Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (48) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (18) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (1) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (3) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (216) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (18) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (62) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (122) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (12) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

torstai 31. lokakuuta 2013

Hiipivä saksanpaimenkoira, piilotettu harrastaminen


Olipa kerran, kauan kauan sitten, kaukaisessa maassa....



Maamme kulttuurin kehdossa katuja asteli kaksi nuorta ihmistä yhteisen elonsa alkutaipaleella. Oli ensimmäinen oma pesä (vuokralla mutta viis siitä), oma pesukone, työpaikat, pankkitilit ja kuukausittaiset palkat. Hankittiin televisio (ja se pesukone!! hyvästi nyrkkipyykki!) ja auto. Kännyköitä ei hankittu, tarina on todella kaukaa menneisyydestä, puhelimet olivat tuolloin vielä johdoilla kiinni seinässä.

Koira. Löytyi täydellinen koira.
Pentu varattiin vaan valitettavasti kohtalo puuttui peliin ja kyseinen sukuhaara sammui.

Kello tikitti aikaa ja kalenteri siirtyi päivästä toiseen.
Hups! Vuodesta toiseen...

Lapset, asuntolainat. Elämä.
Paljon elämää.

Miten paljon vanhemmille jääkään vapaata aikaa siinä vaiheessa kun teini-ikäiset lapset itsenäistyvät. Ei tarvitse enää antaa kyytiä harrastuksiin, ruokaakaan ei tarvitse joka päivä tehdä koska lapsetkin harrastavat ruuanlaittoa. Teinit osaavat myös käyttää imuria ja pesukonetta.

Harrastus. Nyt vanhemmillakin on aikaa harrastaa jotain.
Jotain aktiivista mielellään.

.... joskus muinoin mietittiin koiraa. Olisiko nyt sen aika? Nyt lopultakin? Mietittiinhän sitä silloinkin joskus kun lapset olivat pieniä, mutta kalenteriin ei mahtunut. Sohvaperunaa kun taloon ei haluttu. Ei ole reilua ottaa koiraa jos sille ei ole aikaa. Vaan nythän sitä aikaa siis on riittämiin.

Puolisen vuotta ajatuksella leikiteltiin. Ensin kevyemmin mutta sitten ihan tosissaan. Mietittiin käytännön järjestelyjä, esim työajat kun molemmilla on joustavat. Ja siis joustavat molempiin suuntiin eli välillä tehdään pitkääkin päivää. Työaika tuppaa olemaan joustavampi kuin koiran virtsarakko.
Kuviot selvenivät ja lopulta tehtiin päätös.
Koira hankitaan. Minulle.
Harrastuskoira. Aktiivinen sellainen.

Vaan mikä rotu? Ja mikä harrastus, mikä laji?

Harrastuslajin ei ollut niin väliä. Se kun riippuisi niin paljon koirasta, sen ominaisuuksista. Osa lajeista ei kiinnosta, esmes metsästys (se olisi vähän vaikea toteuttaakin, kun tuota metsää on meikäläisellä vähän niinkuin ei lainkaan) ja vesipelastus (mää hukun helposti) tai raunioilla kiipeily (mää oon kankee ja paksu ja kömpelö). Näyttelyt taas eivät kiinnosta, se ei ole sellaista aktiivisuutta mitä haluan.

Sitten se rotu.

Tehtiin kaksi listaa. Mitä koiralta halutaa ja mitä se ei saa olla.

Koiran pitää olla / saisi mielellään olla
  • aktiivinen harrastuskoira
  • jokasään koira
  • mukana kulkeva koira (ei taskussa!)
  • keskikokoinen
  • toimiva koira
  • perhekoira
  • hyvä hermoinen
  • sopiva ensimmäiseksi koiraksi

Koira ei saa olla
  • elinkelvoton (kuonoton, liian isot aivot, silmät tippuu päästä, selkäydinhalkio jne) eli sairaaksi jalostettu rotu
  • päivittäin harjattava tai huollettava 
  • ihan minikokoinen
  • maksikokoinen
  • pelottava (minua on joskus kakarana purrut saksanpaimenkoira, ei siis sellaista)
  • sohvaperuna
  • ADHD

Siinä sitä sitten pyöriteltiin kuulkaa rotutietoja eessuntaas. Ja takaisin. Riviin ja jonoon, pisteytettiin, annettiin plussia ja miinuksia.

Vaikka minä mitenpäin niitä asioita järjestelin, niin pelottava saksanpaimenkoira keikkui aina jokaisen listan yläpäässä. Aina. Siitä saakelista ei vaan päässyt eroon. Joten sitten minä luovutin. Tein uuden rajauksen koiralle: sen on oltava pentu. Minä todellakin aidosti pelkäsin saksanpaimenkoiraa. Järkeilin että pentua en pelkäisi. Ja jos se kasvaisi vierelläni, en pelkäisi sitä yksilöä aikuisenakaan.

Kävin saksanpaimenkoirakentällä. Ne pitivät koiriaan vapaina siellä kun treenasivat. Seisoin mökin rappusilla ja selkääni pitkin valui tuskahiki kun kädet taskussa vapisten tuijotin niitä koiria. Ne olivat vapaina, ilman hihnaa!! Mutta mikään maailmassa ei ole ilmaista. Jos todella haluaisin sellaisen koiran olin määritellyt, olisi tämän pelon voittaminen hinta. Samalla se olisi palkinto. Pelosta eroon pääseminen.

Se keskittyneisyys. Kontakti ohjaajaan. Työskentelytahto. Täsmällisyys. Tekemisen ilo. Ohjaajan ja koiran yhdessä tekeminen ja hetkittäinen suoranainen riemu. Pitkäjänteinen työskentely. Vaatiminen ja palkkaus. Työ ja palkinto.

Sen minä tuolla kentällä käydessäni näin.
Sitä minä halusin itselleni. Pelot ovat voitettavissa.

Päätös oli tehty. Minä hankin itselleni saksanpaimenkoiran.





Sinulle, Niilo ja Jalo, kertomus siitä miten saksanpaimenkoirat hiipivät elämääni ja mistä vaiheesta aktiivinen harrastaminen oli mielessä.

Otsikkotekstin muokkaukseen liittyen: 
Hiipivä tiikeri piilotettu lohikäärme


tiistai 29. lokakuuta 2013

Mikä aihe? Lukijan valinta


Kerro mistä haluat minun kirjoittavan!

Teen ensi viikonlopun aikana (2-3.11.2013) postauksen aiheesta jonka Sinä olet valinnut. Jätä aihe/idea kommenttilaatikkoon tai lähetä se sähköpostiin (hekla.myrskyrintama at gmail.com) viimeistään perjantain 1.11. aikana.



maanantai 28. lokakuuta 2013

Omalla kentällä


Syksyn viimassa, tuulessa ja tuiskussa, siellä omalla kentällä me vaan reenataan.
Kuulostaa siltä että se olisi tuskaa ja kärsimystä mutta ei se oikeasti ole :D

Hyvä ja lämmin auto, tilava häkki, lämmin alusta Ja uusi viltti, se hapsullinen joka tuoksuu... nuuh, nuuh, jee se tuoksuu Hokathalta hyvät treenivaatteet, loistavat kengät, makoisia namuja, pyöreitä treenipalloja sekä Mää, mää, anna mää kerron tän: keltanen vinkuva jenkkipallo, ou jeeees mamma miia mikä pallo!!! Joo, siis ruutuleluna tennispallomateriaalista tehty jenkkipallon mallinen vinkuva pallo. Se taitaa olla yksi Rakkimuksen lemppareista.
Mutta pointtina siis se, että hyvillä varusteilla ja mahtavalla koiralla ei paljoa syyskelit häiritse.



Perjantaina treenattiin ilman käskyttäjää. Kentälle heti kun saatiin auto parkkiin joten aivohernekierre ei ehtinyt nostaa odottelun aikana kierroksia liian korkealle.

Ensin seuraamista ja nopeasti palkka täydellisestä hetkestä. Sitten palkka kentän reunaan ja jääviä sekaisin, tottakai ilman perusasentoja tai muuta sotilaallista hörhörää. Kaukokäskyjä piti ottaa enemmänkin, mutta siinä on vaikea nähdä itse miten paljon koira liikkuu ja koska ensimmäinen ylösnousu oli nopea ja loistava, emme hinkanneet sitä enempää. Se oli täydellinen hetki päästää palkalle. Jäävien lisäksi hömpötyksestä seisautuksia sekä pitkiä seuraamisia. Neljästi palkalle. Hiukan meinasi karvakorvan hemo välillä pettää kun ei päässyt halutessaan palkalle, mutta sellaista se elämä on. Aina ei saa mitä haluaa.

Tänään Raippis käskytti. Ilma oli parempi, ei lämmin mutta vähemmän kylmä. Eikä tuuli repinyt korvia päästä. Sadekin alkoi vasta treenien jälkeen joten aika nappi ajoitus.

Seuraamisesta ei tullut aluksi mitään, joku oli niin kierroksilla. Haukkui ja ulvoi parkkiksellakin autossa yksin. Tein ylimääräisen lyhyen kävelylenkinkin mutta Rakkimus jatkoi silti haukkuaan autolla. Yritimme laskea kierroksia heittämällä palloa ja käskyttämällä seiso/maahan luokse palatessa. Korvat olivat tyystin kateissa. Piti ottaa hetkeksi tiukempi käskytyslinja jotta saisimme myös onnistumisia. Jonkin verran saatiin pahinta palloviettiä purettua ja kierroksia laskettua.

