Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (48) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (18) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (1) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (3) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (216) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (18) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (62) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (122) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (12) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

tiistai 9. joulukuuta 2014

Viisasten Jäljillä



Taannoisiin opiskeluihin ja leireihin liittyen sain oikeuden osallistua ViisastenJäljillä -viikonloppuun. Kuningaslajin eli peltojäljen saloihin meidät johdatti yksi FH jäljen mestareista. Voiko parempaa lähtökohtaa leirille ollakaan kuin Viisasten seura ja mestari joukkoa johdattamassa.

Leirin puitteet olivat tottuttuun tyyliin karuttomat mutta täydellisen toimivat. 1-3 hengen huoneita. Kunnon sängyt, patjat, tyynyt ja peitot. Lämmitys kunnossa. Alakerrassa sauna. Pieni keittiö joka tehokkaiden talkookäsien ansiosta tuotti ruokaa koko porukalle. Talon ympärillä mahtavat jälkipellot, kokoluokkaa XXXXXXL :D Siis oikeesti, lähimmille pelloille reilun minuutin ajomatka, kauemmille kesti jopa täydet 4.28 minuuttia. Että hei, melkeinpä portailta suoraan jäljelle. WAU!! Kyllä on pakko sanoa että järjestävä taho on aikases tehokas ;)
Heh, ehkä jopa "maaanisen" tehokas ;D

Oppimisen (siis meikäläisen) kannalta leirin oli napakymppi. Kaikki osallistujathan olivat siis Viisaita. Tiedättehän, ne pätevät TosiViisaat. Tämä oli minulle lajiaan ensimmäinen oikea jälkileiri. Muutamille lyhyillä semmoilla olen käynyt. Niissä on aina ollut hyvin sekalaista sakkia. Ihan aloittelijoita; niitä jotka juoksevat sama ongelma kainalossa mestarilta mestarille mitään oppimatta; niitä jotka kisaavat ja haluavat hionta-apua viimeisiä pisteitä hamutessaan. Aina, joka ainoa kerta, jokaisesta seminaarista jotain on jäänyt käteen. Tällä kerralla osallistujamateriaali oli kuitenkin suhteellisen homogeeninen. Saman ViisaidenKoulun kasvatteja jokainen.

Jokainen ohjaaja tiesi tasan tarkkaan mitä oli tekemässä. Kaikki koirat oli koulutettu tehtävään. Jokainen tietysti oman ikänsä ja koulutustasonsa mukaisella tasolla mutta joka koiralla on lajissa tarkoitus kisata. Tai on jo kisattukin. Eli mukana ei ollut yhden yhtäkään ns sunnuntaiharrastelijaa. Yksikään ei edennyt lajissa mutu-tuntumalla. Jokainen ohjaaja on kykenevä lukemaan koiraansa ja analysoimaan toimintaansa.

Nyt oli nähtävissä koirayksilöiden sekä ohjaajayksilöiden keskinäiset erot aika selvästi. Henkilökohtaiset vivahteet. Erot hermo- ja viettirakenteessa. Vaan yksi asia minut silti yllätti. Huomioiden tuo hirvittävä hehkutus tuossa edellisessä kappaleessa. Miten taitavia ohjaajia nyt siis oli liikenteessä. Ja silti yksi asia on niin vaikeaa. Ei kaikille. Mutta osalle. Luulin että tuota eroa en näkisi. Mutta se iski silmään kuin naantalin aurinko juhannuksena.

Yhteistyö.
Koirakon yhteistyö. Ohjaajan ja koiran välinen tunne, yhdessä tekeminen. Se jokin joka kulki 10m pituista liinaa pitkin ohjaajalta koiralle ja takaisin.
Toiset koirakot ajoivat samaa jälkeä kumpikin osapuoli yksinään. Koira edellä ja ohjaaja perässä. Yksin.
Toiset koirakot ajoivat samaa jälkeä yhdessä. Koira edellä ja ohjaaja perässä. Kaksi itsenäistä yhdessä tiiviisti työskennellen.

Älä kysy mikä siinä näkyi erilaisena. En osaa selittää. Mutta kovin montaa askelta ei koirakkojen tarvinnut jäljellä edetä kun tuo ero näkyi.

Ja juuh, kyllä minä paria ihmistä katsoin yllättyneenä. Että miten juuri heiltä ei tuosta yhteisestä tekemisestä näkynyt jälkeäkään.
Vaikeaa. Se on vaikeaa.

Muutamia juttuja sillee raskalaisin viivoin -tyylisesti.

YLEISIÄ JUTTUJA
  • Pieni kireys liinassa vahvistaa eteenpäin menoa.
  •  Pennulle heti alkuun riittävän pitkä jälki (20-40m)
  •  Normiaskel, ei tarvetta rikkoa maata
  •  Ohjaa haistelemaan ennen jälkeä, nostaa itse
  •  Jäljen rakenne kuten tottistreeni. Alku + loppu selkeää, keskellä koulutusosio.
  • Tyhjät aluksi suorilla & selkeillä.
ESINEET
  • Esineet rakennetaan talvella. Kotona.
  • Koira maahan. 2m päässä esine. Etsi -> maahan -> esine vaihtuu nakkiin.
  • Jos ilmaisee esineen liian kaukaa (= painetta esineellä) toista etsi nätisti. Jos ei hyvällä, sitten lyhyellä liinalla ajaen perille.
  • Jättää esineen: Koira maahan, esine metrin verran eteenpäin, etsi + MAAHAN!  itse kontrolloiden. 
KOIRAN OHJAAMINEN
  • Äänellä painetta jos poistuu jäljeltä. Jälki = paineeton.
  • Poikkeamat = EI
  • Puututaan jos koiran linja poistuu jäjeltä, pää saa tarkastella aktiivisesti. Harhan saa tarkastaa.
  • Löysä liina = pieni paine (EI)
    Kireä liine = hyvä 
JÄLJEN TEKO
  •  Pentu: askelten välin pituus ehkä hiukan lyhyempi ja samoin askelten poikittainen väli lyhyemmäksi (ei kuitenkaan askellusta helminauhana)
  • Stopparin käyttö ennen kulmaa (helpottaa myös ohjaajaa tietämään että nyt ollaan kulmalla).

Välillä se on ihan hävöksissä tuo rakki.



lauantai 6. joulukuuta 2014

tiistai 2. joulukuuta 2014

Aksaa. Helmet ja hutit 6.10.2014


Ennen kuin katsot nämä videot, ole ystävällinen ja lue varoitus.


Helmet



Hutit








Aasinsillalla ajateltua...

Jotain hienoa ja mahtavaa, pörröistä ja suloista piti tapahtua. Ei tapahtunut. Kuolema kosketti ennen kuin elämän henkäys ehti ulos huuliltaan. Sellaista tämä elämä on. Raakaa. Raakaa mutta rehellistä.

Rakkimus on meikäläisen "plään bee". Piskimus oli cee. Onneksi aakkosia riittää. Ja nyt kun dee loppui ennen alkuaan, nyt voin yrittää jotain.... jotain sellaista jonka olemassaolosta kuullessani hihkaisin sisäisesti innostuksesta ja samaan aikaan harmitti niin maan vietävästi. Koska kaikkea ei voi saada kerralla. Ja tiesin että tuo ei nyt meikäläiselle onnistu. Vaikka se sykähdyttikin aikases syvältä. 
Vaan hei. Koska asiat muuttuivat, niin mistäs jos siitä nyt tuleekin mun "plään eee". Ehkä ;)


perjantai 7. marraskuuta 2014

Iha vaa ystävälline varotukse sanane


Ilmiselvä luannonlaki ja kaikkien tiätämä tottuusha on koko aika olt se, ett toi muidu ei oo miteskää maailmankuulu tosta fyysisestä pualestaan. Kaikk jotka o nähnee miten se liikkuu, ne ymmärtävä tän assian eikä kenenkäs miäleenkän tul kysseenalaistaa tätä. Ko se ny vaa on nii, et kaik meist ei ol ehtinnä joka jonnoon sillon ko ominaisuuksii on jaettu. Ikävää. Mut niin torellist. Eikä se ny meittii haittaa. Määhä se olen joka juaksen ja hyppään ja kiipiän. Ei muidun tart muuta ko komentaa ja ohjata. Kiva lisä tiätyst olis jos se pystyis juaksemaa. Niinko sillee oikeesti vauhrikkaasti. Eres pikkasen.

Oltii eile akiliitämäsä.

Iha uskomatont.

Mää en voinu muut tehrä ko hypät kysymää et mite ihmees sää ton oikee teit?

Nauraa en uskaltant. 

Siin muistikortis on jottai häikkää. Nii siis unohtus sannoo et Hoka oli kans mukan. Ja sai koko tapahtuman nauhall. 
Mahtavaaa materiaalii kuulkaa :D
Mut siis ne ei saanu sitä siirrettyy toho läppäril. Hoka lupas ettii jonku nauha. Tai piuha. Vai oliks se hihna. No jonku kuiteski. Kyl ne tarkastiva et siäl kortil se o talles. Mut siis tänne tullee vast ko se hihna o löytyny.

Mut varotuksen sana. 
Käykkää kuzel sit ennenko katotte. Oikkeest. Mul o vähä semmone olo et Hokalt saatto ehkä iha hiukka lirahtaa...



Nää Ikean kalusteet on niiiiin raskaita koottavia ;)






keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ärrieriärinää!!!


Kauhhia ko noi pienet jutut ossaa olla kiukkusii! Tommane pikkane mikäliä-ärriäri mahtaa ollakkaa, siit lähtee valla kamalan paha ääni. 


Perzkuleen lujjaa semmane muute liikkuu, mahtaaks noi sen töpöt jalat ulottuu maahan asti ollenka? Tommane ko tullee peräs ni olo on vähä ko ruåttalaine torpeero seurais persiin takan... koskaan et tiiä miten lujjaa se tullee ja aina se "nokkakosketus" pääsee yllättään. On meinaan vähä tunkeilevaa sorttia hetkittäin toi tommane ärrieri. 



