Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (52) HERMOT!!! (11) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (93) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Mitä isot edellä...


Hikoilen kuin eläin mutta läskit ei silti vaan sula! Mutta ei valiteta. Lämpö ei ole ennenkään luita rikkonut ja hikiset vaatteet tulevat pesussa puhtaiksi. Ja läskit taasen... noh, ei ne ole tähänkään mennessä itsekseen kyydistä tipahtaneet :D

Kyllä on viimeiset viikot olleet touhua täynnä. Treenaaminen on jäänyt rikollisen vähäiseen määrään. Varjeluksesta ollaan nyt ehkä reilun viikon (?) tauolla. Rakkimus oli hoitolasta haettaessa hyvässä kunnossa, vaan muutamaa tuntia myöhemmin mökillä tapahtui jotakin. Luultavasti yliannostus erilaisia kukkivia härpäkkeitä metsässä ja puutarhassa, leuka ja tassut ovat nyt allergiaoireena + rajun hankauksen avulla erittäin pahasti tulehtuneet. Pöpöjä sekä hiivaa, neljässä tassussa, yhdessä leuassa (rajusti!), huulissa sekä yhdessä korvassa. Varjelustaukoon tämä liittyy sikäli, että suupielet/huulet ovat niin kuivat, että hihasta purressa repeilee suupielet auki. Eli iho kuntoon ensin, sitten vasta jatketaan treenejä.

Tottistreenejä nuo ongelmat eivät haittaa. Hoitona kun ovat perustavalliset ihonhoidolliset tuotteet sekä allergialääkkeet. Kokeisiin ei nyt olla menossa eli lääkitystä ei sen puoleen tarvitse miettiä. Leuan tilanne on kyllä niin paha että vaikka kokeita olisikin kalenterissa, niin nyt sitten vaan doupattaisiin ja jätettäisiin kokeet väliin. Mutta treeniähän tuo ei haittaa. Lämpö sitten taas haittaakin vähän enemmän.

Lepäämässä viileällä kivellä varjossa treenin jälkeen.

Olen tehnyt ihan kiitettävän määrän lyhyttä ja ytimekästä tottistreeniä yksilölenkeillä. Ne eivät tietenkään korvaa kunnollisia treenejä, mutta ovat tyhjää parempia. Ihastuttavaa niissä on ollut hiljaisuus. Ei piippausta. Välillä bussipysäkillä, nurmikentällä, omalla treenikentällä, takapihalla, marketin parkkipaikalla.... ei piippausta. Ohjelmassa on lähinnä ollut lyhyttä seuraamista, täyskäännöksiä, kaukokäskyjä lyhyeltä matkalta, jääviä, hetsistä maahan ja istu sekä joitain perustemppuja.

Mahtaakohan Piskimuksen olemassaolo vaikuttaa Rakkimuksen kuulolaitteeseen? Jotenkin tuntuu että - varsinkin yksilölenkeillä ja treenatessa - Rakkimuksen kuulo on nykyään huomattavasti parempi. Kotona ja yhteislenkeillä taas tuntuu että kuulolaite on joko asennossa off tai jätetty kotiin.

Piskimuksen kanssa on treenattu pääasiassa erilaisia leikkejä. Siinä ohessa odottamista ja joitain peruskäskyjä. Mutta kuulon päälle napsautus ja pienen hetken odottaminen on kyllä tosi vaikeaa tuolle vintiölle. Onneksi se oppii nopeasti. Oppii, osaa vaan ei halua. Kovapäinen yhdistelmä, sanoisin.

Seuraamisen opettaminen pennulle on kuulkaa kamalaa! Minun selkäni on totaalisesti sitä mieltä että opetelkoon seuraamaan jahka on ensin kasvanut korkeutta riittävästi. Valitettavasti selkä vain ei tätä asiaa saa päättää. Olisikohan jossain kehokaupassa vuokrattavana pidempi käsivarsi imuttamiseen?

