Mää söin niit kyl niin pal siält pellost et taitaa tulla huano roilerisato Piäksämäelt tänä kesän. Vaiks emmää tiärä olisko ne itäny kovinka hyvi ko ei niit oltu peitelty lainkas. Mut kesä ol viäl kesken, kyl ne jyväjemmarit ehtii tehrä uuret kylvöt, siihen mää luatan. 

Tämä kaveri piti tsekata joka lenkillä :D Kertaakaan se ei lähtenyt karkuun :D :D
Pieksämäen lenkkeilymaastot ovat hyvin lähellä täydellistä. Jos ei halunnut kulkea "umpimetsässä" niin valittavana oli useampia maastoon merkittyjä polkuja. Huoh, kyllä hermo lepäsi noita maisemia kulkiessa.

Lenkkeilymaastoa

Seitsemän päivää pellolla. Sydämellisiä treenejä eli Hanelle oli varattuna pari kiloa keitettyä broiskun sydäntä pellolle kylvettäväksi. Ja hihnan päässä roikkuville ladattiin joka päivä iso pänikällinen elämän eliksiiriä.

Leiripäivien tärkein lisävaruste
Maanantaina, ensimmäisenä leiripäivänä, me esitimme ns normaalin jälkitreenimme. Se meni melkein normisti, hiukan normia enemmän sähellystä ja jännittyneisyyttä, mutta ihan ok. Ei erityisen hyvä mutta ei huonokaan. Noin niinkuin meidän omalle tasolle.
Tiistaina laiteltiin. Ja ihan kunnolla. Kerrottiin ohjaajalle että näin. Vain ja ainoastaan näin, ei mitään ylimääräistä. Ja se hermo, se vaan on pidettävä kunnossa.
Jännä juttu että tottiksessa toimivaa tunnetilajuttua ei ole osannut itsenäisesti siirtää tänne pellolle. Jostain syystä se vaati jonkun ulkopuolisen kertomaan että noh, kun kerran sä osaat ja sulla on rutiini... niin olepa hyvä ja käytä sitä täällä pellollakin. Ja niin se vain toimi!
Laiteltiin sitä koiraakin. Hanelle kerrottiin että tiettyjä juttuja ei tehdä. Ja kerrottiin että tarkkuus, se on ihan helkkarin hieno juttu. Koska Hane on fiksu ja vilmaattine, ei saa unohtaa tota ulkonäköpualta ja hoksaavainen, ei mennyt montaa metriä kun homma alkoi pelittää.
Loppuviikko hiottiin. Sekä ohjaajaa että koiraa. Ja mehän edistyttiin! Pääpaino oli paalulle saapumisessa ja tunnetilassa. Tiistaina kuljettiin paalua edeltäviä kolmea metriä 16 minuuttia ja 30 sekuntia (videolta tsekkasin ajan kulun) ja lauantaina sama suoritettiin jo alta neljään minuuttiin. Eli töitä on vielä jäljellä mutta edistyminen oli huimaa. Seuraava haaste on saada tämä taso pysymään omissa treeneissä ;)

Pellon Kuningas elikättens mää!
Nii ja se hauskanpito. Siit piti kans hiukka sanomani. Se on nääs nii et raskas tyä vaatii raskaat huvit. Ja se kävi kyl tyästä se pellol käymine. Ei se itte syänti osuus pelkästäs vaan se tuhraamine ennen sitä. Siin piti sit olla tarkkana mut ei saanu olla liian tarkkana. Piti olla aktiivine mut ei liia aktiivine. Piti olla rauhalline ja keskittyny... mut ei liikaa sitäkäs. Sellast helkkarin leikkimist "tunnetilalla" niinko se puhuivas. No kylhä se rupes menemää ko mää hokasin mitä se muidu haluaa. Ja kauhian kiva oli et se pitkä miäs vähä laitteli tota muidua ruatuun. Ni et se lakkas säheltämäst. Oli kauhian pal helpompi saada toi muidu rauhalliseks sen jälkee.
Ja se itte syömine siält pellost. Mää olin luullu et siäl olis joku kello tikittämäs et kuin nopiast siält ne hyvyydet pittää syädä. Mut ei siäl ookkaa!! Iha parasta. Siäl kuuluuki kuulemma mennä ihan rauhaksii ja olla tosi tosi tarkkana. Ja määhä olin!

Siit hauskanpirost... siis mää olen koht jo samanlaine lahoaivo ko se vanhus -  joka muuten jätettii Jörön kans kotio - ko meinaan unohtaa et mist pitikä kertoo. Niis lenkeist mun piti kertoo! Siäl oli nii pal kaikkee kivvaa tutkittavaa siäl mettissä. Vois pyörii risukoisa ja pulahtaa vaiks uimaanki välil. Siäl me kuulkaa kuljettii tuntitolkul. Muidul oli juatavaa mukana ja välil sil oli palloki taskus. Me kuljettii ja ihmeteltii ja välil ain leikittii. Sinne mettään olis voinu vaiks muuttaa asumaa.

