Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (52) HERMOT!!! (11) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (93) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulun lyhyt 1: Anopil

RD: Mää en sit ymmärrä.
HR: No en määkä ymmärrä.
RD: Siin sit taas ei ol mittää uutta ;)
HR: Siis mitä sää et ymmärrä? Et mist on kyse?
Miten must tuntuu et sää et ymärrä. Siis niinko tollee yleisesti ottaen. Yhtikäs mittään meinaan.
Mä en nyt ymmärrä mitä sää tarkotat. Vai vihjaileks sää jottain?
Ei ei, enhän mää :D :D :D 
No mist sää sit alotit puhumaa?
No noist jouluist. Ja pyhist. Ja uurest vuarest. Ja juhlaruuist.
Mitä ne on?
No uus vuas, sitähä sää et ol viäl nähnykkä. Mul ei ol piänintäkkä aavistusta et mitä sillo juhlitaa, mut se on joka tappauksesa joka kerta ton jouluhässäkän jälkee.
Mikä se joulu sit o?
Se on sitä ko noi ihmiset on muutaman päivän lomalla elikäs eivät mee töihi. Sillon käyrään tual naapuris, siäl ko muidu sannoo "anopil". Siäl saa ain ens namei, sit ihmiset syä ja sen jälkee, muistaks, me saatii reppii hajal semmoset paketit joitten sisäl oli hyvyyksii.
Joo, se oli hassuu! Saaraaks me semmoset sit joka joulu? Hei, mehä muuten saatiin reppii semmoset paketit siäl toisessaki paikas!
Juu-uh, kyl vaan saaraan. Ja se toinen paikka on se mitä muidu sannoo "äiteel" ja Jörö sannoo "anopil". 
Taaskaa mää en ymmärrä. Kumpi niist paikoist sit on se "anopil"?
Ei harmaint hajuu. Ko ne molemmat on "anopil" ja eihän se nyt sillee voi olla? Ni et emmää ymmärrä. Mut hei, pääasia on et molemmis paikois saa jouluna semmosen paketin mis on hyvyyksii ja minkä saa repii ihan itte auki.
Kauhee rasittavaa tää. Ko ei ymmärrä mittää.
Niin o. Ajattelu rasittaa. Rasitus tekkee rypyi naamaa. Otetaaks nokoset?
Joo, oohh - pyyyyh..... 
Krrooohh...
rooh--- hei, mitä sää sanosit, sanosiks sää et "jouluruuat"? Mitä ne semmaset onnnnhhrrrooohh....





tiistai 22. joulukuuta 2015

Ahneel on pazkanen loppu?

Mua niimpal nauratti ko toi Hane o muutaman kerran kokkeillu jotta saiskos pöyrästä ruakaa :D No ei saa! Eres sinne tualien alle ei saa sillee kytätä. Tai norkata niinko muidu sannoo. Meil o toi norkkaamine kokonas kiälletty. Joskus ko sillee rauhallisest vaa leppäilee siin keittiös eikä ol huamaavinaska et siin o ruakiia pöyräl ja ihmisii syömäs, jos oikeen pittää hualen et on ko ei oliskas, ni sit saattaa saara jottain hyvyyksii. Mut jos kyttää tai norkkaa sinne pöyrän suuntaa, ni ei. Mittään ei tipu. Tai niinko muidu sannoo että korkeinta tunti turpaan saattaa tulla ;) No ei siit oikeesti turpaan tul, mut kamala mulkasu silt muidult kyl lohkee jollei ossaa pittää etäisyyttä ruakapöytään.

No toi Hane ei kyl ol tota läksyy iha kerras oppinu. Se vaan koittaa ja koittaa aina sillon tällön uurestans. Välleen se mennee valmiiksi jo sinne pöyrän alle. Et jos vaiks jottai tippuis. Joskus aina tippuuki, ettei siinä mittään ajatusvirhettä pennulla ole. Jörölt varsinki. Silt tuppaa joskus aina tippumaa. Ja sillon se Hane tekkeeki sit sen virheen. Aina. Ja joka kerta. 


Se ei nääs ossaa oottaa oikiaa hetkee. Kato ko jos jottain tippuu, ni sen pittää antaa olla siin hetki. Pittää varmistaa et ihmiset ei huamaa sitä. Ja sit pittää orottaa hyvvää hetkee ennen ko liikahtaa. Ettei kukkaan huamaa et lattialle tippunu aarre on tähtäimesä. Liikkeelle voi lähtee vaiks sillee venytellen. Vähä niinko vaivihkaa. Sillee "en mää täsä mihinkään erikoisee menosa oo, kuha ny vaan venyttelen... ja ehkä vahinkosa osun ton murusen kohralle" :D Sillee vähä kyäni pittää kato olla. Mut ei toi ossaa. Se kapsahtaa liikkeelle iha het ja samantiän ko jottain tippuu. No tottamaar noi ihmiset sen huomaa ko tollane hujoppi 35 killoo syäksähtää huanekalut kolisten liikkeelle. Ei sit mittään tilannetajuu tol älykääpiöl.

Täsä ehtii kuule kualla vanhuutee jos tolla sun satr... start.. siis ratekialla koittaa saalista saara!
Nopiaan kiinni ja kurkusta alas ennen ko kukkaan muu ehtii väliin, se on mun mottoni.

Sää ja sun mottos. Katto ny itteäs et kuin kävi. Pazkamaisesti, eikös?

No jooh. Ehkä sit vähä.
Mut oon silti sitä miältä et sun hitaurellas ei kauaa elä.

Katos kuka puhhuu? Onko elämäs viime aikoina tuntunu olevan kovinki varmalla pohjalla vai ookko mahrollisesti keikkunu vähä niinko sillee yks tassu montun reunalla, häh?!?

Mä oon iha liian vikkelä mihinkää monttuu tippumaa. Kaivaa semmonen kyl voitais. 
Mitä sää sil montul muute meinaat?

No semmast pazkast loppuu. Niinko ahneil yleens tuppaa olemaa. Sun kantsis olla vähä varovaine senki piän iriootti.

Te ootte varmaa kaik jo kuulleet miten toi iriootti sai sen sualitulehruksen ja jonku tukoksen niist kipulääkkeist. Mun miälest sitä ei voi kyl ton iriootin syyks laskee. Oikeestas se eli kyl iha ton muidun vika. Mitä syöttää semmosii kipulääkkei. Sitäpaitti elämä on ain pal rauhallisempaaki ko toi o vähä kipiä. Sillon se o välil vähä paikallanski ;)

Mut nythä toi siis joutus taas vaikeuksii. Ja täl kertaa oli iha puhtaast sen oman vika. Toi iriootti meni ja hyppäs tonne tiskipöyräl ja otti tualt takkaa metallikipost meitin ruuat. Siäl oli sen ommaa nappulaa kipolline turpoomasa ja sit semmane lihapaketti. Ette ikin arvaa miten tyhmä toi o! Ei riittäny et se olis syäny ne nappulat. Ehei, se ei tol pölöpetteril riittäny. Se repeli sen kiponki viäl tuusan nuuskaks. Ja sit se otti sen lihan ja söi sen. Eikä se muuten mittää, mutko se liha oli semmoses muavipussis. Vakkuumiks toi muidu sitä sannoo. Ni toi ahne pazka söi sen lihan pusseinee päivinee.

Kyl sen sit tiätää perzssilmälläänki et mitä siit seuraa. Perzssilmän kannalt kirjaimellisesti ei ennää mittää. Ummes on ko entine lehmä.

No sithä sil syötettii öljyi ja sitä kuvattii. 
Ja jottai saveeki ne syötti mul. Pahhaa!
Se ol varmaa sitä varjostamisainet. Se onki pahhaa. No sit toi piäreskeli pari päivää. Ja konnei se suastunu niit muavei pazkomaa eikä oksentammaa, ni sit sil annettii jottai oksennuslääket. Ja joha rupes yrjö lentämää!


Nyt muidu ja Jörö on tual ja kippistelee tommosil juatavatölkeil ja ovat kauhian tyytyväisii jostai kerran syäryst ja oksennetust muavinkappalast.

Ihmeellist o elämä. Ei sitä helpol keksi et mikä noi ihmiset saa tyytyväisiks. Niinko nyt toi jumalaton rikkinäinen muavinkappala. Outoi olioi.

Turhaa tommosii asioit on analyseerata. Toretaa vaa et mää sain noi kaks onnellisemmiks ko mitä sää oot koskaan onnistunu!!

Jumankekka kakara, nyt kyllä saat tuta!!! 
Lällislää, etpäs saa kiinni :D :D

tiistai 15. joulukuuta 2015

Tilauksessa kolmannen asteen yhteys


Oletko nähnyt treeneissä tai kokeissa ohjaajia joilla tuntuu olevan jonkinlainen henkinen yhteys koiraansa? Korvat ovat pystyssä ja häntä kertoo positiivisesta tunteesta (siis koiralla, ohjaajien korvien asennosta en osaa sanoa mitään). Ohjaajien komennot ovat rauhallisia ja lyhyitä ja koirat suorittavat nopeasti ja halukkaasti hyvässä vietissä.