Jäljellä on käyty molempien kanssa muutamia kertoja. Rakkimuksen laskuri tältä keväältä on muistaakseni 13 jälkeä ja Piskimuksen 6. Rakkimukselle olen nyt ottanut kaksi kertaa "ohjattua" jälkeä joka on alussa hetken matkaa melkeinpä pentujälki. Vauhti on edelleen päätähuimaava (kiasus!) vaikka oppikin ohjauksen todella hyvin. Seuraavaksi Rakkimus saakin eteensä monta kertaa kierrettävän runsasruokaisen "opi jäljestämään rauhallisesti ja joka askel"-jäljen. Piskimukselle, joka menee myös vähän vauhdikkaasti, tehdään murujälki seuraavaksi. Nyt se kaahoilee hiukan ja vaikka lähteekin heti ohjauksen perään, niin hyökkää samalla hampaineen minun käteeni kiinni. Eli keskittymistä ja rauhallisuutta pikkaisen, kumpaisellekin, kiitos!

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Piskimus nosti jalkaa 9 viikkoisesta asti.




tiistai 28. toukokuuta 2013

Ulostevuori



JOS olisi sellainen 5,4 kiloinen pirullinen vintiö.

JOS se vintiö hyppäisi keittiön pöydälle.
Miten, sitä ei tiedä kukaan. Kaikki tuolit olivat työnnettyinä pöydän alle. Luultavasti tulemme tähän vielä vastauksen saamaan.

JOS sattuisi hajottamaan lasisen sokerikulhon.

JOS välipalaksi söisi kaksi palaa myslipuikulaa.

JOS jälkiruuaksi napostelisi kourallisen ruisnappeja.

JOS hyppäisi pöydältä alas lattialle suorin jaloin. Ja selviäisi vahingoittumattomana.


Miten suuren pazkakasan sitä saisikaan aikaiseksi?
Tässä kohdassa kannattaa olla kiitollinen että minulle ei likikään aina ole kameraa käsillä :D


maanantai 27. toukokuuta 2013

Ruokaa!

Automaattikameran jos saisin niin sitten voisi olla tässä blogissa vähän enemmän kuviakin :D
Tarkoitan siis sellaista automaattista kameraa jolle voisi vain huikata että nyt, ota tosta kuva! ja sitten kuuluisi klik kun kuva tulisi. Ja tämä kaikki siis ilman että minun käsieni tarvitsisi tehdä mitään. On nääs kuulkaa meikäläisellä vain kaksi kättä. Yhdessä Rakkimus, toisessa Piskimus ja, niin, missäs sitä kameraa sitten pidetäänkään? Pöh! No valitettavasti se on sitten niin, että kunnes minä onnistun hanskaamaan nuo kaksi elukkaa samalla kädellä, niin "liikkuvia" kuvia ei tule. Kuvaan ainoastaan silloin kun ne ovat rauhallisesti paikoillaan ja minun ei tarvitse liikkua.

Piskimus on todellinen ikiliikkuja. Sen huomion saa napattua helposti itselleen liikkuvalla lelulla mutta ehdottomasti varmimmin sen saa kävelemällä tiskipöydän viereen.


Hei, sä tulit keittiöön... ruokaa?
ANNA RUOKAA!!
Mä jo oppisin että hyppimällä ei ruokaa tipu,
vaan tällee istumalla
ja tiiviisti t u i j o t t a m a l l a.

Kun sitten lopulta koittaa se kauan odotettu ruoka-aika, lennähtää Piskimuksen pieni pylly nykyisin maahan niin että lattia kolahtaa. Ja katsekontakti on hirrrrmuinen! Muutaman kerran kun kuppia lattialle laskettiin, ja Piskimukselta loppui se niin kutsuttu itsekontrolli ja otus hyppäsi ruokakippoon ennen kuin kippo ehti tukevasti lattialle... no siellähän ne ruokavellit sitten olivat, pisin pituuttaan lattialla ja häkissä ja lattialla häkin alla ja tapeteissa ja vaikka ja missä. Siinä minä sitten pyyhin sitä sotkua yhdellä kädellä ja Piskimusta niskasta  #%&Å##%&!!! toisella kädellä roikottaen. Sitten ruoka takaisin kippoon ja uusintayritys. Ruokailulupa tulee samalla käskyllä kuin Rakkimuksellekin, eli "ole hyvä". Piskimus ei kyllä taida ehtiä kuulla kuin "Ole h" ja siinä vaiheessa tuo vintiö on jo korviaan ja etutassujaan myöten ruokakilhossa. Kirjaimellisesti kilhossa.
 

