Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (49) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (19) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (217) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (18) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (63) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Läskivuori liikahtaa !!!


Kylä luanto on sit ihmeelline juttu kuulkaa. Mää olin iha varma että nyt o Romestikuksen poijjaan loppu tulosa mutta ei se sit vaa tää tarina viälä loppunukka. Aikases helpottunu mää olen. Vaikka kyllä tuli kuulkaa sen verta veren painetta että tuli putkisto huuhreltuu. Mahtaaks kukkaa tiätää et tarkottaaks toi nyt et ko vereputket on painehuuhreltu, ni tuliks mul ny si lissää elinvuasii vai väheniks ne? Kaikenkaikkians koko kropan läpi tuli kans sellane maitohappohuuhtelu että huh huh sentäs! Välil tuntus et henki loppuu kokonans ja tassut liikku niinko viimisiä askelia olis viäty.

Kysehän tässä nyt tiästystiki on NuareNaisen "hianost" ireasta jonka mukkaan mää en ennää saa itekseni mennä "näytölle". Siis oikkees, ihme nimityksii noil ihmisil! Ensinnäki mettää ne sannoo raraks. "Mennää raral reenaamaan". Pyhä jyssäys, mettä on mettä on mettä!!! Ja siel mettäsä ko on niit eksyneit ämmii ni ne on sit jottai maalimiähii. Pöh, suuntavaistonsa menettänneit hameväen erustajii ja sillä siisti. Ja sit ko mää lähren semmos eksynyt hakemaa ni sitä mää "lähren piilolle". Mihi helkkarin piiloll? Ei siäl mittää piiloi siäl mettäs ol! Piilot o niit inkkariteltan mallisii juttui ko kentäl o välil pystys ja joit kiärretää ja joskus ain siält löytyy ukko mitä saa haukkuu ja purra niin maa perzkuleest!! No sit ko mää olen löytäny eksyneen ämmä mettäst eli "löytänyt maalimiehen piilolta" ni sithä mää otan semmosen merkkikapulan eli siis "irtorullan" suuhuni siält ämmält ja viän sen tol muidul. Siit se sit ymmärtää et mää olen jottai löytäny. Muidu ottaa sen kapulan ja laittaa mul liinan valjaisiin kines ja sit mä saan juasta sinne ämmäl niin lujjaa ko sialu siätää! Nääs ko sit mä saan niit saalisnamei :D :D Ja totakaa ei sanota et juasta syömää ja leikkimää vaan se o "näytöll mennoo".

Nii siis se "hiano" irea :/
Se NuarNaine kekkas et nymmulla o nii pal vauhtii sinne "näytölle" mennesä et mää en siis saa mennä sinne ennää yksin vaa mun täytyy ottaa toi muidu mukkaa. Eli suameks se siis tarkottaa ett toi muidu pittää siit narun pääst kines ja mun täytyy vettää se peräsänäni. Siis aatelkaa ny! Kaik kivet ja kannot ja risut ja pensaat ja puut ja ojat ja suan lämpäreet... Voi kiasus sanon mää. Kyllä henkii o lähteny vähemmälläki läskin raijaamisella!

Mää oikkee valmistautusin sit tohon koitoksee. Venyttelin ja hualehtisin nestetasapainost. Ensteks join ja sit ko toi ulkopuali tuntu vähä kuivalta, ni kiapahrin sit ojan kautta. Siit toi muidu ain tykkää :D Eiko remelit niskaa ja menoks kuulkaa. 