Pikkasenko oon kateellinen :/

Suhteeni Rakkimukseen on hyvä mutta ei sillä tasolla millä haluaisin. Paineistukset ja ohjaajan virheet koulutuksessa ovat asioita joista maksetaan hamaan loppuun saakka. Vaikka se miten aina välillä onkin ajatusteni jatke, niin esimerkiksi kokeisiin ei meillä ole enää asiaa. Siksi tuo ihanainen onkin päässyt eläkkeelle. Ajamme jälkeä, etsimme akkoja metsästä tai esineitä ruudusta. Joskus teemme vähän hubbabubbatottista. Kaikkea sellaista positiivista. Koska sen tuo Rakkien Rakki ansaitsee. Tästä syksystä elämänsä loppuun asti se saa nauttia rauhallisen aktiivisesta ja postiviisesta menosta.

Vaan takaisin aiheeseen. Ohjaajan ja koiran väliseen suhteeseen.

Olin jotenkin.... unelmoinut (se lienee oikea sana?) että Hanen kanssa tilanne olisi paremmin. Mutta ei se kuulkaa ole. Ensinnäkin, nimensä mukaisesti, tuo piskihän otti ritolat, lähti haneen _aina_ saadessaan treenilelun itselleen. Sitä ei todellakaan kiinnostanut leikkiä minun kanssani. Ja kun sen sai leikkimään, se tsattana puri minua niin että sormet olivat kirjaimellisesti verillä. Eikä vain kerran tai kahdesti. Joten minähän sitten (tällainen arka ja heikko nainen kun olen) rupesin väistämään sitä. Joten lopputulema oli että meidän kahden yhteistyöstä ei tullut sitten lasta eikä paz... no sitä itseään.


Olen panostanut luoksetuloon, perus/arkitottelevaisuuteen sekä laumavietin rakentamiseen. No laumavietin hyväksikäyttö ei ole minun vahvimpia puoliani. Mutta on se nyt jonkinlaisessa mallissa. Leikkimään olen joutunut opettelemaan kokonaan uudelleen. Ei Rakkimuksen kanssa saatu oppi kantanutkaan tämän yksilön kohdalla. Olen ollut niin pohjamudissa että hetkittäin on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin.

Vaan sitten on taas edistytty. Onnistuttu jossain osa-alueissa. Olen saanut uskomattoman paljon apua SPL:n koulutusohjaajilta. Ilman heitä ja heidän kykyään taivuttaa rautatiekiskoa en olisi päässyt puusta pitkään tuon piskin kanssa. Mutta tasaiseen tahtiin kun useampi kouluttaja paukuttaa rautakangella persuuksille niin siinä ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa opikseen.

Joten nyt meillä on yhteys.
Ei ihan kolmannen asteen yhteys vielä, mutta selkeä yhteys.
Me leikimme yhdessä. Meillä on kontakti. Meillä on yhteinen kieli alkuvaiheessa. Meillä on perusta jolle rakentaa tulevien vuosien ajan.

Tässä on nyt se kontakti. Ja se kieli ;)

Aika kaaosmaisen kesän ja syksyn jälkeen meillä on nyt hyvät pohjat pellolla, jonkinlaiset pohjat hakumetsässä sekä (lopultakin!!) tie auki tottiksessa.

:D :D
Kiasus, piski on 9 kk ja _nyt_ meille on lopultakin löytynyt yhteinen kieli tottiksessa
:D :D

Ei tässä oikein voi itseään onnitella eikä omilla koulutustaidoillaan ylpeillä. Mutta mennyttä on turha surra, eikös ;) Nyt mulla on jaloissani aktiivinen pieni ihanuus jonka kanssa on uskomattoman palkitsevaa touhuta.

Sen kunniaksi tämän blogin nimi muuttui muutama päivä sitten, huomasitko? Koska lopultakin minulla on usko meidän lauman yhteiseen positiiviseen tulevaisuuteen.
 

tiistai 8. joulukuuta 2015

Ylläri Pylläri Meinasinko Kualla?


Voe viätävä kuulkaa mulla oli aikases komia seikkailu tosa muutama viikko sitte. Ihan oikeesti meinasin kualla. Vitsit ko oli jännää!
Tai siis tällee jälkikätteen. Ei se kauhian hauskaa sillon ollu.


Tällee niit kipeit jalkoi leppuutettaan :D

Ensteks mul alko jalat särkee. Toi läski sanos et se johtuu siit ko mää kasvan niin nopiaan. Jottai kasvukipui. Tai sellast "pitkien putkiluiden tulehdus" juttuu. Pano-jotain. Panosteiitti. Niih, panojuttuu. PANOSTEIITTI mää sanosin. Älä sää vanhus tuu ny siihen paneen yhtään mitään, tää o mun juttuni! Huoh. No jatka ontuvaa tarinaas

No toi läski Se on "muidu" ÄLÄ HÄIRIHTE!! Sää oot epäkohtelias. Sano "muidu". Muidu. MUIDU. MUIDUMUIDUMUIDU!!! Just, osasithan sää ;) Se muidu vei mut siis tonne elukkalekuripaikkaan. Aikases mukavii mimmei oli siäl. Mä otin siäl kunnon tirsat ja sitko mä heräsin, ni muidu (huamasiks Rakki, mää sanosin taas muidu) kertos et ne olivat ottaneet meikäläisest jottain kuvii. Niis kuvis oli sit ollu sitä pano-juttuu. Mikä sit liäkään. Mut sit ne anto mul kipulääkepiikin ja kottiinki sit viäl tablettei. 

Ai vitsit ne tabletit ol hauskoi!
Niit tabui oli kauhia määrä. Semmoset ko mää bongasin sapuskan seasta, ni pistin kuule tonne huuleen jemmaan. Ja sit tipautin jonneki lattial. Hetken pääst aina kuulus iha helkkarinmoine rääkäsy ko muidu huamas ne lattialla :D Sit se juaksi mun peräs ja mää erell soffan yli ja kuivaustelineen alta ja keittiön ja eteiseen ja takas soffan yli :D :D Kyl se aina sai mut kiinni ja onnistus tyrkkäämään ne tabut mun naamariin, mut kyl oli aina hauskaa :D Ja sit mää onnistusin muutaman kerran puremaan sitä oikeen kunnolla kun sen käsi oli mun kurkusa. Kyl koiranelämä on sit hianoo! Sää oot ihan seko. Ei ruakkivaa kättä kuulu purra. No ei se ruakkinu mua vaan pakkosyätti niit tabui! Tiä mikä huumehörhö must olis tullu kuule.

Niin se melkest kualema!
Ni ne tabut siis joteski melkest tappo mut ko sualisto tulehtus ja vaiks mitä. Jottai tukoksei ja kaasui ja sellasii. Mää pazkansin sellast ruskeet liajuu. Ei kahvii vaan hiukka erivärist. Mut melkkest saman vahvust. Siit kauhiast ruikulist tuli tosi heikko olo. Ei siin auttanu syäminenkä ko mää oksensin kaik mitä söinki. Tota mää en ymmärrä. Ei men jakeluun. Ne oli niin herkullisen näkösii oksennuksii mut sit mä en saanu syädä niitä. Siis kattokaa ny totaki kuvvaa. Valmiiks liotetui nappuloi ja kaikkee, huoh. Sää et saa syärä noit mun nappuloi, sää oot arkeline. Arkeline ja arkeline, pöh :(


No sit mää pääsin semmaseen toiseen elukkalekuripaikkaan, joku elläinsairaala tais olla ja sain piikkei ja sit tommosen letkun tassuun. Sit muidu ja semmonen tosi kiva tytteli nosti mua ain välil semmosel pöydäl misä välkkys valoi. Jostain kuveis ne puhus. Aina välil mää päästin oikkeen komian piarun Ai semmosen ko muidu sannoo et "siit hajust mennee tapetikki rullal"? No just semmosen kuule! No mitä muidu sit teki? Huusi taas tapeteist vai? No ei. Kato ko ekan kerran ko mää piarasin, ni se ei tainnu olla ihan pelkkää hajuu. Siin tais tulla semmasen komian kupillisen verran sitä "ei kahvia" kans :D Se kiva tytteli jäi siivoomaan sitä huanetta ja mä lähdin muidun kans pihalle ripuloimaan lissää. Sen jälkeen ko mää piarasin, ni joka kerta me lährettiin aikases vauhrilla ulkona käymää. Mitä sää siäl sit koko yän teit? Muidu tuli kottii jo yällä mut sää tulit sit vast aamulla? No ne käski muidun mennä kottiin nukkumaa ko se joku saven makunen töhnä oli "liikkunu tarpeeks". Siis mitä? No emmää tiärä mut sillai ne sanos. Ni sit mää jäin sinne höpöttämmää niitten tytteleitten kans koko yäks. 


Sen jälkeen on kuulka elämä ollu aika kovvaa. On meinaan toi ruakahualtopuali ollu vähä heikoil kantimil. Riisii. Raejuustoo. Keitetty kannaa. Kananmunia. Keitettynä ja kokkelina. Jottain keitettyy kallaa. Laihaa, rasvatont ja mautont. Ne on kuule semmosii helpost sulavii ruakii. Se piän perkeleellinen Piskimus ko meil joskus asus, se söi tommottos kans jossain välisä. Ko silläki oli joku tukes. Ei se ollu mikkään tukes vaan tukos! Paa kuunnellen vanhus. Eikä tää kuulemma ollu samanlaine juttu. Ku mul oli joku pakteeri ja kaasutukos. Ja sil Piskil oli joku muu juttu, jottai luita ja jottai. Jaa. No ihan yhtä kamala ruakavalio kuiteski. Juu, ei sil sapuskal elä. Multaki tuli oikkee kylkiluut kunnol näkyvii ja kaikkee. Onneks nyt löytyy kupist jo oikeen kunnollis sapuskaa. Mut se sun nykyinen pazkomises on kyl kaikkis hauskinta :D No niin o! Nykyäs joka kerta ko mää pazkon, ni muidu sannoo "oi että ko on hiano poika". Kiasus et se on hauska muidu :D Juu ei sitä muiduu nauramati pysty kattoon :D

tiistai 1. joulukuuta 2015

VOI KAUHIA!!

