Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (52) HERMOT!!! (11) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (93) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

lauantai 31. toukokuuta 2014

Pilata vai ei pilata?


Vai onko tässä nyt edes mitään pilattavaa?

Rakkimuksen lihasongelmat ovat selkeästi loppusuoralla, venyttelyt sujuvat ja koira käyttäytyy kuin ilkikurinen pentu. Ihan täysin auki ei tuo kaula ole ja siitä syystä jonotammekin seuraavaa peruutusaikaa Tanjalle. Mutta sitä odotellessa elämme normaalia elämää. Rajoitamme ainoastaan hyppykorkeuksia sekä vältämme täysin vetoleikkejä. Joka ei muuten olekaan niin helppoa kuin luulisi, en vielä ole pystynyt selittämään ymmärrettävästi tuolle karvaperseelle tämän kyseisen leikin lopettamisen tärkeyttä.


Nyt on tottispuolella palattu arkeen. Ohjatut treenit pyörivät normaalitahdissa. Tällä viikolla olemme talvilomani kunniaksi treenanneet vähän ylimääräistäkin. Ja se on ollut kerrassaan valaisevaa. Sen lisäksi että treenit ovat olleet kaikkea mahdollista täydellisestä katastrofista kerrassaan mahtaviin suorituksiin. Kaksi treenikavereistani päästelivät näet ohimennen suustaan pieniä helmiä. Sellaisia harmaita pieniä juttuja jotka pyörivät maahan muiden sanojen mukana ja vasta hetken kuluttua huomaat miten auringonsäteet sytyttävät ne eloon. Kaksi helmeä, kaksi totuutta, kaksi asiaa joita en ole tajunnut aiemmin tarkkailla. Vaan onneksi nämä kaksi henkilöä pukivat tuo asiat sanoiksi.

Se olen minä. Ei koira.
Minä käyttäydyn treenatessa eri tavalla riippuen täysin vieressä olevien ihmisten etäisyydestä minuun sekä riippuen siitä keitä ihmisiä on paikalla.
Entäs koira sitten? No sehän vain reagoi minuun.

En ole milloinkaan tajunnut olevani itse niin erilainen! Siis kisajännitän, joo. Mutta että minulla edelleenkin olisi suorituspaineita oman treeniryhmän edessä? Kyllä. Kyllä se niin vain on.

No mitäs asialle voi tehdä? En tiedä. Vielä.

Viisastenkiven vastausta odotellessa taidamme ottaa riskin. Ehkä pilaamme kaiken, ehkä emme. Laitoin sähköpostilla kyselyn. Katsotaan miten käy.


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Veljeni Koda 25.5.2014



Hyvästi veljeni Koda, nauti sateenkaarisillan rauhasta. 



C1 & C6, osa 2


Fysioterapiassa peruutusajalla. Rakkimuksen takapään outojen liikeratojen (ihan kuin tämä olisi ollut aiheena koko helkkarin alkuvuoden?) vuoksi fyssarikäsittely, samalla revähdyskohdan tsekkaus.

HOLA TANJA!!!
Mää rakastutan sua! Ja sun laukkus, voe ko se tuaksuu ja hei mitä sul on tual roskiksesa, kato sää oot syäny evväitä, onks tual laatikos jottai? Ja heeeei, se purana, oliskos sulla heittää yks?

Jaa, ropeloimaan heti vai? No mää olisin kyl voinu ens ottaa sen puranan, mut soppii se näinki päin. Niinko tähänkö, tähä keskelle makkaamaan niinko aina, se passaa. Kumpi puali ensteks? Vai otetaanko seisten?

 Voe tokkiisa, täsä vois löhötä vaiks kuin AAUUUU!!!! Älä saakeli AUTSH! Toi sattuu, anna mun kaulani olla!
 

Krääh! Siis kurkusta kiinni vai!
Onks tää ny sitä lempeetä ja luannonmukasta hoitamista vai??

Rauhallisesti immeine! Kylä se vähemmälläki kääntyy.
Siis mitä, ota sää muidu ne kätes pois vaa!

Onko sula aavistustakkaa mitä sää ny teet?

Pappa! Oiskos mitenkään mahrollista että lopettasit sen kuvvaamisen ja tulisit vähä jelppii?

Siis nyt TSYH! Anti olla mun hampaitten! Ikenet on justiisa tasa sen väriset ko niitteen kuuluuki olla kuule!