Sit ko silt hetkeks akut loppuu nu sil ol näköjäs tapan yrittää vähä niinko liftil kulkee. Tost se nappas niskanahast kiinni ja nosti koivet ilmaa (tai se niit mittää nostanu, eihä ne eres maaha ulottunu) ja sit mää huamasinki olevani ainoo joka meittii etiäpäin kuletti, ärrieri roikku vaa mukan ja latas akui. Sit hetken pääst se irrotti ja laitto taas rähinän pääll. 




Muuten tommaset on iha kivoi mut en mää kyl oikkee tykänny ku se kävi muiduu vähä vällii moikkaamas. Jottai muidu koitti minnuu komentaa et iha noi suajeleva ja mustasukkane ei tarttis olla. 
Mut hei oikeest, tommone pikkane ärrieri ja sil sit mukamas olis lupa koskee mun muiduu? Juu ei kuulkaa. Joku roti se pittää olla.






torstai 16. lokakuuta 2014

Elämä on kärsimystä

Normaalist mä en kuulkaa voi lainkkas valittaa et mua kohreltais kaltoin. Tai millään muatoo kiusattais. Mut nyt on näemmä asiat meilläki muuttunu :(

En yleensä koe koiran omistamista raskaaksi tai että se olisi tuonut elämääni lisää ikäviä velvollisuuksia tai asioita joita en halua tehdä. Siis pitäähän siitä huolehtia, tavalla jos toisellakin, mutta en koe sitä negatiivisena. Mutta kyllähän tämän koirahommaan se kivuliaampikin puoli kuuluu.

Mää en eres tajunnu et tämmöst olis tulosa. Ei mittää varotuksen sannaa. Ei niin minkäälaista. Ihan ko salama kirkkaalt taivaalt!!

Pitkään tätä oli jo mietitty. Viime vuonnakin, syksyllä, tätä harkittiin tarkoin. Mutta silloin totesimme että kun ei vielä ole pakko. Ja talvi, lumineen ja lumipesuineen, se tuli sitten kuitenkin ja asia oli siltä erää poissa päiväjärjestyksestä.

Miäsmuistiin tämmösest ei ol puhuttu eikä aateltu! Joskus sillon kyl ko mää olin pentusempi... tai no sellane keskenkasvune ainaski. Sillon tätä tehtii. Mut se liitty noihi mun iho-onkelmiin sillon joteski. Niit vaahrotettiin ja huuhreltiin ja häsättiin ihan saakelisti. Niii, ja sit ain kiälleettii ko mää vaiks ihan vaa hiukka ohimennen ajattelin et josko vaiks pikkasen rapsuttelis ko ne kutisiva niin maan paljo! Ja toi muidu tuli ain pääl ko yleine syyttäjä. Ei saa rapsuttaa, sillai se ain vinku ja vitisi ko köyhän perheen rikkonaiset rattaat.

Rakkimuksen teini-iässähän tätä toimenpidettä toistettiin vähän väliä. Ruoka-aineallergiat aiheuttivat ihotulehdusta joka hoidettiin antibiooteilla joka aiheutti hiivaa jonka seurauksena iho raavittiin rikki ja se tulehtui ja se hoidettiin antibiooteilla joka aiheutti hiivaa jonka.... huoh. Silloin rakkia ja varsinkin sen leukaa ja etutassuja pestiin lääkkeellisellä shampoolla ja mäntysuopavaahdolla tasaisin väliajoin. Ja voi jestas sitä rapsutuksen kieltämistä! Kaikki matot (jep, eteisen kuramattoa myöten!) ja muutkin rapsuttamiseen yllyttävät tai sitä helpottavat objektit poistettiin kämpästä. Vähän väliä tuo kiero rakki kuitenkin luikerteli jonnekin "piiloon" ja jos ei pitänyt varaansa, havahtui raaps raaps ääneen. Ja sitten se kieltäminen olikin jo myöhäistä kun veri valui pitkin parkettia :(

Mää en tajjuu mikä ton muidun tämmöseen nyt innotti. Tai noooooh, saattaa olla et se oli toi meitin Rinsessa? Se nääs on viime aikoin nyrpistelly nookkaansa ko se on mua tervehtinny. En tiiä miks. Mää olen iha yht rakastettava ko aina ennenki, mikkään ei ol muuttunu!!

Nyt tilanne on kuitenkin eri. Ensimmäinen laatuaan tämän rakin elämässä. Onhan se pazkalle ennenkin haissut, joka ainoa kerta kun on sellaisessa "löydöksessä" metsässä pyörinyt. Tai suoritettuaan sukeltavaa toimintaa mutaojan kätköissä. Nyt se ei kuitenkaan ole pyörinyt missään. Tai sukellellut. Se on nyt... rehellisesti likainen! Karvat on rasvaset, ökköset, koira haisee pahalle. Eikä pelkästään hengitys ja pierut. Vaan ihan koko rakki. Sanon lainkaan valehtelematta että Pazkarakki!

Ihanan pörheä, eikö olekin. Niiiiin söpö :D
  
Mää nii menin lankaan. Kyl hävettää. Muidu huikkas et "tul tänne" ja mitä mää tein, mitä? No menin tiättyki heti kysymään silt et no mitä kivvaa nyt tehrää? Samantiän tajusin et hei perzskules, mehä seistää keskell kylpyhuanett!! Vaiks siäl ei ol mittää pahhaa pitkään aikaan tapahtunukkaa, ni kyl mul silti aina vaa on hiukka varovaine olo siäl seistes. Siis ei sillee jos siäl seisoo yksin tai jonku muun kans... mut toi muidu. Ja Rinsessa. Niitten kahren kans ei tosiaanka parane jäärä kylpyhuaneesee. Mut nyt mää olin vähä varomaton. Vaiks mää koitin heti tehrä uukkarin ni kerranki toi muidu oli kuulkaa nopia! Se koppas mut vauhrista sylliinsä enkä mää ehtiny naapurin kattii sannoo ku huamasin seisovani siäl kirotus kylpyammees! Juanikas pazkiainen toi muidu aina sillon tällön, täytyy tunnustaa. Ei ihan turha likka.

Ja eikun kylpyammeeseen! Varmuuden vuoksi, koska tuon rakin iho nyt kuitenkin on suht herkkä, kaivoin kätköstä esiin loput elukkalääkärin antamasta shampoosta. Vettä, shampoota, aktiivista hierontaa ja ai saakeli miten tappava asento tuo onkaan! Seistä kylpyammeen vieressä koiran ylitse kumartuneena. Auh, selkäparka! Siihen asentoon kun itsensä taivuttaa niin ensimmäinen 30 sekuntia on ihan ok ja sen jälkeen kaikki on puhdasta tuskaa. Jos siitä ei nouse ylös alta minuutin, saa viettää loppuillan kumarassa. Voin muuten kertoa että tuon rakin turkin kanssa ei pari minuutia riitä mihinkään. Se ei ole pitkäturkki mutta ai että se on paksu ja tiheä! Sen kanssa sitten saakin varautua vähän pidempään huuhtelutuokioon. Ja kaikki tämä selkäkipu vain siksi että koira olisi puhdas.

Siäl mää sit seisosin. Muidu kaato sammiotolkulla letkust mun päälleni vettä. Lissää ja lissää vaa. Ja sit sitä kamalaa puhtaalt haisevaa tököttii jost tullee sitä kauhiaa vaahtoo, hyi helekatti! Sen kans sit vatvottii ees taas. Täysin järjetönt touhuu. Ens kastellaa. Sit laitetaan tököttii. Sit vaahrotettaa se tökötti. Ja viätetään tuskanen pualtuntine ja koitetaa päästä siirt vaahrost erroo!! Kertokaa ny joku mulle etä mikä ihmeen irea tämmöses mukamas o'? Kauihia vaiva jonka jälkee mää olen märkä kokonaisen päivän verra. Kuivataa ja kuivataa ja sit ko kaik pyyheliinat o jo märkii ni sit otetaan käyttöö viäl Rinsessan vanha ilmamoottori. Sil se aikoinas hiuksians heilutteli aamusi. Ja nyt toi muidu uhkaili minnuu sil.

Nyt se on puhdas, kaunis ja pörheä :D
Kuivuminen tuolla rakilla kestää yleensä sen reilun vuorokauden. Yritin tällä kerralla nopeuttaa hommaa hieman ja kaivoin esiin Rinsessan vanhan föönin. Ei se paljoa auttanut, mutta hiukan. Vaikka tuo karva onkin aina kosteana hiukan pörheää, niin nyt se vasta sellainen onkin! Näyttää että se lihoi pesun aikana vähintään +4 kiloa!

Mää en kyl toivu täst iha hetkee. Mää en enää haise miähel. En varmaa ees koiral. Täsä tarttis ny päästä mahrollisimman nopiast mettää ettimää jottai oikein toimivii hajustejuttuloi. Eihä tämmösel vaahrol haisevana ja karvat kiiltävänä ja, hyi helkkari, iha pörheenä nyt kehtaa ees korttelinkiarrol käyrä, mitä jos joku näkkee? Pakko koittaa pyssyy piilos vähä aikaa ja ulkoiluttaa tota muiduu vaan pimiäll.
Mitäh, tulleeks joku, ei kai kukkaa vaa näje meit?!?
Oliks iha pakko tulla ulos ennen pimiää, oliko!!!!
Vaikka tuo rakki nyt onkin hetken ajan niin ihanan pehmoinen, pörheä, hyvän tuoksuinen ja maailman kaunein (sekä hervottoman paksu :D ), niin tämä operaatio uusitaan seuraavan kerran aikaisintaan... ööh, venatkaas.... syssyllä 2016??

Ens kerral ko toi muidu koittaa tota pesujuttuu ni mää olen kyl sit nopiampi. Siin on ukkelin iha turha tulla kurkunpalojen kans sopua hiaromaa kesken kirutuksen. Sitä se nääs koitti. Iha turhaa. Mää veri korvat luimuun ja sanosin et pir kurkkus! Tai no... saatoin mä muutaman ottaa. Mut ihan vaa siks et eihän se ukkeli mittää pahhaa ollu tehny. Muiduha se sitä kirutust teki eikä hän. Ni et sitä ei lasketa jos mää hänelt muutaman kurkunpalan otin, eiks nii? Mut oikeest, ens kerral muidun on iha turha sanoo Seiso ja Ei ja Paikka ja Seiso, ens kerral mää ota jalat alleni ja häivyn! Niin kauhiaks tää elämä on menny. En koskaan ennää tommoseen alistu, EN !!!




tiistai 14. lokakuuta 2014

Myrkyllinen elämän loppu


Olen nähnyt lyönnin toisensa jälkeen.
Elämä vs NuoriNainen.
Liian monta ylämäkeä, yllättää vastoinkäymistä toisensa jälkeen.