Seuraamista käännöksin, jääviä, niitä vedettiin hetki. Palkka oli kentän reunalla odottamassa. Yllättäen lisääntynyt etäisyys palkasta ei aiheuttanut piippausta, näin on tapahtunut aina ennen näin treenatessa. Mutta toisaalta nyt kontakti oli huomattavasti parempi kuin silloin. Kontakti tippui usein mutta pään käännöt olivat todella lyhyitä. Lisäksi jatkuvan kontaktin kestot olivat kehittyneet. Käännökset eivät nostattaneet kierroksia niin paljoa kuin aiemmin, selkeää edistystä.

Nouto, tasan yksi. Toi eteen, en korjannut. Raippis sanoi "palkka" juuri kun olin ottamassa kapulaa käteeni ja Rakkimus reagoi sanaan tiputtamalla kapulan varpailleni. Pakkohan se oli palkata kun Raippis kerran käski :D

Kaukokäskyt ja siitä luoksetulo. Takapalkalla. Sitä piti tietysti kolme kertaa vilkaista, onneksi käänsi vain päätään eikä kääntynyt kokonaan. Ensimmäinen istuminen oli hidas, toinen oli kerrassaan täydellinen. Maahanmenot olivat ok, ei mitenkään erinomaisia. Ensimmäisessä nousussa myöskin liikkui hiukan eteenpäin. Luoksetulossa teki parhaimman pysäytyksen mitä tänä kesänä on nähty. Niin se takapalkka toimi tällä kertaa loistavasti!

Ruutu otettiin kahteen kertaan. On se vaan niin rakastunut tuohon vinkupalloon! Vauhtia oli niin paljon että näytti teettävän ongelmia pysähtyä pallolle :D :D



Iltalenkillä treenin jälkeen paljastui syy Rakkimuksen haukkumiselle ja ulvomiselle.
Tiedättekö että on ihmisiä jotka eivät voi mennä tuuballe/isolle hädälle Siis pazkalle? Just sille. muualla kuin oman kotinsa pyhimmässä? No sellaisia on. Samaan sarjaan voitaneen lukea koirat jotka eivät voi päästää ripulia treenikentän lähelle. Normaalit tuubat kyllä, mutta ei ripulia. Tämä on ennenkin huomattu. Ja taas tänään. Iltalenkillä tulikin sitten vähän... mielenkiintoisempia aikaansaannoksia Jos passaa, niin ei analysoida mun pazkaa täällä, sopiskos, kiitos! Te koiraihmiset ootte ton asian suhteen vähä kiaroutuneita. Voisitte jauhaa pazkaa ja pazkasta tuntikausia. Eiks teill oo elämää??


Aasinsillalla mietittyä...
Mitenköhän monta kertaa tämän blogin aikana täällä on vannottu ja vakuutettu että enää ei pallolla palkata vaan käytetään muita vaihtoehtoja? Aikases monta. Ja silti siihen palloon vaan aina palataan. 
Luulen että kun tuota ympyrään on kierretty tarpeeksi kauan, niin sitä on lopultakin huomattu että ei se pallo ole ongelma. Vaan ihan jokin Joku? muu.



perjantai 25. lokakuuta 2013

Kohmeista makkaraa


Niiiih :D

Maanantaina tottistreeneissä kun Raippiksen käskytyksen alla hömpättiin ja samalla keskusteltiin aiheesta "saako sikailla vaiko eikö saa", niin fiilis oli hyvä. Erittäin hyvä. "Keskusteltiin" Just joo, sä heiluttelit ens sitä palloo viekottelevasti ja sit tempasit sen veke ja sanoit ett tarttis muka suarittaa ensteks. Mitä keskusteluu sellanen mukamas on? Onneks oli hauskaa vaiks te nipotitteki sillai.

Torstaina agiliidettiin. Akitoitiin. Akiteerattiin. AKSATTIIN :D Mää juaksin ko tuulispää! Ja fiilis oli jotakuinkin... mahtava! Yhteistyö pelasi, Rakkimus keskittyi ja kuunteli. Me onnistuimme. Mää sain jäätyneit makkaranpalasiii!! Nomnom kuulkaatten.

"Rata"
Kaksi hyppyestettä (oikealta alkaen), musta putki, hyppyeste, punainen putki


Ensin itsenäistä treeniä. Kouluttaja oli tehnyt pitkät kepit sekä viiden esteen radan. Joten yksi kerrallaan kouluttajan käsittelyyn ja muut sillä välin itsenäisen toiminnan pauloissa.

Aloitimme itsenäisen treenin tekemällä uukkareita molemmilla puolilla ja sitten oikealla kädellä ohjaamista. JES!! Rakkimus hokasi todella nopeasti! Tajusin tiistaina kun olimme hierojalla, että käskytän normielämässä Rakkimuksen maahan osoittamalla oikealla kädellä kahdella sormella maata. Hah! Mikä hah? Ainahan sä niin oot tehny? Määhän meen sillä tavalla maahan vaikka sää näyttäsit sen persukkeen takana ja ihan vaiks kauhian kaukaa, mitäs sitte, vanha juttu? Se siis osaa jo seurata oikean käden kahta sormea. Jos yritän ohjata sitä liikkumaan oikealla kädellä sillee sormet normiasennossa Mitä sää hui'ot? niin se ei tajua yhtään mitään. Mutta kun laitan käden nyrkkiin ja kaksi sormea suorana (etu+keskisormi) ja niillä ohjaan Jaa tonneko meen, oukkeidoukkei niin sehän tottelee kuin ajatus! Löytyihän se oikea tapa tähänkin, joskus se on tosi pienestä kiinni. Tätä pitää tietysti vielä vahvistella ihan simona, mutta tästä se lähtee.

Istumista, seisomista, pari askeleen etenemistä.... sille kauempaa ohjattuna. Sekin sujui. Vähän Rakkimus ensin empi että mitä tässä haetaan, mutta ensimmäisen onnistumisen kun pääsin palkkaamaan niin jo rupesi lyyti kirjoittamaan. Selkeä maksimiraja meillä on kussakin asennossa ja liikkeessä että miten kaukana minä voin olla. Mutta ei se mitään, näitä rajoja tässä kun pikkuhiljaa venytellään niin kyllä ne siitä. Hömpäten kun tehdään niin toimii paljon kauempaakin. Voi kun onnistuisi nyt vaan pitämään tämän hömppäfiiliksen päällä!

Rengas. Muuten hyvä mutta taas joku päätti että siitä keskeltä ei tarvitse mennä kun kerran siitä sivustakin voi livahtaa...

Tosta keskeltä, anti mennä!
Joo joo, mä tiiän, täältä sivusta, kato vaikka!


Näitsä, hyvin mahtu!

Pussi. Taas ensimmäisellä kerralla tuli uukkari Heeei, ton tunnelin päässä ei oo valoo?!?! mutta onneksi menee heti uudesta käskystä läpi. Siis makkaraa! Tääl on hei pieniä jäisiä makkaranpaloja, NOMNOM! Olin leikannut koiranmakkaraa palasiksi ja laittanut niitä kipossa pakkaseen. Ajattelin että jos ne olisivat treeneissä sellaisia pikkaisen hyhmäisiä, niin eivät tahraisi käsiäni niin paljoa. Muuten hyvä suunnitelma, mutta toteutus vähän ontui. Muistin ottaa ne pakkasesta juuri ennen kuin lähdimme treeneihin. Eli ne olivatten sitten vähän niinkuin.... tosi tosi kohmeisia? Onneksi saksanpaimenkoirat eivät ole tunnettuja nirsoilusta. Neljä toistoa, Rakkimus veti pussista läpi kuin ei olisi eläissään mitään muuta tehnytkään. Katsotaan miten käy ensi kerralla, kantaako jäisten makkaranpalasten muisto niin pitkälle ettei tarvitsis taas tehdä sitä ensimmäisen yrityksen uukkaria.



Sitten kouluttajan ohjeistuksen mukaisesti kepit. Nyt oli pidemmät kepit ja tällä kertaa käytössämme ei ollutkaan aloittelijoille tehtyjä puutarha-aidan palasista koottuja ohjuriseiniä vaan käytimme sellaisia ohukaisia ohjuriripoja. Sellaisia joiden alta voi livahtaaa. Tai yli voi hypätä. Jos ei siis halua suorittaa loppuun. Ja ohjaaja opetteli houkuttelemaan koiran ohjaamalla sitä joka toisen kepin välistä... ja juoksemalla samalla koiran vauhdissa takaperin. Iisipiisi :D Mutta hei, en kaatunut persauksilleni kertaakaan. Yhden kerran melkein. Mutta en sitten kuitenkaan kaatunut :D Ihan

Mutta siis kepit. Kepit ja Rakkimus. Selkeästi idea siitä että sinne keppikujaan lähtisi suoraan ilman voimakasta apua on aivan kadoksissa. Sellaista ei siis ole vielä näkynytkään. Mutta ei anneta sen häiritä. Se idea tulee sieltä sitten myöhemmin perässä. Niinkuin monet muutkin asiat, koirille on joskus parempi opettaa liike ns väärässä järjestyksessä. Perse edellä puuhun, siis? Ensin loppuosa, sitten matka sinne ja vasta sen jälkeen otetaan se aloitus käsittelyyn. Rakkimus veti todella hyvin eikä antanut edes tippuvien ohjureiden häiritä itseään. Neljä kertaa hienosti, viidennellä kerralla hyppäsi ohjurin yli pois kujasta kolme keppiä ennen loppua. Kuudennelle kerralla veti taas todella hienosti, pää alhaalla ja keskittyneenä. Palkka, tän kujanjuoksun lopussa saa palkan!!! Tämä liike on koiralle vaikea, se vaatii monen monituisia toistoja. Mutta hyvällä mallilla ollaan. Ja Rakkimus keskittyi. Huomaatteko? Ei yhtään piippausta vielä :D










Sitten rata.
Kaksi hyppyestettä, putki(mutkalla), hyppy ja putki(suorana).

