Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (49) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (19) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (217) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (18) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (63) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Maa järisi!

M'oon tualta lähimettästä. Huvikummust. Sillai toi mun uusi ihminen sanoo. Mulla oli siällä siskoi ja veljii ja Äitee ja emäntä ja tyttelei ja isäntä ja Kiinalaine ja vaiks mitä. Ja sit toi ihmine tuli ja vei mut pois siält ja toi tänne. Tääl mul on uus isoveikka, sen nimi o Rakkimus. Ja sit tääl on mul kaks iha ommaa ihmist. Miäs ja Naine. Rakkimus sannoo et ne o Jörö ja Muidu. Sen lisäks tääl punkkaa välill semmone Totoro. Ja sit semmone Rinsessa käy sillon tällön pitämäs vähä jöötä, niinko Rakkimus sannoo. Emmää tiärä mitä se tarkottaa. Mut kauhian kivoi nää o.

Mul o tääl iha oma huane. Se o sellane minihuane iha justiinsa tosa ruakapistee viäresä. Oikke hyvä sijainti, ite en ois paremmin osannu valita!

Mun täytyy kyl sannoo et emmää ensteks tykänny täst minihuaneest. Ko mää oli nii tottunu nukkumaa ja leikkimää mun sisarusten kans et ensteks mää vaa huusin niin saaaaaattanast' ko vaa kurkust irti lähti! Ja iha joka kerta ko mut ton huaneesee laitettii. Enteks toi Jörö ja Muidu, ne nukkus siin mun huaneen seinän viäres, ni en mä sit öisi viittiny huutaa. Miks? Ei mittää syyt, ko ne kertas oli siin hajuetäisyyrel. Sitä paitti jos mää olisin huutant, ni mitäs sit olis tapahtunnu, mitäs veikkaat? No ne kaks olis varmaa tullu sinne mun huaneesee nukkumaa. Siihen noi paksukaiset on kyl iha liian isoi, sit mää en olis ennää mahtunu tonne itte. Ni et parree tällee. 

Aamusin mää kävin Muidun kaa ulkon pisul ja sit mää syäksysin Jörön naaman pääll herättämmää sitä :D Ja purin sen ottaa :D Ja söin sen partaa :D Ja kusin sen tyynyl :D Ja repisin sen lakanaa :D Ja nukkusin sen kainalosa :D

 Ja onha täsä tullu vähä muutaki pureskeltuu ku sitä partaa :D :D Kjäh Kjäh :D :D

Mut kauhhioi noi kaks o kuarsaamaa, ni mää sanosin niil et voisivat häippyy siit jonnekki muual nukkumaa. Sen jälkee ne on nukkunu siäl perähuanees ja mää oon saanu iha rauhas olla mun piänes huanees. 

Päivisi mää ens alkuu haukkusin iha sikana. Ko naapuri ukko sahas puit. Ja auto män ohi. Ja sit toine. Ja naapurin ovi kävi. Ja joku koira haukkusi. Ja sit koht siin haukkusi kaks koiraa. Ja bussi mäni ohi. Ja naapuri tul takas. Ja Rakkimus kuulu siirtyvän eteisest olohuaneesee. Ja sit joku siivos rappukäytävää. Ja tuuli löi puunoksaa siihe akkunaa. Ja vesisare ropisi ihan perskeleest. Ja joku puhu pihal. Ja sit auto tuli pihal. Ja taas joku puhu pihall.
Ja joka ikine kerta mun piti haukkuu niil.

Sit mää lakkasi haukkumast kaikkee mahrollist mitä tosa pihal oikkee tapahtu ko ne sit kuiteski oli niit samoi juttui, autoi ja ihmisii ja piskei ja autoi ja ihmisii ja piskei ja samoi jutui koko aika vaa eestaas. Tai olsimmää varmaa haukkunu mutku Muidu laitto meil ohjelmaa päiväks. Juuh, me kuulkaa Rakkimuksen kaa kuunnellaa ostoskanavaa koko päivä! Tai Rakkimus välill kattooki sitä, mää kuule vaa ääne. Ja jottai ne teki tol akkunal ko siit ei ennää kuulu iha kaik ulkon tapahtuvat assiat. Ni et nymmää oon sit vähä pihal siit et mitä naapurin koiral kuuluu ja kuka teki mitäki, mut ossaan kyl kertoo sul minkä takkee kannattais ostaa semmane valakone paistinvekotin ja stepperi kuule, se se vast on iha mahrottoman tärkiä asia ihmisel! 

Mää ole koittanu vihjast Muidul et semmane stepperi olis iha mahottoma hyvä (niinko Muidule mää meinaan, se o sen vertas leviä immeine). Mää yritä tual rappukäytäväs ain näyttää et tällee koko steppais ni jo va kuule kaik syväkki lihakset olis tosi timmis kunnos eikä tarttis sit mettäsä puuskuttaa nii helkkaristi ain.