Toivottavasti tämä lyönti ei ole liikaa NuorelleNaiselle.

Tänään hän jätti hyvästit yhdelle parhaista.




Koiramaailmaan tustuttuani olen vuodattanut enemmän surun kyyneleitä kuin milloinkaan aiemmin. Elämän loppuminen on asia joka iän karttuessa tulee koko ajan tutummaksi meille jokaiselle. Mutta koirien, noiden pyytteettömien elukoiden kohdalla elämän päivien lukumäärä on niin pieni. Ei kuukautta ilman kyyneleitä.

Vaikka noiden nelijalkaisten ystäviemme elämä on luonnostaankin lyhyt, kävelee joukossamme silti ihmisiä jotka eivät sitäkään heille soisi. Jos jonain päivänä saan selville tuon myrkkyjen levittäjän...


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

On kenttiä ja sitten on oma Kenttä


Mikä on mahtavinta koiraharrastuksessa? Tietysti se koira mutta siis sen jälkeen. No se harrastaminen tottakai. Missä ja kenen kanssa harrastaa. Se on se suuri juttu.
Tässä on oltu harrastamassa vaikka missä. Tuttujen kaverien kanssa missä lie kentillä. Puolituttujen seurakavereiden kanssa kanssa vähän joka kentällä. Tuntemattomien kanssa metsässä. Kouluttajan kera hallilla. Koulutettavien kera hallilla.
Ja sitten. Ne parhaat hetket. Kavereiden kera omalla kentällä. Oikeesti omien koulutettavien kanssa omalla kentällä. Oman treenipoppoon kera omalla kentällä.

Alaosaston kenttä ja alaosaston kouluttajat. 
Parhaat hetket.
Oikeita koiria, oikeita asenteita, oikeita tahtotiloja.
Ugh, olen puhunut!

SCM avatutti takajalkansa lekurilla ja leikkii nyt keppien kanssa kotosalla joten akiliidossa meitä käskytti uusi kouluttaja. Tai siis vanha ohjaaja joka jo Tiuhtia & Viuhtia männä talvena ohjeisti ja meitä siis tuuraajana nyt kouluttaa. Hah, juu torellaki :D Arvatkaas mitä hää sano tol muidul ihan ekan rata-alotuksen jälkeen... Haha, se sano "sää sähellät" buahhahhaaa :D :D Saatiin ihan alkuun vähän noottia turhasta kiirehtimisestä ja häsläämisestä. Tai siis minä sain. Rakkimus sai pelkkiä kehuja. Huoh. Rakkimus hyvä, minä huono. Ja oliko tässä jotain uutta muka? No ei ollut. Mutta oli aikases hyvä akiliitotreeni. Saatiin kouluttajakin pelästymään ;) Rakkimus tempaisi yhden hypyn (joo joo, johtuen huonosta ohjauksesta) vähän persiilleen. Hyppäsi ja kääntyi esteen takaa kiertäen takaisin tulosuuntaansa ja huitaisi puomin maahan sekä toisen siivekkeen kaatumaan. Ja jäi tietysti, pölö kun on, itse sen siivekkeen alle (alla olevasta videosta löytyy) Siis häh? Koska? Määvai? Siitäkös kouluttaja peljästyi ja kiljaisi kauhuissaan. Ihan niinkuin tuo rakki olisi edes huomannut moista siivekkeen kaatumista :D


Yksi ryhmä sai ripitystä tällä viikolla. Laitettiin vispaavia käsiä ojennukseen ja keskityttiin koiraan. Pohdittiin myöskin vakavasti koiran kurissa pitämistä ja kurittamista. Tai turhan kurittamisen jättämisestä... tai ei, siitä ei keskusteltu. Mutta olisi ehkä pitänyt keskustella. Luultavasti tullaan vielä keskustelemaan. Miten voi olla huomaamatta että oma koira puree ja ihan kohta justiinsa? Ja että provosointi tulee sieltä ohjaajalta?

Mikä on kouluttajan vastuu? Jos sinut on "palkattu" opettamaan tietyt jutut eli liikkeet tietystä lajista ja tietyltä tasolta.... ovatko nämä yleiset hallinta- ja perushommelit myöskin vastuullasi? Koira oppii seuraamaan ja jäävät ja siinä samalla vähän käyttää hampaitaan. Missä on raja, mikä asia kuuluu kouluttajalle, mikä on ohjaajan yksityistä aluetta? Jos annat neuvot ja niitä ei noudateta, mitäs sitten? Kenen on vastuu jos kun veri lentää treeneissä?
Huoh.

Onneksi on Kenttä. Maanantaina ja keskiviikkona oltiin Ladyn kanssa treenaamassa. Korvat töttöröllä tuo neitokainen teki töitä. Ihana nähdä miten neidin vietti on ajan myötä voimistunut. Kyllä se ilme vaan on niin erilainen silloin kun vietti nostaa päätään. Kaunista. Niih.
Rakkimuskin toimi suht hyvin. Hermo todellakin lepäsi kun omien joukossa sai pitkästä aikaa treenata.


 ******************************
seitsemäntoista


maanantai 29. syyskuuta 2014

EEIIIII!!!!


Hakutreenit ja aiheena "mahtaako toi putkiaivo muistaa enää viikon takaista nenän avaus treeniä".

Ja Shittande kuulkaa vaan juu. Kyllähän se karvaperse muisti. Vaan mitä teki ohjaaja? No ns eksyi ja luuli että ollaan alueen reunalla ja näkee kun koira ottaa vauhtisuuntiman "alueen reunan yli" (ja pazkat, reunalle matkaa vielä yli 20 metriä) ja huutaa "EI SINNE, TUUS TÄNNEPÄIN". No mitä tekee koira? Kattoo että WTF!?!! Se akka on tuala ja sää käsket mut sinne?!?!? No, mää tuun... Ja sit jatkettiin hakua. "Etsi akka" sanoo ohjaaja. Ja karvaperse etsii. Väärästä suunnasta. Mutta sinnepäin käskettiin.

Kaksi (KAKSI!!!) kertaa se saakutin idiootti ohjaaja kielsi "EI SINNE" ja veti koiran pois. Molemmilla kerroilla siis syy oli sama, ohjaaja luuli että koira ottaa vainun jostain joka sijaitsee alueen ulkopuolella ja siksi komentaa takaisin. Molemmilla kerroilla oli koira menossa samalle maalimiehelle....

Asiaa ei auta se että kyseinen maalimies lopulta löydettiin, tultiin vaan eri suunnasta. Kahdesti kiellettiin hajun saanutta elikkoa etenemästä.

Tunti turpaan ohjaajalle.
Tzâttana sentään!



*****
kahdeksan

perjantai 26. syyskuuta 2014

Nenä


"Sitoutunut hakuryhmä" ja pah! Kuudesta mukaan ilmoittautuneesta kaksi saapuu pelipaikalle! ARGH!!

Siis oikeesti aikuiset ihmiset. Jos sitoudutaan niin silloin sitoudutaan. Jos ilmoittaudutaan, niin silloin ilmestytään sovittuna ajankohtana paikalle tai perutaan hyvissä ajoin!

Onneksi meikäläistä ei tuollaisten lahjattomien puuttuminen häiritse. Oli näet se yksi (siis se minun lisäkseni toinen) paikalle saapunut sen verran kokenut ja viisas, jotta me saimme parhaat hakutreenit ever!!!

Yhdellä maalimiehellä ei paljoa saa aikaiseksi... ajattelin. Olin aikases väärässä. Teimme kummallekin koiralle neljä pistoa.
Tuo vieras koira on siis jo kolmosessa kisaava joten hänelle tässä treenissä haettiin vain vierasta maalimiestä. Ja koska meitä maalimiehiä (eli siis minua) oli vain yksi, niin lisättiin hämyä siten, että ensin oli kaksi pistoa vasemmalle ja sitten kaksi pistoa oikealle. Ja koira kysyi että mistäs tässä on kyse kun peräkanaa samalla puolella haetaan? Eli hyvää tekee tuokin muutos opetella. Peräkkäiset pistot voivatkin olla samalla puolella, nih ;)

Vaan Rakkimus :D

Tuol mettäs, mahtaakohan se akka olla...?
Tuo iki-ihana keski-ikäinen karvaperse kuurokorva rakastaa metsässä riekkumista. Huomioi sanavalinta. Riekkumista. Ei juoksemista, hyppimistä, leikkimistä, haistelua tai mitään sellaista... normaalia. Tuo rakki RIEKKUU. Jopa silloin kun sen pitäisi keskittyneesti etsiä maalimiehiä, se RIEKKUU pisin ja poikin. Juoksee niin lujaa että jalat tuskin koskettavat maata. Hyppii ja loikkii lohkareiden ja puunrunkojen ylitse kuin vuorikauris. RIEKKUEN. Keskittymiskyky asennettuna tasolle nolla. Kuulo asennolla "ehkä kakkonen". Carpe diem - asenne täysillä :D 

Mää löysin kuulkaa mettästä uuren akan! Se oli sit semmanen sitkee sissi. Siis ihan hianoo, joo, siis meikäläisen kantilta katottuna, mutta kyl se vaa oli kuulkaa niin turhasen tyhmä mimmi. Siis oikee akkojen akka. Vaan mitäs tuasta. Toiset meistä on kuulkaa selvitytyjii ja toisii ei vaan pysty auttamaan. Mää aattelin ens et sil muijal tars tehrä jottain, ohjata hoitoo tai jottai. Mut sit mul tuli miäleen et jos sen muidun ohjaa valkotakkisill, ni mitäs jos ne sit laittaa sen suljetul. Ko se tarkottais sit et se ei ennää eksyis mettään. Ja se taas tarkottais et mää en ennää vois löytää sitä. 
Kattokaas ko mää haluun löytää sen akan.  Itte asias jokasen itteään kunnioittavan koiran tarttis olla valmis menemää mettään sen akan peräsä. Sillä on nähkääs jonkinmoinen pakon omane tarve mennä sinne mettään uurestas ja uurestas. Heti ko sen löytää, ni heti se ottaa sen vihriän vilttinsä ja hilpasee uurestas mettään. Siis iha tasan tarkkaa toivoton tappaus! Siis mää joutusin viimeks ettimään sen saman akan neljä kertaa. Siis neljä kertaa, iha peräkanaa. Uskomaton akka!

