Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (52) HERMOT!!! (11) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (93) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Seikkailujen Saarella


Mää ole saanu uuren korin!!
Mitä sää pölö höpäjät? Sulla mittään koria ole. Sää makoilet sun yksiösäs ja MUN säkkitualisa. Ihme ipana, paljo sult kestetää mut tollane asioitte keksimine ja valehtelu, se on kuule vähä liikaa.
EMMÄÄMITTÄÄVALEHTE!!!
Lakkaa huutamast ja juaksemast, mul mennee pää pyärälle ko mää kattelen sua. Rauhotu, verä vähä henkee ja kerro uurestas. Mahraks sää kakara eres tiätää mikä on kori :D


Mää  _en_  _huura_  _enkä_  _juakse_. Mää ole iha rauhalline. Sää vanha piaru et vaa ymmärrä. No mää selitän. Hittaasti. Ja lyhkäsil sanoil :D :D :D  Buahhaahhaa :D :D :D
No sää ny varsnaine pirulaine olet. Paa selittäin sit.
No KOTI. Ymmärräksää?? Tää misä me ny ollaan. Tää on mein uusi KOTI. Eli: MÄÄ OLEN SAANU UUREN KORIN :D
Sulla on penska toi sanojen taivuttamine vähä vaiheesa kuule. Mut jatka toki ontuvaa tarinaas.
Mun tarinani ei onnu! Onha tää meitin uusi koti, eikö? Toi muidu ja jörö, ne pakkas kamat autoon. Ja jolles huamannu, ni koko pahuksen auto ol iha täyn! Muuttokuarma, onks tuttu sana? Ja sit me ajettii tänne ja täällä me ny ollaan. Meil o uuret ruakakipot ja niil o omat paikat täälä. Noil kahrel o uus kaappi misä on uusi kipoi niil. Sul ja mul o uus yhteine peti ja noil kahrel o kans. Tää on tää kiva paikka mitä me käytii täsä kerra aikasemmi testaamasa ja nyt me tultiin tänne olemaa. TÄÄ ON SIIS MEIN UUS KOTI. Eli MÄÄ OLEN SAANU UUREN KORIN. Joko sää ny ymmärrät vanhus vai käytinks mää liika pitkii sanoi?
Voi pölö sua. Kyl sää pikkase aareehooree olet. Ei tää mikkää uus koti meitil ol. Tää o meitin kesäpaikka. Me käyrää tääl monta kertaa kesäsin, välil ollaa yötä ja välil ei. Sit ko tullee talvi, ni sit ei taas käyrä tääl lainkas. Ja sit taas ens kesän sama juttu. 

?? Talvi ?? Mikä on talvi? 
 
 Ni tollee se meitin keskustelu sit meni. Ei ton vanhuksen kans aina ol helppoo. Se valittaa et mää ole joku kirjainyhristelmä. Enkä mukamas ossaa käyttää sanoi oikee. Pah! Mää sil viälä näytän :D


Mutta kuulkaa se siitä, ei se ol lainkkaa tärkiää et mitä toi harmaaparta puhhuu. Ootteks muuten huamannu et sil tosissaa o harmaata kuanosa? Se o niiiiiiii vanha et emmää ees ymmärrä :D :D

Haluutteks tiätää mitä mää ole tänäpä tehny? Tänäpä on jonku jussin päivä ja sen takkee me sit ollaa täälä. Tän paikan nimi o kuulemma saari. Se tarkottaa meresä oleva kivenkokkaret. Ja se meri tarkottaa vet. Ni et veten keskel on kivelohkare ja siäl me ny si ollaan. Ei tää kyl miltää kivenkokkareelt vaikuta. Tääl o taloi ja pihhaa ja mettää ja peltoi. Ni et aikases iso kivenlohkare taitaa olla. 

Tääl o kuulkaa tosi mahtavat mettät. Iha julumetun paljo käpyi. Sitä mää en kyl ymmärrä et mitä noi kauhia isot mustat elukat mahtaa olla. Niil o IHA HIRVEET SILIMÄT ja kauhiat korvat!  Ne assuu tosa veten viäresä, niil o iha helkkari iso aukia iha vaan ittellänsä. Se olis niiiii mahtava leikkipaikka. Mut toi muidu sannoo et ei. "ei sinne saa mennä poijjaat". Iha pölöi sääntöi. Niinko ne pari kolme lankaa siin aukian ympäril muka estäis jottai, höh! Orottakkaa vaa, viälä mää menen sinne ja ajan ne mustat hirviöt tiähensä ja sit mää leikin siälä iha itekseni. 