Leiriviikko on pitkä ja raskas. Mutta kun mukana ollaan täydellä sydämellä, on se vaan niin mahtavaa!
Tänäkin vuonna treeniryhmä (jossa oli reilut 10 koirakkoa!) oli positiivinen yllätys. Toimiva ryhmä joka kehui ja kannusti toisiaan sekä jakoi hyviä vinkkejä. SPL henkeä parhaimmillaan.

Ilmassa on rakkautta <3
Siis WHAT?!? Oliks siäl tommosiiki elukoi mukan? Älä ole rasisti. Ai mitä, onks toi joku pakolaine vai? Huoh...

Leiritunnelmaa pellon reunalta
Leirillä suoritettiin myös AD koe, tässä pari kuvaa
20 kilometriä takana ja vielä riittää virtaa.
Ja joo, hää laittaa aina käden kasvojensa eteen joten sumensin kasvot. Ettei kukaan tunnistaisi :D :D :D
Vaan kyllähän kaikki tuntee. Kuka meistä ei muka olisi häneltä saanut neuvoja, ohjeita ja kannustusta?!?
Niin että kiitos ja molskista vaan :D :D :D
AD kokeen tottisosiota odottamassa.

Ei, tämä ei ole mun auto :D
Kiitos SPL.
Ensi vuonna uudestaan!


maanantai 18. heinäkuuta 2016

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Päättömän hallinnassa


Kato, Kato KATO NY VANHUS!! Nysse muidu o lopettanu "me naatitaa kesäst ja toisistamme, nojaillaa hempeesti" -juttujen kirjottamisen.
No niimpä o! Se o näköjäns löytäny ton kuvasarjan misä me orotettaan kiltist Jörön kans sil aikaa ko muidu hiippaili sitä kääpää valokuvvaamaa.
Juuh! Oikkee kiltist orotettaa :D
Jep, jep. Hallinta hanskasa :D
Juuh, totisest :D
Buahhahhaa !!!

 
Näättekö? Oikeen siivosti orotellaan.

Iha vähä vaa vilkuillaa et misä se muidu luuraa.
Sit käännytää jo orotettaa et se muidu lyllertäis likemmäs
Täsä toi Hane kertoo mul et muidul o kamera. Ihan ko mää en muka olis sitä jo huamannu!
Sit Jörö käski pysähtyy. Ja me toteltii.
Jep! Toteltii juu :D
Ja taas käskettii pysähtyy. Huamaatteks muuten et toi kakara heiluu tiän reunalt toisel nii et joka toises kuvas oikkial ja joka toises vasemmal. Tsattanan elohopia ;)
Seis! Pysähtykää! Ei saa vetää!
Juu ei veretä!
Mehä pysährytää iha just kohtiinsa :D




maanantai 4. heinäkuuta 2016

Vanhojen kääpien juhannus






Suomen Suven Kohokohta, Yöttömän yön ylistys.
Normaalia viikonloppua pikkiriikkisen pidempi, maultaan reilusti rikkaampi.
Hiukan kuohuvaa, rauhallisesti kuplivaa kiukaan lämmön vastapainoksi.

Miten vanhat käävät juhlivat juhannusta?

Kiukaan lämmössä.
Auringon paisteessa.
Lintujen laulussa.
Grillin tuoksussa.

Hiekan narskuna kävellessä.
Lehmien haju laitumen vierellä.
Meren suolaiset roiskeet koirien uidessa.
Oravan jalkojen vilinä pakoon juostessa.

Saavin kokoiset teemukit.
Mansikkaraparperikakku.
Lihaa, hyvää ja vielä parempaa.

Seura.
Se Paras. 
Jöröistä jöröin, ihan itse valittu.





Häh?!? Me kans!
Eks sää puhu meis mittää? Me oltii kans mukan.
Ja tehtiinki vaiks mitä, mikset sää kerro mittään tärkeit juttui?
Ihme muidu. Säälittävä teksti.Ei mittään tärkeetä.
Ja sit se varmaan luulee et joku tämmösten takia lukkee sen plokia.
Muidu ressukka, kyl nyt tullee pettymys. Häipyy viimisekki lukijat.
Nii häipyy. Meijän juttujaha ne täält lukkee haluaa eikä mittää vanhusten "nautitaan elämäst" tunteilui.
Nii-ih! Miksei se kirjota vaiks siit ko me oltiin "hianosti hihnasa" Jörön viäres sammaan aikaan ko muidu ottii kuvvaa tost kääväst.
Joo, siin olis jottai kerrottavaaki! Tais se ottaa muutaman kuvanki siit. 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

EI PUNAISTA!!