Ei sitä kyl päivisin aina jaksa niit mahrottommii telkkarin mainospuhhei pelkästäs kuunnella ni mä oon sit keksinyt jottai muit juttui. Ko toi Muidu o joteski saanu mut luulemaa ett tääll pikkuses huanees o tosi kiva olla. Ihan oikkeest, joka kerta se o kauhian hauskaa - siis nykyään - tulla tähä huaneeseen. Mut sit ko tääll o muutaman tunnin roikkunu, ni loppuu se pennunki uni jossain vaihees. Sit mää ylleensä askartelen vähä. Ain joskus siin mun yksiön päällä o jottai minkä kans voi askarrella. Niinko vaiks pyyhe. Iha ensteks siinä oli sellane peite. Voi et se ol kiva, siit tuli valmaa tsiljuunamiljuunaa piänt peitteen palast :D :D Tosi jänskä juttu et ennää siin ei ol peitett :D :D
Kauhhia raskast täsä uures paikas asumine. Nii helkkarist ihmeellissii äänii. Niinko sillo yks ilta takapihal. Mää leikkisi lelun kans ja sit yks kaks siit puust mun yläpualelt kuulu iha selvä hirviön ääni ja mää pelästysin iha sikana ja juaksin ympyrää ja sit Muidun jalkohi turvaa ja.... ja muidu vaa nauro ja sano et se o pulu. Mikä ihmee hirviö semmane pulu oikke o? No sit ko mää tajusin et se o vaa semmane äänekäs iriootti lintu ni SIT NAAPURISTALOST KAATU SEINÄ JA MAA TÄRÄHTI JA SIT MÄÄ JO JUAKSINKI HENKENI EREST niiiiiin perzkuleest sinne takavasemmal ja siält airan ali ja siit auton alt ja toisen airan läpi ja jonku tellinki alt ja suaraa mätikköö piiloo!!! Ja mää vannosin et mikkää täsä maailmasa ei mua saa pois siält mätiköst ko siäl ei maa tärissy yhtää.

Siäl mää sit oroti.


Ja sit mää kuulin se. Muidu huuteli et HANE, HAAANEEEE! Mä en ol ikin ennen sitä enkä varmaa sen jälkeenkä juassu nii nopiast Muidun tykö ja sit se koppas mut sylliin eikä ollu lainkkaa vihane vaiks mää sillai airan alta menin, kyl mää tiäsin ettei siält airan alta saa mennä. Mutko maa tärisi :( Sillon ei ehri miättii et mitä saa tehä ja mitä ei. Sit ko Muidu oli kattonu et mul o kaikki tassut tallel ni sit me lähettii kävelemmää kotio päin. Mää luuli et me oltais menty sisäl kottii mut me suunnattiinki sinne takapihal. Sinne misä se naapurin talo oli kaatuneenas ja maa oli tärissy. Mää sit Muidun takan astelin sinne, valmiina hyppäämää sylliin heti jos jottai pelottavaa ilmenee. Siäl näytti iha rauhalliselt. Naapuritaloki oli pystys. Kauhia ko mua pelotti mennä kattomaa sitä. Mut Muidu käveli rohkeest sinne ihan naapurin pihal vaa, on se aika rohkia akka. Ehkä vähä uhkarohkeeki sanosin. No siäl pihala ol joku lautajuttu, Muidu sitä potki ja sano et kats ny Hane, tämä se vaa tipahti. Mää en kyl uso. Siis niin julmettu meteli ja tärinä ja kaikkee sit mukamas pari hassuu lautaa...

Mää oon iha varma et toi Muidu huijas mua. Iha varmana maa järisi!




keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Hane hakusemmassa



No nyt on kakaralla takana ensimmäinen seminaariviikonloppu!

Näytölle syöksyneitä keskilinjalla odotellessa

Alaosasto järjesti omille jäsenille viikonlopun mittaisen hakusemman ja mehän tietysti oltiin Hanen kanssa siellä! Mikä olisikaan parempi tilaisuus saada pennulle toistoja, toistoja. Lauantaina kolme kierrosta ja sunnuntaina yksi eli neljät treenit kahden päivän sisälle. Ei toistu tällaiset mahikset kovinkaan usein.

Lauantaipäivä aloitettiin pennuilla & aloittelevilla koirilla ns. makkararingillä kentällä. Kenttä on kaikille tuttu, jokainen koirakko treenaa siellä tottista vakituiseen. Joten koirat tulivat kentällä hyvässä moodissa. Hane ei ollut erityisen nälkäinen vaikka ei ollut aamiaista vielä nähnytkään. Homma oli sille tuttua ja sillä oli vain hervoton kiire kipaista akalta akalle eikä se ehtinyt edes kaikkien kädestä ruokaa napata.

Metsässä makkararinki uusittiin lyhyesti koska koirat melkeinpä järjestään ihmettelivät (toiset jopa mohikaani pystyssä) että mikäs ihmeen metsälenkki tämä tällainen on kun vastassa on kauhee lauma ämmiä?!? Kun oli muistutettu että nämähän on näitä namumuijia, niin johan laskeutuivat kaikkien karvat.

Maalimies valmiusasemissa

Hanelle tehtiin metsässä kahdessa kierroksessa yhteensä muistaakseni viisi akkaa. Vähän se haahuili, ohjaajan pitää olla tarkempi lähetyshetken valinnassa. Mulla menee Rakkimuksen ja Hanen kanssa ohi se ensimmäinen hetki jolloin pitäisi irroittaa... mää oon nii hidas :(
Tätä pitää petrata. Kummankin koiran kohdalla. Nih!
Mutta kivasti tuo kuitenkin lähti. Ei mitenkään tykkinä mutta eteni ja etsi hajua.  Nenällään tuo haki ja "pyöri ympyrää" kun haki paikkaa josta bongaisi hajujäljen. Hajun saatuaan ei ihmetellyt vaan hippulat vinkuivat! Vaikka en omaan toimintaani ollut lainkaan tyytyväinen, koiraan olin sitten sitäkin tyytyväisempi. 