Tääl on myäski ihan helkkarinmoisest vesipaikoi! Tääl o teitten viäres semmosii pitkiiiiiii ja kaposii vesii missä voi läträtä. Ja sit välil o semmosii paikoi missä kaks semmos pitkää ja kapost yhtyy ja semmonen kohta kuulkaa varsinki on leikkimise arvone! Mää hyppäsin yhten semmoseen kokkeilemmaa. Iha mahtavaa mutaa kuulkaa korviin asti. Muidu oli onnesans. Se autto mut ylös siält ja kaikki oikkei ihhaili miten komiast mää olin mutane. Taisivappa kuulkaa ottaa viäl muutaman valokuvanki meikäläisest. 


Noitten piänten uimapaikkojen lisäks täälä on semmonen suuri vesi. Mää luule et se o ny se meri. Se ol aikases kiva. Kauhhian syvä ja sinn ko meni tarpeeks pitkäl ni koko maailma katos pois jalkoje alt! Kaks kertaa mää kävin siäl sillai oikei jaloila uimas ja sit loppuajan mää leikkisin siin rannal. 


Toi Rakkimus ei kauhiast harrasta siin rannasa lotraamis vaan se käy vaa lenkkii uimasa. Välillä muidu tai jörö heitti sil palloo sinne kauheen kauas ja sit toi vanhus lähti hakemaan sitä. Se sano et tommone pitemmän matkan uimine on kuulema melkkest parast maailmasa. No mun miälest se mutasempi uimapaikka ol kyl pal pal paree :D



sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Turhauman purkaus

Kohtalo tuntuu päättäneen että Rakkimuksen on aika jäädä osittaiselle eläkkeelle. Ei terveydellisistä syistä, vaan ryhmäkokoihin liittyviin juttuihin. Perkules! Niin että tylsiä juttuja treenattaisiin mutta hauskat lopetettaisiin. Pazka!!

Joo, olisihan se jo eläkepäivänsä ansainnut.

Raaka totuus:
Minä en vain tahdo irrottaa. Niin perseestä kun se osittain onkin koulutettu niin se on silti mun ajatukseni jatke. Uskomattoman vaikeaa ajatella että jättäisin tuon treeni-iltoina kotiin tai isännän kanssa aikaa viettämään.
Liian vaikeaa.

Turhauma iskee nyt. Lujaa.

Kuvia en yleensä netistä tänne tempoile mutta nyt tilanne vaatii,  täältä nappasin. AARGGGHHHHH!!!!!!


torstai 11. kesäkuuta 2015

Voihan.... läskivuori!

 

Siis ny mun on pakko tulla teil kertomaa et koht saattaa tapahtuu kamalii. Se voi kuulkaa olla jotta mää kohta verän viimisen henkäykseni.





Kännykkäkamera on kamala, tiedän. Mutta kun se nyt sattuu olemaan se vekotin joka mukana kulkee. Käväisin tuossa yhtenä päivänä koirapuistossa. Juu tiedän, ei kuulu meidän vakipaikkoihin. Mutta satuttiin kävelemään ohi ja se pienten puoli oli tyhjä. Niin päästin nuo kaksi sitten sinne riehumaan. Olihan se nyt varmasti kivampaa kuin remmilenkki pururadalla? Ensi kerran sitten taas.... ensi vuonna? Mutta istuksin siis siinä kivellä ja näpsin kännykällä kuvia. Tässä Rakkimuksen urputuksen seassa niistä hassuimpia teille nyt sitten näytille. Ettei mene tämä postaus ihan pelkäksi valitukseksi :) 





 


   

Niih.

Aatelkaas. Jotta meikäläisen loppu niinko vähä mahrollisest häämöttää. Saattaa henki loppuu ja keuhkot pakahtuu. Kyllä meno loppuu ko kaiks paikat täyttyy maitohapoist. Ni et saattaapi olla ett tämä jää mun viimiseks jutteluks teitil. Ei välttämäti tassu ennää taivu tekstin näpyttellyyn.

 
Jaa nyt toi yks lukija veti henkee ja rupes vollottaan. No älä nu parkuun ruppee, ei täsä kukkaan nyt oikiast kuale pois.
...toivottavast ainaska.

 
Mää olen niim monest assiast jo selvinny henkisä. Ja voittajana. Vähä niinko tost tän viikkosest möllitokost. Me ollaa kerra aikasemminki käyty tuala samasa paikasa. Tairettiin sillon pokata luakkavoitto ja mukkaan kotio saatiin sika. Se oli aikases mahtava sika. Sitä mää kyl ihmettelin sillo, et ko se vähä vällii ain oli hetken hävöksis, puf vaan hävis vaiks mää olisin sen niin nätis omal petilleni plaseerannu. 