Värillä yleensä ei ole väliä mikäli homma muuten toimii. Varsinkin kesällä, auringon paistaessa ja lintujen laulaessa, tuntuu että mitä enemmän värejä sen parempi.  Joku joskus kultaisella kuusikymmentäluvulla (?) on toteuttanut tuota nimenomaista ajatusta meidän sommarstuganin keittiön seiniin. Niin kirjava, niin kukikas ja kullertava, niin härö, niin levoton... että en todellakaan ole voinut repiä niitä tapetteja pois ;)

Mutta on kuitenkin tiettyjä väriyhdistelmiä joita ei vain voi suvaita. Ei, vaikka paikan emäntä niin haluaisi. Joitain yhdistelmiä ei edes karvainen saksanpaimennin pysty ymmärtämään.

Nii ettäs tiiätte. Ei tässä huushollissa!


Ensk mää sanonu et tää PINKKI RÄTTI EI SOVI TÄHÄN VÄRIMAAILMAAN!
Kelle voi tulla piäneen miäleenkä yhristää pinksua tohon tapettiin?!?!


Minä en siis osaa sisustaa. Onneksi on avustajat paikalla huolehtimassa suurimmista väriongelmista. Tuokin rätti poistettiin kämpästä saman päivän aikana varmaan parikymmentä kertaa.




perjantai 13. toukokuuta 2016

Pienesti kaupungilla


Onks täsä mukamas jottain järkee?

Kuinni? Niinku misä "täsä"?

No täsä ett ei saa haistel eikä kuseskel eikä tutkii yhtikäs mittää! Onks tää mukamas jottai koiranelämää et viäres vaa pittää kulkee.

Eks sää viälä oo huamannu et sää oot remmin pääsä ollu ain lenkeil. Paitti mettäs. Ni mitä sää ny riahut yht'äkkii?

Nii remmissä, emmää siit. Mutku ei saa mennä remmissä etummaiseks!!!! MÄÄ EN KESTÄ ETTEN MÄÄ OO EKA JONOSA !!

Jaa et tollast :D
Niin tiätyst.Olis pitäny arvata :D

Mitä sää meinaat?!?

No katos. Anna ko viisaampas selittää. Kato ko koirat ei saa olla ja kulkee irrallans. Eikä kissatkaa. Meitin pittää olla kines remmisä. Paitti jos ollaa jossai airatul alueel. Tai reenikentäl. Tai oikkee syväl mettäsä. Mut sillon pittää meitil olla kuulo pääl ja het mennä takas muidul ko se hiukkaki vaa käskee. 

No joo, joo, kyl mää ton tiärän. 

Orota ny ipana. Emmää ol lopettanu viälä.
Sit on kato toi meitin kotiseutu. Siäl ko pittää olla siis remelis. Mut kos siäl o nii rauhallis, ni voi olla pitkäsä remelisä. Ja kulkee sillee ko sää koko aikas kulet. Et siäl tääl ja tsattana eessuntaas nii et heikompaa hirvittää. 
Mut sit on kato tää kaupunki. Niinko siti. Sillai me enempi siti-koirat ruukataan sanoo tätä. Sää voit sannoo vaan kaupunki.
Täälä ei kuule ol tapana säntäillä eessuntaas. Täälä koirat kulkee siivosti. Viksusti. Kulttuses... kulttuuris... kultturellist... siis viisaast!

"kulkee viisaast"? Mitä se sit mukamas tarkottaa?

KUUNTELE! Se tarkottaa et sää kulet remmissä niin liki muiduu ko mahdollista. JA nimenommaan muidun viäresä tai takana. ET eresä. Sitä se tarkottaa. Etkä vaihra pualta koko aikaa. Valittet paikan misä kulet ja siinä pysyt. 
Ymmärsiks ny?

No en. Emmää ol ennenkä sillai kulkenu. Et miks ny yhtäkkii mukamas pittää?

No just siks. Täsä ei ol muutamaan kuukauteen täälä sitissä kulettu. Ja sää oot selkeesti unohtanu et täälä on eri säännöt ko kotona. Sit ko viäl huamioi et sun elopainos on lisääntyny reilust erellisen siti-reissun jälkee ni se on kyl iha järkevää et muidu laittaa sut ruatuun. Sää ossaat välilä olla vaaraks sun ympäristölles.

Miten niin vaaralline? Määhä oon iha lutuna. Muiduki sannoo et mä oon sen nallekarhu <3

No sillee vaaralline et sää kohkaat ja verät ja tönit. Täälä sitisä on kato kapiat kadut ja penteleesti autoja. Vähä vilkkaampaa ko kotipualesa, ookko huamannu. Jalkakäytävätki on täynnä ihmisii. Polkupyärii. Muit koirii. Nii et ei ol mikkää leikin asia et pittää osata käyttäytyy.