Hiukan päivää haittasi vähäinen tuuli joka välillä tyyntyi ja välillä pyöri ympyrää. Mutta onneksi porukkaa veti AakkosNainen jolla tuntui olevan koko ajan tuulenseuranta ja hajutunnistin aktiivisena. (Siis minä, jolla ei ole edes alkeellisinta kompassia sisäisesti asennettuna, minä joka ainoa kerta mykistyn tuon automaattisella synnynnäisellä kompassilla / gps:llä / tuuli- ja hajumittarilla varustetun naisen edessä.)

Sunnuntaina Hane etsi kolme akkaa metsän kätköistä. Karvakorva oli selkeästi väsynyt ja se näkyi. Viimeinen akka oli oikein työn ja tuskan takana. Oliko kyseessä hajuseinä johon törmäsi vai oliko maastonvaihto niin vaikea tuolle pikkuiselle? Maastonvaihto ei ollut mitenkään raju, "tasaisen" jälkeen tuli pieni nousu... mutta edellisessä se tempaisi 3m tasaista ja sitten rajun nousun kalliota pitkin. No tiedä häntä kumpi siinä oli, mutta jo aiemmin olemme huomioineet että maastonvaihto saattaa olla tämän karvakkeen kompastuskivi. Tarkoittaa että niitä pitää tarjota paljon ja monenlaisia, koko ajan, jotta ovat arkea johon ei enää kiinnitetä huomiota. Eli hoidetaan homma kotiin ennen kuin siitä ehtii kasvaa ongelma. Mutta se viimeinen akka siis. Annoin tukea kävelemällä perään ja otimme jopa uusiksi yhden kerran. Edelleenkin tarvittiin minulta tukea sen "seinämän" ylitykseen. Vaan lopulta jalat uskoivat nenää ja sieltähän se akka löytyikin.

Siis mit... onks tuala hei joku?!? Voisiks laskee mut alas, mää meen tsiikaa!!

Vaikka itseäni harmitti että Aakkosnainen ei ollut apunani keskilinjalla, niin olin äärettömän tyytyväinen että tuon erittäin vaikean piston päästä löytyi maalimiehistä parhain, Aakkosnainen pakenevan ruuan ja eläväisen saalisrätin kera. Tämä löytö oli työvoitto Hanelle. Ja siitä tuli paras palkka mitä pystyimme tarjoamaan. Lottovoitto monella tapaa :D

Jep, joku siellä metsässä taitaa lymyillä :D

Päivän lopuksi testasimme vielä esineruudun. Tämä oli Hanen ensi kosketus tuohon lajiin. Saalisleikkiä hyödyntäen haetutimme Hanella kolme esinettä, kaksi työrukkasta ja yhden pehmolelun. Kaikki sellaisia retuutettavia. Kyllä se vain taas tajusi että nenä, nenä on se juttu jolla tässä pelissä pärjää. Pehmolelu pysyi täydessä otteessa koko matkan metsän siimeksestä autolle, oli lopulta pakko turvautua nakkivaihtoon että sain palautettua lelun omistajalleen :D

Lauantaina illalla Hane teki "välikuoleman" eli otti kolmen tunnin tajuttomuutta lähentelevät päiväunet eikä jaksanut herätä kuin pikaiselle pihalla käynnille ja ruokatäydennykselle, sen jälkeen veti koko yön unta tiiviisti kaaliin. Taisi olla pikkaisen rasittava päivä pienelle. Hyvästä levosta huolimatta lauantai painoi vielä jaloissa sunnuntainakin. Tämä yritettiin huomioida treeneissä ja homma pidettiin sen verran kevyenä että epäonnistumisia ei päässyt tapahtumaan. Vaan kyllä se välikuolema sitten sunnuntaina illalla toistettiin.
Olin suunnitellut että maanantaina olisi ollut koirille täydellinen lepopäivä... mutta jatkettiin lepoilua sitten vielä tiistainakin. Kyllä nuo pari vapaapäivää olivat erittäinkin hyvin ansaittuja :D

Joku oli tipahtanut pesästä :(

Ihan simona on töitä vielä edessä, hervoton määrä asioita opetettavana ja opittavana, vaan nyt tuntuu hyvältä. Kaikki edistyy hissun kissun oikeaan suuntaan.
Elämä on aikases hyvä juttu kuulkaa :D

Kiitos kaikille mukana olleille ja varsinkin AakkosNaiselle ja Raippikselle, viikonlopun viisaudenhelmien jakelijalle ja tapahtuman järjestäjälle!


Pitäiskös laittaa Hanelle akkalaskuri? Ennen tätä viikonloppua on ollut 3 "oikeaa pistoa" (eli maalimies piilossa), lauantaina tuli 5 lisää ja sunnutaina 3 eli laskuri alkaa numerosta 8. Rakkimukselle en laskuria aikanaan huomannut tehdä ja nyt lukumäärä on jo niin suuri, että enää ei ole järkeä. Toisaalta, saisihan siitä jotain osviittaa treenikauden määristä. Joo, taidanpa tehdä. Mutta sitten pitää karsia jotain tuolta reunoista pois....

perjantai 22. toukokuuta 2015

Suora, suorempi....?