Fyssarin lausunto: Koiran takapää on hyvässä kunnossa, revähtymä on parantunut, lihaskuntokin on suht ok hyvin palautunut MUTTA kaulassa on jumi. Itseasiassa kaksi. Kaksi aivan hervottoman kamalaa jumia. Toisella puolella kohdassa C1 ja toisella C6. Miten ne on sinne onnistuttu saamaan?
Ja ohjaajalle tiedoksi että koirat erittäin usein oireilevat kaulan seudun ongelmia takapäänsä kautta.

No mää olen sanonut et MULLA ON PÄÄ KIPIÄ! Mutko sää et ikinä kuuntele! Nih.

 Kolme päivää hissuttelua koska jouduttiin tekemään niin paljon töitä tuon kaulan kanssa. Nymmää oikeesti olsin sen puranan tarpeesa... :/ Kolme päivää nostetaan autoon ja autosta, mitään hyppimistä ei saa tehdä. Sitten viikko sellaista rauhallista edelleen, autoon ylöspäin saa hypätä, ei alaspäin. Sitten toinen viikko sellaista hiljalleen paluuta normaaliin. Paljon venyttelyjä Paitti ei ny iha hetkee, eihä? paitsi ei ensimmäiseen kolmeen päivään jos koira ei halua. Mää en haluu, kiitti vaa, an vet ja PURANAA ny hyvä ihmine! 

Kolme päivää käsittelystä ja Rakkimus suoritti itsenäisesti täydellisen venytyksen etu- ja takapäällään. Kaulavenytykset sivuille ovat vielä vähän "emmäätykkää" juttuja mutta suostuu jo tekemään niitä.

Eikä säre pää ennää :D Vaiks ei kukkaa sit sitä puranaa mul antanukka. Kyl se nii maa vääri o! Mut kuulkaa kyl se vaa tuntuu hyvält ko pääsä veri kiärtää!

Kyllä tosta vielä koira tehdään :D


torstai 22. toukokuuta 2014

C1 & C6, osa 1


Päätä säräkee :/ 

Älä huura ko mää yritän! Toi oll tosi hauskaa toi reenaamine ja mää olin aikases hyvä, enks ollukki :D Rautalankamiäskin hymyili, mää näin :D Mut siis nyt, täsä ko ei ennää reenata ja pitäs tonne autoon hypätä... tää ei ny oikke luannistu :/



Ei oikein kulje taas. Treeneissä Rakkimus menisi ja hyppisi ja suorittaisi ihan miten vain mutta heti kun vietti on normitasolla eikä olla suorittamassa, niin... Ton Rakkimuksen jalat ei vaan toimi kunnolla! Voiskohan olla että se helmikuinen kyljen lihasrevähdys ei olisikaan parantunut vielä kunnolla? Rankahan tuolta rakilta kuvattiin ja hyväksi todettiin. Mutta lihaskunto kun hävisi, niin sitä uudelleen rakennettaessa ei kaikki tunnu nyt kyllä siltikään toimivan.

Käytiin visiitillä KorkeanÄlynVäläyksen laitoksella. Siellä on sellaiset vähän liukkaammanpuoleiset lattiat. Yleensä Rakkimus kävelee siellä vähän rauhallisemmin, mutta nyt takapää prakasi oikein kunnolla. Takajalat eivät edes kantaneet kunnolla ja persus melkein laahasi maata.

Oisko sulla kuule puranaa? Mun päätä särkee nääs.

Onneksi täällä KulttuurinKehdossa on maan paras fyssari. Vaan toisaalta... eipä se paljoa auta että fyssari on tuossa lähellä, kun seuraavat vapaat ajat ovat ensi vuoden tammikuussa :(
Eipä siinä oikein muuta vaihtoehtoa ollut kuin ottaa sulkakynä kauniiseen käteen. Tanjalle lähti viesti jossa kerrottiin koko homma, alkaen helmikuun revähdyksestä ja päättyen outoon takapään toimintaan. Rakkimus on nyt päässyt kerran viikossa vesiuintiin jotta lihaskuntoa olisi saatu kasvatettua. Ja tällä viimeisellä kerralla näimme ylämäkiosuudessa Rakkimuksen hännän menevän jalkojen väliin. Laskimme välittömästi jyrkkyyttä pois, mutta edelleenkin takapää heilui oudosti puolelta toiselle. Tanjalle lähetetyn kirjeen lopussa (ja alussa) oli lisättynä anova, polvillaan ryömivä ja kerrassaan hävyttömästi kerjäävä pyyntö, että saisimme seuraavan mahdollisen peruutuspaikan.