Koira maahan ja ohjaaja tekemään kuivaharjoittelua. Peräleikkuu (tai joku sellanen sen nimi varmaan oli?). Eli ohjataan koira oikealla puolella, kahden hyppyesteen jälkeen ohjaajan reitti leikkaa koiran kulkureitin (koiran takana, siitä nimi peräleikkuu? tai takaleikkuu? persleikkaus?) ja putken jälkeen koiraa ohjataan taas vasemmalla puolella, ensin hyppyeste ja sitten putki ja loppupalkka.



Pari kolme toistoa tarvittiin ennen kuin pääsimme radan kokonaan kerralla läpi. Joka ainoa kerta Rakkimus meni keskittyneesti ja kuunteli, totteli ohjeistusta ja suoritti. Ei piipannut. Ei kertaakaan. Palkatessa pölisi tyytyväisenä mutta suorittaessa.... istumaan jätettäessä vinkui hiukan ja käskyn jälkeen.... aivan hiljainen.
Ensin rata siis muutaman toiston jälkeen onnistuneesti läpi. Ja sitten toiseen suuntaan!
Rakkimus Agiliitopakkaus Domesticus toimi kuin kone:D

Ohjaaja antaa ohjauskäskyt vähän liian myöhään mutta jos se ikävä tosiasia sivuutetaan hetkeksi, niin treeni meni täydellisesti.

Kouluttaja kysyi montako kertaa olemme viime torstain jälkeen käyneet hallilla itseksemme treenaamassa. Hah! Emme kertaakaan! Raippis laittoi meidät maanantain treeneissä ruotuun ja fiilis haettiin hömppäilystä.
Ehkä kohmeisilla koiranmakkaranpalasillakin oli pientä osuutta asiaan? Nomnom-nom :D

Rakkimus Pakkimus Mun Domesticus.
SUPERHYVÄ KOIRUUS!!


Postauksen kuvista iso kiitos Hogathalle.
Ja ladatulle kameran akulle :)



torstai 24. lokakuuta 2013

Varoitus!


Tänään treeneissä nivoutuivat yhteen viime viikkojen uurastus treenikentillä ja takapihalla. Sen seurauksena huomenissa tulossa "rakastan ihanan täydellistä koiraani" -postaus.

Hempeily ja ultrasuperhyper-positiivisuus varoitus annettu!


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Hömpötystä


Kyllä on ihmisen sydän taas kevyt ja mieli hymyileväinen. Tuossa muutama päivä sitten kun totesimme Rakkimuksen kanssa aivan täydessä yhteistymmärryksessä että nyt otetaan loppuvuoden treenit positiivisella asenteella (tietenkään lainkaan kurista ja järjestyksestä lipsumatta!) ja kerätään treeni-iloa jotta jaksetaan loppuvuoden treenitauon yli.

Agiliitokurssi loppuu kahden kerran jälkeen. Onneksi saimme kutsun jatkaa jatkokurssilla "jiihaa" :( joka alkaa suoraan alkeiskurssin perään. Eli jouluun saakka on säännöllinen ja ohjattu agiliito ohjelmistossa. Mahtavaa! Ei tarvitse koko treenitaukoa löhötä sohvalla. Jep, "mahtavaa". Eihän kukaan tahdo treenitauolla vain levätä, eihän. Kerrassaan hyvä juttu. Nyt pysyy Rakkimuksellakin toivottavasti palikat kasassa kun on jotain tekemistä. Säkkituolissa vahtiminenkin ON tekemistä!

Maanantaina kävimme Raippiksen käskytettävinä kentällä. Vähän tuo hölmistyi kun marssimme kentälle pallon kanssa, mutta hyvin se sen wtf!?!? -ilmeen salasi :D

Me hömppäsimme, leikkiä, liike, leikkiä, liike. Raippis käskytti ja piti huolen että en antanut Rakkimuksen sikailla. Siinä onkin kuulkaa tasapainon hakemista. Leikki ja hömppä ja sitten kuitenkin ne rajat. Seuraavalla treenikerralla jätämmekin sitten pallon taas vanhaan tyyliin sinne kentän reunalle. Hömpätään mutta vaaditaan ja ollaan tarkkoja. Huoh. Siitä tuleekin sitten oma soppansa. Katsotaan miten sen onnistun sössimään. Jollain tavalla onnistun kyllä, se on varma se.

Seuraamista saatiin taas tehtyä onnistuneesti ja jopa käännöksiä niin että kierrokset eivät nousseet. Kyllä se vain on niin että kaikki nuo meidän ongelmat ovat minun korvien välistäni kiinni. Kun olin "hömpätään" fiiliksellä liikkeellä niin saimme onnistumisia, jopa siten että palkka jätettiin hetkeksi maahan kentän reunalle odottamaan.

Seuraamista, käännöksiä, kaukokäskyjä, niistä saatiin onnistumisia. Jäävä seiso takkuaa edelleen. Edistystä, kyllä, mutta ei vielä riittävän hyvä. Pysähtyminen on parantunut paljon mutta paikallaan pysymisessä on vielä tekemistä. Mutta selvää edistystä kuitenkin!

Loppuun otettiin reipas ruutu. Palkka oli viety ruutuun vähän aiemmin. Koska palkka oli ruudussa valmiina, teimme lähetyksen kaukaa jotta Rakkimus ehtisi kerätä hyvin vauhtia. Rakkimus parka vain unohti lelun viemisen eikä meinannut löytää koko pirskatin ruutua! Hei, siniset tötsät vihreellä ylipitkällä ruohikolla, ei ruutunauhaa apuna ja lisäksi se palkkapallo oli vihreänkeltainen. Ei niitä näkynyt siellä!! Ja sitäpaitti mää lähdin kuiteski salamana juoksemaan, nih! Lähti karvapersaus kuin kuppa töölöstä mutta sitten menikin vähän hyppelehtimisen puolelle kun ei enää tiennyt mihin oli juoksemassa. Onneksi löysi kuitenkin perille. On se niin hauska :D

Eilen alkoikin sitten parin päivän lepotauko. Rakkimus pääsi Anun käsittelyyn koska kääntyi huonosti vasemmalle sekä ei venytellyt etupäätä kunnolla. Oikealla takana lievä jumi, selässä arka kohta sekä vastapainona oikealla edessä kireyttä. Hieronta auttoi jälleen kerran, Rakkimus venytteli innoissaan koko loppuillan. Lisäksi opimme uusia venyttelyjä sekä saimme paremmat lämmittely- ja treenin aloitus&lopetusliikkeet agiliitoa varten. Toivottavasti osaamme tehdä niitä riittävän hyvin jotta Rakkimuksen kroppa kestää treenit.

Tänään Rakkimus on edelleenkin ollut todella väsynyt, niin se on aina hierontapäivänä ja sitä seuraavana. Teimme töiden jälkeen ensimmäisen kerran niitä uusia venyttelyjä. Karvapersaus oli ihan innoissaan. Se ei tajua että teimme hyödyllisiä liikkeitä vaan sen mielestä tehtiin uusia temppuja. Ja nehän on aina kivoja tuon hörökorvan mielestä.

Nyt se taas kuorsaa tuossa jaloissani. Onneksi ei piereskele.


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Pitäisikö lopettaa treenaus?



Siis ei reenata. Tämmöne elpaamine
 on niiiin maan 
pali pali enempi kivamppaa. 
Ymmärräksä mitä mää sano? 
Lopetettaa se reenaus.
Kuule Rakkimus, mitäs mieltä olisit, jos lopetetaan 
tuo intomielinen treenaaminen ja siirrytään 
sellaiseen vähän vapaampaan touhuun. 

Jukopliuta, ootko sää lopultako oppinu
 ymmärtämään mitä mää sanon!?!!? Siis kuule WAU! 

Ajattelin että se voisi tehdä hyvää sun pääkopalles. 
Ja niille kaikille torstaina naksahtaneille osille 
voisi tehdä hyvää pieni lepo. 

Siis eläkkeelle! Kissanpäivät! Apus sohva! 

Ne voisivat vaikka naksahtaa takaisin paikoilleen. 

Juuuh, kuule. Siinä soffalla ne valahtais 
tasan tarkkaan oikeille paikoille. 
Sit voisit viä tarjoilla sapuskatki kuule 
sinne olkkarin pualelle. 
Ja ne ohjelmat, ei saa unohtaa niitä. 

Jos treenaamisen sijaan aina kentälle mennessä 
otettaisiinkin sellainen "mennään hömppäämään" 
fiilis päälle. Samanlainen kuin viime perjantaina. Muistatko? 

Koiraohjelmia, voisit tilata sellasen telkkakanavan 
mistä tulee koiraohjelmia. 
Ei niit idioottei koulutusjuttui, vaan vaiks se 
mahtava saksalainen pollarikoira. 
Se minkä nimi... Siis kentälle mentäessä?!?! 
Mikä eläkkeellä olo se on jos me sit edelleen 
mennään sinne kentälle!?!? Mitä sää puhut? 

Kun mentiin vaan hömppäämään ja tehtiin niitä koeliikkeitä 
sillee osissa ja fiilisteltiin, niin sinähän teit melkein virheettömästi kaiken. 

WTF?!? 

Opeteltais molemmat sellainen rento duunifiilis. 
Silloin minun stressini ei muuttuisi sinun piippaukseksesi. 
Eli unohdetaan ne treenauksen etumerkit ja mennään vaan hömpäten. 

WTF?!? 

Sillä tavalla pystyttäisiin treenaamaan kaikki liikkeet. 
Ihan vain totaalinen asennemuutos. 