Peltojäljen on tässä aloitusvaiheessa tarkoitus olla suoraa puhdasta jälkeä. Mutkat, tyhjät ja esineet, ne tehdään myöhemmin. Jonkin ajan päästä ehkä suunnitellaan serpentiiniä ja aloitetaan yksittäisillä tyhjillä. Mutta ei todellakaan vielä, aivan liian varhaista :D :D


Siis härreguud kuulkaa miten uskomattoman vaikeaa onkaan kävellä suoraan! Jo normitilanteessakin tuo tuottaa vaikeuksia, mutta entäs sitten kun jokaiseen päkiänpainallukseen pitäisi laittaa lihapullan palanen... ja silti vielä edetä suoraan. Juu ei onnistu meikäläiseltä :D Mutta toisaalta, mites se menikään että "jokaisella pilvellä on hopeareunus", eikös? Eli tässäkin on jotain hyvää... Joo, ei tarvitse erikseen opettaa Hanelle serpentiinijälkeä :D Toisaalta sitten kun ruvetaan ajamaan vieraan tekemää jälkeä niin koiruus lienee aivan sekaisin tyyliin "mikä tää tällänen suara oikein on??" :D

Ja jälki on ... suora??
Taas on edetty. Hiukan.
  • Keskittyminen ei vielä ole riittävää. Ohjaaja ei ole saanut jäljen nostamista rauhoitettua tarpeeksi, joten alku on aina vähän häslää.
  • Tallomistekniikka on korjattu. Askelväliä on kavennettu selvästi joten eteneminen askeleelta toiselle tarkoittaa silti eteenpäin menemistä. Ja WAU miten se muuttikaan Hanen kulkua! Alussa oli pari hyppäystä mutta ne laitetaan härdelialoituksen piikkiin (en aio rakentaa tähän mitään muuta korjaussarjaa kuin tilanteen rauhoittamisen kunnolla).
  • Lihapulla leikataan enää vain 24 palaseen ;) 
  • Ohjaaja ajaa takaa. Riittävän lyhyellä hihnalla. Oikke hyvä mutta tekniikka vaatii vielä hiontaa. 
  • Muista löysä hihna!

Käytiin mullallakin. Huoh.
  • Se koiran ohjaaminen onkin haastavampaa kuin ohjaaja oletti. Oli selvästi jo tuudittautunut pellolla kulkemisen tuttuun tyyliin ja nyt kun olisi pitänyt oikeasti ohjata, niin..... :(
  • Muista löysä hihna!
  • Erilaisia alustoja pitää tehdä!!
 

Sain ihanan kommentin yhdeltä lukijalta. Hetken lämmittelin kehujen loisteessa mutta pakko on nyt oikaista tämä juttu. Ei, minä en itse keksi tai huomaa kaikkia noita korjattavia juttuja peltojäljellä. Minulla on mukana erittäin kokenut silmäpari jota ilman olisin .... noh, en ainakaan tässä :D Kyllä yhdessä treenaaminen on se järkevin tapa. Toinen voi kuvata joten pystyt itse katsomaan jälkikäteen että miten se oikein menikään. Keskustelu suorituksesta, mikä oli hyvää, mikä ei onnistunut, mikä yllätti, no miltä itsestä tuntui? Ei sen analyysin tarvitse mitään älyttömän perinpohjaista olla mutta kyllä suorituksen sanallinen läpikäynti välittömästi tapahtuneen jälkeen vaan tuo ihan omaa syvyyttä ohjaajan oppimiseen. Missä tahansa lajissa.
Vaalikaa treenikavereitanne, he ovat oikeasti kultaa kalliimpia!!



perjantai 15. toukokuuta 2015

Akoi 14.5.15


Naapurikaupungin metsässä taas. Jos oikein muistan niin on varmaan kaikkiaan neljäs kerta kun tuossa kyseisessä metsässä ollaan. Eli meikäläinenkin, joka ei ilman gepsiä pääse työpaikalta omaan kotiinsa, muisti parhaimmat piilot enkä kertaakaan ajautunut ulos alueelta :D Vaikka siis edellisestä kerrasta on jo viikkokausia aikaa. Ja muistaakseni keskilinja oli tuossa samassa kohdassa silloin kun siellä ensimmäistä kertaa olin.
Kehitys kehittyy, sillee mun isäni tähän sanoisi.


Tässä nyt vain muistini virkistykseksi (siis minulle, ei teille) lyhyesti että missä mennään:

Rakkimus
  • Ai että miten ihanan suorat pistot! Lopultakin käsi ohjaaja on löytänyt oikean tavan suunnata koira. Vielä kun oppisi toimimaan hiukan nopeammin, tuo mahtava karvapersaus kun tarjoaa katsekontaktia todella nopeasti jos heti ei lähtökäskyä tule. Mutta edistyi tuo nopea lähettäminenkin hiukan.
  • Maalimiesmotivaatio. Viimeiselle otettiin vahviste näytölle koska toiseksi viimeisellä jäi katselemaan että minne menen ja teki kierroksen eikä juossut suorinta tietä piilolle. Mutta motivaatio pistolle on noussut selkeästi. Ja kyllä näytöllekin, mutta siinä kun on rasitteena se ohjaaja, joten se vaatii vielä hiukan lisää.
  • Nyt otettiin viuhka ja sitten pistoille. Ensi kerralla otetaan viuhka ja sitten autolle ja vasta muutaman koiran päästä hakemaan. Sen verran voimakkaat motivaatioavut tässä on ollut käytössä että niistä liu'utaan nyt hissun kissun pois. Ei liian nopeasti, minä en halua valuttaa tuota aikaansaatua motivaatiota tippaakaan hukkaan!
  • Palkka. No kyllä se nyt on se saalisruoka jolla Rakkimus palkkaantuu. Viimeisellä oli pallo ja se sopii sinne hyvin. Taidan ottaa ensi kerralla jonkun mielekkäämmän pallon loppupalkaksi. Mutta siis maksan- ja sydämenpalojen saalistus, siinä on meidän rakin palkkaantumisen korkein huippu :D
  • Rullan tuonnissa enemmän hallintaa. Meni jo paremmin, mutta ohjaajan mietittävä tarkemmin että mistä suunnasta ottaa vastaan ja miten suuntaa oikeaan.
  • Hallinta ennen lähetystä. Niin se yksi guru taas motkotti että pitäisi lakata nyppimästä hihnasta ja jaaadijaadijaa ;) Joten sitten päästettiin hihnasta irti ja mentiin "ääniohjauksella". Aivan helkkaristi parempi kuin mitä odotin. Ensinnäkin tila suuntauksessa ja lähetyksessä (siis koiran tunnetila) oli selkeästi parempi  - ja juu, aivan varmasti tuohon vaikutti se että ohjaajan suunnalta ei tullut ylimääräistä painetta! Tämä oli hyvää vaikka tässä onkin vielä paljon parannettavaa.
  • Tuuli. Ei tuullut oikeastaan lainkaan. Ja se vähä mitä ilma liikkui, sen se teki ympimähkään ja ympäri. Ensi kerraksi tilataan tuulta!!! 
  • Jos olisi ylimääräistä rahaa, niin nyt laittaisin sen kiintorullaan. En sellaiseen halpuus-värkkiin vaan ihan kunnolliseen. Mutta ehkä nyt en ihan tässä kuussa vielä.