Kattoikssää, onks sul jottai tähä päänsärkyy?


En uskaltanut luottaa että saisimme lähimpään kuukauteen aikaa fyssarille joten sitten vuorossa olikin... niin, mitäs sitten tehdään jos ei fyssarille päästä? No sää tiättyki suunnittelet sit jottain muuta, vähä niinko päk'appiplääni vai millai sää sitä sanot. Sää sit kans ain vaa suunnittelet, kullai sää ain jaksatki, päähä täsä jo rupiaa särkemään ainasest suunnittelemisest. Varasuunnitelma! No sellainen rakennettiin pika pikaa hierojan kanssa, sisälsi vesijuoksua ja hierontaa ja tietysti omatoimivenytyksiä ja vaikka ja mitä. Vähän siinä oli sellainen epätoivoinen sävy tuossa varasuunnitelmassa, mutta minkäs teet. Ei sitä tumput suoranakaan osaa olla.

Apsiriinia? Annas ny yks kipale ja oo hilijaa.

Vaan ihme tapahtui ja peruutus tuli! Tekstiviesti kysyi aamulla että mites olisi, iltapäivällä ehdittekös?
Huoh. Juu ei päästä koska auto on huollossa ja juosten ei ehditä. Huoh.
Miten voikaan olla näin huono tuuri!

Salamakin on kuulemma joskus iskenyt kahdesti samaan paikkaan, eikös? No, seuraavana päivänä tuli aamulla uusi tekstiviesti, ehdittekö parin tunnin päästä? NO EHDITÄÄN!!! Sikäli mahtavaa meillä noiden fyssarin peruutusaikojen kanssa, että hätätapauksessa ehdin töistä puolessa tunnissa hakea Rakkimuksen ja hurauttaa fyssarin oven taakse, eli me pystymme hyödyntämään nuo viheliäiset viime hetken peruutuksetkin.

Ai Tanjalle vai :) Oliskohan sillä sitä puranaa ? Paas nostain tualta persuuksista vähä et mää pääsen tonne autoon ja sit talla pohjaan kuule, tästä päänsärystä on päästävä eroon!





keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Akiliito, epikset (mölliluokka) 2014 toukokuu


Tuossa välittömästi vapun jälkeen (vielä vähän vappu brunchin jälkihuumassa eli vatsa pinkeänä ylenpalttisesta kalojen ja katkarapujen ja muiden herkkujen syönnistä) sain jostain päähänpiston osallistua Rakkimuksen kanssa epävirallisiin akiliitokisoihin eli epiksiin.

Noissa epävirallisissa kisoissa on järjestäjästä riippuen eritasoisia luokkia. Tässä kyseisessä paikassa noita luokkia on kolme. Ensimmäinen on starttiluokka joka on siis kaikkein helpoin. Toinen on mölliluokka joka on hiukan vaikeampi, mutta esim kepit ja keinu eivät löydy tässä luokassa radalta. Avoin luokka on sitten täysin samanlainen kuin virallisten kilpailujen alin luokka.
Me starttasimme kaksi kertaa maxien mölliluokassa.

Ensimmäinen yrityksemme vei meidät tulosluettelossa sijalle HOPEA!!
Toinen yritys onnistui paremmin, aika oli nopeampi ja virheitä ei tullut lainkaan. Mutta vain ensimmäinen yritys sijoitetaan tuloslistaan.

Rata oli helppo mutta... nämä on taas niitä TÄHTIHETKIÄ.
Rautalankamies taputti, hymyili ja sanoi "tämä muistutti jo agilitya".
Ja minä olen niin ylpeä pienestä karvaperseestämme, Mölliliitäjä Rakkimuksesta :D

Kameran takana Jörö :D
Ja se mikä näyttää joko julmetun kokoiselta perskannikasläskiltä tai alienilta joka roikkuu mun persiissä... se on Rakkimuksen pallo siellä treeniliivin takataskussa ;)

Yritys yksi, linkki juutuupiin jos tuo laatikko tuossa alla ei toimi.