Ensteks mentii sin mettää. Ai nii! Anteeks. Mentiin raralle siis. 
* voi kiasus, must tullee viäl kuulkaa iha sivistyny ja ruppeen puhumaa kiälillä! Raralle ja kulmat ja näytöt ja tunnetilat ja kaik muuki pazkanpuhe :D :D *
Ensteks katottii tonen puali. Ei näyttän hyvält. Sit katottiin toinen puali. Siält tuli joku tuuli. Ni sinne mä sit kyttäsin ja sanosin muidul ett tänne, tänne me mennää ensteks. No muidu sano et se passaa mut ei ihan sinne. Sil on kans selkeesti tullu joku intuitiiviolo noist karonneist akoist. Ko välil se ossaa näyttää mul ihan suaraan et misä ne ova. Ni mää sit tottelin ja aattelin et se on saanu jonku aavistuksen. Lämpimän aallon tai vastaavan :D Buahhahhaa!!! :D :D 
Niih, mää sit hiukka kääntelin päätäni ja valittin toisen kohteen sillee melkeest samast suunnast. Ja sit muidu sanos et hyvä, pan mennen sinne vaa! No määhä lähin ko kuppa töölööst. Juaksin parin puskan läpi ja piänimuatosen kivirykäelmän ylitte. Ja siält se sit löytys, karonneen akan haju. Sitä hajuu mä sit seurasin pienen pusikan taakke ja siäl kuapas se akka lymys. Mahtoks olla kaatunu sinne mustikkareissun päätteeks vai olikoha rilluttelureissult tulosa? Ei noist akois koskaa tiiä. No eniveissii, mää nappasin sen oranssin letkunpätkän.... eiku siis "irtorullan", sori vaa ko tul taas väärä sana. Nii, otin sen letkun ja painelin viämään sitä muidul. Muidu oli taas kävelly vähä etiäpäin... sitäkä mää en kuulkaa muuten ymmärrä, se ei sit koskaan jaks jäärä paikallens orottammaa että löyräks mää akan vai en, ain se lähtee lyllertämmää etiäpäin. No mää onneks sen osasin jo arvata, ni mää en lähteny ihan sammaan paikkaan takas vaan menin kans hiukka etiäpäin. Ihan en ollu osannu arvata et se oli lyllertäny niin nopiaa et joutusin hetken oikein juaksemaan sitä kiinnes. Ai nii, tällekki on tiätysti keksitty oikkee sivistyssanat. Eli mää juaksi "keskilinjaa pisin".  Nih. Ihan linjalla juaksin :D :D 
Sit oli taas iha normi settii. Mä tiputin sen letkun sinne "linjalle" ja sit muidu mulkasia mua ja sit mää hain sen letkun uurestas suuhuni ja vein sit iha muidull saakka. Se o kuulkaa iha pirullisen hauskaa tiputtaa se letku pari metrii ennen muiduu, meinaa kuzet päästä ko naurattaa sen muidun lehmänsilmien pyäritys ko se koittaa saara mut hakemaan sen letkun uurestas ilman et se käskis puhumal sitä asiaa :D :D
No sit mä lopultas olin siin muidun viäres se letku suusa. Muidu käski irti ja kliksautti remmin mun valjaisii... ai, taas. Siis "kiinnitti näyttöliinan". * ei must tuu kuulkaa sivistynyttä ikinä, näin on näreet, liian vaivalloista * Ja sit mää tipautin sen letkun ja lährin juaksemaan niin perzkuleesti - TSÄKÄM!!! tul äkkipyssäys! Ei se pahuksen muidu sit irrottanukkaa siit hihnast ja lähteny juaksemaa vaan SE SEISOS PAIKALLAS JA PITI HIHNAST KINES JA OROTTI ET MÄÄ VERÄN SEN LIIKKEELLE!!!!
Huoh. No sillai mää sit tein. Mulkasin sitä sillee kiukkusest ja tempasin nii et puut tärähti! Lähti se onneksi liikkeel ja sithä se loppumatka oli vaa hualehrittava et oli tarpeeks vauhtii jottei se läskivuari pysähry. Eikä jumitu mihinkää puitten välii. Aika haastavaa mut mää kuulkaa selviytysin siit! Viäläpä neljä kertaa. 
Sinäns se oli kyl aika helpottavaa. Sai keskittyy siihen akkaan ja et misä se makas eikä tarvinnu koko aikaa vilkuilla et tulleeks se muidu peräsä. Vaiks se oli vyysisest aika raskast (aika? siis iha helkkarin raskast!) ni henkisest se oli kuulkaa tosi suur helpotus. Ei tarttenu miättii et koht o kaks immeist hukasa siäl mettäsä. Sai keskittyy yhteen ko tunsi (torellaki!!) sen toisen roikkuvan hihnasa koko aika.