  

Olen välillä miettinyt... Tiedättehän ne sellaiset keitot jotka ravintolassa tarjoillaan leivän sisälle kaiverretusta kolosta. Onkohan kasvattaja ruokkinut Piskimusta syötävästä kilhosta. Ensin kilhon sisältö viimeistä murua myöten maaruun ja sitten kilhon kimppuun...?



Kannattaa sitten miettiä mihin sen kilhonsa laittaa. Näin käy jos siitä ei huolehdi. Päällä uhri, alla syyllinen.

 


Rakkimuksen leuka räjähti taas todella huonoon kuntoon. Näyttää myöskin siltä että toisessa korvassa on todella paha korvatulehdus. Ja eikun illalla lääkäriin. Taas kerran. Prkle!




Maailma on epäreilu paikka. Jopa ne pienimmätkin kärsivät. Voimia suuren päätöksen tehneelle perheelle. Näin on parempi, vähemmän kärsimystä.

Hyvää matkaa, Famu.




lauantai 25. toukokuuta 2013

Ansiotyön tylsyydestä

-->

Työ häiritsee harrastuksia.

Niin se vain on karu totuus. Mutta meillä puulusikka suussa syntyneillä ei ole tuohon tosiasiaan paljoa nokan koputtamista. Töissä on käytävä mikäli mielii syödä. Ja minähän mielin! Joten niin se taas kerran vei toimenkuva minut maahan kaukaiseen ja hetkeksi katkaisi kaiken ihanan ja aktiivisen toiminnan. Ei lapsia, ei miestä. Ei kotitöitä, ei koiria. Hotellielämää, ravintolaruokaa, kokoushuoneita, lentokoneita, odotusta, istumista….. ÄÄÄÄKK!!!

Kyllä se vain on kuulkaa niin, että aamulenkki kera koirien, suihku omassa kylpyhuoneessa,  jälkikasvun aamuhöpinät ja aamiainen kera puolison, siinä on ainoa oikea alku hyvälle päivälle..

Nyt ei sitten ole tehty tottista, ei ajettu jälkeä, ei treenattu, ei luotu laumahenkeä. Ei niin maan yhtikäs mitään. Rakkimus on ollut nauttimassa pennutonta elämää koirahoitola Sisukkaassa ja Piskimus on terrrosisoinut lasten sekä siskoni elämää. Lähti näet siippani samaan aikaan työmatkalle kuin minäkin, joten kaikki kotivastuut jäivät muille. Minä onneksi palauduin kotimaahan nyt lauantaina aamuyöstä, siippa tulee vasta alkuviikosta.

Viikonloppuna “korkkaamme” kesämökkikauden. Minä ja koirat. Siellä on kuulkaa koko talven pölyt meitä odottamassa. Onneksi säätiedotuksen mukaan ilmojen haltiaat ovat meille armollisia ja saanemme nauttia kauniista kesäviikonlopusta. Hurtat saavat mellastaa pihalla ja minä heitän päällimmäiset talven merkit ikkunan kautta ulos!

Koska joutilaat kädet ovat paholaisen apurit kätyrit* (kiitos Hogatha tästä tiedonjyvästä), yritin pysyä ahkerana reissullani myöskin kokousten väliset ajat. Alla todiste ahkeruudestani, paikkana Mynchenin lentokenttä….

* Muoks. koska Hogatha on pilkuntarkka.
Latte ja villatakin hiha Mynchenin lentokentällä. Elämän pieniä iloja.




tiistai 21. toukokuuta 2013

Hakusanoista :D


Vieraassa sängyssä

Voi kiasus, miten tolla hakusanalla tänne on päädytty?!?!
Kuka on nukkunut mun sängyssä?
Kenen sängyssä mä olen nukkunut?
Koirat, mitä sänkyä te oikein käytätte?!?!?!





sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Jälkipäivä


Hyvässä seurassa on mahtava harrastaa!