Mutta siis edelleen tehtäisiin niitä samoja liikkeitä??? 

Nyt kun tuo perusasennon paineistuskin on saatu laskemaan 
ruokakippotreenin avulla niin sen saman 
rentouden voisi tuoda kaikkeen treeniin. 

TREENIIN?!?! 
Justansa sää sanosit ettei enää treenata?!?! 

Hyvä juttu, näyttää siltä että olet samaa mieltä. 

NO EN! 
Mä haluun jäädä sohvalle!! 

Näin me siis teemme. 

EIIIIIHH!!! 
Koirapoliisikanava, mites sen sit käy?? 

Tämä on mahtavaa, tämä meidän kahden välinen yhteys. 

Siis MIKÄ? 

Sinä todella olet kumppanini, ajatukseni jatke. 
Jos henkesi ei haisisi niin pahalle, voisin vaikka pussata sinua. 

LEISERI, SOITTAKAA  JOKU NYT 
HERRANTÄHDEN LEISERI AUTTAMAAN MUA!!!




lauantai 19. lokakuuta 2013

KaikkiHetiMulleNyt!!


Hau! Vufvuf!!
HaistIteAnnaPalkka!!
NevaHöördAnnaPalkka!!

Torstaina agiliidettiin taas. Huoh. Neljä kertaa takana, kaksi vielä edessä. Huoh. Me niin tarvitaan jatkokurssi!

Eräällä tavalla meillä meni ihan hyvin. Rakkimuksen kontakti oli minussa eikä muussa maailman menossa. Se oli kuulkaa hienoa. Me kaksi, minä ja tuo karvaperse, me tehtiin yhdessä.
Jäädään tähän hetkeksi. Tähän ajatukseen. Tähän yhteen juttuun joka oli täydellinen.
Auuuummmm, olen perhonen.

Mutta sitten se mitä me tehtiin. Huoh.

Kouluttaja oli rakentanut radan jossa oli yksittäisiä tehtäväpisteitä. Niissä sitten jokainen koirakko treenasi itsenäisesti ja kouluttaja kulki tarkkailemassa ja huuteli aina välillä kun oli hetki vaihtaa seuraavaan tehtäväpisteeseen.

TökiToki + puomi.
Me ei tehty tätä puomilla vaan ihan normina maassa. Tökitoki toimii niin kauan kun tökkäysalusta ei ole vaakasuorassa. Pystysuorassa tai jonkin verran vinossa sekä vähintään 10cm lattian yläpuolella, kaikki on hyvin, jees, fine, kuonolla tökkii tuo Rakkimus. Vaan jos alusta on liian alhaalla tai vaakatasossa, niin jopas nousee kosketusalustan vanhat muistot esiin ja Rakkimus alkaa käyttämään tassuaan. Josta johtuen me nyt etenemme tässä rauhallisesti ja panostamme oikean tökkäämisen oppimiseen. Eli normi tökitoki-treeniä alustan asentoa ja korkeutta vaihdellen.

TökiToki + A-este.
Muuten sama kuin puomilla mutta takajalat A-esteellä kuten pitääkin ja alustan asennot pidettiin helppoina eli ei mitään sellaista että tulisi pieneen mieleenkään käyttää tassuja.

Pöytä. AnnaPalkkaAnnaPalkka!!
Tätä me olemme joskus tehneet. Syystä että.... kunhan nyt vaan tehtiin. Eli pöytä jonka korkeus on about 30cm. Sille käskystä hyppy ja siellä odottaminen. Seisominen on paras TeinJoAnnaPalkka!! asentovaihtoehto, mutta periaatteessa asento on vapaa. Eli siis seistä täytyy :D Siinä sitten hypittiin pöydälle ja pöydältä pois. EnTeeAnnaPalkka!! Muutaman toiston jälkeen Rakkimus hiffasi että asennolla on väliä. Hyvältä siis näytti. Paitsi että sitten naksahti. Venttiili ja kierukka ja säädin ja TeinJoAnnaPalkka!! termostaatti ja vaijeri. Ehkä jotain muutakin mutta ainaski nyt noi edellä mainitut. Rakkimuksen päästä ne napsahti. Iski sellainen KaikkiHetiMulleNyt - mieliteko. Palkat, pallot, patukat, namit, ruuat, välipalat, EnTeeAnnaPalkka!! herkut, leikit, rapsutukset. Ihan kaikki. Rakki otti ja aloitti komentamisen. Haukkui mulle ja komensi antamaan palkkaa. Tauotonta haukkumista melkeinpä. Teki ja toimi mutta haukkuen koko ajan. Älysi hyvin TeinJoAnnaPalkka!! pöytäjutun vaikka EnTeeAnnaPalkka!! siitä tosiaan on vähintään 3 vuoden verran kulunut aikaa kun sitä joskus opeteltiin. Jostain muistin syövereistä tuo karvakorvien väliin palasi. TeinJoAnnaPalkka!!
Kiasus kun se vaan lopettais ton komentamisen! AnnaPalkkaAnnaPalkka!! Tämän siitä saa kun palkkaa liikaa.... :/

Rengas.
AnnaPalkkaAnnaPalkka!! Enää ei leikittykään sillä treenirenkaalla vaan sillä oikealla. Sillä joka on telineessä roikkuen neljän tuen varassa. Siinä on juuri sopivalla hyppykorkeudella iiiiiiiso pyöreä rengas keskellä ja siitä solahtaa paksumpikin sesse sujuvasti läpi. AnnaPalkkaAnnaPalkka!!
Vaan joskus tietysti voi kohdalle osua sellainen tollo joka ei halua hypätä siitä keskellä olevasta isosta reiästä läpi vaan tykkää mieluummin TeinJoAnnaPalkka!! puikahtaa siinä sivussa olevasta pienen pienestä kolosta. Tollo. AnnaPalkkaAnnaPalkka!! Ja jos oikein ikävästi käy, niin se pahuksen tollo vielä haukkuu ja komentelee koko ajan.


Kepit.
Kepit samalla tsydeemillä kuin viimeksikin. AnnaPalkkaAnnaPalkka!! Taas sain kaksi kertaa napata karvaista persausta kaksin käsin kiinni kun päätti että tuosta keppikujan sivuitse pääsisi paljon nopeammin palkalle kuin jotain hassua kujaa pitkin. AnnaPalkkaAnnaPalkka!! Varsinkin kun tänään on ollut pikkaisen kiire päästä palkalle. Ja usein. EnTeeAnnaPalkka!! Mutta siis muuten ihan hyvä. Kun lähtee kujaa pitkin, niin menee hyvässä asennossa ja tasaisella vauhdilla. Tämä ei vaadi muuta kuin treeniä jotta saadaan se selkärankaan.

Putki + hyppyeste.
Tämä oli lastenleikkiä Rakkimukselle. Tässä näes koeteltiinkin niitä ohjaajan motorisia taitoja. Ja kuulkaa meikäläinenkin onnistui. Sekä tekemään sen valssin että saman sarjan myös perskääntönä. Vai mikä se nyt oli....? Ja tässä ei Rakkimus muuten haukkunut! Ehkä rakkaus putkeen piti naamavärkin oikeassa asennossa, tiedä häntä. Mutta hyvä oli!


Kierrä. NevaHöördAnnaPalkka!! Voi JeesamaRistus!!! Siis mulla on kuulkaa kotona sellanen rakki joka hihnassa kävellessään itse automaattisesti väistää puut ja valotolpat ja muut esteet. Jos sille joskus sattuisi sellainen vahinko että menisi eri puolelta kuin meikäläinen, niin suit sait sukkelaan se sieltä sujahtaapi takaisin AnnaPalkkaAnnaPalkka!! samalle puolelle. Ja jos joskus, ihan vaan tsattanan EnTeeAnnaPalkka!! aniharvoin, käypi sellainen suuremman luokan erheytys, että se rakki ei itse sitä tajuaisi, niin ikähaarukassa 8-12vko aikana selkäytimeen valutettu käsky (yksi niistä ensimmäisistä asioista joita tämä rakki ikunaan on opetellut) "kierrä" toimii kuin valettu. EnTeeAnnaPalkka!! Se ei kuulkaa ikinä kuunaan ole pettänyt. AnnaPalkkaAnnaPalkka!!
Kädellä osoitus esteen suuntaan ja käsky "kierrä" ja mitä tapahtuukaan? NevaHöördAnnaPalkka!!
Että sillee. Huoh.

Mahtoikohan olla kyse siitä että
A) HerraHienoHelmaKuraPersausIdiootti ei oikeasti osaa moista käskyä NevaHöördAnnaPalkka!!
vai
B) Ehkä mua vedettiin 6-0 koska "joku" on selkeästi huomannut että tuolla agiliitopaikassa vaan jaellaan palkkaa eikä huudella perkeleitä eikä varsinkaan pakoteta tekemään mitään vaikka koira vähän keskisormea näyttäisikin?

Jaa'a, kumpikohan noista vaihtoehdoista mahtoi olla se oikea. Sitä voidaan itse kukin tahoillamme miettiä. Nih. Luupää sanon minä. 

Kerrassaan loistava kohta kellon lyödä treenit päättyneiksi. Ja hyvä niin. En ihan ehtinyt tempaista itselleni karvakinttaita. Vaikka kävi kyllä mielessä. Ihana paskapää.