Yritys kaksi, linkki juutuupiin jos tuo laatikko tuossa alla ei toimi.








sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kokonainen rata


Helmikuun 2014 alkupäivinä tallentui Rakkimuksen mietteet seuraavasti:


Voe mikä onni ja autuus kuulkaa immeiset :D
Toi Hoka ja Rautalankamiäs ovat kuulkaa tehneet ihmeen. Saaneet aikaseks jottain elämää suurempaa. Tätä mää oon orottanu, toivonu ja rukkoillu kuulkaa. Joka ilta ko toi muidu on menny nukkumaa ni mää oon valvonu sen unta ja toivonu et se kehittyis. Miättiny piänen pääni puhki et mitä mää voisin tehrä et se oppeis. 

Ko se vaan tallustaa hittaasti, ei pysy tahrisa, pikkasen heilauttelee käsiänsä ja sit ko homma ei toimi ni se nostaa käret ylös ja ihmettelee ko ei onnistu. Mää olen kokkeillu näyttää sil et "hei, kyl mää ossaan tehrä ko sää vaan et kupeksi mun tiälläni" mut ei se ymmärrä. Välill mää olen koittanu puhhuu sil. Hiljaa ja helläst. Välillä vähä tiukempaaki sävvyy. Muutaman kerran sillai oikkee vihasestikki. Välill hypänny sitä vastenki ja koittanu kääntää oikiaan suuntaan. Tosa vähä aikaa sit se sai aikaseks hypsähryksen ja siin sil oli melkkest molemmat kantturat sammaan aikaan ilmas. Ei iha mut melkkest. Vaiks tollasii piänen piänii valopilkahduksii välill näkkyyki ni kyl se o niin toivotont ollu välil!

Mut nyt kuulkaa jottai on selvästikki tapahtunu. Viimeks akiteerauksess Rautalankamiäs oli tehny semmosen 21 esteen radan. Se näytti niin maan perskuleen kivalt! Mää jo odotin et sillai se taas mennee ko aina ennenki. Me alotettaan ja hyvält tuntuu ja sit se muidu kämmää. Sen jälkeen sit taas Rautalankamiäs laittaa meitit tahkoomaan jottai paikkaa uurestas ja uurestas. Puhhuu ja selittää ja koittaa saara tota muiduu ymmärtämmään.

Minnuu aina tuppaa naurattammaan ko se Rautalankamiäs puhhuu joka kerta samoist asioista. "Sun tarttis juasta" se sannoo. "Älä seisoskele ko lähre noppeesti liikkeelle" on kans yks sen miälikommenteist. Ja sit ne "Keilaa selkeästi" ja "Rintamasuunta". Kaikkis parast tosa on kuulkaa se et Hoka huutaa toll muidul ihan samoist asioist :D "Liiku!!! Näytä selkeesti äläkä huido! " ja sit se "Sää pysähryit taas" ja "Et sää voi orottaa et koira ton ymmärtäis". 

Mut siis viime reeneist. Voitteks uskoo et me mentii kuulkaa koko rata läpi!! Muutama kerta pysähryttiin ja uusittiin jottain kohtii, mut siis justiinsa sillai ko reeneis kuuluiski tehrä. Tol muidul on kuulkaa viäl toivoo!!

Hoka kuvas koko mahtavan tapahtuman. Se o vähä mones osas ko meil kävi pari kertaa sillee et se kamera ei siäl pakkases sit tallentanukka ni nyt toi Hoka sit ottaa vähä lyhkäsemmis pätkis. Iha vaa et jos joku pätkä ei tallennukka, ni ettei sit jäärä iha tyhjin käsin. Ja sitä paitti, toi muidu tykkää tost eritoinnist, ni saa seki sit jottai tekemist. Ko sil tota vappaat aikaa tuntuu olevan ;P



(Jos toi upotettu juttu ei toimi, niin tässä on linkki juutuupiin.)


maanantai 5. toukokuuta 2014

Kodin vaihtamisesta

edit: Loppukaneetti lisätty 4 h alkuperäisen tekstin ilmestymisestä.

Kaikille koiran omistajille tulee eteen se päivä. Se päivä jolloin koirasta on luovuttava. Pääsääntöisesti kyse on luonnollisesta tapahtumasta, koiran aika on loppunut ja sen sydän pysähtyy joko itsestään tai omistajan tekemän vaikean päätöksen kautta. Tämä on se johon pyritään, tilanteeseen jossa koirasta pidetään huolta sen viimeiseen hengenvetoon.