Alajaosto järjesti tälle päivälle (Pentu)Jälkikurssin perusteet - päivän. Ajoitushan oli mitä mahtavin, kentällä pyörii vaikka kuinka hurumykkypaljon tuollaisia 8-14 viikkoisia vintiötä. Treeniosuudessa nähtiin kerrassaan ihania, hellyttäviä ja ah niin keskittyneitä pieniä kuonoeläimiä. Mukaan oli mahtunut myös muutama vähän aikuisempi koiruus joiden kanssa jälkeä vasta aloitellaan.

Ensin kouluttaja antoi tuhdin teoriapaketin koko porukalle, tietoa ja vinkkejä lainehti, kysymyksiin saatiin perinpohjaisia vastauksia, herranjestas sitä tiedon määrää kuulkaa! Siis ihan peruspetteriä mutta meikäläinen on kyllä aina ihan ekstaasissa kun jollakulla on kyky esittää asiat loogisesti, yksinkertaisesti ja hienosti jäsenneltyinä. Ja sitten kun vielä tulee loppuun asti mietittyä perustelua höysteeksi, niin avot veljet ja siskot!

Olen tämän kyseisen kouluttajan kanssa käynyt monituisia keskusteluja sekä tottiksesta, jäljestä, suojelusta että ihan perusarkielämän asioista koiriin liittyen. En aina ole samaa mieltä kuin hän, mutta olen joka keskustelussa oppinut jotain uutta. Henkilö jolla on selvät perustelut toimilleen ja joka kykenee kertomaan ne ymmärrettävästi, sellainen henkilön kanssa on helppo puhua ja ymmärtää. Vaikka vain sen että ei, tuo ei ole se tapa joka minulle sopii. Sekin on oppimista kun löytää uuden asian jota haluaa välttää. Mutta jäljestä kun puhutaan, niin kumarran kyllä nöyrästi hänen ajatusmaailmansa edessä.

Piskimus Domesticus ajoi jälkipäivässä elämänsä kolmannen jäljen. Kaksi jälkeä tein jo aiemmin koska en saanyt hillittyä itseäni. Onneksi en kuitenkaan hätäillyt ja ehtinyt pilata pentua näiltä osin, sillä nyt sain niin hyvän aloituspaketin tänään että sitä ajatusmaailmaa seurataan ja orjallisesti. Niin harmi että en löytänyt näitä ideoita silloin kun Rakkimus oli pentu. Mutta emme anna sen pilata mitään. Rakkimus on suhteellisen hyvä jälkikoira, ei loistava mutta hyvä. Tänään sain neljä eri ideaa jotka aion implementoida Rakkimuksen jäljestykseen. Siitä tulee kuin tuleekin vielä erittäin hyvä!

Piskimus taasen.... Siinä on kuulkaa ahneutta ja kuononkäyttöä sitten mahtava paketti. Ah ja voih, tuo vintiö on valmis puremaan käteni irti jotta vain pääsisi seuraavalle askeleelle. Se pitäisi niin saada videolle kun tuollainen minimaalinen kuono värisee askeleen kantapäästä alkaen ja imee ilmaa sisäänsä ja liukuu jälkeä pitkin varpaille ja NOM NOM NOM! löytää ruuan. Sen jälkeen kuono nousee sentin, ehkä puolitoista ja hakee uutta askelta... Taas imu vie kantapäästä varpaisiin. HIANOO!!

Rakkimus oli jälkipäivän ajan kanttiinivuorossa mutta kotiin päästyä ajoin sillä yhden lyhyen jäljen uusien ideoiden siivittämänä. Kuka olisi uskonut että koira vastaa ohjeisiin paremmin silloin kun ohjaaja ohjastaa oikein :D

Nyt ne molemmat makaa tuossa olohuoneen lattialla repo rankoina. Rankka päivä kummallakin.

Jälki.
Kuningaslaji!
... jos en siis ole aiemmin huomannut mainita :D


perjantai 17. toukokuuta 2013

Blogi 1v (17.5.)