Vaan nyt oli maalimiehenä sellainen konkari joka tiesi miten nenä avataan ja keskittymiskyky käännetään kympille!
Se oli joku tuulihaku tai joku sellanen se sana. Mutta siis meikäläinen meni Rakkimuksen kanssa metsään vähän niinkuin kävelylle vaan. Rakkimus hihnassa. Siinä sitten mentiin etukäteen suurinpiirtein sovittua reittiä. Edessä näkyi kirjava tuulimerkki yhden puun oksalla, siellä se ihan hissukseen liehui. Näytti että sieltä päin hiukan tuuli kävi...

Melkein päästiin kuusen juurelle ennen kuin Rakkimuksen nenä värähti ja tajunnan läpäisi ajatus siitä että tuossahan on hei joku! Tässä vaiheessa vielä ajattelin että juupa juu. Ei tuo karvakorva tällä konstilla nenäänsä avaa. Vaan sitten kun ensimmäinen akka oli nostettu ja saatu pikkisen makkaraa, sitten lähdettiin takaviistoon kävelemään uutta lenkkiä ja otettiin suunta uudelleen tuulimerkille. Merkki oli jollain kumman tavalla siirtynyt mutta kas, olipas kiva juttu että taas oli tuulen suunta merkiltä meihin päin ;) 

Kuunteles, mää kerron miten uskomaton akka se o. Ensteks me lährettiin kaikki kolme kävelyl, mää ja muidu ja se akka. Mää luulin et me mennään ettimään niit toisii akkoi, mut ei ne sit ollu siäl mettäs sinä päivän ollenkaa. Mut siin ko me kolmestas sit käveltii ni yks kaks se akka oli kadonnu! Ensteks mää ajattelin et se oli joteski sovittu juttu enkä sitä sit sen enempää ajatellu. Mut yks kaks mun kuanoon tuli sen akan haju ja siin se oli kuulkaa, siin iha mun jaloisani. Sil oli sellane vihriä viltti päällä ni et mä en nähny sitä lainkas. Oikkiasti, melkkeen kävelin sen akan päälle! No onneks en kävelly ja sit se ilostus niin paljo et kehus mua iha kauhhiast ja anto makkaraaki viäl.

Hiukan Rakkimus lähti taas kuin normikävelylle, mutta sitten kuitenkin laittoi sen nenän hiukan värisemään. Jokin tuoksu kiinnosti ja piti oikein minulta kysyä että mites on, pitäisikö tähän reagoida vai ei?  Kysyin hiljaa että missäs se akka on ja jovain lähti nenä tärisemään ihan täysillä. Ei tuo isoa kannustusta tarvinnut eikä sen suurempia lupia sitten enää kysellyt. Veto täysillä tuoksun kohdetta päin. Ja taashan sieltä löytyi akka ja taas akalla oli makkaraa.  

No sit me jatkettii matkaa ja yks kaks se akka oli taas karonnu!  No sit ko mää huamasin et se hilpas jonnekki, ni sit mää vähä miättisin ett pitäskös se ettiä vai ei. Aattelin et muidu saa päättää. Ne tommoset tahallaan piiloutujat, ne voi joskus olla vaiks vaarallisiiki. No mut muidu sanos et joo, kyl se olis hyvä se akka löytää, jottain se haistelust sit viäl sano. Kauhhian tyytyväine se oli ko mää ehrotin et ettitään se akka. No mää sit aattelin et helpoiten se varmaan sit löytyy haistelemalla. Meinaan ko se ensimmäisenki kerran löytys haistelemalla. Tuli vaan niinko miäleeni. Ja sitä paitti juakseminen, sillai mää meinaan ne akat yleensä löydän, ni se juakseminen on kauhian hankalaa ko toi muidu roikku mun hihnas kines. Ni sit mää haistelin et misä se akka on. Ja löytyhä se ja taas se oli kauhian ilone. Ja anto makkaraa mulle.

Kolmas ja neljäs pisto, ihan samanlaiset siis kuin nuo kaksi ekaakin, tehtiinkin jo täysin avoimella nenällä. Niissä ei enää ohjaaja mennytkään piilolle asti hihnan perässä, vaan kun kävi selväksi että nenä oli varmasti jäljillä, niin siinä vaiheessa otettiin hihna pois ja tehtiin niiltä jalansijoilta ihan peruslähetys. 

Mää ajattelin et nysse oli sit siinä. Vaan ei kuulkaa. Viäl kaks kertaa se akka hävis kua piaru saharaa. Mut molemmill kerroil mää lährin heti nuuskuttammaan sen perrään. Ja toi muidu, heti ko se huamas ett nymmää löysin sen akan hajun, ni  muidu irrotti mun hihnan ja käski mennä sen akan tykö. Neljännel kerral se akka sit lopultas uskos et sinne mettään ei kuulu jäärä makkaamaan. Kauhian kiva akka se kyl oli ja varsinki ko silläki oli sitä makkaraa vaiks kui paljo. Se kehus minnuu aina ko mää löysin sen. Ja anto makkaraa. Ihana ihmine!
Mut joo. Vähä hölömö ko koko ajan sinne mettään ittiänsä häviksiin tunkee. Hölömö mut kerrassans ihana.

Kiitos ja kumarrus mahtavalle maalimiehelle!
Nyt odotetaan ja katsotaan miten seuraavissa treeneissä käy. Onko nenä auki vai ehtiikö putkiaivo unohtaa viikossa ;)

Tuli muuten miäleeni, et mahtaakoha se sama akka olla ens kerrall taas siäl mettäs hävöksis?
Heh, kyl mää vähä toivon et olis ;D



****
viisi


lauantai 20. syyskuuta 2014

Itsensä ylittämisestä


Itseensä ja kumppaaniinsa luottaminen, itsensä ylittäminen.
Nih. Kaunista.


Onnistuminen palkittiin sijoituksella startissa. Kyllä akiliito on kivaa ja kaunista, ONNEA!!




keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Makkaraa ja nakei ja lihapullii ja akoi...


Kylä mettäsä on kuulkaa sitte mahtavaa! Mää pääsin taas viikonloppuna tonne akka-mettää. Se on kuulkaa ihan sikamaisen hauska paikka. Siäl saa juasta nii pal ku haluaa ja sit saa viäl herkuiki.

Mut en mää kyl ihan kokonas sitä hommaa tajuu. Vartokaas ni mää selitän ett mitä siäl tapahtuu ni jos vaiks sit joku teist ossais kertoo mul et mist ihmeest täsä oikkest on kyse.

Vaan ensteks, niinko aina elämäsä, tullee tiätyst tyä. Ensteks tyät ja sit vast huvit. Sillai se mennee koirienki elämä. Elikättens sunnuntaisi mää ylleensä kaitsen tota muiduu ja AliisanMummoo tuol markkinoil. Vaan tällä kertaa mul oli kuulkaa ihan vaan helkkarist isompi tyämaa! Mun Hoka tuli kans mukkaa! Ja sit ei kuulkaa toi vahtimine ollukka ennää yhtää helppoo. Vanha ja lyhyt meni siäl jossai pöytien välisä ja jumittu aina jonnekki, näky menneen ennen aikojaan kahvillekki. Ja toi Hoka meni ko hirvi etiäpäin. Ei pysyny muidunka vauhti normaalina ko Hoka mennä viiletti. Ja se vanha ja lyhkäne, se ei ees yrittäny pysyy peräsä. Onneks siält sil löytys kaikkee kivvaa, Hoka varsinkin oli oikkeen hekumoisa ku se löysi jonkun piänen pytyn. Emmää eres yritä ymmärtää miks, ko ei sin pyttyy mahtunu eres kuanoo laittamaan. Mut Hoka ny on muutenki ain ollu piäneen tyytyväine.

Mää vähä eppäilen et Hokan etutassu on rikki ko se sitä tollee hassust piteli, varvasta sojotteli. Toivottavast se paranee pian. Pittää varmaan muuten sanoo muidull et se vois leikata ton Hokan kynnet...

Ja sit ko tyät oli tehty ja aamiainen saatu, ni otettiin nokoset ja sen jälkeen mentiin sin mettää. Elikättens ensteks me mennää autol semmosel isol aukial tonne mettän keskel. Sinn tullee usseemman autoo ja kaikis on akoi ja koirii. Nii ja mul siis on tiättyki muidu mukan. Ensteks kaikki noi akat keräänty siihe autojen viäreen, ne juarus ja höpötti ja me koirat päästiin yks tai kaks kerrallas kus... siis niinku tyhjentämmään rakkomme.

No sitku ne akat on saanu juaruttuu... tai oottakees, se tais olla "tehtyy reenisuunnitelman", siks ne sitä sannoo. Nii, sit mennää mettää ja noi akat kävelee enstekst metäsä toiseen suuntaan ja sit takas toiseen suuntaan. Ne mennee sillee rivisä, tosi isot välit. Ja me päästää välill sinne mukkaa, saadaan juasta ihan sekopäisinä akalta toiselle ja pisin ja poikin. Noi on oikeesti tosi outoja noi akat. Sillon ko me juastiin akalta akalle ko ne kävelee, ni sillon me kuulemma "tallataan alue". Mut sillon ko pellol mun muidu tallaa, ni se mennee sillee askel askeleelta eikä päästä mua lähellekkää koska siäl pellol mää en kuulema tallaa vaan mää sotken. Mite ihmees erestakas riakkumine voi toises paikas olla tallaamist ja toises sotkemist? Mää vaa kysyn. Mut kukkaa ei näemmä vastaa.
On noi sit outoi elukoi noi akat.