Nyt ajattelin kuitenkin kirjoittaa niistä muista luopumisen päivistä kuin tuosta luonnollisen viimeisestä.

Se ryhmä, jota en tahtoisi edes ajatella, on ajattelemattomat koiran ostajat. Ne jotka ostavat hellyttävän pennun koska haluavat rakastaa sitä. Koska lapset haluavat lemmikin. Jotka eivät tajua että pentu on pentu vain pienen hetken. Sen jälkeen siitä kasvaa rasittava rajojaan kokeileva teini ja lopuksi siitä kehittyy voimakas aikuinen. Näistä koirista moni lähtee ns kiertoon. Keltaisen pörssin, Apulan ja vastaavien kautta niitä myydään eestaas koko ajan. Ei pärjätä koiran kanssa kun ei ole alun perin ajateltu omaa tilannetta eikä koiran kehityskaarta.
Ei käsitellä näitä ihmisiä, näitä koiria. En halua. Niiden elämä on pahimmillaan yhtä helvettiä alusta loppuun asti. Osa onneksi päätyy lopulta hyvään ja osaavaan kotiin, toivottavasti niiden osuus kasvaisi mahdollisimman suureksi.

Oma lukunsa ovat myös ne koirat jotka joutuvat kiertoon valitettavien olosuhteiden vuoksi. Isännän kuolema, onnettomuus ja vammautuminen, iän tuomat ongelmat, sairaudet, elämäntilanteen radikaali muutos... näitä luonnollisia (ja vähemmän luonnollisia mutta elävään elämään välillä kuuluvia) tapahtumia joiden johdosta ihmiset eivät enää kykene lemmikeistään huolehtimaan. Näille lemmikeille yleensä etsitään asiallisin kriteerein ja raskain sydämin se uusi koti.

Se koirista luopuminen josta nyt ajattelin kirjoittaa, on harrastuskoirasta luopuminen. Tämä on pieni mutta ehkä omalla tavallaan voimakkaimpia tunteita herättävä ryhmä. Kyseessä eivät ole ajattelemattomat ihmiset jotka eivät olisi aikanaan koiraa hankkiessaan pohtineet asiaa loppuun asti tai jotka olisivat tietämättömyyttään tai ajattelemattomuuttaan tehneet virhehankinnan. Nämä ihmiset ovat valinneet koiransa niiden yksilöllisten ominaisuuksien perusteella, eivät ruskeiden nappisilmien aiheuttamien tunteiden voimalla.

Miksi nämä koirille omistautuneet ihmiset sitten luopuvat koirastaan? Yleensä on kyse siitä että koiran harrastusura loppuu eikä sille enää ole tilaa.

No tuostahan nouseekin heti kaksi kysymystä esiin! Miksi se harrastusura loppuu ja miksei sille ole tilaa?

Koiran ura loppuu yleisimmin johonkin seuraavista kolmesta syystä:
- koira ei sovellu lajiin
- koira loukkaantuu
- koira jää eläkkeelle 

Loukkaantuminen ja eläkkeelle jääminen iän vuoksi ovat aika selvää peruskauraa. Tiettyyn harrastuslajiin huonosti soveltuminen taas on monelle se punainen vaate. Eikö sitten pitäisi vaihtaa lajia sellaiseen joka soveltuu koiralle? Nyt on pakko kysyä että miksi, koiranko harrastus tässä on kyseessä vai ihmisen? Kyllä, sen koiran kanssa harrastetaan eikä koiralla, mutta edelleen se ihminen on se joka harrastaa. Kun koiran rahkeet eivät riitä, tekee ihminen päätöksen lajista. Päätös aiheuttaa menetyksen tälle ihmiselle, päätetään miten tahansa. Jos ihminen päättää pitäytyä lajissa, joutuu hän kohtaamaan uuden koiran hankinnan ja mahdollisesti vanhan koiran menetyksen muodossa tai toisessa. Jos hän päättää pitäytyä koirassa, menettää hän lajin johon on mahdollisesti panostanut jo vuosia ja jopa useamman koiran kanssa.

Miksei koiralle sitten muka ole enää tilaa? Tämäkin on kysymys joka niin nostattaa tunteita.