AnnaPalkkaAnnaPalkka!!



torstai 17. lokakuuta 2013

HurttaTeamin arvonta





En yleensä välitä näistä blogistaniassa järjestettävistä arvonnoista. Pari kertaa olen johonkin ottanut osaa mutta yleensä väistän nämä. Nyt on kuitenkin arvonta HurttaTeam blogissa. Se on jollain tapaa vähän erilainen. Siis nimenomaan positiivisella tavalla. Kirjoituksissa on elävää elämää, ei pelkkää koiramaisuuden suitsutusta. Seassa on koulutusvinkkejä, -haasteita jopa, treenitavaroiden arvostelua, omien koirien hehkutusta (tietysti!) sekä syvällistä mietintää koiramaailman eri puolilta, rotujalostuksesta alkaen.
Jotenkin niin tuore blogi. Tuore. Jep, se sana kuvaa tuota ehkä parhaiten.

Käykääs kurkkaamassa!


Kotiläksyistä


Ovarajahdin lisäksi olemme (tietysti!!) tehneet ahkerasti kotiläksyjä. buahhaahhaaa :D Tällä viikolla kun ei noita Raippiksen treenejä ole lainkaan.

Tärkein treenattava Raippiksen listalta on seisominen. No sitä on treenattu ja nimenomaan takapihalla jossa kaikki on aina helpompaa. Mutta eih, ei se vaan nyt suju kunnolla. Olen pysähdellyt yllättäen ihan kuonon eteen kääntyen ja vaikka millä variaatioilla. Seurauttanut koiraa ja houkutellut vapaasta liikkeestä ja vaiks'mitä! Itse pysähtyminen on tullut takapihatreenissä tullut paremmaksi, mutta se pysähtyneenä pysyminen on edelleen työn alla. Mutta ei se mitään, treenit jatkuvat.

Seuraamista (ilman perusasentoa) ei ole paljoa tehty. Lähinnä siksi että se vähä mitä on tehty, on ollut onnistunutta. Mutta kuten sanottua: kyllä se kotona osaa. Mutta jatketaan tietysti tätäkin, kotipihalla tehty vahvistus kantaa hedelmää kentällä. Joo, niinhän sä luulet. SO NOT! Minä kun en kentällä piippaamatta kule, turha ees oottaa. Miten ne jenkit sanookaan, että älä piätä henkitystäs orottaissas:D Luotan täydellisesti Rakkimukseen, se osaa ja se tekee.

Kontaktia ja koiran aktiivisuutta taas on pyydetty, palkittu ja nyt jo vaaditaankin nimenomaan siellä normi kusetusreissuilla sekä olohuone- ja takapihatreeneissä. Tää aktiivisuus, sitä mää en kuule ymmärrä. Siis ku musta kuulkaa tuntuu että toi akka on tullu ihan kauhian laiskaks. Vai onkohan sillä se menopaussi vai mikäsenyton? Kattokaas ko välilä se iha unohtaa komentaa ja sit se vaa olla möllöttää. Se oli eilen illallaki unohtunu se tökitoki alusta käresä istumaan keskelle olohuaneen lattiaa. Ei sil ollu ees telkkari auki eikä mittää. Siinä se vaa oli ihan aivot sammuneena. Mää kattelin sitä hetken silmiinki ja musta tuntu että sillä oli kylä valot päällä mut ei siäl ollu kettään kotona. Vähä mul tuli surku sitä. Mä pesin sen silmälasitki mut ei se sanonu siitäkä mittää. Vähä mul oli tiättyki sellane pakkoon pakkoon -asento valmiina ko yleensä se käy päälle ko yleinen syyttäjä ko sen laseihin koskee. Vaan nyt se vaan ol. Ja henkitti sillee tasasesti, onneks sentää. Mää ko en oo tota suusta suuhun menetelmää niin kauheen hyvin koskaan oppinu. Onneks mää sit sain sen herätettyy ko sil roikku se tökitoki käresä ni mä sit tökkisin sitä huvikseni hetken. Aattelin kokkeilla et kui tiukkaan se siitä pitikä kiinni et tarkkeeks montaki tökkäystä ennenko tippuu mut sit se heräs ennen ko se tippu ni et en mä nyt sit tiiä et kui kovi se siit kiinni piti. Mut se sit kauheesti ilostu, kait siit tökkimisest sit, ja anto mul vähä namei. Sit me hetki sil leikittii. Sitä mää vaa en ymmärrä et ko sillo joskus sitä alustaa pirettii maasa ja läppästiin tassulla. Ja nyt ko se pittää sitä ilmasa ni mää olen sit ihan kuanol tökkässy ko se on sillee helpompaa. Mut välillä se koittaa laittaa sitä taas maaha ja sit ei kuiteska haluu et sitä läppästää. Emmääymmärrämuttartteekmunees? 

Kotiläksyistä vaikein on varmaankin... tai mitä "varmaankin", kyllä se on ehdottomasti tuo ohjaajan kuivaharjoittelu. Se vain on NIIIIN vaikeaa liikkua, antaa hyvä käsimerkki JA vielä puhuakin samaan aikaan. Meikäläinen on selkeästi vähän yksinkertainen olento. Mutta ainakin on treenattu. Toivottavasti siitä on ollut apua. Tänään se nähdään, illalla agiliidetään taas.


Menikö tuo "Rakkimuksen puhe" nyt ihan liian pieneksi piiperrykseksi? 

muoks:
28 päivää. Tasan neljä viikkoa. 

muoks 18.10.: muutettu Rakin piiperrys isommaksi. Onks ny paree?
 

maanantai 14. lokakuuta 2013

Ovara!!!



Ooooh, se on oooo!

Näitsä?! Näitsä?!? Saanks mä mennä?!

Siis oooovara!!!

OVARA! Tual on OVARA!

Ooooh'ovara!

RastasPastas ja sen veli, käy nekin ovaran puutteessa :D

Ooooooooooh, ovara! Takuuvarmasti tuala on ovara!



perjantai 11. lokakuuta 2013

Reeniviikko



Kynä ei bloggerissa ole mainittavasti tällä viikolla sauhunnut mutta treenattu sen sijaan on ihan kiitettävästi.

Maanantaina oli viimeiset ohjatut tokotukset, Raippis kun on seuraavat pari viikkoa vääntämässä duunia iltaisin. Rauhallisuutta ja hyviä seuraamispätkiä saatiin taas ihan inahippasen enemmän kuin viimeksi eli suunta on oikea. Se pahuksen jäävä seisominen ei vain toimi, ei vaikka mitä tekisi. Nyt tempaistiin sitten tämä liike ihan sinne alkutekijöihinsä. Pysäytän riittävällä avulla, kehun ja vahvistan käskysanaa koko ajan ja pysyn koiran etupuolella, lapojen kohdalla menee viiva jonka taakse en liiku. Liikuskelen koiran edessä, ihan lähellä tai kauempana ja etuviistossa vasemmalla & oikealla. Haen varmuutta ja pikkuhiljaa etäisyyttä. Ja sitten vasta joskus mietitään uudelleen sitä koiran sivulle ja vielä myöhemmin takapuolelle menoa. Niin että tässä meneekin sitten seuraavat kolme viikkoa. Vähintään.
Eli tämä seisominen tuli sitten kotiläksyksi. Samoin seuraaminen mutta siten että perusasentoa ja seuraamista ei yhdistetä. Kontaktia ja koiran aktiivisuutta. Edelleen.

Perusasennossa tempaistaan myös hetkeksi ihan sinne juurille. Asento kun nykyään on ihan ok ja nyt tulee jo suht mielelläänkin siihen ja jopa itse tarjoaa. Ja siis asiasta sen enempää tietämättömille kerrottakoon että joku s%%&nan idiootti (eli mää ihan ite) joskus aikoinaan treenasi pienen viattoman karvaperseen (eli mut) perusasennon ja seuraamisen ihan helkkarin paineistetuksi ja muutenkin päin sitä ihtiään. Sitä laskua maksetaan joka treeneissä. Jotenka nyt tehdään sitten perusasentoa reilu viikko ruokakipon ääressä. Siinä kun tuo oikea rauhallisuus ja keskittyneisyys on niin helppo saavuttaa. Eilen illalla Rakkimus sai neljä iltaruokaa. En tiedä tajusiko se saaneensa normi määrän sapuskaa vai luuliko todella saaneensa normaalia enemmän. Väliäkö tuon, neljä hyvää treenihetkeä ja tyytyväisesti huuliaan lipova koiruus.

Tiistai-ilta ja keskiviikko menivät meikäläisen yrittäessä päättää että onko kipiä vai ei. Pientä kuumetta sen verran että ei kunnon treenejä jaksanut vetää mutta monta monta pientä pikkujuttua jotta ei Rakkimus ihan pelkkää lonkkaa päässyt vetämään. Pikainen kentällä käynti sentään saatiin aikaiseksi. Ja se oli itse asiassa viikon paras treeni!
Kentälle, tottis-merkki ja siitä seuraamista... Rakkimus Paskimus Domesticus PiiPaaEläin lähti täydellä kontaktilla seuraamaan ja oli aivan täysin keskittyneen hiljaa 11 askelta! Siinä kohtaa ohjaajalta petti hermot ja oli pakko palkata ennen kuin hetki olisi tuhoutunut :D
Siis ei pisin täydellinen ja hiljainen seuraaminen viime ajoilta mutta tämä oli suoraan kentän reunasta lähdettäessä ja treenin aloitus! WAU!!! En halunnut pilata täydellistä seuraamista joten ensimmäisestä palkasta siirryttiin onnellisina leikkien autolle ja sitten pois kentältä. Hyvä treeni! Paras treeni!

Torstaina olimme taas päiväjärjestyksessä ja töiden jälkeen syöksyimme agiliitämään!
Näkisittepä miten (melkein) täydellisesti tuo mun ikioma karvaperse osaa hillitä hermonsa seinällä roikkuessaan. Niin tosi tosi tyytyväinen on minä asiasta tästä :D Pientä huokailua ja muutama ihan pieni piipin poikanen, ei muuta.
Hän tiesi ja taisi, hän pystyi odottamaan omaa vuoroaan, hän on mahtava!