Mun täytyy myäntää et toi mölli tuli mul vähä niinko yllätyksenä. Me ajettii sinn pellol ja sit muidu ja Hane häippäs hetkeks jonnekkii. Se ny ol iha normaalii, toi pikkuperkule kussee koko aika ni muidu ottaa sen aina ensteks autost ulos. Onneks. Vallan kauhhia olis haju jos se lorottelis litrakaupal tosa viereises häkisä. Sit muidu toi Hanen takas ja sit mää pääsin vähä tiänreunaa kulkemaa. Aikases tuulinen oli muute ilma. Kaunis aurinko ja kiva lämpöne ilma et oli mittää kuuma. Mut tais tosa tuulesa olla Hanenki korvat kerranki kunnol pystysä ;) Mut siin ko me justiinsa ehrittiin lähtee kävelee, ni sit siält pellolt kuulu kauhia ämmälauman huuto et tars sinne mennä. No me käännyttii sinne sit menemää ja mää vähä harmittelin ko oli vähä semmone olo tual peräpääs että vähä olis voinu pykistellä....

 
Mut ei meillä paskota jos muidu käskee hommii tekemää, sillo veretää imuva sisällepäi vaa. Se o tunti ja tuuma ku se muuttuu lihaks, sillai mä olen kuullu sanottavan :D
Ni et me sit mentii sinne niitten ämmien joukkoon ja mää sit istuksin siin muidun vieräs ja oottelin et se sais juaruttuu et voitais mennä takas sinne kävelylle. Ja sit yks kaks siihe tuli joku naine sanomaa et siin o teitin paikka ja sit se ohjas siihe viäree semmose piänen valkosen karvakasan. Ja sen viäreen tuli yks meitin tuttu tualt omalt kentält. Ennen ko mää ehtisin tilannet sen enempii ihmettelemmää, ni muidu nyppäs hihnan irti ja sanos et MAAHA ja OROTA ja sit se häipys. Siihe me sit jäätiin paikoillemme orottammaa niitten muitten koirien kans, oiskoha meit ollu viis tai kuus siin. Sit vast ko muidu hävis sinne pensaitten taa ja mää tajusin et perhana, koirat rivisä ja muidut piilosa, täähä on kokkeen paikkamakkuu!! Vähä mul tuli semmone höynäytetty olo. Ko emmää tajunnu lainkas hermostuu. Ni en mää sit ehtiny piippaamaanka lainkaa. Ja sen verran mää olen jo oppinu et tosa vaiheesa on ennää iha turha piippailla ko muidut on jo piilosa, ei ne sitä ennää kuule. Hukkaan menis hyvät piippailut. Ni emmää sit piipannu.

 
No sitko muidut tuli takas (ja kyl te tiärätte, viärel ja käsky ja kiitti ja wau olippa hiano blaa blaa) ja kaikki lähti siit sit vähä kauemmas toisistansa, ni mää aattelin et ny, ny o mun hetki! Nymmää ruppeen kerräämää kiarroksii ja saaraa oikkee kunnon piippauspileet aikaseks. Mut sit toi muidu tempas semmasen ultimatehianon vihreen pikkupatukan taskustansa ja rupes sitä virpomaa. No määhä tykkään siit ko hullu puuros ni säntäsin perrää ja unohrin koko piippausjutun! Se teki tiättyki sen tavallisen et tempas sen sinne kainaloons piiloo ja käski seuraamaa. Mää melkkest ehtisi piipatakki ku sit se pysähtys ja nappas taskus namin ja laitto mut saalistammaa sitä ja siit sit me yhtäkkii oltiiki jo kehäs. Mää oli ihan puulla päähä lyäty. Ko me ruvettii sit hommii ja mää tajusi jo ekas seuraamises et perhana, ei sil siäl kainalos mittää vihreet patukkaa ookka!!
No se seuraamine meni sit vähä piippaamisen pualel mut emmää sit niin kauhiast niisä muisa liikkeisä piipannu. Siis pikkasen tiätysti, mut en paljoo. Mut se johtu vaan siit et toi muidu huijas mua pari kertaa liikkeittein välisä. Se sano et WAU ja laitto kären nyrkkiin ja käännähti sillee nopiasti, kyl te tiiätte, sillee niinko saalisleikeis.... ja mää tyhmä luulin et taas mää saan saalistaa namin! Ja sit siält tuliki jo käsky ennenko mä ehtisin saara sitä kättä kiinni.
Vaiks toi o kauhian hiras, ni jossain kohtii toi muidu o iha petollisen nopiaks oppinu! Mää vähä luule et se on tonki liikkeen matkinu silt NuareltNaiselt. Iha varmana.