Kyl mää sit kuiteski olen sitä miält et tällee tää homma on kivampaa. Vähempi ressaavaa. Tiättyki täsä täytyy ny opetel kattomaa vähä et mitä reittii kulkee. Niinko mää sanosin ni neljä kertaa mää sit verin tota läskivuarta peräsäni. Ja muutaman kerran mentiin vahinkosa pensaan läpi (no nykyää niist kyseisit pensaist pääsee läpi vähä isompiki mettänelävä) ja pari kertaa meni vähä sillee "puun väärält pualelt". Mut joka kerta päästii peril. 

Ja se o pääassia. Siäl peril ko niil karonneil akoil oli taas maksaa. Ja syrämmii. Ja maksaa, ai et ajatuski tua veren kiälel.

Kaikist pahoist epäilyist hualimatta en mää nyt si kuukahtanukkaa sin mettää. Mut kaikkeni mää kyl joutusin antamaa :D :D








Tämä on postaus nro 400. 

 

keskiviikko 5. elokuuta 2015

lauantai 1. elokuuta 2015

Irroitus ja luoksetulo. Mikä mättää?


Miksi niin uskomattoman usein keskusteluissa kentällä / netin palstoilla / koulutuksissa ja seminaareissa... miksi ihmiset kokevat luoksetulon ja irroituksen niin äärettömän vaikeiksi opettaa? Miksi nuo liikkeet menevät helposti persiilleen? Ja paikkamakuu, sen voisi listata samaan kasaan.

Mitä sellaista on noissa kolmessa liikkeessä että ne niin usein saadaan epäonnistumaan?

IRROITUS Avata turpavärkkinsä sen verta että hampaiden välissä ollut jutska irtoaa. 
LUOKSETULO Tulla luokse kun käsketään.
PAIKKAMAKUU Pötköttää osoitetulla paikalla kunnes toisin sanotaan.

Mikä noita äärettömän vaikeita liikkeitä yhdistää?
No se on se luopuminen.

Irroituksesta luovutaan siitä hampaiden välissä olevasta tavarasta.
Luoksetulossa luovutaan liikkumisen vapaudesta ja siitä mitä ikinä juuri oltiinkaan tekemässä.
Paikkamakuussa luovutaan liikkumisen vapaudesta.

Mitenkäs näitä liikkeitä sitten treenataan? 
(sisältää yleistyksiä)

No irroitusta siten että kun koiralla on jotain suussa, niin käsketään irrottaa ja otetaan se jokin siltä pois ja kehutaan & palkataan.
Luoksetuloa siten että kun koira kirmaa vapaana niin huudetaan se luokse ja laitetaan hihnaan ja kehutaan & palkataan.
Paikkamakuuta siten että laitetaan se makuulle ja hetken päästä päästetään se sieltä ylös ja sitten kehutaan & palkataan.

No irroituksesssa koira joutui luopumaan siitä mikä ikinä siellä suussa nyt olikaan.
Luoksetulossa meni vapaus.
Paikkamakuussa kehuttiin... ööö? no ylösnoususta ja/tai paikkamakuun loppumisesta.



Vinkkejä.
Nämä eivät välttämättä sovi kaikille koirille eikä tässä varmastikaan ole kaikki vinkit. Mutta jotain, ihan ajattelemisen aloittamisen avuksi ;)

Kaikkiin liikkeisiin yleispätevänä ajatuksena: Tee liikkeestä sellainen että koira haluaa suorittaa liikkeen ja/tai palkkaantuu liikkeestä/liikkeessä.

IRROITUS
Vaihtokauppa? Irroittamalla esineestä A saa luvan syöksyä esineeseen B. Esine B voi olla myös jotain syötävää mikäli se koiran mielestä on mahtava juttu.
Lupa uutteen kiinniottoon? Tipauttamalla esineen A reippaasti maahan, saapi luvan syöksyä ottamaan esineen A uudelleen suuhunsa.
Jotain kivaa tapahtuu irroittamalla? Tipauttamalla esineen A reippaasti maahan saa aikaiseksi saalisleikin ohjaajan & esineen A kanssa.
Eli sekoittamalla näitä perinteisen "luopumisen" kanssa. Välillä saa palkaksi jotain kun oikein hienosti irrottaa, välillä irrotetaan siitä kapulasta/pallosta ja luovutaan siitä ilman muuta kuin kehupalkkaa ja jatketaan jonkin muun asian harjoitusta. 