Tämä teksti on tehty syyskuun 29 päivä. Ja julkaistaan vasta nyt. Syystä että... noemmietiiäettämikskökä. Jostain syystä vaa. On kai ollu kauhiast kiireitä. 
Ei tähän voi muuta sannoo ko et kaikil meil o sellane. Selitys. Ja pers'reik. Se syy on sit noist jompikumpi. 


Edellinen postaus tehty 9.8 ja nyt on 29.9 !
Sylettömän pitkä väli ja todella epäreilua teitä (kahta, ehkä kolmea) uskollisia lukijoitani kohtaan. Kiitos potkuista ja perään huuteluista, yritän taas päästä kirjoittamisen rytmiin kiinni.

Hah, olipa siinä pazkamainen vale! Oikeen emäsellanen! Ei toi muidu mittään kirjottamisen rytmii oo löytäny. Se o vaa käyny töisä. Töitä töitä ja töitä vaa. No on se välil meittiiki reenannu, mut pääasiasa se o vaa tehny duunii ja sit lenkkeilly meitin kans. Ja sit me ollaan löhöilty soffal. Mää ja Hane ollaan kuarsattu ja katottu telsuu. Ja toi tylsimys on tehny duunii siin soffallaki. Läppäri polvil joka ilta. 
....ni et oikeestaan, ei se sit ollukka vale. Kyl se on päässy kirjottamisen rytmiin kii. Ei vaa kirjota blogii vaan jottai tylsii tyäjutui vaa. 

Kelataanpa hiukan asioita ajan tasalle. Ensimmäisenä voisin päivittää teille jatkoa tuohon edelliseen postaukseen eli läskivuoren nykytilanteeseen.

Läski Eli muidu siis ;) on tapellut jo pidemmän aikaa nilkkojensa kanssa. Fysiotädilläkin on tullut käytyä ja jumppaohjeita on saatu. Lekuri sanoi että rikki on rikki on rikki. Joten metsällä mennään tukevilla jalkineilla mutta silti saa olla varovainen. Välillä toimii hyvin vaikka juoksisi reippaamminkin, välillä ottaa kuolemaa pienestä sivuliikkeestä. Mutta vanhuus ei tule yksin :( joten kestettävä vain on.

Hane on ollut pitkällä tauolla hakuhommista koska ns mörkökausi oli aika pahana. Nyt tuo pikkuinen "pikkanen" buahhaahhaa!!! Se hirmu painaa enempi ko mää, se mikkään pikkanen oo ollu ennää aikoihi on taas palannut hakumetsään ja Rakkimus puolestaan siirtynyt sieltä tauolle, joten meikäläisen nilkat saavat hiukan levätä. Hanen perässä kun ei tarvitse samalla tavalla juosta.

Mutta ennen kuin Hane palasi takaisin hakukuvioihin, ehdimme opettaa Rakkimukselle kiintorullan käytön.

Tässä piti olla kuva Rakkimuksesta kiintorullan kanssa.... mutta tuo täpötäysi ii-kuvaohjelmani on koneessa joka on jumissa. Siirrän kuvat tälle uudelle tietovekottimelle heti kun nörttifirma saa tuon jumikoneen auki ja kuvat pelastettua. Jos joku uskoo yksisarvisiin ja kykenee antamaan kauko-reiki-hoitoa tietovekottimille, niin saapi auttaa :D 
Sillä aikaa saatte tyytyä tällaiseen marraskuun lopussa otettuun kuvaan joka ei liity tähän juttuun mitenkään.

Hane ja Rakkimus marraskuun loppupuolella pururadalla.
Aiemmin Rakkimus on siis noutanut maalimieheltä ns. irtorullan eli nimensä mukaisesti irtonaisen letkun pätkän. Kiintorullan kanssa toimitaan muuten täysin samoin, mutta se on kiinni koiran pannassa ja koiran on tarkoitus ottaa se suuhunsa maalimiehen löydettyään ja tuoda se ohjaajalle. Rullaa ei saa ottaa suuhun mikäli maalimiestä ei löydy (ns valeilmaisu).

Täsä oon mää ite. Tekemäsä sitä mitä koirien kuuluuki tehä. Elpaamasa ;D

Rakkimus ei ensin meinannut tajuta millään että mikä tuon roikkuvan jutun idea on. Koska aikoinaan rinsessa ja huivit ja koristeet, ei Rakkimusta haitannut pätkääkään pannassa roikkuva juttu eikä se kokenut tarvetta leikkiä sillä. Se tietysti oli todella hyvä juttu. Mutta sitten kun olisi pitänyt älytä tehdä sillä jotain, niin.... ei vaan syttynyt lamppu, ei. Onneksi NuoriNainen on ihana ja kärsivällinen (ja oikeesti, monta monta positiivista sanaa tähän) ja tiesi mitä tehdä. Yhden metsätreenin jälkeen otimme pari kenttätreeniä joissa siis kaikki muu oli helpompaa kuin lastenleikki, vain tähän yhteen asiaan tarvitsi keskittyä. Kiintorullaan.

Hane odottamassa hakumetsään pääsyä.
Ja kyllähän se lopulta välähti. Rakkimukseen voi luottaa. Aina se lopulta tajuaa. Impivaaran pimeä metsä loisti välähdyksen ansioista kirkkaammin kuin kesäauringon loisteessa! Kun vain antaa tuon karvakorvan ihan itse miettiä ja hoksata, niin se kyllä tekee mitä odotetaan.

Metsässä... no se toimi tietysti kuin junan vessa :D
Ihan paras rakki ikinä :D

Treeniryhmä. Treenikaverit. Ne jotka tulevat tekemään tekniikkatreeniä ihan vain sinun koirallesi, ajavat paikalle vaivaisen 20 minuutin jutun takia saamatta mitään itselleen. Wau!


Huhuu?!?


.... onks tääl kettään ennää?


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Läskivuori liikahtaa !!!


Kylä luanto on sit ihmeelline juttu kuulkaa. Mää olin iha varma että nyt o Romestikuksen poijjaan loppu tulosa mutta ei se sit vaa tää tarina viälä loppunukka. Aikases helpottunu mää olen. Vaikka kyllä tuli kuulkaa sen verta veren painetta että tuli putkisto huuhreltuu. Mahtaaks kukkaa tiätää et tarkottaaks toi nyt et ko vereputket on painehuuhreltu, ni tuliks mul ny si lissää elinvuasii vai väheniks ne? Kaikenkaikkians koko kropan läpi tuli kans sellane maitohappohuuhtelu että huh huh sentäs! Välil tuntus et henki loppuu kokonans ja tassut liikku niinko viimisiä askelia olis viäty.

Kysehän tässä nyt tiästystiki on NuareNaisen "hianost" ireasta jonka mukkaan mää en ennää saa itekseni mennä "näytölle". Siis oikkees, ihme nimityksii noil ihmisil! Ensinnäki mettää ne sannoo raraks. "Mennää raral reenaamaan". Pyhä jyssäys, mettä on mettä on mettä!!! Ja siel mettäsä ko on niit eksyneit ämmii ni ne on sit jottai maalimiähii. Pöh, suuntavaistonsa menettänneit hameväen erustajii ja sillä siisti. Ja sit ko mää lähren semmos eksynyt hakemaa ni sitä mää "lähren piilolle". Mihi helkkarin piiloll? Ei siäl mittää piiloi siäl mettäs ol! Piilot o niit inkkariteltan mallisii juttui ko kentäl o välil pystys ja joit kiärretää ja joskus ain siält löytyy ukko mitä saa haukkuu ja purra niin maa perzkuleest!! No sit ko mää olen löytäny eksyneen ämmä mettäst eli "löytänyt maalimiehen piilolta" ni sithä mää otan semmosen merkkikapulan eli siis "irtorullan" suuhuni siält ämmält ja viän sen tol muidul. Siit se sit ymmärtää et mää olen jottai löytäny. Muidu ottaa sen kapulan ja laittaa mul liinan valjaisiin kines ja sit mä saan juasta sinne ämmäl niin lujjaa ko sialu siätää! Nääs ko sit mä saan niit saalisnamei :D :D Ja totakaa ei sanota et juasta syömää ja leikkimää vaan se o "näytöll mennoo".

Nii siis se "hiano" irea :/
Se NuarNaine kekkas et nymmulla o nii pal vauhtii sinne "näytölle" mennesä et mää en siis saa mennä sinne ennää yksin vaa mun täytyy ottaa toi muidu mukkaa. Eli suameks se siis tarkottaa ett toi muidu pittää siit narun pääst kines ja mun täytyy vettää se peräsänäni. Siis aatelkaa ny! Kaik kivet ja kannot ja risut ja pensaat ja puut ja ojat ja suan lämpäreet... Voi kiasus sanon mää. Kyllä henkii o lähteny vähemmälläki läskin raijaamisella!

Mää oikkee valmistautusin sit tohon koitoksee. Venyttelin ja hualehtisin nestetasapainost. Ensteks join ja sit ko toi ulkopuali tuntu vähä kuivalta, ni kiapahrin sit ojan kautta. Siit toi muidu ain tykkää :D Eiko remelit niskaa ja menoks kuulkaa. 