Yksi tapa suhtautua tähän on verrata koiraa harrastusvälineeseen. Jos se on rikki, ei toimi hyvin tai on aikansa elänyt eikä sillä enää saavuta hyviä tuloksia, miksi sitä pitäisi säilyttää? Se vie tilaa, siitä tulee edelleen kustannuksia ja se vaatii aikaa ja huolenpitoa. Jos kotoa löytyy tilaa ja kalenterista aikaa vain tietylle koiramäärälle, eikö saa hankkia uutta harrastuskoiraa ennen kuin eläkeläiset ovat kohdanneet luonnollisen loppunsa?

Toinen tapa on verrata koiraa lapseen. Jos sitä rakastaa, ei sitä voi hylätä. Rikkoutunut tai eläköitynyt koira taas on "työllään ansainnut" eläkepäivät omassa kodissaan. Eihän lastakaan heitetä naapuriin asumaan siinä vaiheessa kun tulee pikkusisaruksia.

Koira lienee käytännössä kuitenkin jotain näiden kahden välistä, eikös?

Tähän väliin muutama huomio:
- En tunne yhtäkään harrastuskoirien kiertoon laittoa vastustavaa ihmistä joka harrastaisi jotain lajia täysillä ja tosissaan.
- Jos ihminen vertaa koiraa lapseen, voit melkein lyödä pääsi pantiksi että kyseinen henkilö on joko lapseton tai hänen lapsensa ovat vielä pieniä (äitylien ja isylien realismi monasti katoaa perheenlisäysten kuoriutuessa mutta onneksi se palautuu ja jopa lisääntyy lasten kasvaessa, tämä on näitä elämän julmia totuuksia ;) ).
- Kun harrastaja joutuu laittamaan koiransa uuteen kotiin, on kyseessä todellakin joutuminen. Kentällä hän saa halauksia ja osaa ottavia lyhyitä kommentteja. Jokainen treeniryhmästä on joko ollut samassa tilanteessa tai pelkää sellaiseen joutuvansa.

Harrastuslajeista (ainakin sakemannipuolella) yleensä harrastuskoirien uudelleen sijoittaminen mielletään suojeluharrastukseen liittyväksi. Ehkä siksi että suojelu koetaan fyysisesti niin rasittavaksi että sen oletetaan hajottavan koiran kuin koiran ennen pitkää ja harrastajat koetaan kovasydämisiksi egon nostattajiksi. Suojelussa kriteerit ovat kieltämättä korkeammat kuin esim kansallisissa lajeissa. Syy tähän on yksinkertainen. Pelkkä fyysisen rasituksen kestäminen ja yksi toimiva vietti eivät vain riitä. Suojelussa on kolme eri osa-aluetta. Likikään kaikki puruissa loistavat koirat eivät pärjää pellolla. Samoin moni peltojäljellä menestyvä koira ei pärjää puruissa. Ominaisuuksien pitää olla hyvät monelta kantilta katsottuna. Suojelusta pois laitettu koira on usein kerrassaan erinomainen vaikka kansallisissa lajeissa.

Totuus ei kuitenkaan ole se, että vain suojelukoirat lähtevät kiertoon. Lähtevät ne kansallisen puolen koiratkin kiertoon jos eivät toimi. Siinä vaiheessa kun harrastetaan jo vakavammin jotain lajia, niin sitä on vain päätettävä omat prioriteetit. Jos koira ei sovellu ja kotona pyörivä lauma uhkaa kasvaa ylimittaiseksi ja koiralle on mahdollista saada hyvä koti jossa se saa kukoistaa, mitä pahaa siinä on?
Koira on rakas mutta se ei todellakaan ole lapsi, niitä ei voi verrata toisiinsa. Oletteko muuten huomanneet että vakavissaan ja pitkään harrastaneiden sukulaisilla ja tuttavilla on todellla useilla ihan helkkarin hyvin koulutettuja koiria ;) Ehdottomasti valtaosa kotia vaihtavista harrastuskoirista saa uuden kodin ilman että siitä missään netissä ilmoteltaisiin, kyllä ne kodit haetaan ja löydetään tuttavien ja harrastuskavereiden kautta.

Minä näen ison eron siihen että laitetaanko koira kiertoon ihan mihin vain saadaan vai paneudutaanko koiran uuden kodin etsimiseen sydämellä. Näen tuon eron koska olen nähnyt molempia tapoja. Ja ne ovat ihan samalla tavalla eri juttuja kuin koirat ja lapset, jotain samaa mutta eivät missään nimessä saman arvoisia.