Hane
  • Hanelle on selkeästi silmää naiskauneudelle ;) Toiset maalimiehet vain ovat parempia kuin toiset :D :D
  • Tuuli. EI TUULLUT!! Joten kyllä sitä piiloa saatiin kiertää kauan ja hartaasti ennen kuin kallion reunamaan törmännyt hajurintama paljasti salaisuutensa. Mutta sitten se olikin se kaikkein paras maalimies! Eikun siis nainen :D
  • Toistoja nyt vaan tarvittaisiin. Paljon. Vähän niinkuin joka päivä. Vapaaehtoisia anyone?


Ohjaaja
  • Käsi :D
  • Oli aivan tajuttoman tyytyväinen. Kyllä helatorstai on kuulkaa hyvä treenipäivä. Hanelle aikases hyvä peltojälki (taas pieni askel eteenpäin) ja molemmille hyvät tottikset. Ja sitten vielä iltasapuskat hakumetsästä. Kyllä uni maittoi illalla. Meille kaikille.
    ... ja taidettiin me nauttia päivällä nokosistakin ihan porukalla :D

Vaikka syksyllä oli ikävien sattumien summaa mukana tuossa Hane-projektissa niin tällä hetkellä ohjaaja on enemmän kuin tyytyväinen. Tiedättekö kun jokin asia tuntuu päivä päivältä paremmalta ja enemmän "käteen sopivalta". Sellainen on olo juuri nyt.

Ja nyt suunnataan kentälle. Omalle kentälle.



Ai niin! Pitipä ihmettelemäni että miksi tuo hakuporukka ensin totesi että tuttu metsä, eihän täällä tarvitse edes piiloja merkata... sitten ne vilkaisi mua päin, nappasi merkit ja lähti laittamaan kulmamerkkejä... sekä joka ainoan piilon :D
Ehkä mä olen eksynyt liian monta kertaa näytölle mennessäni ulos alueelta :D :D
Ihme nipottajia :D

 


tiistai 12. toukokuuta 2015

Peltoo peltoo

Jees, pellolla taas. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi tosissani ja vakavissani peltojälkeä tehnyt. Rakkimuksen peltojälki siirtyi kolmisen vuotta sitten tosikkopuuhasta kevyeksi harrasteluksi. Piskimuksen peltojälki... no se oli lyhyt tarina eikä siinä oikein kunnolla ehditty edes nurmikolta pellolle asti päästä.

Vaan nyt on uusi elukka ja uudet kujeet.

Makkararuutu?
Ei. Ei yhden yhtää.
Ajattelin näin että oppii se "tallatun maan" idean siinä jäljelläkin. Jäisi yksi ylimääräinen vaihe välistä.
Ehkä olisi kuitenkin pitänyt. Ottaen huomioon se häslinki jonka onnistuin luomaan. Makkararuudussa olisi ehkä ehditty rakentaa sitä oikeaa tunnetilaa ja keskittymistä?
Nooh, myöhäistä parkua jos maito on jo kaatunut :D

Laitetaanpas lyhyesti että mitä nyt on ehditty tämän lajin suhteen tehdä tuon Hanen kanssa.

Ensimmäinen jälki tehtiin iässä 7 viikkoa 6 päivää. Ohjaaja latasi heti tiskiin komean kasan mokia:
 - liikaa ruokaa
 - ohjaava käsi heilui jäljellä kuin paraskin vappuhuiska
 - hihnaohjaamisen tilalla oli pelkkää hihnakiristystä
 - ohjaaja kulki koiran "päällä/takana" täysin ilman näköhavaintoa että minne suuntaan mennään sekä ilman mitään ylettymisen mahdollisuutta ennakoida koiran liikkeisiin

Tuosta on hyvä jatkaa, eikös ;)

Kun opettaa heti oikein, ei tarvitse käyttää korjaussarjoja.
Juuuh, niinhän ne viisaat sanovat. Mä olen selkeesti korjaussarjaimmeisiä. 

Takana on nyt yhteensä 7 jälkeä ajalla 11.4-3.5.
Kaikki pellolla.