Ensteks mentii sin mettää. Ai nii! Anteeks. Mentiin raralle siis. 
* voi kiasus, must tullee viäl kuulkaa iha sivistyny ja ruppeen puhumaa kiälillä! Raralle ja kulmat ja näytöt ja tunnetilat ja kaik muuki pazkanpuhe :D :D *
Ensteks katottii tonen puali. Ei näyttän hyvält. Sit katottiin toinen puali. Siält tuli joku tuuli. Ni sinne mä sit kyttäsin ja sanosin muidul ett tänne, tänne me mennää ensteks. No muidu sano et se passaa mut ei ihan sinne. Sil on kans selkeesti tullu joku intuitiiviolo noist karonneist akoist. Ko välil se ossaa näyttää mul ihan suaraan et misä ne ova. Ni mää sit tottelin ja aattelin et se on saanu jonku aavistuksen. Lämpimän aallon tai vastaavan :D Buahhahhaa!!! :D :D 
Niih, mää sit hiukka kääntelin päätäni ja valittin toisen kohteen sillee melkeest samast suunnast. Ja sit muidu sanos et hyvä, pan mennen sinne vaa! No määhä lähin ko kuppa töölööst. Juaksin parin puskan läpi ja piänimuatosen kivirykäelmän ylitte. Ja siält se sit löytys, karonneen akan haju. Sitä hajuu mä sit seurasin pienen pusikan taakke ja siäl kuapas se akka lymys. Mahtoks olla kaatunu sinne mustikkareissun päätteeks vai olikoha rilluttelureissult tulosa? Ei noist akois koskaa tiiä. No eniveissii, mää nappasin sen oranssin letkunpätkän.... eiku siis "irtorullan", sori vaa ko tul taas väärä sana. Nii, otin sen letkun ja painelin viämään sitä muidul. Muidu oli taas kävelly vähä etiäpäin... sitäkä mää en kuulkaa muuten ymmärrä, se ei sit koskaan jaks jäärä paikallens orottammaa että löyräks mää akan vai en, ain se lähtee lyllertämmää etiäpäin. No mää onneks sen osasin jo arvata, ni mää en lähteny ihan sammaan paikkaan takas vaan menin kans hiukka etiäpäin. Ihan en ollu osannu arvata et se oli lyllertäny niin nopiaa et joutusin hetken oikein juaksemaan sitä kiinnes. Ai nii, tällekki on tiätysti keksitty oikkee sivistyssanat. Eli mää juaksi "keskilinjaa pisin".  Nih. Ihan linjalla juaksin :D :D 
Sit oli taas iha normi settii. Mä tiputin sen letkun sinne "linjalle" ja sit muidu mulkasia mua ja sit mää hain sen letkun uurestas suuhuni ja vein sit iha muidull saakka. Se o kuulkaa iha pirullisen hauskaa tiputtaa se letku pari metrii ennen muiduu, meinaa kuzet päästä ko naurattaa sen muidun lehmänsilmien pyäritys ko se koittaa saara mut hakemaan sen letkun uurestas ilman et se käskis puhumal sitä asiaa :D :D
No sit mä lopultas olin siin muidun viäres se letku suusa. Muidu käski irti ja kliksautti remmin mun valjaisii... ai, taas. Siis "kiinnitti näyttöliinan". * ei must tuu kuulkaa sivistynyttä ikinä, näin on näreet, liian vaivalloista * Ja sit mää tipautin sen letkun ja lährin juaksemaan niin perzkuleesti - TSÄKÄM!!! tul äkkipyssäys! Ei se pahuksen muidu sit irrottanukkaa siit hihnast ja lähteny juaksemaa vaan SE SEISOS PAIKALLAS JA PITI HIHNAST KINES JA OROTTI ET MÄÄ VERÄN SEN LIIKKEELLE!!!!
Huoh. No sillai mää sit tein. Mulkasin sitä sillee kiukkusest ja tempasin nii et puut tärähti! Lähti se onneksi liikkeel ja sithä se loppumatka oli vaa hualehrittava et oli tarpeeks vauhtii jottei se läskivuari pysähry. Eikä jumitu mihinkää puitten välii. Aika haastavaa mut mää kuulkaa selviytysin siit! Viäläpä neljä kertaa. 
Sinäns se oli kyl aika helpottavaa. Sai keskittyy siihen akkaan ja et misä se makas eikä tarvinnu koko aikaa vilkuilla et tulleeks se muidu peräsä. Vaiks se oli vyysisest aika raskast (aika? siis iha helkkarin raskast!) ni henkisest se oli kuulkaa tosi suur helpotus. Ei tarttenu miättii et koht o kaks immeist hukasa siäl mettäsä. Sai keskittyy yhteen ko tunsi (torellaki!!) sen toisen roikkuvan hihnasa koko aika.

Kyl mää sit kuiteski olen sitä miält et tällee tää homma on kivampaa. Vähempi ressaavaa. Tiättyki täsä täytyy ny opetel kattomaa vähä et mitä reittii kulkee. Niinko mää sanosin ni neljä kertaa mää sit verin tota läskivuarta peräsäni. Ja muutaman kerran mentiin vahinkosa pensaan läpi (no nykyää niist kyseisit pensaist pääsee läpi vähä isompiki mettänelävä) ja pari kertaa meni vähä sillee "puun väärält pualelt". Mut joka kerta päästii peril. 

Ja se o pääassia. Siäl peril ko niil karonneil akoil oli taas maksaa. Ja syrämmii. Ja maksaa, ai et ajatuski tua veren kiälel.

Kaikist pahoist epäilyist hualimatta en mää nyt si kuukahtanukkaa sin mettää. Mut kaikkeni mää kyl joutusin antamaa :D :D








Tämä on postaus nro 400. 

 

keskiviikko 5. elokuuta 2015

lauantai 1. elokuuta 2015

Irroitus ja luoksetulo. Mikä mättää?


Miksi niin uskomattoman usein keskusteluissa kentällä / netin palstoilla / koulutuksissa ja seminaareissa... miksi ihmiset kokevat luoksetulon ja irroituksen niin äärettömän vaikeiksi opettaa? Miksi nuo liikkeet menevät helposti persiilleen? Ja paikkamakuu, sen voisi listata samaan kasaan.

Mitä sellaista on noissa kolmessa liikkeessä että ne niin usein saadaan epäonnistumaan?

IRROITUS Avata turpavärkkinsä sen verta että hampaiden välissä ollut jutska irtoaa. 
LUOKSETULO Tulla luokse kun käsketään.
PAIKKAMAKUU Pötköttää osoitetulla paikalla kunnes toisin sanotaan.

Mikä noita äärettömän vaikeita liikkeitä yhdistää?
No se on se luopuminen.

Irroituksesta luovutaan siitä hampaiden välissä olevasta tavarasta.
Luoksetulossa luovutaan liikkumisen vapaudesta ja siitä mitä ikinä juuri oltiinkaan tekemässä.
Paikkamakuussa luovutaan liikkumisen vapaudesta.

Mitenkäs näitä liikkeitä sitten treenataan? 
(sisältää yleistyksiä)

No irroitusta siten että kun koiralla on jotain suussa, niin käsketään irrottaa ja otetaan se jokin siltä pois ja kehutaan & palkataan.
Luoksetuloa siten että kun koira kirmaa vapaana niin huudetaan se luokse ja laitetaan hihnaan ja kehutaan & palkataan.
Paikkamakuuta siten että laitetaan se makuulle ja hetken päästä päästetään se sieltä ylös ja sitten kehutaan & palkataan.

No irroituksesssa koira joutui luopumaan siitä mikä ikinä siellä suussa nyt olikaan.
Luoksetulossa meni vapaus.
Paikkamakuussa kehuttiin... ööö? no ylösnoususta ja/tai paikkamakuun loppumisesta.



Vinkkejä.
Nämä eivät välttämättä sovi kaikille koirille eikä tässä varmastikaan ole kaikki vinkit. Mutta jotain, ihan ajattelemisen aloittamisen avuksi ;)

Kaikkiin liikkeisiin yleispätevänä ajatuksena: Tee liikkeestä sellainen että koira haluaa suorittaa liikkeen ja/tai palkkaantuu liikkeestä/liikkeessä.

IRROITUS
Vaihtokauppa? Irroittamalla esineestä A saa luvan syöksyä esineeseen B. Esine B voi olla myös jotain syötävää mikäli se koiran mielestä on mahtava juttu.
Lupa uutteen kiinniottoon? Tipauttamalla esineen A reippaasti maahan, saapi luvan syöksyä ottamaan esineen A uudelleen suuhunsa.
Jotain kivaa tapahtuu irroittamalla? Tipauttamalla esineen A reippaasti maahan saa aikaiseksi saalisleikin ohjaajan & esineen A kanssa.
Eli sekoittamalla näitä perinteisen "luopumisen" kanssa. Välillä saa palkaksi jotain kun oikein hienosti irrottaa, välillä irrotetaan siitä kapulasta/pallosta ja luovutaan siitä ilman muuta kuin kehupalkkaa ja jatketaan jonkin muun asian harjoitusta. 