No sillai siin sit kävi et me saatii siält möllitokost avo 178 pistet. Ja ykköspalkinto. Namei. Niis o vehnää eli Hane saa syörä ne. Ja lelun. Se pahuksen kakara luuli et se saa sen lelunki. Mää vähä kyl sanosin sil et kunnioitus vanhempii kohtaa ja toisen omaisuutta kohtaa olis niinko enempi ko paikallans. Hirvee kakara.


Nii mut siit mun viimisist henkäyksist mun piti kertoo!
Me ku ollaa ny käyty niit akoi siält metäst pelastamas tasaseen tahtii. Se o iha helkkarin kivvaa. Varsinki ny ko niilt akoilt on jo jonku aikaa löytyny iha mualiman parrait namei. Tajuutteks et ne kulkee siälä mettäsä maksan kappaleit fölisä! Välilä o syränt ja kivipiiraa tai sitä uppeeta kanamakkaraa mukan, mut ain o maksaa! Oikee sillasii kivan kokosii kappaleit. Kyl kuulkaa vaa kannattaa niit akoi ettii, ei ol maalimasa parreempaa herkkuu ku kanoitte maksa.


Se o muuten jännä juttu. Oon nääs Hanen kans jutellu. Ko mä aattelin et pittääks mun ruveta toimenpitteisiin ettei se syä mun maksoi. Kattokaas ko seki juaksee siäl mettäs ja kerto et hääki löytää niit akoi. Ja niil o kuulemma iha sika hyvvää sapuskaa fölisänsä. Mut ko mää sitä vähä kerrassans utelin - siit kakarast ei nii helpost ota selkoo, se o vähä aareehooree - ni mää tajusin et jostain syyst Hane ei löyrä niit maksa-akoi. Se löytää ain vaa semmosii mil o sitä turvotettuu nappulasapuskaa tai sit joskus lihapullii.
Mää en oikkee ymmärrä miten me löyretää erilaissii akoi vaiks iha samois metis juastaa. Mut ei sen oikkiastas ol vällii, turhaa tämmössii on murehtuu. Se on joku luannon suurist ihmeist ja pääassia ettei se kakara syä mun maksoi.



Mut taas mää eksysi aiheest. Kattokaas ku niit akoi o iha mahtava hakkee. Ja vähä helpompiki ny ko muidu on oppinu kertomaa paremmi et misä ne oikkee ova. Niilt akoilt saa aina ensteks semmosen oranssin putken pätkän joka pittää viärä muidul. Sen jälkee mää otan sit muidun mukkaa ja mennää yhres sinne akal (eli mää juaksen erelt ja se lyllertää peräsä) ja sit mää saa niit maksoi. Mut mut. Ko se muidu ei ain tul riittävän noppiaa mun perrääni ja sit mun pittää tarkistella et lyllertääks se siält vai ei. Ni nyt viime kerral mää kuulin (iha vahinkosa, ei sitä ollu mul kuultavaks tarkotettu) et täst lähin muidu ei ennää saa päästää minnuu yksin sinne maksoi syämää vaan se ruppee roikkumaa siin pitkäsä hihnasa mun perässäni. Et niinko mun pitäis toi läskivuari reppii mukanani siält puitten ja pensaitten läpi sinne akalle!!!! Kylä kuulkaa siinä mettikkö soi. Ja mun keuhkot. Ja lihakset. Voi kiasus mikä tuska siittä kuulkaa tullee. Ku ei toi oikkee oo... miten sen sanos.... ei se ol niit kaikkeen pienimpii ihmisii?


Ni et jossei minust ennää mittään kuulu, ni mää olen kuukahtannu sin mettää. Kaikkeni antaneena tiätystikki.

Ai nii. Käytii vähä radal.
Ja mää vähä leikkisin mun
akka-mettäreenien loppupalkan kans.
... ei tair ens kerral olla loppupalkkaa?

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Viikot vierii vilisemällä


Se on kuulkaa upean sunnuntain ilta nyt justiinsa. On seitsemäs kesäkuuta, kello huutaa 22:22. Täsmällensä tälläkin kellonlyömällä maailma makaa justansa oikialla mallillansa.