Olen usein, tällaisten keskustelun äärellä, miettinyt tuota "koirani on lapseni" juttua. Ihan oikeasti rakastan tuota karvapersettä ihan äärettömästi ja olen valmis (tietyissä rajoissa) vaihtamaan (ja jo vaihtanutkin) harrastusta kyseisen koirayksilön ominaisuuksien vuoksi.
Mutta että se olisi lapseni? Miten se olisi mahdollista, sehän on koira, minä ihminen? 
Jos lapseni olisi vaarassa ja uhraamalla koiran saisin lapseni pelastettua... uhraisin omin käsin tuon eläimen jos se pelastaisi lapseni. Itkisin ja surisin mutta vasta jälkeenpäin. Koska milloinkaan tuo koira ei ole saman arvoinen kuin lapseni.

Harrastamisen vakavuudesta taas voisi keskustella pitkäänkin. Onko huippu-urheilijalla normaali perhe- ja sosiaalinen elämä? Tuskin. Kaikkea ei voi saada koska päivässä on vain rajallinen määrä tunteja. Uraansa keskittyneellä ei välttämättä ole omaa perhettä, perhe-elämää eniten arvostavalla ei välttämättä ole nousujohteista uraa. Emme me tuomitse muitakaan vakavasti harrastavia tai tiettyyn asiaan keskittyneitä jotka tekevät uhrauksia. Jos koirastaan luopuva harrastaja toimii uuden kodin hankinnassa vastuullisesti, en näe syytä tuomita sitäkään. Varsinkaan kun lienee selvää että koiran poislaittaminen ei harrastajalla milloinkaan ole kevyesti tehty päätös.

Tässä vaiheessa keskustelua usein nousee esiin väite että tavoitteellinen harrastaja ei rakasta koiraansa jos ei pidä sitä luonaan viimeiseen hengenvetoon. En pysty tuota väitettä ymmärtämään. Jokainen todellinen koiraharrastaja tietää että yhteistyö toimii ja parhaat tulokset saavutetaan vain täydellisellä ja molemminpuolisella koiran ja ohjaajan välisellä luottamuksella. Tuota luottamusta ei edes teoriatasolla pysty saavuttamaan ilman suurta sydäntä. 

Kaikkea vain ei voi saada ja joka asialla on hintansa. Halaus jokaiselle harrastajalle joka on joutunut etsimään eläkeläiselleen uuden kodin. Luopumisen tuska, yllättävimmissäkin muodoissaan, liittyy hyvin kiinteästi koiraharrastusmaailmaan.

Minun kotiini, kalenteriini, autooni ja syliini mahtuu korkeintaan kaksi koiraa kerrallaan. Ei enempää, valitettavasti. En usko että milloinkaan pystyisin laittamaan eläkekoiraani kiertoon.
Toisaalta on turha sano "ei koskaan" tilanteesta jossa ei itse ole vielä ollut. Jos vaikka sisareni haluaisi koiran, hänen tarjouksensa ottaa eläkeläiskoira olisi mahdollisesti minulle kuin taivaan lahja!


Loppukommentti, lisätty myöhemmin:
Hoka, tuo armain sisareni, otti heti tekstin luettuaan puhelimen käteensä ja kysyi että JokoJokoJeeMuuttaakoRakkimusNytMunLuaJOOKOJEEE!!! Pakko oli tuottaa hälle pettymys ja kertoa että tämä teksti oli vain aiheesta pohdintaa, nyt ei todellakaan ole päivän agendana löytää Rakkimukselle eläkekotia :D
Kiitos myös teille muille jotka sähköpostitse ilmaisitte halukkuutenne hoitaa Rakkimusta sen viimeiset vuodet.
SORI VAAN KAIKKI 
mutta kyllä se on kuulkaa niin että RAKKIMUS ASUU MEILLÄ JA TÄÄLLÄ PYSYY :D :D



torstai 1. toukokuuta 2014

Kevään tuoksu


Miltä kevät tuoksuu? Valkovuokoilta?


Kuva otettu hämärässä puhelimella joten laatu on erittäin huono.
Mutta sisältö on puhdasta kultaa :D


Epäilijöille tiedoksi: kukkien alla ei ole mitään makkaranpalaa tai vastaavaa eikä myöskään pupun papanoita tai muita luonnosta löytyviä herkkupaloja. Rakkimus todellakin tekee juuri sitä mitä kuva kertoo: haistelee valkovuokkoja. Mun rakki :D