Sit ko siäl mettäs on tallattu ni sen jälkee me koirat päästää sinne yks kerrallas. Ja siin on kuulkaa vaikia pyssyy rauhallisena. Se on kuulkaa nii jännää! Ne akat juaksee sinne mettään piiloo ja sit me saaraan ettii ne yksi kerrallas. Ja tiätteks, niil akoil on kaikill' sapuskaa mukana! Mä en vaa ymmärrä et miten helkkarin hyvä tuuri meil on ton muidun kans käyny ku me ollaan löyretty just se mettä missä on akkoi ja vieläpä sellasii akkoi joilla on mun lempparii. Ensinnäki siis RUAKAA ja vieläpä sitä mahtavaa MAKKARARUAKAA!! Siis tajusittekste, ne akat antaa mulle makkaraa aina ko mä löyrän ne.

Muidu unohti mun pantani kottii ni sit mun oli pakko reenata
kaksil valjail. Voitte vaa arvata kui helkkarin kuuma
siäl mettäs juastes tuli ko kahret vaatteet
ol päällekkäi. Hiukka hiki!

Vähä tää on vaikiaa kyl ymmärtää... siis miksköhä ne oikkee on siäl mettäsä ne akat? Ja miks ne antaa mull' aina makkaraa? Sitä taitaa olla iha turha miättii et miks ne kaik akat siäl mettäs majailee, noil ihmisil - ja akoil varsinkin, niinko toll mun muidull' - niil on kyll' nii ihmeellissii tapoi. Mut se makkara? Tottakai se mul kelpaa, mää en ol ikin hyvvää makkaraa ylenkatsonu, en tosiaankaa. Mut vähä vaa miätityttää et mahtaaks ne pelätä minnuu ne akat ko ne aina sitä makkaraa turpaan lykkää? Vai onks ne vaa ilosii ko ne on löyretty? Mut se makkara... siis siit tää mul miäleen tuli ko eilen mää juttelin semmosen tyttelin kans, se kävi siäl samas mettäs akkoi keräämäs, ni se sano et sil annetaa aina lihapullii ja nakei. Mut mulle ei ol kukkaa koskaa mettäs antanu lihapullii ja nakei. Itteasias joskus pentuna olen saanu mut en ennää monneen vuateen. En koton, en mettäs. Ni mää vaa miätin et pitäsköhä ens kerrall mennä siihe viäreiseen mettää, jos siält löytyis niit nakei? Vaiks se tytteli väitti kyl et iha samas metäs hää oli juassu.
Outuu. Semmää sanon et aikases outoo.

Nakei tai makkaraa tai lihapullii, ei kaits sen nii välii oo, pääasia et on RUAKAA ja HYVVÄÄ RUAKAA :D Kyl mää ens kerrallaki taas juaksen niimaanpal ko ikinä tassuist lähtee :D Vaiks muidu jottai niitte toiste akkain kans urputti et ko mää vaan juaksen enkä haistele. Ko pitäs haistella mukamas. Emmää ymmärrä. Pellol ko mennää, ni sillo lykätää kuano kiinni maaha ja mennää justiinsa ja tasan tarkkaan hajun mukkaa. Mutku ei tual akka-mettäs ol semmos samanlaista hajujälkee maasa! Siäl haisee kyl, mut se leijailee sillai paljo enempi ilmas. Niis kaikis jutuis ku siin maas kasvaa ja matalis oksis ja pitkis heinis... millai siäl mukamas mittää hajuu pitki pystyis menemää? Mun miälest se riittää iha hyvi et mää juakse eestaas niin pertszkuleesti ja kyl ne kaik akat o tähänki asti löytynyt! :D



lauantai 6. syyskuuta 2014

Kouluttamisen kauneudesta


Sivuutetaan oma luonnonkaunis *virn* ulkonäköni ja keskitytään asiasisältöön ja suuriin tunteisiin ;) Torstaina, kuten jo aiemmin mainitsin, alkoi uusi ryhmäni pyörimään.

Silloin kun ryhmän koirissa on kaikissa työmoottori paikoillaan ja ohjaajilla kompassi kunnossa, on toiminta auttamattoman kaunista. Ensimmäinen treenikerta sujui hyvin, jokaiselle koirakolle löytyi jokin ensimmäinen suunta ja tärkeä painopiste jonka työstämisestä päästiin alkuun. Seuraavaa kertaa varten saimme jo ensimmäiset yksilölliset kotiläksyt sovittua. Tavoitteeni oli saada taustatietoa jotta ensi viikolla voin ohjata koirakkoja kunkin oman tavoitteen mukaan... ja pääsimmekin tähän pisteeseen jo ensimmäisellä kerralla! Hienoa!
Kirsikkana kermavaahdon päällä oli tänään sähköpostissa saapuneet kommentit ensimmäisen tunnin sujumisesta ;)

Päivän parhaimmat hetket tapahtuivat kuitenkin juuri ennen ryhmäni alkua. Omissa akiliitotreeneissämme. Voi kuulkaa! En tiedä onko kyse alkuihastuksesta joka haihtuu ajan myötä vai olenko taas kerran vahingossa osunut sellaisen kouluttajan ryhmään joka sopii minulle kuin nyrkki silmään? Joo, tiedän, olen kyllä (tahattomista vartalon liikkeistä ja huokauksista) huomannut että en missään nimessä ole hänen lahjakkaimpia oppilaitaan. Mutta vielä en ainakaan ole nähnyt että hän olisi vuoksemme hiuksiaan repinyt tai masennukseen vaipunut.

Krooh....phyyyh....
Uutta näkökulmaa ohjaamiseen, sen olen löytänyt! Siis näkökulmia löytyy niin monta kuin katsojiakin. Mutta SpeedControlMimmi kyllä laittaa asioita hyvinkin eri järjestykseen kuin RautalankaMies. Enkä siis sano että kumpikaan olisi enemmän oikeassa tai väärässä kuin toinenkaan. Näkökulma ja painotukset ovat vain erit. Rikkautta oppia katsomaan ja suorittamaan samaa liikesarjaa eri ajatuksella.

SCM ei pelkästään kerro mitä pitää tehdä ja miten. Myöskin miksi se pitää tehdä näin, mistä syystä sitä ei kannata tehdä noin... ajatuksella, selittäen, varmistaen että ymmärrän ohjeen takana olevan ajatuksen. Ottaa vyötäröstä kiinni ja kääntää oikeaan suuntaa, menee esteeksi radalle huolehtien ettei ohjaaja pysty syöksymään väärään suuntaan, näyttää ja uusii, uusii ja uusii kunnes alkaa sujumaan.

Yksi suurista oivalluksista torstain treeneissä oli tissit. Eli rintamasuunta. Kyllähän minä teoriatasolla tiesin että tissit osoittaa menosuuntaan (tässä kohdassa pysytään siis teoriatasolla, unohdetaan maan vetovoiman vaikutus ja oletetaan että ollaan... nuoria ja kiinteitä?). Mutta kahdessa erittäin tärkeässä kohdassa käytännössä en silti ole huomioinut tätä asiaa lainkaan.

Ensimmäisen esteen yli kutsussa ja vastaavissa tilanteissa. Otin kyllä kädellä oikean ohjauksen, mutta olin rintamasuunta koiraan päin. Eli siis tissit osoittivat (buahhahhaaa!!) koiraan eli siis menosuunta oli koiran taakse! Jolloin koira kyllä käden liikkeestä ja käskystä lähtee liikkeelle MUTTA ei tule suoraan kohti koska rintamasuunta on koiraa hidasta & pysäyttävä!
Koira pitää siis "ottaa liikkeelle" ja kerätä luokse siten että ohjaaja on tasan tarkkaan sivuttain koiraan. Nih!

Sama idea renkaassa. Rakkimushan osaa hypätä renkaan läpi mutta valitsee useimmiten jomman kumman reuna-aukoista. Miksikö? Koska ohjaaja/appari on ollut kohdistamassa palkkaa renkaan keskelle ollen itse rintamasuunta suoraan koiraan päin. Eli vaikka on käsketty tulla suoraan kohti niin kroppa on käskenyt hidastaa ja kieltänyt tulemasta kohti.

Itsestään selviä asioita, joo. Mutta kun ei vain ole osannut tuota rintamasuunta-ajatusta toteuttaa kaikissa paikoissa joissa olisi pitänyt. Vaan taas olen viisastunut.

Rakkimus esitti niin mahtavia loikkauksia että en olisi keväällä uskonut että tämäkin päivä taas tulee. SCM:n ohjatessa Rakkimusta näin pilkahduksen tuon karvaperseen todellisesta potentiaalista. Huoh. On se vaan niin hyvä.

Meidän tottis on nyt edennyt ihan hiukan, kuten varmaan on päivityksistäkin huomattu. Treenikärpänen, se järjestelmällinen, on sen myötä päässyt taas puraisemaan. Tunnetilaa tahkotessa on treenien teknisen osuuden suunnittelu jäänyt nollatasolle. Mutta nyt siihen pitää taas panostaa. Muuten tunnetilatreenit menevät hukkaan jos muilta osilta jäämme tahkoamaan samalle tasolle pitkäksi aikaa. Eli seuraava sivutavoite: järjestelmällistä teknisen edistymisen tavoittelua tunnetilan tärkeyttä unohtamatta.
Haluan leirille. Haluan tätä.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Mölli TOKO 3.9.2014


Nonnih, nymmää sit kävin kuulkaa plokkaamasa pokaalin! Sain mää jottai hammastikuiki mut ne mä annoin Ladylle. Tai ei Lady ollu paikalla mut sen palvelija oli. Eli mää siis lähetin ne palkintohammastikut - jottai tentatikui - Ladylle jottei se unohra mua. Siit on sen vertas aikaa ku ollaa viimeks nähty. Ladyll o kuulemma jottai piäntä ruumiillist häikkää. Se mennee huamen tohtoril ja maanantain me sit nähräänki entist ehompi Lady taas reeneis. Se on mun saavuttamaton rakkauteni, mää aina kualaan ko mää näen sen. Tänäpä mä näin sen auton ja het lähti kuulkaa kuala valumaa :D :D Kyl te ymmärrätte, vink vink ;)

Mut siis siit pokaalist. Mää reenasin tota muiduu eilen, se oli suhteellisen hyvä. Kaks ekaa yrityst se vähä hermoili mut sit kolmannel kerral se lopultaski osas käyttäytyy. Ni sit mää aattelin et ko se eilinen vimppa reeni meni silt sillee melkkest niinko hyvin, ni tänäpä mää sit vein sen semmoseen möllikokkeeseen. 