Mahtava on myös Hogatha joka oli kentän laidalla kameransa kanssa. Tämän postauksen kuvat siis sieltä, kiitos!

Kepit. Jeihai! Tämä oli hauska juttu. Keppeihin laitettiin avuksi puutarhaverkon pätkiä siten että koira kun lähti kujaa pitkin niin sen ainoa mahdollisuus päästä eteenpäin oli pujotella keppien puolelta toiselle. Muistaakseni ensin kaksi toistoa hihnalla ja sitten viisi ilman hihnaa. Vain yhden kerran Rakkimus yritti päästä keppien päässä olevalle namipurkille ohittamalla kepit, mutta sitten hokasi että eikun heikun täältä kujan päästähän nuo löytyvät. Taas oli hieno Rakki!

Mikä tää homma on, oota, tääl haisee....nuuh nuuh

Jei, keppikäytävä!!


Kattokaa, keskittynyt ja pää alhaalla. NIIN YLPEÄ!!


Pussi. Tämä on siis melkein kuin putki, mutta kovan putken pituus on noin metri ja sen jälkeen on parin metrin kangaspussi jota ei ole tuettu millään eli koira syöksyy pimeään ja omalla kropallaan nostaa kangasta pois tieltään. Kangaspussi on siis molemmistä päistä avoin eli sieltä on tarkoitus juosta läpi. Se ei ollut mitenkään hankala vaikka yllättikin kyllä ensimmäisellä kerralla. Rakkimus syöksyi tuulispäänä pussiin, teki uukkarin ja kurkkasi putken suulta Hei, tää on umpikuja, tännekö silti?!? mutta uudella käskyllä syöksyi hienosti läpi. Kyllä meikäläinenkin heittäisi jarrut päälle jos valo tunnelin päästä ei löytyisikään, ihan ymmärrettävä reaktio :)

Treenasimme käännöksiä. Ai niin, se Rakkimukselle iso juttu: uusi palkka! Meillä on Dog Sport Centeristä erikoistilauksella toimitettu, tasan tarkkaan Rakkimuksen naamavärkkiin sopiva, nahkainen patukka! Käännöksistä siis, meinaa tämä aiheessa pysyminen epäonnistumaan. Treenasimme käännöksiä ensin pari kertaa namilla ja sitten siirryttiin lelupalkkaan. Patukka maahan radan nurkkaan ja siinä kulmauksessa sitten kääntyiltiin tyhjälle kädelle ja palkkana pääsy lelulle. Sylikäännöksiä ja sitten niitä toisia joiden nimeä en kuolemaksenikaan muistaa. Sellaisia uukkareita. Edelleen vasemmalle käännökset ovat tosi huonoja, siis Rakkimus yrittää mutta siellä on selkeästi joku jumi. Siispä emme niitä ottanut kuin pari, kääntyiltiin sitten vain oikeaan eri tavoilla ja vaihdettiin ohjaavaa kättä ja ohjaajan etu/takaperin suuntia. Treenataan noita vasemmalle käännöksiä jahka ollaan käyty hierojalla. Sinne on aika saatu vajaan parin viikon päähän tiistaille.
Siis mikäli IkuisestiUskollinen ei traumatisoi meidän hierojaparkaa ;D

Hei, meillä pitäis olla sama rintamasuunta. Tonne, mä haluun TONNE!!!

Kontaktipintoja treenattiin A-esteellä. Peruuttamalla oikeaan paikkaan ja sitten tök tök! Tämä on yksi niistä pikkujutuista joita kotona on nyt treenattu urakalla. Ei kosketusalustaa johon läppäistään tassulla vaan tökkäysalustaa johon tökätään kuonolla. Se rupeaa jo sujumaan. Ja treenin jälkeen kun harrastimme asiaankuuluvaa "juoruilua" (sitä josta miehet sanoo "keskusteltiin asioista") niin sainpas tuohonkin erittäin hyvän vinkin jatkoa ajatellen. Jahka tökkäys rupeaa toimimaan niin sitten laitetaan tök-alusta lattialle ja vähän matkan päähän namialusta. Käskystä tök ja siitä namipalkalle. Eli telineellä alastulopään viereen tökkäysalusta - jolloin koira tulee alas pää alhaalla oikeassa asennossa - jonka "suoritettuaan" saa mennä palkalle. Mahtava idea!

Tök, tök! Onks pakko, tää on vähä tylsää? Tök tök!

Hypyt menevät hyvin mutta minun pitää opetella heilauttamaan kättäni ja liikkua enemmän. Nih!
Meikäläinen kun luetaan tuohon "motorisesti toivoton" -kategoriaan, niin tämä tarkoittaa taas kuivaharjoittelua. Sitä tässä koiraharrastuksessa harjoiteltiin ensimmäisenä aikoinaan kun pallopalkka piti antaa niin että koko kroppa ei heilahda. Ja seuraavana taisi olla saksalainen täyskäännös pitäen yhtä palloa kädessä eli oikea askelkuvio käännökseen ja samanaikaisesti pallo vaihtaa kättä siten että koira pystyy koko ajan seuraamalla palloa olemaan oikeassa paikassa. Sen jälkeen meidän kellarisuoralla on tehty muutamia muitakin kuivaharjoitteluja. Siis ohjaajan liikkeitä ilman koiraa. Tässä lajissa on kuitenkin sen verran enemmän heilumista että ehkä jätän kellarikäytävän ja siirryn tällä kerralla suosiolla takapihalle. Hypyt kuuluvat siis sarjaan "koira osaa, ohjaaja ei". Vielä!!

Istu, odota.... Pittääks täsä kauanki orotella, köpötä noppeemmin!
YLI! Jee, pois alta, mää tuun nyt!










Aasinsillalta kuultua...
Tiedättehän yhden noista minun lempiblogeistani, Sakemannit Niilo ja Jalo. Nuo maskit ovat niin täydelliset, niistä on kerrassaan mahdoton erehtyä :D Enkä erehtynytkään, nyt olen heidät löytänyt myös blogistanian ulkopuolelta.


maanantai 7. lokakuuta 2013

Sus'hukkanen




Raittiin ilman myrkytys jossa mausteena ripaus villiä erämaata, vapaata ja luonnonvaraista, täysin kesyttämätöntä!


Lauantaina suljimme kesän, siirsimme kesämökin talviteloille. Pakkasimme viimeiset liinavaatteet ja maustepurkit, sulatimme jääkaapin ja pakkasen, pesimme lattiat. Suljimme mökin oven. Sinne jäi kevättä odottamaan siisti ja puhdas kämppä. Siellä on astiat pestyinä, auton häkin väliseinä odottaa siellä uutta käyttäjää. Pentulelut (joita löytyi yllättävän paljon ja yllättävistäkin paikoista!) otin mukaan kaupunkiin. Koska halusin. Jos vaikka niiden seuraava käyttäjä tulisikin jo ennen lumien sulamista. Mistä sitä milloinkaan tietää mitä maailmassa tapahtuu :)
Se oli haikein syyssiivous mitä milloinkaan olen tehnyt. Pakkasin kesän mukana pois jotain niin korvaamatonta.
Ja Rakkimus oli ihmeissään! Se ei sitten osannut rauhoittua eikä osannut leikkiä, ei mitään. Tai noh, sitä pahuksen jalkapallon rähjää (tai sitä mitä siitä on jäljellä) se yritti tunkea joka paikkaan. Ja seurasi kirsu mun persiissä. Minne sä meet, mitä sä teet? Pallonrähjän se laittoi kylmäkassiin. Lattianpesuveteen. Jääkaappiin. Lakanalaatikkoon. Ei muistanut pieni karvapersaus että näin käy joka syksy. Kamat kassiin ja kaupunkiin. Keväällä se pallonrähjä odottaa taas.

Sunnuntaina suuntasimme kulkumme syvälle metsän siimekseen, erämaan ääreen. Rakkimus piippaili matkalla vähän turhan paljon, luulen että se tajusi mukana olevasta tavarasta sekä auton suunnasta että mihin oltiin menossa.

Radan vierellä pieni treeni (pääasiassa jäävää seisomista) sekä metsäpolulla (sellainen panssariauton tahi traktorin kanssa kuljettava) lyhyt mutta vaikea jälki. Pitkä seikkailu metsässä, suurimman osan aikaa irti mutta osa fleksissä.