LUOKSETULO
Koira ei menetä vapauttaan tullessaan kutsusta luokse. Tai sitten koira menettää vapautensa mutta ei tajua sitä. Toimii ihan yhtä hyvin, ehkä paremminkin ;).
Kutsu luokse mutta leiki, kehu, anna namia (= palkkaa jotenkin) ilman että otat koiraa kiinni tai kytket sitä. Älä odota että koira tulee perusasentoon tai istuu eteesi, tarkoitushan ei ole palkata sivulle tulosta tai istumisesta. Tarkoitus on palkata luoksetulosta. Kehumisen voi toisinaan aloittaa jo silloin kun koira käskyn kuultuaan kääntyy tulemaan sinun suuntaasi. Sehän nimenomaan on se hetki jolloin alkaa käskyn toteutus kun kuono kääntyy sinulle ja vauhti lisääntyy. Käskyn toteutus päättyy siihen kun ollaan sinun luonasi (joo joo, te jotka treenaatte loppuasennoilla, te olette tämän vaiheen jo toteuttaneet) ja silloinhan on bileet ylimmillään, eikös? Kutsu usein luokse ihan vain siksi että on niin ihanaa olla yhdessä. Silloin ei harmita vaikka välillä se hihnakin tulisi mukaan kuvioihin. Ja sitäkin voi tehdä niin että kytkee, kehuu, irroittaa takaisin leikkimään.

PAIKKAMAKUU
Miten usein näkeekään että paikkamakuun lopussa aina otetaan perusasento ja sitten siitä palkataan. Tai vaikka ei perusasentoa, niin ohjaaja kuitenkin palaa vierelle ja sieltä palkka. Mitäs näissä nyt palkattiin? Sitä perusasentoon nousua vai? Sitä että osattiin odottaa liikkumatta kun ohjaaja palasi vierelle?
Tarkoitus on palkata siellä maassa olosta. Ja mielellään nimenomaan häiriön alla jahka keskittymiskyky sinne riittää. Eli palkataan sinne maassa olevalle koiralle (palkkaa ei suoraan maahan ettei opeteta alustan nuuskuttelua vaan namialustalle tai suoraan kädestä, ei koskaan heittäen) siten ettei koiran tarvitse muuttaa asentoaan palkan saadakseen. Ja mielellään ruokapalkka jonka kanssa ei siis ole tarkoitus leikkiä. Vaan sen palkan voi nauttia siinä ja jatkaa keskeytymättä liikkeen suorittamista.
Asian selväksi tekeminen? "aina se vaan nousee vaikka kuinka usein treenataan" Noh, oletkos kertonut sille että sieltä ei saa nousta? Seiso vaikka metrin päässä siinä koiran edessä ja kaveri antamaan pientä häiriötä (nakki, pallo, leikkiin kutsu) ja kun koira lähtee, niin EI + niska-persaus ja nätisti takaisin samaan paikkaan maahan. Tätä pari kertaa kun kyllä nuo karvakorvat silloin yleensä tajuavat että ahaa, tässä pysytään vaikka joku vähän houkuttelisikin :D



Eivät nuo ole ihanaiset ole kuulkaa tyhmiä eivätkä ne milloinkaan meille v%ttuile eivätkä keskisormea näytä. Me ohjaajat vain olemme niin harmaita ja epäselviä ja puhumme epäselvästi ja viestimme puheilla eri asiaa ja kropalla toista.... ja sitten vaadimme että koirien pitäisi ymmärtää!!
Yritetään muistaa että koira tekee aina juuri nimenomaan sen jota me siltä pyysimme/vahvistimme. Jos tulos ei ole halutunlainen, on palkkaus/vahvistus/opetus mennyt persiilleen.
Yritetään olla mahdottoman selkeitä, mustavalkoisia; varmoja siitä mitä haluamme ja halutaan samaa eilen, tänään ja vielä huomennakin eikä muuteta mieltä koko aikaa; hallitaan kroppamme ja sen sanoma; autetaan niitä koiria kertomalla kaikin mahdollisin tavoin että ei, tätä ei haluta ja JES, tätä me halutaan, tämä on hyvä! ; ja mietitään tosi tarkkaan että mitä me liikkeen eri vaiheissa palkkaamalla oikein vahvistammekaan ;)


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Häh, 155 päevää jo??

Siis oikkeesti, kattokaas vähä tota päivälaskurii. Siin lukkee sataviiskytäviis. SATAVIISKYTÄVIIS PÄIVÄÄ LAUMAPALKKAREENEI. Iha ei ton muidun suunnitelmat pitänee kutiaa mut siinä ny ei ol mittää uutta :D Ainaha se suunnittellee ja toteutus kusasee. Normijuttuu ton muidun kaa.

Sikäli tällä kertaa toi on kyl onnistunnu. Mut ei ommaa viksuuttaan, ei. Vaan sen NuarenNaisen. Toi muidu siit o muutama kerran puhu. Et kui hyvä neuvo se ol. Ja mää oon kuule ihan sammaa miältä. Se sanos tol muidul, et muidu ei saa lähtee "reenaamaa" vaan sen pittää lähtee vaan leikkimää ja nauttimaa meikäläisestä. Se nyt tiätystikki on ihan kaikkeest helpoint, meikäläisen seurast nauttimine nääs :D

No joka tappauksesa, me ollaa ny reenattu kentäll' ain sillon tällön. Sen lisäks me leikitää kauhhian ussein omal pihal ja lenkil ja mettäsä. Reeneisä, siäl kentäl, siäl meil on aikases ussein pallo. Luajan kiitos! Mää en kyl kestäis ilma palloo. Sit ko me leikitää lenkil ja koton, ni siäl meil ei ol palloo lainkas. Ensteks se haittas minnuu vähä mut sit ko mää huamasin et toi muidu oikkeest oli tyytyväine ja tykkää leikkii, ni sit pikkuhiljaa minnuu ei se pallon puuttumine ennää haitannu. Muidust on kuulkaa kehkeytyny aikases hyvä persauksen rapsuttaja, se ossaa rapsuttaa sillee oikkee makiast justiinsa tosta hännän päältä, oikkee makialt tuntuu ;)

Vällii must tuntuu et minnuu on kuzetettu täsä hommasa. Ko jollain tappaa mun miälest on kauhian pal kivampaa reenata nyt ko sitä palloo ei heitel koko aikaa ja sit kuitenki se on siin mukan koko aika mut mun ei tart hermoilla siit. Ko mää ny tiärän varmaks et mää saan sen siält sit loppuje lopuks. Ja välilläki. Tai emmää ny tiärä et onks se sit oikiast kivampaa ilman sitä palloo, mut siis rauhallisemppaa. Niinko tual mun pääkoppaherneitten osastolla, mää meinaan.

No joka tappauksesa. Kauhhian monta kertaa tolt muidult on hermo menny ja sit se on taas sätänny ja sählänny reeneisä. Ja kait te ny arvaatte että mitä mää sit olen tehny :D

No PIIPANNU tiättykii :D :D


Ei vaiskaa. Jos ny iha hetkisen vaiks iha vakasten puhhuis.
Kauhhian pal helpompi mun on ny tehrä ko se pallo ei ol koko aikkaa siin minnuu häirihtemäsä. Nii ikävää ko se onki ollu myäntää. Eikä se ain viäläkä ol niin kauhhian helppo ymmärtää et toi muidu vaa kehhuu eikä muuta tipu. Entist tärkiämpii ne kehut nykyäs on, mut joteskii sitä vaa viäläki orottaa et sit tulis viäl jottai muutaki niitten lisäks.... No sellast se o, ku ens melkkest kuus vuatte heittää palloo suuhu, ei siin sataviiskytäviis päivää viälä merkkaa mittää. 
Ni et harjotukset etenee ja jatkuu erelleen. 
Tällä mennää.
 



keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Seikkailujen Saarella


Mää ole saanu uuren korin!!
Mitä sää pölö höpäjät? Sulla mittään koria ole. Sää makoilet sun yksiösäs ja MUN säkkitualisa. Ihme ipana, paljo sult kestetää mut tollane asioitte keksimine ja valehtelu, se on kuule vähä liikaa.
EMMÄÄMITTÄÄVALEHTE!!!
Lakkaa huutamast ja juaksemast, mul mennee pää pyärälle ko mää kattelen sua. Rauhotu, verä vähä henkee ja kerro uurestas. Mahraks sää kakara eres tiätää mikä on kori :D


Mää  _en_  _huura_  _enkä_  _juakse_. Mää ole iha rauhalline. Sää vanha piaru et vaa ymmärrä. No mää selitän. Hittaasti. Ja lyhkäsil sanoil :D :D :D  Buahhaahhaa :D :D :D
No sää ny varsnaine pirulaine olet. Paa selittäin sit.
No KOTI. Ymmärräksää?? Tää misä me ny ollaan. Tää on mein uusi KOTI. Eli: MÄÄ OLEN SAANU UUREN KORIN :D
Sulla on penska toi sanojen taivuttamine vähä vaiheesa kuule. Mut jatka toki ontuvaa tarinaas.
Mun tarinani ei onnu! Onha tää meitin uusi koti, eikö? Toi muidu ja jörö, ne pakkas kamat autoon. Ja jolles huamannu, ni koko pahuksen auto ol iha täyn! Muuttokuarma, onks tuttu sana? Ja sit me ajettii tänne ja täällä me ny ollaan. Meil o uuret ruakakipot ja niil o omat paikat täälä. Noil kahrel o uus kaappi misä on uusi kipoi niil. Sul ja mul o uus yhteine peti ja noil kahrel o kans. Tää on tää kiva paikka mitä me käytii täsä kerra aikasemmi testaamasa ja nyt me tultiin tänne olemaa. TÄÄ ON SIIS MEIN UUS KOTI. Eli MÄÄ OLEN SAANU UUREN KORIN. Joko sää ny ymmärrät vanhus vai käytinks mää liika pitkii sanoi?
Voi pölö sua. Kyl sää pikkase aareehooree olet. Ei tää mikkää uus koti meitil ol. Tää o meitin kesäpaikka. Me käyrää tääl monta kertaa kesäsin, välil ollaa yötä ja välil ei. Sit ko tullee talvi, ni sit ei taas käyrä tääl lainkas. Ja sit taas ens kesän sama juttu. 