Jotain on tapahtunutkin:
 - Ruoka vaihtui nakkiin joka vaihtui pirskaleen pieniin lihapullan palasiin. Nakki olisi muuten hyvä (kelpais Hanelle) mutta se näkyy pellolla liian hyvin. Pieneksi pilkottu lihapullan palanen taas, se on etsittävä nenällä eikä silmillä.
 - Ohjaaja siirtyi siihen koiran vierelle kulkemaan. Nyt jo melkein samaa tahtia menee kuin koirakin, kohta ehkä jo miettii koiran taakse jättäytymistä. Ei ihan vielä mutta melkein.
 - Hihnasta on otettu oikeasta kohdasta kiinni eli taaempaa. Hihna on jo pääsääntöisesti löysä. -hkö ainakin ;)
 - Seuraavalle jäljelle opastava käsi lopetti heilumisen. Itse asiassa se ei pääsääntöisesti enää edes opasta. Paalulle joo ja tarpeen vaatiessa. Mutta kyllä nyt jo ratkotaan (tai siis yhden kerran on jo ratkottu) ongelmia ihan itse siellä karvaisessa päänupissa.
 - Jälkeen on tullut hiukan askelia lisää eli nyt ollaan 45 askeleessa.
 - Osa alkuhäslästä (ne 15-20 askelta alusta) on diagnosoitu johtuvaksi huonosta aloituksesta, siihen mietitään vaihtoehtoja.


Tiesitkö että ostolihapullan (sen halvimman, ei kuitenkaan broilerpullan) saa iisipiisisti leikattua 32 siistiin palaseen :D

Taidan tempaista laskurin tuonne sivuun. Jotta montako jälkee. Pitäsköhän laittaa erikseen sit kans serpentiinit ja kulmat? No kulmat jooo. Esineet... ne me opetellaan vasta ens talvena, lasketaan niitä sitten joskus myöhemmin. Eli montako jälkee ja montako kulmaa.


perjantai 8. toukokuuta 2015

Hakua moneen makuun


Mettä.
Akkoja hävöksissä.
Ja MÄÄ hajen ne ja sit meil on BILEET !!
Haku. Semmoseks sitä touhuu sanotaa.

Hakutreeneissä, kuten kaikissa lajeissa, on erilaisia tyylejä tehdä asioita. Lähdetäänpä vaikka ihan alusta. Alueen tallaamisesta. Toiset tallaavat vain kaistaleita. Aina. Ei milloinkaan mitään muuta kuin kaistaleita. Toiset tallaavat aina koko alueen. Aina. Toiset tallaavat sen mitä sen päivän treeneissä tarvitaan.

Alueen merkitseminenkin voidaan tehdä monella tavalla. Numeroiduilla merkeillä. Tai sekalaisilla merkeillä. Tai sitten voi käyttää aina samaa aluetta josa keskilinja on jo kulunut paremmanpuoleiseksi kärrytieksi ja vakiopiiloille menee polut, silloin ei merkkejä tarvita.

Mee on käyty erilaisissa mettis. Ja löyretty erilaissii akkoi. Voi et seki ol outo se yks akka joka livahti aina takas mettää ko me se pelastettii. Varmaa kolme tai neljä kertaa perätyste me etittii se ennenko uskos et siäl ei ol nais immeisen yksikseen turvallist olla. Se ku oli viäl semmone tyyppi joka tunki ittens kaikkii koloihi piiloo. Tiiä vaiks olis jääny jumeksee! Tul muute justiinsa miäleen et ei oo kyseist akkaa vähhään aikaan näkyny.... me kyl männä viikol käytiin siin kyseises metäs. Et jos se ei ollu siälä nyt ni joko se on kotonansa turvasa tai sit se o vaihtanu mettää. Toivottavast joku hualehtii siitäki akast!


Alueidenkin käyttö on hyvin erilaista eri ryhmissä. Eri ryhmillä on eri määrä metsiä käytettävissään. Niissä sitten kierretään vaihtelevin järjestyksin. Koirat oppivat juoksemaan erilaisissa maastoissa ja ratkomaan erilaisia maastovaihteluita.
Tai sitten on ryhmiä jotka juoksevat esim kahden eri radan väliä. Se on helppo tapa saada toiset koirat kyllästymään ja toiset toimimaan paremmin kuin mitä oikeasti osaavatkaan. Ja kaikkea tältä väliltä. Kukin ryhmä oman osaamistasonsa ja aktiivisuutensa mukaisesti.

Viime kesän me käytii erilaisis metis ja etittii erilaisii akoi. Se oli aika hianoo. Mut kauhee harvoi päästiin niit akkoi hakemaa. Vaa sit loppuvuarest me ruvettii käymää usseemmi. Toi muidu sano et me "vaihdettii toisee ryhmää".  Se oli aikas kiva juttu. Siis sil viisii ett mää pääsin kauhhian ussein sin mettää. Ain me ei kyl muidun kaa oltu sammaa miältä siit, et mitä siäl mettäs pitäs tehrä. Ko vaiks mää kauhhian miälelläni sinne meninki, ni joteski se vaa oli vähä turhaa touhuu. Ko ain ne sama muijat menivät takas sinn sammaa mettää ja samoihi koloihi. Vähä mul ol semmone olo et pari kertaa on iha kiva, mut sit vois jo jottai muuta. Mutko ain olis tarvinnu viis tai kuus kertaa juasta. Kyl mää tiärä et siäl ol pari koiraa mikkä juaksi iha into piukal vaiks kui mont kertaa samoi jutui. Ja joka reenikerta taas uurestas. Mut minnuu semmone touhu ei hotsittannu.