Ensteks me käytii Räimäll' vähä reenaamass. Se oli itte asiass iha helkkarin hyvä. En löytäny sen tekemisest mittää huamautettavaa. Kauhian tyytyväiselt seki vaikutti ku mun ei tarvinnu yhtää kommentoira sen tekemisii.

Sit mää annoin reenin jälkeen sen harrastaa liikkuroimist hetke. Siäl oli pari aikases näpsäkkää koiraa jokka teki EVL liikkeit ja toi muidu liikkautti niit sit. Se oli iha hyvä et se sai keskityttyy hiukka johonki muuhunki ni se ei ehtiny ressata tota möllii.

Ne on noi tollerit ko meilpäin sillontällön noit möllei pittää. Ne ossaa kyl järjestää noi tilaisuuret aikases hianosti.

Hiukka toi muidu keräs kiarroksii ennen sitä kisaa et kyl mää sit joutusin sitä vähä kommentoimaa. Melkkest joka liikkees oikeestaa. Katotaas...

Ekaks oli paikalla makkaamine. Se ei oikein osannu rentoutuu ni mää huutelin sil neuvoi niin kauan ko mää sen näin. Sikko se meni sin talon taa piiloon, ni sit mää tiättyki olin hiljaa. Mitä sitä itteksee höpisemmää. Tuamari anto kasin. Ei kuulemma olis saanu kommentoira kesken liikkee. Höh. Mukko se muidu tarttee kommenttii heti, turha sitä on hetken päästä mittää sannoo, ei se sit ennää muista.

Seuraamine oli vähä rasittavvaa, se muidu kulki ko puu-ukko ni mää sit annoin sen kuulla kunniansa. Ja taas tuamari sanos et ei saa kommentoira. Kasi tuli jotta paukahti. Vaiks mun miälest se olis kyl voinu antaa ysin. Yritti toi muidu ny kuiteski parhaansa.

Sit tuli maahanmäjäytys seuraamisest. Sitä on ny tahkottu niin perkuleest ja itte asias mää olen ollu ny ymmärtävinäni et toi muidu olis koko aika halunnu et mää paukautan itteni sinne maahan sillai nopiasti. No nyt ko mää olen sen hokannu, nu sinnehä mää itteni pläjäytin, hiakka vaa pöllys. Ja kosk mää tein sen niin uppeesti ni määhä heti sen huusin sill muidulle että tää olis kuule palakan paikka ny! Se tuamari sanos et ei sitä palakkaa tollee ois saanu haukahtaa ja otti pualikkaan pisteen siit poies. Ni et eti tullu ku ysi ja pualikas. Ihme tuamari. Kyl mää olisin siit oikeesti palkan ansainnu. Nih.

No sit ko sitä palakkaa ei kerta saanu komentaa ni mää aattelin et mitäköhä se tuamari sit sannoo jos mää teenki seuraavan jutun iha hiljaa. Sen vertas et siin alus ny kyselin et mitä hittoo ny olis tarkotus tehrä. Het ko muidu sanos mitä tehrää, ni sit mää tempasin naamarin kines ja jäin kuulkaa ko mykkä tatti istumaan ko muidu jätti mut luaksetulosa istumaan. Juasta nappautin ihan helkkarin hyväl vauhril ja het käskyst tempasin kässärin kines ja seistä tönötin kunnes annettiin lupa juasta loppuun asti. Taisin jäärä hetkeks oikeesti vähä vinnoon kennoon seisomaan mut sillai siin käy ko sikalujjaa juaksee. Siihe muidun viäreen mä menin ko salama ja iha hiljaa orotin et nyt sit lopultaski tulis se pahuksen palkka! Ja arvakkaa mitä tapahtu. No se tuamari sano et kymppi tuli... mut ei tullu palkkaa!! Siis kyl se muidu kehus ja taputti ja oli kauhian tyytyväine. Mut palkkaa ei näkyny.

Seuraavaks tehtii seuraamisest seisomine. Mua sit otti toi palkan puute päähän iha helkkaristi ja sitä mää sit mäkätin. Kyl mää sit siinäki käskyst seisosin mut en hiljaa, en tosiaanka! Tuamari sanos et taas oli taivas täynnä ääntä (ja ihan aiheesta kuulkaa!!) mut onneks ei koko liikkeen ajaks joten ysi ja pualikas me siittäki saatii.

Sit tuli nouto. No se meni kuulkaa iha täysil putkee! Mää oli hiljaa - no hiukka hihkasin ko sen pulikan suuhuni nappasin - ja sit mää suaritin semmosen vanhan aikasen peekoo luavutuksen. Noo, pikkasen vinos mää olin ja luavutukses tiputinki vahinkos sen kapulan. Melkkes meni muidun varpail :D Mut mää nostin sen samantiän takas ja tein tosi täpäkäst loppun asti. Mut sit se tuamari sanos et ko mää tiputin ja koska muidu anto mul istumiskäskyn vasta liikkeen alkamisen jälkee, ni ei me sit saatu siit ko kahreksan pistett. Muidun vika siis oikeestaa.

Seuraavaks me tehtii kaukoi. Siin mä nousin istumaa ja menin makkaamaa erestakas. Pikkasen mua veetutti ni mä inisin pikkasen. Ja sit mä en oikeestaa jaksanu pittää persaustani ihan paikallas. Kyl se liikahti toises maahanmenos vähä etiäpäin. Ni ei siit sit tullu ko yhreksän pistet.

Estehyppy oli taas tosi kiva. Mää meinasin et mää hyppään ja kiärrän sit hakemaan sen kapulan. Mut muidu käski mun istuu het sen hypyn jälkeen. No määhä ny tiätty olin nopia ko elosalama ni en sit osunu istumaa iha sihe esteen ettee. Hiukka olin vinos ja viäres melkkest. Mut onnistusin kuiteski hyppäämää takas niinko pitiki. Ysi ja pualikas siit tuli sit.

Se tuamari sanos sit et ko mää komentelin nii saakelist koko homman ajan ni me ei saatu kokonaisnäkymäst ko seiska. Sitä mää en ymmärrä et miks se kehu et muidu oli tosi rauhalline ja kärsivälline mun kanssani. Ko mua sen olis pitäny kehhuu et mää olen rauhalline ja kärsivälline ko jaksan tota muiduu ohjeistaa!!

Nois pisteis ko on jottai kertoimii ni me sit saatii loppujen lopuks 177 kahrestsarast. Ei mikkää huano saalis mun miälestäni. Kukkaa muu ei saanu noi pal pisteit. Ni et me sit viäl voittettiinki.

Mut nyt o aika siirtyy tärkeempii asioihi. Mää mene syämää, soon'moro!





Mölinätreenit 2.9.14


Ulinaa ja haukkua, mölinää ja ininää.
Sitä se taas kerran oli. Janina liikkuroi meille treeneissä eilen AVOimen luokan liikkeet. Ja kiasus että Rakkimuksella taas oli kuppi nurin ihan ensimmäisestä kontaktista asti. Se hötkyile kentälle ihan into piukassa ja puks! ei kuppi kestänytkään enää kentällä kulkemista.

Siis suorittihan tuo karvaperse ihan suhteellisen hyvin (noutoa lukuunottamatta) mutta se ulina.... Luoksetulossa se on aina hiljaa, se jää jättökäskystä alkaen odottamaan että koska saa rynnistää. Mutta kaikki muut liikkeet meni metelin puolelle. Teknisesti ok (paitti se nouto) eli siltä osin olen tyytyväinen.

Noutokapula on teillä tietymättömillä (missä ihmeessä se voi olla, justiinsa mä sen jossain näin!) joten otettiin nouto patukalla. No eihän se meinannut ymmärtää oikeaa luovutusta lainkaan ja uusittiin varmaan nelisen kertaa ennen kuin alkoi tapahtumaan. Saatiin oikein kunnon ääntäkin aikaiseksi kun tiputti patukan jalkoihini eikä suostunut ottamaan sitä uudelleen ylös luovutukseen. Rakkimus haukkui ja komensi minua nostamaan sen ja minä avustin käsiohjauksella oikeaa paikkaa ja toistin rauhassa käskyä. Kyllä se lopulta tajusi että karvaperseen vastuulla se kapulan nosto on eikä minun :D Ja oli jopa aika suorassa.
Ja siis eihän sen olisi kuulunut olla suorassa edessäni luovuttamassa mutta koska nosto oli niin työn ja tuskan takana niin en ruvennut viilaamaan siitä että toteutti vanhaa pk-luovutusasentoa eikä nykyisin käytössä olevaa TOKO-luovutusasentoa. Tuollaisessa hetkessä se vahvempi tapa sieltä aina nousee näkyviin ja jos sen kerran suorittaa oikein niin mikäs siinä. Hyvä luovutus on hyvä luovutus niin kauan kun tyyli on jokin sääntöjen hyväksymistä vaihtoehdoista.

Paikkamakuu, joka oli siis toinen kentälle tulo, oli myös ininää. Aina siihen asti kunnes menin teltan taakse piiloon. Sitten se olikin ihan rauhassa, tiputti lonkalle, taittoi tassun tyynyksi päänsä alle ja makoili telttaa tuijotellen.
Eli...? Rakkimus ei tiedä mitä tapahtuu kun se jätetään maahan. Vasta kun olen piilossa, se saa varmuuden liikkeestä. Joten...? Etumerkki tai jättösanan vahvistus?
Jättösanan vahvistus. Se lienee järkevin lääke tähän.

Kolmas kerta kentälle ja lopultakin. Pitkää seuraamispätkää ja palkattomasti ja JES SIELTÄ SE TULI!! Keskittyminen, hyvä tekeminen ja   h i l j a i s u u s .
Seuraamista käännöksin, täyskäännöksin, ympyröin molempiin suuntiin (ei pysähdyksiä), lieviä tempon vaihteluja, jäävät, kaket, kolme luoksaria siellä väleissä sekä lopussa yksi tosi pitkä luoksari jossa seiso-seiso-maa ja paks! takapalkalle.

Kun kuppi on pystyssä ja kierrokset oikeilla tasoilla niin tuo koira on kuulkaa teknisesti aikases hyvä.