?? Talvi ?? Mikä on talvi? 
 
 Ni tollee se meitin keskustelu sit meni. Ei ton vanhuksen kans aina ol helppoo. Se valittaa et mää ole joku kirjainyhristelmä. Enkä mukamas ossaa käyttää sanoi oikee. Pah! Mää sil viälä näytän :D


Mutta kuulkaa se siitä, ei se ol lainkkaa tärkiää et mitä toi harmaaparta puhhuu. Ootteks muuten huamannu et sil tosissaa o harmaata kuanosa? Se o niiiiiiii vanha et emmää ees ymmärrä :D :D

Haluutteks tiätää mitä mää ole tänäpä tehny? Tänäpä on jonku jussin päivä ja sen takkee me sit ollaa täälä. Tän paikan nimi o kuulemma saari. Se tarkottaa meresä oleva kivenkokkaret. Ja se meri tarkottaa vet. Ni et veten keskel on kivelohkare ja siäl me ny si ollaan. Ei tää kyl miltää kivenkokkareelt vaikuta. Tääl o taloi ja pihhaa ja mettää ja peltoi. Ni et aikases iso kivenlohkare taitaa olla. 

Tääl o kuulkaa tosi mahtavat mettät. Iha julumetun paljo käpyi. Sitä mää en kyl ymmärrä et mitä noi kauhia isot mustat elukat mahtaa olla. Niil o IHA HIRVEET SILIMÄT ja kauhiat korvat!  Ne assuu tosa veten viäresä, niil o iha helkkari iso aukia iha vaan ittellänsä. Se olis niiiii mahtava leikkipaikka. Mut toi muidu sannoo et ei. "ei sinne saa mennä poijjaat". Iha pölöi sääntöi. Niinko ne pari kolme lankaa siin aukian ympäril muka estäis jottai, höh! Orottakkaa vaa, viälä mää menen sinne ja ajan ne mustat hirviöt tiähensä ja sit mää leikin siälä iha itekseni. 





Tääl on myäski ihan helkkarinmoisest vesipaikoi! Tääl o teitten viäres semmosii pitkiiiiiii ja kaposii vesii missä voi läträtä. Ja sit välil o semmosii paikoi missä kaks semmos pitkää ja kapost yhtyy ja semmonen kohta kuulkaa varsinki on leikkimise arvone! Mää hyppäsin yhten semmoseen kokkeilemmaa. Iha mahtavaa mutaa kuulkaa korviin asti. Muidu oli onnesans. Se autto mut ylös siält ja kaikki oikkei ihhaili miten komiast mää olin mutane. Taisivappa kuulkaa ottaa viäl muutaman valokuvanki meikäläisest. 


Noitten piänten uimapaikkojen lisäks täälä on semmonen suuri vesi. Mää luule et se o ny se meri. Se ol aikases kiva. Kauhhian syvä ja sinn ko meni tarpeeks pitkäl ni koko maailma katos pois jalkoje alt! Kaks kertaa mää kävin siäl sillai oikei jaloila uimas ja sit loppuajan mää leikkisin siin rannal. 


Toi Rakkimus ei kauhiast harrasta siin rannasa lotraamis vaan se käy vaa lenkkii uimasa. Välillä muidu tai jörö heitti sil palloo sinne kauheen kauas ja sit toi vanhus lähti hakemaan sitä. Se sano et tommone pitemmän matkan uimine on kuulema melkkest parast maailmasa. No mun miälest se mutasempi uimapaikka ol kyl pal pal paree :D



sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Turhauman purkaus

Kohtalo tuntuu päättäneen että Rakkimuksen on aika jäädä osittaiselle eläkkeelle. Ei terveydellisistä syistä, vaan ryhmäkokoihin liittyviin juttuihin. Perkules! Niin että tylsiä juttuja treenattaisiin mutta hauskat lopetettaisiin. Pazka!!

Joo, olisihan se jo eläkepäivänsä ansainnut.

Raaka totuus:
Minä en vain tahdo irrottaa. Niin perseestä kun se osittain onkin koulutettu niin se on silti mun ajatukseni jatke. Uskomattoman vaikeaa ajatella että jättäisin tuon treeni-iltoina kotiin tai isännän kanssa aikaa viettämään.
Liian vaikeaa.

Turhauma iskee nyt. Lujaa.

Kuvia en yleensä netistä tänne tempoile mutta nyt tilanne vaatii,  täältä nappasin. AARGGGHHHHH!!!!!!


torstai 11. kesäkuuta 2015

Voihan.... läskivuori!

 

Siis ny mun on pakko tulla teil kertomaa et koht saattaa tapahtuu kamalii. Se voi kuulkaa olla jotta mää kohta verän viimisen henkäykseni.





Kännykkäkamera on kamala, tiedän. Mutta kun se nyt sattuu olemaan se vekotin joka mukana kulkee. Käväisin tuossa yhtenä päivänä koirapuistossa. Juu tiedän, ei kuulu meidän vakipaikkoihin. Mutta satuttiin kävelemään ohi ja se pienten puoli oli tyhjä. Niin päästin nuo kaksi sitten sinne riehumaan. Olihan se nyt varmasti kivampaa kuin remmilenkki pururadalla? Ensi kerran sitten taas.... ensi vuonna? Mutta istuksin siis siinä kivellä ja näpsin kännykällä kuvia. Tässä Rakkimuksen urputuksen seassa niistä hassuimpia teille nyt sitten näytille. Ettei mene tämä postaus ihan pelkäksi valitukseksi :) 





 


   

Niih.

Aatelkaas. Jotta meikäläisen loppu niinko vähä mahrollisest häämöttää. Saattaa henki loppuu ja keuhkot pakahtuu. Kyllä meno loppuu ko kaiks paikat täyttyy maitohapoist. Ni et saattaapi olla ett tämä jää mun viimiseks jutteluks teitil. Ei välttämäti tassu ennää taivu tekstin näpyttellyyn.

 
Jaa nyt toi yks lukija veti henkee ja rupes vollottaan. No älä nu parkuun ruppee, ei täsä kukkaan nyt oikiast kuale pois.
...toivottavast ainaska.

 
Mää olen niim monest assiast jo selvinny henkisä. Ja voittajana. Vähä niinko tost tän viikkosest möllitokost. Me ollaa kerra aikasemminki käyty tuala samasa paikasa. Tairettiin sillon pokata luakkavoitto ja mukkaan kotio saatiin sika. Se oli aikases mahtava sika. Sitä mää kyl ihmettelin sillo, et ko se vähä vällii ain oli hetken hävöksis, puf vaan hävis vaiks mää olisin sen niin nätis omal petilleni plaseerannu. 


Mun täytyy myäntää et toi mölli tuli mul vähä niinko yllätyksenä. Me ajettii sinn pellol ja sit muidu ja Hane häippäs hetkeks jonnekkii. Se ny ol iha normaalii, toi pikkuperkule kussee koko aika ni muidu ottaa sen aina ensteks autost ulos. Onneks. Vallan kauhhia olis haju jos se lorottelis litrakaupal tosa viereises häkisä. Sit muidu toi Hanen takas ja sit mää pääsin vähä tiänreunaa kulkemaa. Aikases tuulinen oli muute ilma. Kaunis aurinko ja kiva lämpöne ilma et oli mittää kuuma. Mut tais tosa tuulesa olla Hanenki korvat kerranki kunnol pystysä ;) Mut siin ko me justiinsa ehrittiin lähtee kävelee, ni sit siält pellolt kuulu kauhia ämmälauman huuto et tars sinne mennä. No me käännyttii sinne sit menemää ja mää vähä harmittelin ko oli vähä semmone olo tual peräpääs että vähä olis voinu pykistellä....

 
Mut ei meillä paskota jos muidu käskee hommii tekemää, sillo veretää imuva sisällepäi vaa. Se o tunti ja tuuma ku se muuttuu lihaks, sillai mä olen kuullu sanottavan :D
Ni et me sit mentii sinne niitten ämmien joukkoon ja mää sit istuksin siin muidun vieräs ja oottelin et se sais juaruttuu et voitais mennä takas sinne kävelylle. Ja sit yks kaks siihe tuli joku naine sanomaa et siin o teitin paikka ja sit se ohjas siihe viäree semmose piänen valkosen karvakasan. Ja sen viäreen tuli yks meitin tuttu tualt omalt kentält. Ennen ko mää ehtisin tilannet sen enempii ihmettelemmää, ni muidu nyppäs hihnan irti ja sanos et MAAHA ja OROTA ja sit se häipys. Siihe me sit jäätiin paikoillemme orottammaa niitten muitten koirien kans, oiskoha meit ollu viis tai kuus siin. Sit vast ko muidu hävis sinne pensaitten taa ja mää tajusin et perhana, koirat rivisä ja muidut piilosa, täähä on kokkeen paikkamakkuu!! Vähä mul tuli semmone höynäytetty olo. Ko emmää tajunnu lainkas hermostuu. Ni en mää sit ehtiny piippaamaanka lainkaa. Ja sen verran mää olen jo oppinu et tosa vaiheesa on ennää iha turha piippailla ko muidut on jo piilosa, ei ne sitä ennää kuule. Hukkaan menis hyvät piippailut. Ni emmää sit piipannu.