Ja olinpa kerrankin niiiiiiin kiitollinen siitä fleksistä!
Kuljemme sitä kärripolkua eteenpäin ja Rakkimus pyörii jaloissani, loikkii ees taas ja nauttii metsän hajuista. Olimme tulleen käytössä olevaa hiekkatietä pitkin hetkeä aiemmin, joten Rakkimus oli vielä fleksissä kiinni. Koiruus syöksähti polulla loikkauksen verran eteenpäin ja haisteli kiihtyneenä maata. Kaikki (siis aivan kaikki!) karvat sen kropasta olivat pystyssä. Ketun jäljillä ollessaan siltä nousee niskakarvat ja hiukan siitä lapojen päältä. Mutta nyt koko selkä! Lukitsin hihnanpituuden ja vilkaisin tarkemmin eteenpäin. Siellä vähän matkan päässä istui nuori susi. Harmaan-vaaleanruskea (?), vähän kuin Piskimus (samaa kokoluokkaa, saman tyyppinen rakenne) mutta eri väri ja paljon pienemmät korvat. Sen verran varjossa tuo istui, enkä sitten viitsinyt houkutella sitä valoon, että en sitä ihan kunnolla ehtinyt tarkastelemaan, saati kuvaa ottamaan. Siinä se istui ja katseli meitä. Onneksi tuuli tuli meidän takaamme joten Rakkimus ei saanut suoraa havaintoa tuosta otuksesta. Sen verran maassa oleva jälki kuitenkin sitä kiihdytti, että se tuli siirtyi eteeni ja haukkui otukselle jota ei edes nähnyt. Nappasin hihnasta (Ah, onneksi se rakki oli hihnassa! Jos olisi ollut vain nahkahihna, olisin irroittanut sen heti kärripolulle mennessämme. Elämäni ensimmäinen kerta kiitos fleksistä.) ja tein uukkarin. Rakkimus tuli komennosta vierelleni. Pari kertaa se pöhisi ja murisi taaksepäin mutta lopetti käskystä. Susi oli nuori joten päässäni pyöri sellainen "kuuluisa viimeinen ajatus": missä on äitisusi?
Joo, me käveltiin aika reippaasti autolle :D

Loppureissun aikana ei sitten enää metsään niin syvälle menty vaan pysyttiin siinä ratojen lähellä. Juostiin, leikittiin pallolla, sählättiin. Rakkimus hyppi kuralätäköissä, minä en.
Kuvasaastetta sunnuntailta, vassåkuu vaan:














Aasinsillalla mietittyä...
Noi Rakkimuksen räpylät. Siis etummaiset takajalat.
Se ryökäle kun syö jotain itselleen sopimatonta niin sen suupielet ja leuka alkaa kutisemaan. Niitä sitten kun hinkkaa tohon etutassujen päälle, niin sitten saapi sen leuan auki ja vereslihalle. Ja tulehtumaan. Ja siitä hinkkaamalla se tulehdus sitten siirtyy siihen tassujen päälle. Ja vaikka leuka saataisiinkin kuntoon, niin se "terveys" ei siirry samalla tavalla sinne tassuihin. Tassut kun sitten ovat ravassa ja vaikka missä ja enpä edes tiedä kaikkia syitä, mutta ne kun menevät huonoon kuntoon niin eivät sitten tunnu paranevan millään ilveellä. On koitettu sitä lääkettä ja tätä suihketta ja tota pesuainetta. Ja sitten joku sanoi että huuhtasepa niitä mäntysuovalla. Minä olen nyt heinäkuun alun jälkeen yhteensä neljä kertaa tempaissut pari litraa lämmintä vettä, sinne reipas loraus mäntysuopaa ja eikun karvaperseen etummaiset jalat sinne viideksi minuutiksi likoamaan. Ja katsokaapas tuota alla olevaa kuvaa! Siinä näkee hyvin missä kohdassa on karva poissa ja millaiselta alueelta iho on ollut huonossa kunnossa. Nyt näihin kohtiin on osittain jo kasvanut uutta karvaa ja lisäksi iho on kiinni, ei valu verta eikä muitakaan nesteitä eikä ole tulehtuneen kostea. JIIIIHAAAA!!!





lauantai 5. lokakuuta 2013

Aksaa 03.10.13


Tuota se nyt on. Aksaa. Se on meidän sana agiliidolle. Agilitylle.
Tottistreeneihin kun ollaan menossa niin otan Rakkimuksen perusasentoon ja sanon "tottista". Kontaktin noususta saa palkan ja sitten mennään. Agiliitoon mennessä sanon "aksaa" ilman mitään perusasentoa. Ja taas kontaktin noususta saa palkan ja sitten mennään.

Torstaina töiden jälkeen pieni metsälenkki hallin kupeessa ja sitten "aksaamaan". Luojan kiitos ei vielä ole jääkelit, tuo Rakkimus veti minua kaikilla voimillaan hallin ovelle, jääpinnalla olisin kuulkaa mennyt kuin kelkka perässä. Sain sille kuulon päälle juuri ennen ovea ja pääsimme sanomaan tuon merkkisanan ennen kuin remusimme karmit kaulassa ovesta sisään.

Kontaktipinnat.

Jep, justiinsa ne. Puomi, keinu ja A-este ovat sellaisia esteitä joihin ja joista pois koira ei saa noin vain silmittömästi hypätä. Kaikkiin näihin esteisiin on alku- ja loppupäähän määritelty alue jolle koiran kaikkien jalkojen on suorituksen aikana osuttava. Eli A-esteellekään ei saa hypätä eikä sieltä päältä saa loikata leiskauttaa alas, vaan sinne on kiivettävä ja sieltä on kiivettävä myös alas. Turvallisuusjuttuja. Siinä menisi kuulkaa jalkoja ja selkiä rikki jos sieltä saisi täydessä vauhdissa alas hypätä miten sattuu. Nämä esteiden alut ja loput on nimetty kontaktipinnoiksi. Tarkoituksena ei siis ole niillä pinnoilla ollessa ottaa kontaktia ohjaajaan, vaan koiran jalkojen on otettava kontakti kyseiseen alustaan. Huoh.
Ei ihan niin helppoa kuin luulisi. Enhän minä saanut sitä koiraa tajuamaan jutun juonta laisinkaan. Kotiläksyksi tulikin sitten nokkimisen opettelu. Huoh. Mehän olemme treenanneet kosketusalustaa. Mutta siinä siis koiran on tarkoitus koskettaa tassullaan sitä alustaa. Ja nyt haetaan sitä että kuonolla kosketetaan. Huoh. Ei mennyt se kosketusalustakaan aikoinaan ihan niin kuin strömssöössä. Saas katsoa miten tässä käy.

Esteitä otettiin muutama kerta, Ai miten niin yksi hyppy ei riitä, mitä sä oikeen haluut!  mutta ei se oikein onnistunut Sano selvästi äläkä hui'o, kiitos! Tuota pitää treenata enemmän että tehdään useamman juttua putkeen. Mutta saatiinhan me se kyllä pari kertaa onnistumaan. Olen kuitenkin sitä mieltä että Rakkimus nyt vain ryntää tuonne namialustalle eikä käytä aivojaan lainkaan. Pitää miettiä tuota palkkausta.

Putki. Sehän on ollut Rakkimuksen lemppari. No nyt mä onnistuin sössimään sen. Vaadin liian vaikeaa. Putki oli mutkalla (musta putki, huu!) A-esteen alla. Vaikka vein Rakkimuksen putken päähän, niin sehän oli muutamaan kertaan lähdössä estettä ylittämään. Kuuntelu, voisitko kuunnella mitä sanon! Lähtökäsky mikä lähtökäsky, mä valkkaan hauskimman vaihtoehdon :D Kuuntele! Ajattele! Joten tuli sitten kiellettyä ja sain aikaiseksi sen, ettei Rakkimus toiselle putkelle (vaalea, ei mutkalla, ei minkään muun esteen yhteydessä) mennessä tiennyt enää että pitikö sen läpi juosta vai hyppiä ees'taas sen yli. Yli, yli, jee, yli yli, tää on kivaa! Pitää ottaa ensi kerralla putkea selkeästi ja siten että lähetän aivan Rakkimuksen vierestä. Sitten kun se alkaa sujumaan, niin siitä sitten välimatkaa ja lähetyssuuntia vaihdellen. Ja sitten vasta - joskus tulevaisuudessa siis - siirrytään vaikeampiin vaihtoehtoihin.
Eli taas ohjaaja sössi, vaati jotain mitä ei ollut opettanut. Nih.

Rengas.
Buahhahhaa, siis sellainen mopon renkaan kokoinen rinkula puisella telineellä. Onneksi teline on suhteellisen raskas. Rakkimus joutuu "vetämään itseään kasaan" jotta pääsee renkaasta läpi. Joten se siis hidastaa ihan hiukan ennen estettä ja näin ollen rengas vain heiluu Rakkimuksen pujahtaessa siitä läpi eikä onneksi kaadu. Tai vielä pahempaa olisi, jos tuo karvapersaus ottaisi renkaan vauhdissa kyytiin :D Tämä on onneksi vain treenirengas, oikea rengas on telineessä hiukan ylempänä. Tällöin siihen ei tarvitse kumartua ja hypätessä koiran kroppa on "kapeassa asennossa". Mutta huvittavaa se oli. Tässä kohdassa kiitos Hogathalle, hulavannetreeni oli tähän suuri apu.

Ja sitten se huipennus.

Rata.

Putki pienellä mutkalla ja sen jälkeen hyppyeste. Juju oli siinä, että ensin ohjaaja lähettää koiran putkeen, juoksee putken toisen pään ja esteen välille, leikkaa koiran juoksulinjan ja vaihtaen ohjaavaa kättä lähettää koiran esteelle. Tai siis noin siinä olisi pitänyt tapahtua. Vaan ihan niin ei tapahtunut.

Lähetin Rakkimuksen putkeen ja ... se ei mennyt putkeen. Okei, pakkia hiukan ja pari lähetystä pelkästään putkeen ja siitä palkka. Palkkana oli nyt (oli siis treenin viimeinen osio) nahkapatukka namien sijaan. Olin ajatellut että vahvistan ohjaavan käden vaihtumista pitämällä jälkimmäisellä kädellä patukkaa ja ohjaisin koiran esteelle heittämällä palkan esteen yli.

Vaan ei riittänyt meikäläisellä vauhti siirtyä oikeaan paikkaan joten kirjaimellisesti törmäsimme Rakkimuksen kanssa. Ei siitä mitään tullut, kertaakaan emme tätä rataa saaneet kunnolla suoritettua.

Tuo aiemmin mainitsemani putki-treeni, se pitää saada kuntoon. Silloin kun minä pystyn luottamaan että Rakkimus lähtee ohjauksesta putkea suorittamaan, pystyn tekemään oman siirtymiseni ilman että seuraan koiraa katseellani. Koska niinhän sen pitäisi mennä. Ohjaa koira tekemään, luota että se tekee ja siirry itse seuraavaan ohjaamispaikkaan valmiiksi. Yhteispelillä ja luottamuksella. Nih. Taasen palataan siihen että ensin opetetaan asia valmiiksi ja vasta sitten vaaditaan.