Jörö välillä höpisee että jos uusi pentu jossain vaiheessa tulisi niin Rakkimus jää sitten hänen kanssaan eläkepäiviä viettämään ja minä keskittyisin vain pentuun.
Hah, älä unta nää, ei tuu tapahtumaan, tuo karvaperse kulkee meikäläisen matkassa kuin takiainen :D



tiistai 2. syyskuuta 2014

Perhosia vatsassa


Onko suurikin ero kouluttaa pk-tottista & TOKOa saksanpaimenkoirien ohjaajille pk-kentällä ja TOKOa mille tahansa rodulle agilityseurassa?

On.


Selviänkö minä tuosta erosta, osaanko valita sanani oikein, muistanko oikeissa kohdissa että kaikilta koirilta ei voikaan vaatia vaan pitää.... jotain muuta? Houkutella, odotella, sheipata?

Torstaina jyrähtää. Silloin alkaa uusi TOKO-ryhmäni pyörimään.

Huoh.
Toivottavasti en pelottele niitä ressukoita heti ensimmäisen kerran jälkeen kotiinsa itkemään...

Sitä odotellessa suuntaamme tänään Janinan liikkuroitaviksi. Tavoitteena hyvä treeni huomisen möllin pohjustukseksi. Mahtaisikohan joku kirjoittaa treeniraportin siitä?


sunnuntai 31. elokuuta 2014

Etsivä löytää?


Syyskesän kylmät illat ja edelleen hehkuvien päivien lämmin henkäys. Mökillä. Aaaah, mikä ihana rauha. Muutama viikko ylitöitä ja vapaa-ajallakin runsaasti aktiviteettia, siihen päätteeksi 12 vuorokautta duunia peräkanaa. Minä olen niiiiin ansainnut vapaan viikonlopun. Ja sellaisen sain. Rauhallista oleilua, lenkkeilyä, ruokamarkkinat, sotapaatteja joella, struudeleita kermavaahdolla, sauna ja lonkero, minitomaatteja, hehkuva kakluuni, Jörön ja Rakkimuksen kanssa rauhallista olemista ilman kiirettä minnekään.

Ja hakutreenit ;)

Testasimme (puolin ja toisin tietysti) uuden hakutreeniporukan. Pari nuorta tuolta pohjoisemmasta, molemmat kennellinjalta valmistuneita. Heidän tiensä oli kulkenut tänne sivistyksen kehtoon. Koska sopivaa hakuryhmää ei tytöille ollu löytynyt, polkaisivat he omat treenit pystyyn. Alku ainakin tuntuu lupaavalta. Suurin osa ryhmästä on aloittelijoita mutta mukana on myös pidempään lajia harrastaneita. Eli kenenkään ei tarvitse hävetä omaa osaamattomuuttaan mutta tietotaitoa löytyy kuitenkin riittävästi jottei touhu mene ihan ihmettelyksi. Ryhmän koko mahdollistaa myös sen, ettei treenejä peruta vaikka yksi tai kaksi olisikin estynyt osallistumasta. Toivon todella että tämä konsepti toimii!

Mites sitten Rakkimus suoriutui?
Noh. Odotetusti. Se lienee se oikea sana tähän kohtaan.

Ensimmäinen pisto:
Maalimies lähti palkan kanssa Rakkimuksen katselessa, syvyys about 25m, piilopaikka tiheämmän metsänkohdan keskellä. Rakkimus älysi saman tien mistä on kyse, seurasi maalimiestä ja vietti nousi. Kontaktin kautta sai lähtöluvan ja lähti ohjattuun suuntaan. Hyvä!!

Toinen pisto:
Samanlainen alku, maasto hiukan avoimempaa, syvyys about 30m, piilo kallion seinämän edessä kuusen juurella. Tässä löytyi treenin aihetta, etäisyys ohjaajasta oli vähän rajalla. Tein kyllä virheenkin, luulin Rakkimuksen löytäneen maalimiehen ja lähdin etenemään keskilinjalta piilolle päin. Vaan ei Rakkimus ollutkaan osunut piilolle. Meni eestaas kuin hyrrä ja etsi moneen kertaan sen kuusen juurelta jossa minä olin jokin aika sitten ollut maalimiehenä. Etsi sinnikkäästi lyhyitä pätkiä ja palasi (vähintään katseella) luokseni tasaisin väliajoin saamaan vahvistusta eli toistettiin käskyä. Valitettavasti kuono oli täysin kiinni ja koira haki vain silmillään. Matkaa tuli mittariin mutta gepsi ei toiminut ;) Totesin että ei tuo tällä kerralla kuonoaan avaa, joten maalimies löytyi ääniavulla.

Kolmas pisto:
Edelleen samanlainen alku, kallioisempi maasto, syvyys about 25m, piilo kallion takana. Nyt Rakkimus osasi jo alkuhommelit, ensin katsellaan maalimiehen katoamista hetki, sitten käännytään, sitten käännytään takaisin, istutaan, otetaan katsekontakti ja sitten ampaistaan käden osoittamaan suuntaan. Hyvä!! Pienen pieni ulahdus ensimmäisen loikan aikana, muuten osasi karvapersaus keskittyä hiljaa tekemiseen koko treenin läpi. Viimeinen maalimies löytyi helposti joten hyvä mielikuva seuraaviin treeneihin on pohjustettu.

Rakkimus käyttäytyi kaikissa pistoissa  maalimiehen luona erittäin hienosti, ei vauhkonnut eikä hyppinyt päin, ei myöskään aiheuttanut irtosormia tai muita vammoja. Keskilinjalta lähti matkaan vauhdilla ja määrätietoisesti (vaikka sitten menikin silmillä eikö kuonolla mutta kuitenkin). Keskilinjalla ei tarvinnut hetsata eikä hillua, koira meni työmoodille ja nousi viettiin pelkillä alkuohjauksilla.

Seuraaviin hakutreeneihin mennään näillä kommenteilla & suunnitelmilla:
  • Ensimmäinen pisto helppo, suora + syvä. Maalimies valmiiksi suht syvälle, näyttäytyy sieltä ja koira suorana pistona kauas meikäläisestä (venytetään napanuoraa).
  • Toisen piston aiheena nenän avaus. Suora, max 30m syvä. Maalimies valmiina piilossa (kunnolla piilossa). Ohjaaja ei poistu keskilinjalta vaan sieltä toistaa käskyä jos ei heti onnistu. Ideana tehdä sellainen pisto jota ei voi löytyy jos ei avaa kuonoaan. Samalla idealla aikoinaan avattiin kuono peltojäljellä joten toiminee täälläkin. Jos ei onnistu niin ei ääniapuja, vaan ennemmin ohjaaja 5m kerrallaan etenee piilon suuntaan ja "ajaa" Rakkimuksen etsimään.
  • Kolmas pisto samanlainen kuin ensimmäinen.
  • Muistettava ohjaaja-koira napanuora!!
  • Sählääminen kiellettävä
  • Maalimies ei saa löytyä polun varrelta, tuo kaupunkilais-karvaperse kulkee mieluiten polkuja pitkin
  • Maalimiehen pitää kehua reilusti, reippaalla äänellä (auttaa myös siihen että minä löydän maalimiehen!)
Illan lopuksi rauhallinen tottistreeni (ei kentällä vaikka siellä pyörähdettiinkin, paikallinen KKKK* oli taas paikalla ja silloin minä mieluummin poistun toisaalle) joka ei mennyt ihan nappiin tunnetilan suhteen mutta teknisesti oli yllättävänkin hyvä. Voitteko uskoa että olen saanut tuon karvaperseen maahanmenoa huomattavasti sähäkämmäksi! No en olisi minäkään uskonut, mutta siltä se nyt näyttää. Melkeinpä nopealta!

Työmoottoria, viettiä ja keskittymiskykyä, niitä kaikkia löytyi tänään hienosti.
Kyllä on ilo treenata toimivan koiran kanssa.

Pitäisiköhän huomenna tehdä vähän tottista? Keskiviikkona näes tapahtuu sillä saralla. Ei mitään virallista mutta kuitenkin vakavissaan ;D

*KyttääKyylääKaakattavatKalkkunat


Ritarin viimeinen matka


Jedi, ritareista jaloin ja uskollisin
Kiitos opastuksesta
Kiitos esimerkistä
Kipu on ohi ja ajatus on taas vakaa
Hyvää matkaa





perjantai 29. elokuuta 2014

Babysteps, multi babysteps


Resiina etenee raiteillaan, hitaasti mutta varm... no siis toivotaan että varmasti mutta ei nyt lupailla vielä mitään. Me etenemme, se on pääasia :D 

Kesähetkiä

Tänään oli ensimmäiset oikeat akiliitotreenit uuden kouluttajan ruoskan alla. Siis viime viikollahan oli tuo katastrofaalinen testiesitys jonka päätteeksi armo kävi oikeudesta ja me saimme luvan liittyä ryhmään. Katastroofista huolimatta. Hiukan pelkäsin että tuo riman alitus keräisi paineita tämän iltaiseen suoritukseen. Mutta toisin kävi! Olimme viikolla Hokan kanssa treenaamassa. Keskityimme SpeedControlMimmin antamien ohjeiden mukaisesti hallintaan, Rakkimuksen "hanskassa pitämiseen". Esteet suoritetaan ohjattuina, ei omin päin eikä radalla riekuta. Lyhyttä 1-3 estettä kerrallaan, namipalkka heti esteeltä, painottaen ohjaajakontaktin kannattavuutta. Kotosalla on treenattu puiden kiertoa ja vastaavia juttuja, edelleen painottaen ohjaajakontaktin kannattavuutta.
Kyllä se treeni vaan kannattaa. SC-Mimmi oli luultavimmin viikon ajan repinyt ranteitaan kun joutui tällaisen urpoturpo-parivaljakon ryhmäänsä ottamaan mutta nyt taisi yllättyä iloisesti. Emme me mitään erityisen loistokasta suoritusta saaneet aikaiseksi, mutta hei, minä ohjasin ja Rakkimus toteutti, yhteistyössä ja hallinnassa :D

Kotimaisemien lumoissa
Saimme positiivista kommenttia hallinnasta, rintamasuunnasta, persleikkuusta ja ohjaajakontaktista. Kepeille saimme uuden treenisuunnitelman. SC-Mimmin ajatusmaailma on hyvinkin erilainen kuin RautalankaMiehen. Mutta molemmilla on puolensa. Keppien uusi suunnitelma, joka rakennettiin antamillani historiatiedoillamme ja SC-Mimmin ideoilla, se kuulostaa todella toimivalta. Keskitymme rakentamaan aina oikeaa suoritusta (verkot/ohjurit) itsenäiseksi työskentelyksi (ohjaaja edessä, takana, kaukana, ei käsiohjausta, ei jatkuvaa komentosanaa vaan vaihdetaan alun ohjaavan komentosanan jälkeen kannustava "menee/jatkaa" innostamiseen).
SC-Mimmi ei treenimme alun jälkeen enää näyttänyt niin epätoivoiselta vaan enemmänkin lievästi positiiviselta ja toiveikkaalta :D

Tässä pikkupätkä eilisistä treeneistä.