 
No sitko muidut tuli takas (ja kyl te tiärätte, viärel ja käsky ja kiitti ja wau olippa hiano blaa blaa) ja kaikki lähti siit sit vähä kauemmas toisistansa, ni mää aattelin et ny, ny o mun hetki! Nymmää ruppeen kerräämää kiarroksii ja saaraa oikkee kunnon piippauspileet aikaseks. Mut sit toi muidu tempas semmasen ultimatehianon vihreen pikkupatukan taskustansa ja rupes sitä virpomaa. No määhä tykkään siit ko hullu puuros ni säntäsin perrää ja unohrin koko piippausjutun! Se teki tiättyki sen tavallisen et tempas sen sinne kainaloons piiloo ja käski seuraamaa. Mää melkkest ehtisi piipatakki ku sit se pysähtys ja nappas taskus namin ja laitto mut saalistammaa sitä ja siit sit me yhtäkkii oltiiki jo kehäs. Mää oli ihan puulla päähä lyäty. Ko me ruvettii sit hommii ja mää tajusi jo ekas seuraamises et perhana, ei sil siäl kainalos mittää vihreet patukkaa ookka!!
No se seuraamine meni sit vähä piippaamisen pualel mut emmää sit niin kauhiast niisä muisa liikkeisä piipannu. Siis pikkasen tiätysti, mut en paljoo. Mut se johtu vaan siit et toi muidu huijas mua pari kertaa liikkeittein välisä. Se sano et WAU ja laitto kären nyrkkiin ja käännähti sillee nopiasti, kyl te tiiätte, sillee niinko saalisleikeis.... ja mää tyhmä luulin et taas mää saan saalistaa namin! Ja sit siält tuliki jo käsky ennenko mä ehtisin saara sitä kättä kiinni.
Vaiks toi o kauhian hiras, ni jossain kohtii toi muidu o iha petollisen nopiaks oppinu! Mää vähä luule et se on tonki liikkeen matkinu silt NuareltNaiselt. Iha varmana.



No sillai siin sit kävi et me saatii siält möllitokost avo 178 pistet. Ja ykköspalkinto. Namei. Niis o vehnää eli Hane saa syörä ne. Ja lelun. Se pahuksen kakara luuli et se saa sen lelunki. Mää vähä kyl sanosin sil et kunnioitus vanhempii kohtaa ja toisen omaisuutta kohtaa olis niinko enempi ko paikallans. Hirvee kakara.


Nii mut siit mun viimisist henkäyksist mun piti kertoo!
Me ku ollaa ny käyty niit akoi siält metäst pelastamas tasaseen tahtii. Se o iha helkkarin kivvaa. Varsinki ny ko niilt akoilt on jo jonku aikaa löytyny iha mualiman parrait namei. Tajuutteks et ne kulkee siälä mettäsä maksan kappaleit fölisä! Välilä o syränt ja kivipiiraa tai sitä uppeeta kanamakkaraa mukan, mut ain o maksaa! Oikee sillasii kivan kokosii kappaleit. Kyl kuulkaa vaa kannattaa niit akoi ettii, ei ol maalimasa parreempaa herkkuu ku kanoitte maksa.


Se o muuten jännä juttu. Oon nääs Hanen kans jutellu. Ko mä aattelin et pittääks mun ruveta toimenpitteisiin ettei se syä mun maksoi. Kattokaas ko seki juaksee siäl mettäs ja kerto et hääki löytää niit akoi. Ja niil o kuulemma iha sika hyvvää sapuskaa fölisänsä. Mut ko mää sitä vähä kerrassans utelin - siit kakarast ei nii helpost ota selkoo, se o vähä aareehooree - ni mää tajusin et jostain syyst Hane ei löyrä niit maksa-akoi. Se löytää ain vaa semmosii mil o sitä turvotettuu nappulasapuskaa tai sit joskus lihapullii.
Mää en oikkee ymmärrä miten me löyretää erilaissii akoi vaiks iha samois metis juastaa. Mut ei sen oikkiastas ol vällii, turhaa tämmössii on murehtuu. Se on joku luannon suurist ihmeist ja pääassia ettei se kakara syä mun maksoi.



Mut taas mää eksysi aiheest. Kattokaas ku niit akoi o iha mahtava hakkee. Ja vähä helpompiki ny ko muidu on oppinu kertomaa paremmi et misä ne oikkee ova. Niilt akoilt saa aina ensteks semmosen oranssin putken pätkän joka pittää viärä muidul. Sen jälkee mää otan sit muidun mukkaa ja mennää yhres sinne akal (eli mää juaksen erelt ja se lyllertää peräsä) ja sit mää saa niit maksoi. Mut mut. Ko se muidu ei ain tul riittävän noppiaa mun perrääni ja sit mun pittää tarkistella et lyllertääks se siält vai ei. Ni nyt viime kerral mää kuulin (iha vahinkosa, ei sitä ollu mul kuultavaks tarkotettu) et täst lähin muidu ei ennää saa päästää minnuu yksin sinne maksoi syämää vaan se ruppee roikkumaa siin pitkäsä hihnasa mun perässäni. Et niinko mun pitäis toi läskivuari reppii mukanani siält puitten ja pensaitten läpi sinne akalle!!!! Kylä kuulkaa siinä mettikkö soi. Ja mun keuhkot. Ja lihakset. Voi kiasus mikä tuska siittä kuulkaa tullee. Ku ei toi oikkee oo... miten sen sanos.... ei se ol niit kaikkeen pienimpii ihmisii?


Ni et jossei minust ennää mittään kuulu, ni mää olen kuukahtannu sin mettää. Kaikkeni antaneena tiätystikki.

Ai nii. Käytii vähä radal.
Ja mää vähä leikkisin mun
akka-mettäreenien loppupalkan kans.
... ei tair ens kerral olla loppupalkkaa?

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Viikot vierii vilisemällä


Se on kuulkaa upean sunnuntain ilta nyt justiinsa. On seitsemäs kesäkuuta, kello huutaa 22:22. Täsmällensä tälläkin kellonlyömällä maailma makaa justansa oikialla mallillansa.

Tämä viikko, kuten niin monet muut edelliset viikotkin, ovat olleet täynnä hulinaa ja vilskettä. Joku sanoi kerran "kaksi koiraa menee siinä kuin yksikin". Juu varmaan meneekin. Sitten kun ne ovat hoitotarpeiltaan tasavertaisia. Käyvät samalla syklillä ulkona, syövät yhtä usein per päivä, lenkkeilevät samaa tahtia ja saman verran ja niin ees päin. Vaan silloin kun toinen kusee äsken, sen jälkeen het, nyt justiinsa, ihan koht, vähä ajan peräst ja sit taas ihan koht. Ja syö aamulla, päivällä ja illalla. Samaan aikaan toinen syö aamulla ja illalla sekä kusee ihan helkkarin paljon harvemmin. Ja jaksaa ja haluaa lenkkeillä ja juosta ja ulkoilla pitkiä aikoja kerrallaan ja mahdollisimman usein.  Kun taas toinen ei "ohjatuista" lenkeistä vielä paljoa perusta vaan menee vapaana omaa (hitaasti etenevää) tahtiaan mailmaa tarkkaan tutkien sekä väliin lepäillen ja nokkaunista nauttien.
Huoh. Ihan ei olla tasavertaisia vielä. Joten ei, vielä ei mene kaksi siinä kuin meni yksi.

Nyt voidaan mielestäni todeta että kun mittariin huomenna kilahtaa 16 Haneviikkoa, niin olemme ohittaneet pentuajan ja siirtyneet kakara-aikaan. Miniperkeleen (jeah, rakkaalla lapsella on monta nimeä) luonne vahvistuu ja tulee yhä enemmän esiin. Oma pää ja itsenäiset päätökset ovat mukana repertuaarissa aina vain voimakkaammin.

Niin täydellistä. Tuosta karvapallosta tuli niin täydellisesti tähän laumaan sopiva öttiäinen ettei paremmasta väliä.

Millainen on meidän normiviikko?

Tässä menneen viikon tapahtumat esimerkkinä meidän elämästämme. Treenipäivät ei ole viikosta toiseen samoja vaan vaihtelevat hieman. Mutta noin esimerkkinä alla esitelty viikko... noh, se on suht normiviikko. Tosin yritän pitää kahta treenivapaata päivää viikossa, toinen arkena ja toinen viikonloppuna. Nyt ei tuo arkivapaa tällä viikolla onnistunut.

Normi työpäivä
- Aamulla Hane käy pikapissatuksella ja sen jälkeen molemmat karvaoliot saavat sapuskaa jonka jälkeen käydään kunnon lenkillä (yksilölenkki, eli yksi koira kerrallaan... paitsi jos on kauhea kiire)
- Lepoa "toimistotyöpäivän" ajan sekä tietysti nyt kesällä, kun Totoro on kotosalla, ylimääräinen päivälenkki (yksilölenkki).
- Työpäivän jälkeen Hanelle välisapuska ja molemmille lenkitys. Tyyli taas kerran riippuu tuosta emännän jaksamisen asteesta ;) nuo kaksi kun osaavat välillä olla tosi rasittavia yhdessä ollessaan ja työpäivän jälkeen ei aina vain kerta kaikkiaan jaksa. Nih.
- Kotihommia & kotoilua ja treenit. Tai toisinpäin. Tai pelkkää ulkoilua. Tai jotain muuta.
- Illalla iltalenkitys ja ruokaa.