Opeta - vahvista - vaadi

Siinä se järjestys. Meikäläinen vain taisi siirtyä suoraan tuohon viimeiseen. Ei muuta kuin mars peilin eteen lakia lukemaan!

Raippishan piti lupauksensa ja todellakin ilmestyi hallille. Siellä se jo ulkoilutti Iitä kun me vasta kurvasimme parkkikselle. Treeneissä hän seuraili mitä me tehtiin (hengaili siis paikalla koko treenin ajan!). Välillä (tai siis ainaskin yhden kerran) näytti tyytyväiseltä, taisi jopa nostaa peukkua. Mutta sitten muutaman kerran hällä oli sellainen (varoitus: nuorisosana!) facepalm-ilme. Ja muutaman kerran näin hartioiden tärisevän tukahdutetusta naurusta. No, nauru pidentää ikää. (Se muidu elää muuten todella vanhaksi!)

Ai niin. Pitää muuten käydä hallilla itsekseen treenaamassa. Meidän meno on nyt liian holtitonta, liikaa sähläystä. Pitää saada rauhaa tähän(kin) touhuun. Ihan ku mä olisin kuullu ton ennenki. Montako kertaa oot onnistunu? Kyllä me tässä vielä onnistutaan.

Tiedättekö miltä näyttää väsynyt ja tyytyväinen koira aksa-treenin jälkeen?






perjantai 4. lokakuuta 2013

Treeniä 02.10.13


Myyntitiskillä EI näy uudenkarheaa kinnasparia eli Rakkimuksen puolesta hermoilleet voivat huokaista helpotuksesta. Keskiviikkona Rakkimus Paskimus oli huomattavasti hiljaisempi kuin maanantaina. Siis eihän se hiljaa ollut, mutta sinnepäin. Saimme muutamaan otteeseen lyhyen pätkän tiivistä seuraamista hyvällä kontaktilla. JEE!!

Siis siitä seuruusta. Kontaktihan tippuu käännöksissä (siis se nyt tippuu koska vaan, mutta varsinkin käännöksissä) ja siihen Raippis antoi meille uuden lääkkeen. Annoin "sivu" käskyn kuiskaamalla juuri ennen käännöstä. No joo, toimi ja ei todellakaan toiminut. Eli koiran huomion sain kyllä mutta samalla kierrokset nousivat taas huimasti piip piip auuuuu! Eli ei näin. Vaan jollain toisella sanalla. "Hyvä" ja "hieno" ovat meillä palkkasanoja jotka eivät vapauta eli siis käskynalainen toiminta jatkuu. Minäpäs sanoin sitten juuri ennen käännöstä  kuiskaten "hyy" ja a'vot, sieltä se kontakti palautui kuulkaa kuin ei olisi milloinkaan kadoksissa ollutkaan. Ideana oli siis välttää s-kirjaimen suhinaa koska se viittaa "sivu" komentoon joka taas on koulutettu päin prinkkalaa ja paineistettu. H-kirjain taas antaa viitteen kehumisesta. Hiukan tuo "hyy" kuitenkin nosti kierroksia, mutta tällä mennään. Sanoo tuolle viettivieterille mitä tahansa seuraamisessa, aina ne kierrokset nousee. Mutta uskon että tämä on tähän tehtävään sopivin. Ja mikä parasta, sen kun nyt "kontakti käännöksissä"-kuurin aikana sanoo aina todella hiljaa, niin korvat pysynevät paremmin avoimina sekä sitten sitä ehkä mahdollisesti  voisi miettiä joskus hyödyntävänsä vaikka kokeessa. Ai niin, mutta eihän siellä saa puhua koiralla suorituksen aikana. Ei edes henkäistä sillee.... hyyy?

Jäävä seiso oli todellinen ongelma. Ei se vaan pysy paikallaan. Tästä saimme kotiläksyä ja voinpa kertoa että nyt on kahtena peräkkäisenä iltana takapihalla raikunut SEISO! hieno.... %&€$ SEISO!!! Ja naapurit naureskelee parvekkeillaan. Onneksi ne sentään ovat niin kivoja ihmisiä että naureskelun lisäksi kertovat aina jos koira liikahtaa kun itse olen selin. "Liikkuu, liikkuu, no nyt se jo juoksee, buahhaahhhaaa!". Että sellaisia naapureita meillä. Avuliaita.

Luoksetuloja otettiin pari kappaletta, lähinnä pääkoppaa purkamaan. Hyvin se lähtee ja lujaa. Ensimmäisellä kerralla meinasi tarjota eteen tuloa mutta muistikin sitten että eikun pahus, sivullehan tässä piti! Toisella kerralla syöksyi suoraan oikeaan paikkaan. Muuten olisi ollut täydellinen suoritus, mutta rähmäräpylä ohjaaja palkkasi ennen kuin persaus ehti maahan.
Hyvin menee mutta menköön :D

Keskiviikkona illalla, treenien jälkeen, tuli Raippikselta viesti: Alkaako teidän huomiset treenit klo 16:30? Poikkean katsomaan jos vain ehdin.
Minä lähetin ystävällisen vastausviestin: Joo, alkaa mutta sinä ET ole tulossa sinne.
Johon sitten tuli "kannustava" vastaus: Toi ei toimi muhun :D

Mitä vetoa että sinne se tulee torstaina vakoilemaan meidän agiliitoa. Eikä varmaan osaa olla nauramatta!


Aasinsillalla mietittyä...
Jotenkin tuntuu kuin olisi herännyt unesta. Viimeiset viikot Tuskan/Piskimuksen kanssa verottivat yllättävästi voimia. Ensimmäisen viikon Tuskan kuoleman jälkeen huomasin nukkuvani kellon ympäri ja silti olin äärettömän väsynyt. Nyt olen jotenkin herännyt takaisin. Nukun normaalin yöunen ja olen herätessäni virkeä. Ulkona on ihanan raitista ja kirpsakkaa ja nautin siitä. Rakkimus on aktiivinen ja sen kanssa on todella hauskaa ja mielekästä touhuta. Varsinkin kun tuo karvapersaus on lopettanut Tuskan etsimisen sekä idioottimaiset pelleilyt. Lapsia se selkeästi edelleen kaipaa mutta pääosissaan tämä kolmen hengen laumamme on nyt selkeä, me olemme ehjä kokonaisuus eikä meistä puutu ketään.
Nyt on taas hienoa elää, olla ja touhuta, harrastaa. 
Toivottavasti tämä olotila jatkuu ja jatkuu...


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Kontakti?? Nevahörd.


Päässä helisee kuulkaa vieläkin. Treenit olivat edellispäivänä ja mun korvat eivät vieläkään ole lopettaneet soimista!
Eikös me nyt vaan voida sopia että minä voitan, Rakkimus häviää.
Minä puhun, Rakkimus on hiljaa ja kuuntelee. Ja TOTTELEE!!!


Jaa mää vai...?


Torstaina agiliidossa palkattiin pääasiassa namilla mutta loppuvaiheessa myöskin pallolla. Siinä kohdassa kun vaadittiin vähän lisää vauhtia ja tekemisen makua niihin hassuihin käännöksiin. Sekä tietysti putki, sitä nyt ei voi namilla palkata. Tai ehkä pitäisi!

Perjantaina tottisteltiin namilla ja lopussa kaksi pallopalkkaa. Lauantaina heiteltiin vähän palloa. Sunnuntaina mentiin koirapuiston ohi pallon avulla.

Maanantaina toko-treeneissä oltiin hiljaisia, keskittyneitä ja työskenneltiin hienosti huudettiin ja vinguttiin ja piipattiin niin paljon kuin keuhkoista vain irti lähti. Kontakti oli hukassa, nevahörd! Täytyy tunnustaa että pienen hetken teki mieli ottaa sellainen vanhanaikainen niska-persaus tekniikka käyttöön. Mutta oma vikahan tuo oli. Kuka pirulainen käski antaa sille karvaperseelle pallon, kuka? S%&€%#na!!!

NO NYT EI PALLOA ENÄÄ NÄY. piste.
S'oonmoro sille paholaisen kehittämälle pyöreälle jutulle.
Ei enää.
Ei ikinä kuuna kullan valkeana.
(kunnes taas joskus :D )

Tänään on toko-treenit ja huomenna agiliito. Haen tänään Dog Sport Centeriltä (ovat muuttaneet uuteen osoitteeseen: Varastokatu 4, Raisio) viiden kilon säkin nameja. Pallon tilalle kaivoin jo valmiiksi sellaisen nahkapatukan. Näillä mennään. Ja jos jotain tarvitaan lisää, niin sitten siirrytään nallehyllyn puolelle. Nih!

Maanantaina piti treenata seuruuta, jääviä, hyppyä ja luoksetuloa koska edellinen treeni oli mennyt sen verran rauhallisesti ja hyvässä vireessä treenattiin pelkkää kontaktia ja keskityttiin hiljaisuuteen. Seuruuta kentällä ja sitten tien yli vielä parkkiksellekin seurautettiin.
Oli niin maan #%&%€n vaikeaa! Ei hiljentynyt, ei rauhoittunut, ei yhtään mitään.
Päästiin varttin aikana palkkaamaan muistaakseni neljä kertaa. Kiasus!

Tänään treeneissä (toko) on parasta että hommat pelittää "hiukan" paremmin kuin maanantaina. Muussa tapauksessa seuraavassa postauksessa huutokaupataan karvaista kinnasparia. Nih!