No toi ei kyl selitä et miks me ollaan täälä.

Et miks me ollaan kaupunkisa? Enks mää jus selittänyt sulle?

Niiih. Tai oikeestaan.... no et. Et kertonu et miks me ollaan just täsä kaupunkisa.





Niiiih.

Nii-i!

No en kuule tiiä. Täälä ei ol ihmisii.

Eikä muit koirii.

Eikä liikennet.

Ja tää o joteski pikkasen...

Piäni?

Just.
Enkä mää kyl ymmärrä sitäkää et miks me ollaa aina remmisä mut se naapurin keltanen katti saa aina luuhata ilman remmii...
 

tiistai 3. toukokuuta 2016

Halolla piähän!


Liinoilla häkki kiinni isoon lainattuun pakettiautoon, vino pino tavaraa viereen ja ei kun maantietä pisin matka alkoi!

Minä ja Hane, me kaksistaan, läksimme vapun viettoon seuraan melkein parhaimpaan. Se paras seurahan jäi kotio, Jörö ja Rakkimus. Vaan melkein paras seura, se oli nyt tällä kerralla meidän vappuvalintamme. SPL Tottisleiri Loviisassa, sinne me suuntasimme.

Parakkiasumista, leiriruokaa, grillausta kodassa, yhteislaulua :D :D  AIIKUIIIINEN NAINEN :D :D saunan lauteilla, tuttuja ja puolituttuja, uusia tuttavuuksia. 
Ja se pääasia: KOIRAT <3  
Siellä meitä oli about 60 ihmistä koirineen sekä kymmenkunta kouluttajaa. 

SPL koulutusohjaajat, Loviisa, 29.4.-1.5.2016
Päteviä, ihania, mahtavia !!
 


Niiiiiin hienoa!
Lauantai oli tihkusadetta mutta se ei meitä haitannut. Treenit käyntiin ja koiria kentälle, säästä viis!
Ryhmäämme veti minulle uusi tuttavuus, aivan kerrassaan loistava koulutusohjaaja Kotkan suunnalta. Mustavalkoisuutta, reiluutta, sydäntä. Ja kerrassaan mahtava kyky ohjeistaa ohjaajaa niin ajoissa että ohjaaja ehtii reagoida koiran suhteen ajoissa. MAHTAVAA!!

Minun ja Hanen ensimmäinen treeni meni sitten niin penkin alle että pahaa teki. Kaaosta, sotkua, sählää. Ehkä vähän asiaan vaikutti se, että Hane oli ylettömän intona ja meikäläinen hermostuksesta aivan pazkajäykkänä.

Asialla on kuitenkin aina valoisat puolensa. Nyt ainakin kouluttaja näki meidän ongelmamme :D :D

Seuraavista treeneistä alkoi meidän voittokulku. 
Iso sana. Voittokulku. Voitto. Kulku. 
Aaah. Kyllä se niin vaan oli kuulkaa. Voittokulku.

KotkanIhme tarttui meikäläistä hartioista, asetti seisomaan keskelle kenttää, ohjeisti HäiriöPallon estämään liikkumiseni väärään suuntaa, silitti Hanea, astui muutaman askeleen päähän, nosti metrisen koivuhalon olkapäälleen (tässä vaiheessa rupes meikäläistä kylmäämään hivenen), moukarinheittäjien tapaan otti hiukan vauhtia ja RYSKÄYTTI halolla meikäläistä suoraan otsalohkoon!

Että teki kudaa :D
Niin se vaan taas parit herneet ja irtoruuvit tuolta korvien välistä asettuivat paikoilleen. 
Asento, rinnat rehvakkaasti suoraan eteenpäin, rento mutta selkeä ote, sydän, vaatiminen, rauha, jaksotus.

Hane katsoi että mikäs ihme tolle muidulle nyt tuli.... ja totteli kuin olisi mukamas paremminkin koulutettu otus ;) 

Neljä onnistunutta treeniä tuon ensimmäisen katastrofin jälkeen. Sekä leiriviikonlopun päättänyt "kaikki koirat kentällä" rauhoittumishetki.

Vappu Hane <3

Onhan sitä parempiakin tapoja viettää Vappua. Vaan ihan tähtihetkiin lukeutui silti tämäkin reissu. Lisäplussana huomasin olevani rento ja vapaa, ei huolia koulutusohjaajakoulutuksesta tai tulevista koulutusleireistä... vain minä ja <3 Hane <3
Sitä on meidän tulevaisuus. Tehdyt päätökset, niin raskaita kuin olivatkin, olivat oikein.

Mikä kruunasi koko reissun?
No kotiinpaluu ja <3 Rakkimus <3