LUOKSETULO
Koira ei menetä vapauttaan tullessaan kutsusta luokse. Tai sitten koira menettää vapautensa mutta ei tajua sitä. Toimii ihan yhtä hyvin, ehkä paremminkin ;).
Kutsu luokse mutta leiki, kehu, anna namia (= palkkaa jotenkin) ilman että otat koiraa kiinni tai kytket sitä. Älä odota että koira tulee perusasentoon tai istuu eteesi, tarkoitushan ei ole palkata sivulle tulosta tai istumisesta. Tarkoitus on palkata luoksetulosta. Kehumisen voi toisinaan aloittaa jo silloin kun koira käskyn kuultuaan kääntyy tulemaan sinun suuntaasi. Sehän nimenomaan on se hetki jolloin alkaa käskyn toteutus kun kuono kääntyy sinulle ja vauhti lisääntyy. Käskyn toteutus päättyy siihen kun ollaan sinun luonasi (joo joo, te jotka treenaatte loppuasennoilla, te olette tämän vaiheen jo toteuttaneet) ja silloinhan on bileet ylimmillään, eikös? Kutsu usein luokse ihan vain siksi että on niin ihanaa olla yhdessä. Silloin ei harmita vaikka välillä se hihnakin tulisi mukaan kuvioihin. Ja sitäkin voi tehdä niin että kytkee, kehuu, irroittaa takaisin leikkimään.

PAIKKAMAKUU
Miten usein näkeekään että paikkamakuun lopussa aina otetaan perusasento ja sitten siitä palkataan. Tai vaikka ei perusasentoa, niin ohjaaja kuitenkin palaa vierelle ja sieltä palkka. Mitäs näissä nyt palkattiin? Sitä perusasentoon nousua vai? Sitä että osattiin odottaa liikkumatta kun ohjaaja palasi vierelle?
Tarkoitus on palkata siellä maassa olosta. Ja mielellään nimenomaan häiriön alla jahka keskittymiskyky sinne riittää. Eli palkataan sinne maassa olevalle koiralle (palkkaa ei suoraan maahan ettei opeteta alustan nuuskuttelua vaan namialustalle tai suoraan kädestä, ei koskaan heittäen) siten ettei koiran tarvitse muuttaa asentoaan palkan saadakseen. Ja mielellään ruokapalkka jonka kanssa ei siis ole tarkoitus leikkiä. Vaan sen palkan voi nauttia siinä ja jatkaa keskeytymättä liikkeen suorittamista.
Asian selväksi tekeminen? "aina se vaan nousee vaikka kuinka usein treenataan" Noh, oletkos kertonut sille että sieltä ei saa nousta? Seiso vaikka metrin päässä siinä koiran edessä ja kaveri antamaan pientä häiriötä (nakki, pallo, leikkiin kutsu) ja kun koira lähtee, niin EI + niska-persaus ja nätisti takaisin samaan paikkaan maahan. Tätä pari kertaa kun kyllä nuo karvakorvat silloin yleensä tajuavat että ahaa, tässä pysytään vaikka joku vähän houkuttelisikin :D



Eivät nuo ole ihanaiset ole kuulkaa tyhmiä eivätkä ne milloinkaan meille v%ttuile eivätkä keskisormea näytä. Me ohjaajat vain olemme niin harmaita ja epäselviä ja puhumme epäselvästi ja viestimme puheilla eri asiaa ja kropalla toista.... ja sitten vaadimme että koirien pitäisi ymmärtää!!
Yritetään muistaa että koira tekee aina juuri nimenomaan sen jota me siltä pyysimme/vahvistimme. Jos tulos ei ole halutunlainen, on palkkaus/vahvistus/opetus mennyt persiilleen.
Yritetään olla mahdottoman selkeitä, mustavalkoisia; varmoja siitä mitä haluamme ja halutaan samaa eilen, tänään ja vielä huomennakin eikä muuteta mieltä koko aikaa; hallitaan kroppamme ja sen sanoma; autetaan niitä koiria kertomalla kaikin mahdollisin tavoin että ei, tätä ei haluta ja JES, tätä me halutaan, tämä on hyvä! ; ja mietitään tosi tarkkaan että mitä me liikkeen eri vaiheissa palkkaamalla oikein vahvistammekaan ;)