Maanantai
- TOKO / Rakkimus, Hane
- Peltojälki / Hane

Tiistai
- Pihatottista / Rakkimus ja Hane
- Peltojälki / Hane

Keskiviikko
- TOKO / Rakkimus
- Esineruutu / Rakkimus, Hane

Torstai
- kotitottista / Rakkimus, Hane
- 1 ukko metsästä / Hane

Perjantai
- Tottistreenit / Rakkimus
- Saalisleikkiä / Hane

Lauantai
- Hakutreenit / Rakkimus, Hane
- kotitottista / Rakkimus
- Saalisleikkiä / Hane

Sunnuntai
- Kynsien leikkaus
- Mökkeilypäivä, juoksua, hyppimistä, haistelua ja päivänokosia!


Jörö kaivaa jääkaapista iltapalaa. Totoro vetelee hirsiä huoneessaan. Hane kuorsaa keittiön nurkassa sijaitsevassa yksiössään. Jalat vispaa ja kuonosta lähtee pieniä hassuja äännähdyksiä. Elämän ensimmäisen kesämökkipäivän tapahtumat taitavat jatkua unessakin. Rakkimus nautti saatuaan mökkitarkastuksen kunnialla tehtyä ja vetää nyt unta kaaliin säkkituolissaan. Hirvennahkaluu käpälien alla varmassa tallessa.

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Maa järisi!

M'oon tualta lähimettästä. Huvikummust. Sillai toi mun uusi ihminen sanoo. Mulla oli siällä siskoi ja veljii ja Äitee ja emäntä ja tyttelei ja isäntä ja Kiinalaine ja vaiks mitä. Ja sit toi ihmine tuli ja vei mut pois siält ja toi tänne. Tääl mul on uus isoveikka, sen nimi o Rakkimus. Ja sit tääl on mul kaks iha ommaa ihmist. Miäs ja Naine. Rakkimus sannoo et ne o Jörö ja Muidu. Sen lisäks tääl punkkaa välill semmone Totoro. Ja sit semmone Rinsessa käy sillon tällön pitämäs vähä jöötä, niinko Rakkimus sannoo. Emmää tiärä mitä se tarkottaa. Mut kauhian kivoi nää o.

Mul o tääl iha oma huane. Se o sellane minihuane iha justiinsa tosa ruakapistee viäresä. Oikke hyvä sijainti, ite en ois paremmin osannu valita!

Mun täytyy kyl sannoo et emmää ensteks tykänny täst minihuaneest. Ko mää oli nii tottunu nukkumaa ja leikkimää mun sisarusten kans et ensteks mää vaa huusin niin saaaaaattanast' ko vaa kurkust irti lähti! Ja iha joka kerta ko mut ton huaneesee laitettii. Enteks toi Jörö ja Muidu, ne nukkus siin mun huaneen seinän viäres, ni en mä sit öisi viittiny huutaa. Miks? Ei mittää syyt, ko ne kertas oli siin hajuetäisyyrel. Sitä paitti jos mää olisin huutant, ni mitäs sit olis tapahtunnu, mitäs veikkaat? No ne kaks olis varmaa tullu sinne mun huaneesee nukkumaa. Siihen noi paksukaiset on kyl iha liian isoi, sit mää en olis ennää mahtunu tonne itte. Ni et parree tällee. 

Aamusin mää kävin Muidun kaa ulkon pisul ja sit mää syäksysin Jörön naaman pääll herättämmää sitä :D Ja purin sen ottaa :D Ja söin sen partaa :D Ja kusin sen tyynyl :D Ja repisin sen lakanaa :D Ja nukkusin sen kainalosa :D

 Ja onha täsä tullu vähä muutaki pureskeltuu ku sitä partaa :D :D Kjäh Kjäh :D :D

Mut kauhhioi noi kaks o kuarsaamaa, ni mää sanosin niil et voisivat häippyy siit jonnekki muual nukkumaa. Sen jälkee ne on nukkunu siäl perähuanees ja mää oon saanu iha rauhas olla mun piänes huanees. 

Päivisi mää ens alkuu haukkusin iha sikana. Ko naapuri ukko sahas puit. Ja auto män ohi. Ja sit toine. Ja naapurin ovi kävi. Ja joku koira haukkusi. Ja sit koht siin haukkusi kaks koiraa. Ja bussi mäni ohi. Ja naapuri tul takas. Ja Rakkimus kuulu siirtyvän eteisest olohuaneesee. Ja sit joku siivos rappukäytävää. Ja tuuli löi puunoksaa siihe akkunaa. Ja vesisare ropisi ihan perskeleest. Ja joku puhu pihal. Ja sit auto tuli pihal. Ja taas joku puhu pihall.
Ja joka ikine kerta mun piti haukkuu niil.

Sit mää lakkasi haukkumast kaikkee mahrollist mitä tosa pihal oikkee tapahtu ko ne sit kuiteski oli niit samoi juttui, autoi ja ihmisii ja piskei ja autoi ja ihmisii ja piskei ja samoi jutui koko aika vaa eestaas. Tai olsimmää varmaa haukkunu mutku Muidu laitto meil ohjelmaa päiväks. Juuh, me kuulkaa Rakkimuksen kaa kuunnellaa ostoskanavaa koko päivä! Tai Rakkimus välill kattooki sitä, mää kuule vaa ääne. Ja jottai ne teki tol akkunal ko siit ei ennää kuulu iha kaik ulkon tapahtuvat assiat. Ni et nymmää oon sit vähä pihal siit et mitä naapurin koiral kuuluu ja kuka teki mitäki, mut ossaan kyl kertoo sul minkä takkee kannattais ostaa semmane valakone paistinvekotin ja stepperi kuule, se se vast on iha mahrottoman tärkiä asia ihmisel! 

Mää ole koittanu vihjast Muidul et semmane stepperi olis iha mahottoma hyvä (niinko Muidule mää meinaan, se o sen vertas leviä immeine). Mää yritä tual rappukäytäväs ain näyttää et tällee koko steppais ni jo va kuule kaik syväkki lihakset olis tosi timmis kunnos eikä tarttis sit mettäsä puuskuttaa nii helkkaristi ain.

Ei sitä kyl päivisin aina jaksa niit mahrottommii telkkarin mainospuhhei pelkästäs kuunnella ni mä oon sit keksinyt jottai muit juttui. Ko toi Muidu o joteski saanu mut luulemaa ett tääll pikkuses huanees o tosi kiva olla. Ihan oikkeest, joka kerta se o kauhian hauskaa - siis nykyään - tulla tähä huaneeseen. Mut sit ko tääll o muutaman tunnin roikkunu, ni loppuu se pennunki uni jossain vaihees. Sit mää ylleensä askartelen vähä. Ain joskus siin mun yksiön päällä o jottai minkä kans voi askarrella. Niinko vaiks pyyhe. Iha ensteks siinä oli sellane peite. Voi et se ol kiva, siit tuli valmaa tsiljuunamiljuunaa piänt peitteen palast :D :D Tosi jänskä juttu et ennää siin ei ol peitett :D :D
Kauhhia raskast täsä uures paikas asumine. Nii helkkarist ihmeellissii äänii. Niinko sillo yks ilta takapihal. Mää leikkisi lelun kans ja sit yks kaks siit puust mun yläpualelt kuulu iha selvä hirviön ääni ja mää pelästysin iha sikana ja juaksin ympyrää ja sit Muidun jalkohi turvaa ja.... ja muidu vaa nauro ja sano et se o pulu. Mikä ihmee hirviö semmane pulu oikke o? No sit ko mää tajusin et se o vaa semmane äänekäs iriootti lintu ni SIT NAAPURISTALOST KAATU SEINÄ JA MAA TÄRÄHTI JA SIT MÄÄ JO JUAKSINKI HENKENI EREST niiiiiin perzkuleest sinne takavasemmal ja siält airan ali ja siit auton alt ja toisen airan läpi ja jonku tellinki alt ja suaraa mätikköö piiloo!!! Ja mää vannosin et mikkää täsä maailmasa ei mua saa pois siält mätiköst ko siäl ei maa tärissy yhtää.

Siäl mää sit oroti.


Ja sit mää kuulin se. Muidu huuteli et HANE, HAAANEEEE! Mä en ol ikin ennen sitä enkä varmaa sen jälkeenkä juassu nii nopiast Muidun tykö ja sit se koppas mut sylliin eikä ollu lainkkaa vihane vaiks mää sillai airan alta menin, kyl mää tiäsin ettei siält airan alta saa mennä. Mutko maa tärisi :( Sillon ei ehri miättii et mitä saa tehä ja mitä ei. Sit ko Muidu oli kattonu et mul o kaikki tassut tallel ni sit me lähettii kävelemmää kotio päin. Mää luuli et me oltais menty sisäl kottii mut me suunnattiinki sinne takapihal. Sinne misä se naapurin talo oli kaatuneenas ja maa oli tärissy. Mää sit Muidun takan astelin sinne, valmiina hyppäämää sylliin heti jos jottai pelottavaa ilmenee. Siäl näytti iha rauhalliselt. Naapuritaloki oli pystys. Kauhia ko mua pelotti mennä kattomaa sitä. Mut Muidu käveli rohkeest sinne ihan naapurin pihal vaa, on se aika rohkia akka. Ehkä vähä uhkarohkeeki sanosin. No siäl pihala ol joku lautajuttu, Muidu sitä potki ja sano et kats ny Hane, tämä se vaa tipahti. Mää en kyl uso. Siis niin julmettu meteli ja tärinä ja kaikkee sit mukamas pari hassuu lautaa...

Mää oon iha varma et toi Muidu huijas mua. Iha varmana maa järisi!