Helmikuussa sain mahdollisuuden vaihtaa toiseen hakuporukkaan. Se oli parhaita päätöksiä mitä olen pitkään aikaan Rakkimuksen kanssa tehnyt. Teknisesti perusteet osaava koira... joo ihan kiva. Mutta kun hännänpäästä kosteaan kuononkärkeen kaikki oli vain tylsää. Ei mitään syytä etsiä niitä akkoja. Eikä ainakaan mennä näytölle. Koira joka ei sinällään ole erityisen kiinnostunut ihmisistä. Tietysti joistakin nimenomaisista yksilöistä. Mutta suurimmasta osasta ei. Joten miksi se niitä sieltä metsästä hakisi jos niiltä ei tule mitään mistä palkkautuisi? No ei miksikään.

Sit tosa joskus talvel ko viäl oli luntaki, sillo toi muidu teki yhren parraimman päätöksen mitä se o ikuna tämän haku-jutun suhteen tehny! Siis tiättyki sen lisäks et se alunperin päätti et me ruvetaa niit akkoi pelastammaa.
Ai kuulkaa juu. Määhä olenki vähä ko sankarikoira enks ookki! Pelastan akoi lähimettist. Eipä ol tullu ennen miäleen. Vähä niinko ne telkkarisaki näytetyt sankarikoirat maajäristysalueil.

Totesin että olin ryhmän koulutusmetodeista oppinut tasan sen maksimin mitä halusinkin ja nyt olisi aika siirtyä eteenpäin. Ja niin siinä sitten tapahtui.

Lenkiltä löytyi uusi nahkasormikas esineruutuun.
Nyt olemme ryhmässä jossa Rakkimuksen maalimiesmotivaatioon on todella keskitetty. On testattu tapa jos toinenkin. Ja joo, kyllä todellakin olen sitä mieltä että mitä pienemmillä avuilla selvitään, sitä parempi. Ja samaa mieltä on tämä nykyinen ryhmäni. Mutta hei, kuusivuotias putkiaivouros joka on harrastanut lajia alta vuoden... ja jonka motivaatio on jo ehditty hukata. Tämä jos mikä on oikea hetki käyttää kaikki mahdolliset käytettävissä olevat avut.

Nii siit uurest ryhmäst. Se o siin miäles iha samanlaine ryhmä ko se erellinenki et siinäki on akoi. Ja ne akat tuppaa menemää hävöksii noihi lähimettii. Ja ussein!
Se mikä o erilaist... sitä o vähä vaikia selittää. Mut mää yritän. Kattokaas ko näitten akkojen kans se o joka kerta erilaist. Ei sitä yhtä ja sammaa. Vaa me käyrää usseis eri mettis. Ja vaiks mentäs johonki tuttuu mettään, ni ne akat o iha eri piilois ja mää juaksen iha eri suuntii ko erellisel kerrall. Ja ne on tosi hauskoi ne akat kuulkaa!! Ain joskus mää tulen autolt nii kauhhiaa vauhtii et mää näjen ko ne mennä vipeltää sinn mettää. Mut mikä parast - tai oikiast siin o kaks juttuu ko o parrait juttui. Ekakski se et ne muijat on oikeesti iha helkkari ihanii. Ne ossaa piilotuu oikkee kunnol. Ja sit ne ossaa leikkii! Siis semmasii muijii mitkä alottaa kunnon pileet heti ko ne tajuu et ne on pelastettu! Ei mittää kainoi pikkutyttelei vai oikkee elämähalusii ilosii akoi jokka ymmärtää hetkest juhlimisen tärkeyren. Ensihä, sitko mää oon löytäny semmosen akan, mää haen niilt semmosen oranssisen merkin minkä mää viän muidulle ja sit se käskee mun näyttää ett misä se akka oikee on. Ja sillon, sillon ne pileet sit alkaa. Siäl saattaa olla kaikkii hyvyyksii, maksaa tai kivipiiraa tai jottai, ja niit hyvyyksii saa jahdata ennenko ne pystyy syömään. Tai sit saa saalistaa palloo, se vast on kivvaa. Ettei vaan lykätä ruakaa suuhu tai heitet palloo maaha. Semmottis mää ossaan ittekki, en ymmärrä miks semmosten peräs tarttis mettäs juasta. Mut nää, nää akat ossaa kuulkaa juhlia! Mää voisin vaiks melkkest joka päivä juasta niit hakemasa.

Rakkimus reagoi. Motivaatio on selkeästi kasvanut. Ei se vieläkään ilmaiseksi sieltä tule. Ruoka ei riitä. Herkkuruokakaan ei riitä. Pallo ei riitä. Palloleikki ei riitä. Noista kaikista tuo karvakorva palkkaantuu hiukan. Mutta ei riittävästi. Eikä joka näytöllä.

Vaan saalistaminen. Se on kuulkaa jotain mistä tuo rakki palkkaantuu uskomattoman hyvin. Joten nyt ryhmämme mahtavat maalimiehet eivät leiki pallolla vaan laittavat Rakkimuksen saalistamaan sitä. Eivätkä syötä herkkuja vaan laittavat Rakkimuksen saalistamaan herkkuja. Ja kyllä vaan on koiran motivaatio lähteä pistolle kasvanut. Ja ohjattavuus parantunut. Tähän on tietysti auttanut minun saamani tekninen tuki keskilinjalla. Että joku oikeasti seisoi selän takana ja ohjeisti oikealla hetkellä, kertoi mikä on hyvä ja mikä huonoa. Mikä auttaa ja mikä ei. Nyt näytölle menokin hiljalleen voimistuu.

Mikä onkaan hienompaa kuin nähdä tuo vielä hetki sitten läpeensä kyllästynyt rakki vetämässä innosta puhkuen metsään heti kun se vain näkee vilauksenkin hakuliiveistään.