Tämä viikko, kuten niin monet muut edelliset viikotkin, ovat olleet täynnä hulinaa ja vilskettä. Joku sanoi kerran "kaksi koiraa menee siinä kuin yksikin". Juu varmaan meneekin. Sitten kun ne ovat hoitotarpeiltaan tasavertaisia. Käyvät samalla syklillä ulkona, syövät yhtä usein per päivä, lenkkeilevät samaa tahtia ja saman verran ja niin ees päin. Vaan silloin kun toinen kusee äsken, sen jälkeen het, nyt justiinsa, ihan koht, vähä ajan peräst ja sit taas ihan koht. Ja syö aamulla, päivällä ja illalla. Samaan aikaan toinen syö aamulla ja illalla sekä kusee ihan helkkarin paljon harvemmin. Ja jaksaa ja haluaa lenkkeillä ja juosta ja ulkoilla pitkiä aikoja kerrallaan ja mahdollisimman usein.  Kun taas toinen ei "ohjatuista" lenkeistä vielä paljoa perusta vaan menee vapaana omaa (hitaasti etenevää) tahtiaan mailmaa tarkkaan tutkien sekä väliin lepäillen ja nokkaunista nauttien.
Huoh. Ihan ei olla tasavertaisia vielä. Joten ei, vielä ei mene kaksi siinä kuin meni yksi.

Nyt voidaan mielestäni todeta että kun mittariin huomenna kilahtaa 16 Haneviikkoa, niin olemme ohittaneet pentuajan ja siirtyneet kakara-aikaan. Miniperkeleen (jeah, rakkaalla lapsella on monta nimeä) luonne vahvistuu ja tulee yhä enemmän esiin. Oma pää ja itsenäiset päätökset ovat mukana repertuaarissa aina vain voimakkaammin.

Niin täydellistä. Tuosta karvapallosta tuli niin täydellisesti tähän laumaan sopiva öttiäinen ettei paremmasta väliä.

Millainen on meidän normiviikko?

Tässä menneen viikon tapahtumat esimerkkinä meidän elämästämme. Treenipäivät ei ole viikosta toiseen samoja vaan vaihtelevat hieman. Mutta noin esimerkkinä alla esitelty viikko... noh, se on suht normiviikko. Tosin yritän pitää kahta treenivapaata päivää viikossa, toinen arkena ja toinen viikonloppuna. Nyt ei tuo arkivapaa tällä viikolla onnistunut.

Normi työpäivä
- Aamulla Hane käy pikapissatuksella ja sen jälkeen molemmat karvaoliot saavat sapuskaa jonka jälkeen käydään kunnon lenkillä (yksilölenkki, eli yksi koira kerrallaan... paitsi jos on kauhea kiire)
- Lepoa "toimistotyöpäivän" ajan sekä tietysti nyt kesällä, kun Totoro on kotosalla, ylimääräinen päivälenkki (yksilölenkki).
- Työpäivän jälkeen Hanelle välisapuska ja molemmille lenkitys. Tyyli taas kerran riippuu tuosta emännän jaksamisen asteesta ;) nuo kaksi kun osaavat välillä olla tosi rasittavia yhdessä ollessaan ja työpäivän jälkeen ei aina vain kerta kaikkiaan jaksa. Nih.
- Kotihommia & kotoilua ja treenit. Tai toisinpäin. Tai pelkkää ulkoilua. Tai jotain muuta.
- Illalla iltalenkitys ja ruokaa.

Maanantai
- TOKO / Rakkimus, Hane
- Peltojälki / Hane

Tiistai
- Pihatottista / Rakkimus ja Hane
- Peltojälki / Hane

Keskiviikko
- TOKO / Rakkimus
- Esineruutu / Rakkimus, Hane

Torstai
- kotitottista / Rakkimus, Hane
- 1 ukko metsästä / Hane

Perjantai
- Tottistreenit / Rakkimus
- Saalisleikkiä / Hane

Lauantai
- Hakutreenit / Rakkimus, Hane
- kotitottista / Rakkimus
- Saalisleikkiä / Hane

Sunnuntai
- Kynsien leikkaus
- Mökkeilypäivä, juoksua, hyppimistä, haistelua ja päivänokosia!


Jörö kaivaa jääkaapista iltapalaa. Totoro vetelee hirsiä huoneessaan. Hane kuorsaa keittiön nurkassa sijaitsevassa yksiössään. Jalat vispaa ja kuonosta lähtee pieniä hassuja äännähdyksiä. Elämän ensimmäisen kesämökkipäivän tapahtumat taitavat jatkua unessakin. Rakkimus nautti saatuaan mökkitarkastuksen kunnialla tehtyä ja vetää nyt unta kaaliin säkkituolissaan. Hirvennahkaluu käpälien alla varmassa tallessa.