Tottiksessa olemme myöskin edenneet lyhyin vauva-askelin. Saimme hiljaisuutta tekemiseemme ja siitä rohkaistuneena otin pienen askeleen eteenpäin. Se oli virhe. Olisi pitänyt olla kärsivällisempi ja vahvistaa hiljaisuutta vielä enemmän. Mutta tehty mikä tehty. Päätin kuitenkin että emme ota sitä askelta taaksepäin vaikka eteneminen olikin ennen aikaista. Otimme vain puoli askelta taaksepäin. Nyt olemme siis edenneet puoli askelta eteenpäin ja tässä kohdassa pysymmekin. Pitkään. Eli vaadimme nyt teknisesti oikeaa suoritusta, palkkaamme runsaasti mutta vähenevissä määrin.... siis palkkaa ei olla poistamassa, ei missään nimessä, vaan minimaalista vähentämistä erittäin hitaassa tahdissa.

OHOH!!! Ei kai siinä joku juosta pläjäytä AliisanMummon kukkapenkin läpi, eihän?!?!?

Ääntely on nyt palannut mukaan kuvioihin. Lievempänä, mutta palannut. Minulla on kuitenkin sellainen olo että hallitsen tilanteen ja pystyn vaikuttamaan koiraan oikealla tavalla. Kontrolloimalla omaa olotilaani pystyn vaikuttamaan Rakkimuksen olotilaan. Vaikeaa mutta mahdollista ;)
Teknisesti tekeminen on palannut melkeinpä parhaimmalle tasolleen. Vaatimalla aina samaa suoritusta ja samaa tasoa, on Rakkimuksen tila selkeästi helpottunut. Kun tietää mitä vaaditaan eikä tarvitse arpoa, silloin on helpompi suorittaa. Niin se vain on.
Liikkeestä maahan menoon on saatu yllättäen uutta täpäkkyyttä! Tätä en olisi uskonut näkeväni, mutta niin siinä vain kävi :D Tein pienen pienen muutokset treeniin ja tsädäm! Se tipahti maahan melkeinpä tosi nopeasti :D Niin mahtavaa!
Emme sekoita liikkeitä laisinkaan mutta rikomme niitä. Eli palkkaamme yllättäen, vaihtelemme palkkauskohtaa paljon ja huomioimme ne pienimmätkin jutut liikkeiden seassa. Muutos koirassa on ollut mahtava, tämä on kuin paluu "vanhan hyvään aikaan", aikaan jolloin en vielä ollut tehnyt miljoonia virheitä ;) Rakkimus on keskittynyt ja suorittaa, on koko ajan varuillaan, tästäkö se tulee, tästäkö vai tästäkö, no tästä nyt ainakin :D


Kappas, sorsia!

Huamasikko nää, sorsia. Kuulikko? Kuis ois...?


Huoh. On se kuulkaa mahtava rakki.
Eikä se tällä hetkellä ole edes mistään rikki.





perjantai 22. elokuuta 2014

Katastroofinen esitys


Piti sitten eilen suorittaa täydellistäkin täydellisempi akiliito-esitys. RautalankaMies kun lopetti tuon ryhmän, niin sittenhän tässä piti anoa pääsyä jonkun toisen raipanheiluttajan komenneltavaksi. Edellispäivänä tehtiin ihan hyvä omatoimitreeni jonka piti toimia mahtavana pohjana tuolle eiliselle testitreenille.

Huoh.

Strömssöö?

Juu ei todellakaan.

Kiire päivä töissä ja sieltä kotiin heittämään Rakkimus autoon ja sitten suorinta tietä Saaren asukaspalaveriin. Miitinki muuttui tuttuun tapaan vähemmän miellyttäväksi ja verenpaineet nousivat vaarallisiin lukemiin. Kiireellä Rakkimus taas autoon ja vauhdilla hallille. Matkalla pysähdyttiin poimimaan Hoka yhdeltä pysäkiltä (niin kiire ettei edes kotipihalta ehditty koukata).

Verenpaineet korkealla ja testin jännitys päällä...

No ketuikshan se män :(

Onneksi meidä armahdettiin. Saimme kotiläksyä ja käskyn olla seuraavissa treeneissä huomattavasti parempia!

Siis..?
Jep, näyttää siltä että saimme treenipaikan. Ainakin käskettiin tulla ensi torstaina uudelleen :D

Eli mitä nyt sitten tapahtuu?
No ei ainakaan tänään yhtään mitään akiliidon saralla, nyt nostetaan kytkintä ja häivytään The Kentälle (kuten eräs uskollinen sanoo) ja treenataan tottista!




tiistai 19. elokuuta 2014

Meidän maailma on taas mallillaan?

Tämä on vähän niinkuin välitilinpäätös.
Tilannekatsaus josta voi ponnistaa syksyn aktiviteetteihin.

Lomat? Lusittu. Melkein kokonaan. Onnistuneesti käytetty. Lämpimät. Täydellisesti levätyt. Hyväksi havaitut. Ohi tältä erää.

Tottis? Treenit aloitettu ja loman jälkeen on nyt päästy "täyteen vauhtiin". Hiljaisuus on ihan hiukan hajonnut kun palkan suhteen otettiin pienen pieni askel eteenpäin.  The Boot Camp ja RehellinenPohjoisesta, siinä edistymisemme alkutahdit. Paketin hajoamisen syitä on onnistuneesti löydetty ja vastatoimet suunniteltu. Jäävät edistyneet, pysähdykset parantuneet, seuruussa kontakti parantunut, ruutu hajonnut ja vastalääke löytynyt, maahanmenon nopeuteen löytynyt (tänään!) ehkä pieni apu.

Peltojälki? Noup, ei ole tehty.

Metsäjälki? Uusi tuttavuus, löytyi The Boot Campiltä. Kokeiltu muutama kerta, ihan sikakivaa :D

Tere! Täältä mä tulin taas :D
Akiliito? Kesällä lomailtiin ihan liian paljon tästä mutta kun oli niin KUUMA ettei voinut ajatellakaan että olisi tuota karvapersettä juoksuttanut. Se nääs olisi juossut ja hyppinyt kunnes kroppa olisi pettänyt. Joten.... ollaan sitten kesän aikana treenattu kaikki kuusi kertaa. Eli ei oikeastaan lainkaan. Yhden kerran on nyt Hokan kanssa käyty, ihan sellainen lämmittelykeikka. Huomenna Hokan johdolla herättelemään ohjaamiskorkeutta ja ohjaamista. Torstaina testiin jotta päästäänkö toiseen ohjattuun ryhmään. Oma ryhmä kun loppui, kouluttaja ei enää ajanpuutteen vuoksi jatkanut. En tiedä miten selviän ilman RautalankaMiestä :/ Laittakaa peukut pystyyn että saamme uuden treenipaikan sillä ilman ruoskan viuhuntaa tästä ei todellakaan tule yhtään mitään.

Kroppa? Rakin kroppa on kunnossa, alkuvuoden ongelmat näyttävät olevan historiaa. Kaulan irtopala on ja pysyy mukana matkassa ja se on huomioitava. Iho-ongelmat ovat... poissa? Pitänee koputtaa puuta mutta hei, toi rakki ei ole ollut iholtaan näin hyvässä kunnossa sitten kesän 2009. Reippaan liikunnan ja runsaan aktiviteetin vuoksi on energian kulutus kasvanut ja valitettavasti Rakkimuksen paino häilyy hiukan liian alhaalla. Yritämme sellaista hyvin lievää lihotuskuuria mutta se tuntuu toivottomalta. Treenikausi kiihtyy kiihtymistään nyt helteiden jälkeen, joten ruokaa saa antaa enemmän ja enemmän eikä painoa silti tunnu tulevan lisää. Voih, olisipa omankin kropan kanssa vastaavanlaisia ongelmia :D

Kalenteri? No ihan helkkarin täynnä mutta joka vuotisen loppukesän kaaoksen viimeiset hetket tuntuvat olevan käsillä ja jonkinlainen järjestys, oordninki, on jo näköpiirissä.
Maanantai: TOKO + B + esineruutu
Tiistai: metsäjälki / haku / peltojälki
Keskiviikko: TOKO + B + esineruutu
Torstai: Akiliito + koulutus-T 
Perjantai: B + koulutus-B
Lauantai: vapaa
Sunnuntai: omatoimi akiliito & TOKO + koulutus-T
Saas kattoa miten käy, mutta tältä se nyt näyttää. Katsotaan miten paljon osat vielä liikkuvat ennen kuin kaikki kalenterin hippuset on lukittu paikoilleen.

Kokeet? Akiliidon epiksiin ollaan menossa. TOKOn möllissä käytiin kesällä (AVO:163p) ja mennään uudelleen heti kun lähistöllä sellaiset järjestetään. Virallisiin mennään ainakin akiliidon puolella vielä tänä vuonna, TOKOon tuskin. Tai siis mennään, useampiinkin, mutta töihin, ei kisaamaan.

Muutaman keikahduksen tämä maailma taas kesän aikana teki mutta nyt myrskyt ovat laantuneet, laineet ovat tasoittuneet. Esteitä on ylitetty ja välitavoitteita on saavutettu. Nyt treenisuunnitelmat ovat selkiytyneet pienten edistysaskelten myötä, olemme palanneet normaaliin rutiiniin. Maailmamme tuntuu taas olevan mallillaan.

Jonain päivänä kirjoitan runon, laulan laulun, kerron tarinan. Huudan ilmoille sen kaiken uskomattoman mitä tänä kesänä olen kokenut ja oppinut.