Ja on toi muidu iha hiukka kehittyny siinä et millai se lähettää mut sinne akkoi ettimään. Siit on kehittyny sillee aika hyvä et välist tuntuu et se jotenkis tiätäis et missä suunnasa ne oikee luuraa. En tiiä sit onks sattumaa, mut kyl mää olen ny ruvennu hakemaan siält päi vähä tarkemmi mihi se mua suuntaa.

Hanekin on päässyt jo tutustumaan hakumaailmaan. Viime treeneissä sillä syttyi lamppu. Tältä akalta kun safka loppui niin sitten kannattaa vaihtaa akkaa! Ahneuden ruokkiminen auttoi. Tähänkin ;)


Ja sit toi pikkuperskeles. Sillekki yritettää opettaa tota akkojen ettimist. Mut saa kattoo ny et tulleeks siit mittää. Vähä on... "piänimuatost" toi sen touhu. Mut ehkä se siit. Jonnain päivänä. Jos kuseksimiseltaan kerkee.

Arvostan positiivisia ja koirakeskeisiä koulutustapoja. Mutta oli koulutustapa mikä tahansa, samaan uraan juuttuminen on pahinta mitä voi tehdä. Koulutus on tehtävä koiran mukaan! Seuraavaksi pitää huomioida ohjaaja, koulutustyylin pitää sopia myös ohjaajalle. Mutta että kaikki koirat vedetään samalla tavalla kuin ryhmän vetäjä on tehnyt viimeiset +20 vuotta... No aivan varmasti sinne silloin tällöin eksyy yksilöitä joille tuo kyseinen tyyli sopii. Vaan entäs ne loput 99%? Onko ne sitten vaan pazkoja?

Koulutustavat kehittyvät. Aika on ajanut ohi näistä ryhmistä joissa vannotaan vain yhden tyylin nimeen. Eleettömyyttä haetaan suurimmassa osissa ryhmiä (sitä vain ei kutsuta eleettömyydeksi). Mutta vain siinä määrin kuin se koira huomioiden on toimivaa. Jos koira vaatii vaikka selkeää kädellä suuntausta, no sitten suunnataan. Mutta vasta kun on todettu että eleettömämmin ei toimi. Ja jos välillä tarvitaan vähän eloa lisää niin sittenpäs tehdään treenejä joissa sitä elämää herätellään.
Avut ovat mahtava asia. Ne pitäisi jokaisen opetella, myös niiden jotka eivät niitä halua käyttää. Niiden toimintatekniikoista nääs oppii. Paljonkin. Niiden tietojen pohjalta on helpompi analysoida tapahtuneita treenejä.
Puhtaasti eleettömän ohjauksen ja puhtaasti voimakasta ohjausta harjoittavien ryhmien aika on ohi. Onneksi. Koirakohtaisuus, se on oikea tapa. Työkalupakista pitää löytyä toimintatapoja monen sorttisille koirille.

Järjestelmällisyys tiettyyn pisteeseen (juu ei numeroituja merkkejä, kiitos) asti on mielestäni tarpeen. Mitä järkeä on heittää koira metsään ja sieltä autoon ja ensi kerralla sama? Edistyttiinkö? Tuskin. Ja jos, niin sitä ei kukaan huomannut. Jos treenejä ei hiukkaakaan analysoida/ käydä läpi, ei ohjaajalla ole mahdollisuutta tietää missä mennään. Mitä tapahtui, mihin pitäisi seuraavalla kerralla kiinnittää huomiota jne. Tiettyä suunnitelmallisuutta ja seurantaa tarvitaan tässäkin lajissa.

Hmph, pitääpä muuten ostaa Hanelle oma haku-vihko.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Ensikohtaamisia


Ko ei toi muidu kuiteskaan tuu kertoneeks asioit mun kantiltani. Ni täsä tulee. Lyhyest ja ytimekkääst.

Täsä tänä kevväänä on ollu kaks kohtaamist, niinko ensikohtaamist, jokka on jääny miälee.

Eka oli tää. 
Enteks mää ajatteli et "aikases kiva ko tollane tuli kyllää" ja sit mää olinki iha et "ei helevata se mittään kyllään tullukka vaa asumaa"!!! Ni et kyl mää välill ole vähä pettyny. Se pittää nii pirskaleemmoist mekkalaa. Eikä se ossaa juasta tarpeeks lujjaa et sitä pittää orotella vähä vällii.  Toivottavast siit kasvaa jottai kunnollist.




Sit oli tää.
Ekaks mää oli et "hei kato kaveri, kiva nähä suaki taas pitkäst aikaa" mut se oliki vaa et "män sää v&%#uu siit miu tiältäin, mää mikkää siu kaveri oo". 
No mää sit väistäsin. Tais olla justiinsa heränny.



Toi jälkimmäinen tappaamine oli vähemmän raumaattinen. Ko se tapahtu ja sit se oli ohi. Toi eka tappaamine... se vaa jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...


Ootteks kukkaa huamannu, mitä miältä ootte, onks mun perkarvat ja häntä joteski kynityn näkösii nykyäs? Onkohan muidu muistanu laittaa mun ruakaan kaikki lisät ja pillerit vai onkoha mul joku keripukki tai joku muu mikä tiputtaa karvat tollee rumasti. Eikä kaikkialt. Persiist ja hännäs. Ja hiukka tualt nivusten suunnaltaki. Ja kaulast. Ja korvist.
Hei muidu, misä meitin peili o?


perjantai 1. toukokuuta 2015

Pubiruusut ;)


Käytiin pitsalla ja lonkeroisella.
Pelkäsin että saadaan porttikielto kun osa seurueesta sammui sohvalle.