Nonnih, uusintayritys!
Tämähän vilahti ulos koko maailmalle luettavaksi jo männä kuussa eli tasan kuukauden liian aikaisin. Onneksi Peppone selvisi hengissä paskahalvauksestaan ja kykeni viimeisillä voimillaan ilmoittamaan minulle tästä suuressa erreyksestä.
Otin välittömästi pari oppituntia kalenterin oikeaoppisesta käytöstä ja heivasin itseni samalle allakansivulle muun maailman kanssa. 

*****


Tänään, 17.5.2013, tulee kuluneeksi tasan vuosi tämän blogin ensimmäisestä postauksesta. Paljon on tapahtunut, monen monituista treeniä on tehty. Ihan niin paljoa ei (todellakaan!) ole edistytty kuin olisi haluttu/pitänyt. Tai oikeastaan ollaan, ihan mieletön määrä askeleita on otettu eteenpäin. Harmi vain että ihan hirmuisesti on niitä takapakkiaskeliakin tullut otettua. Pääasia kuitenkin että on naurettu paljon. Hymyilty, naurettu ja nautittu elämästä. Olisikin pitänyt aikoinaan laittaa tuonne laskureihin sellainen röhönaurutreenilaskuri. Siinä olisi kuulkaa numerot vaihtuneet vilkkaasti vuoden mittaan.

Tällainen ajallinen rajapyykki saa ihmisen aina hetkeksi pysähtymään ja katsomaan taakseen. (Juu ei tartte pelätä että tulisi taas sellainen herkkä hetki, pitäkää pipot päässä vaan:D ) Blogi on vuoden vanha, mutta samalla Rakkimus on nyt ollut osa meidän perhettämme yhteensä neljän vuoden, kahden kuukauden, kahden viikon ja kolmen päivän ajan. Miten paljon elämämme silloin, 31.3.2009, muuttuikaan! Vastaavanlainen muutos tapahtui viimeksi silloin kun esikoisemme syntyi. Siitä nyt onkin jo yli 22 vuotta. Molemmilla kerroilla koko arkielämämme rytmi muuttui.  Molemmilla kerroilla talouteemme tuli lisäys joka muutti ajattelutapaamme, sitä miten katsomme ympäristöämme.

Hiukan pienempi, mutta sitäkin pippurisempi, maanjäristys iski perheeseemme 8.5.2013 eli viime viikon keskiviikkoniltana. Pieni, karvainen, persztkuleen pippurinen kus-luikku ja kauhia kiroilija, Piskimus Domesticus, saapui matalaan majaamme. Nyt laumamme on täysi.

Pirulauta, jos sinulle ei ole lemmikkiä, hanki sellainen!
Oli tunnekuohu millainen tahansa, tai vaikka puuttuva, niin ruskea silmäpari auttaa aina. Ei likikään aina korjaa tilannetta, mutta tekee siitä siedettävän. Jos ihmiset ärsyttävät, voit aina napata lemmikin kainaloon ja viettää sen kanssa laatuaikaa. Lisäksi on kerrassaan mahdotonta ns. aloittaa aamua väärällä jalalla silloin, kun kynnyksen äärellä odottaa uskollinen karvapersaus. Valmiina puolestasi ja kanssasi ihan mihin vaan! 
Menipä sittenkin melko hempeilyksi, mutta menköön nyt tämän kerran... taas:D Kevättä rinnassa, hih :D

Vähän tilastotiedettä blogin vuositaipaleen kunniaksi:

  • 185 postausta
  • 7269 lukukertaa
  • 166 kommenttia
  • 11 kirjautunutta lukijaa
TOP 5 tekstiä ensimmäisen vuoden ajalta: 
  1. Haaste; 11 asiaa kirjoittajasta Siis miksi te olette niin kiinnostuneita minusta, tämä blogi on Rakkimuksesta! Ja Piskimuksesta, tietysti!
  2. Pentuja! Niin se nousi hopeasijalle tämä ihana kuvapostaus vaikka onkin vasta kuukausi sitten kirjoitettu. On ne vaan niin ihania!
  3. Kosketusalusta, osa 1 No tämän minä ymmärrän, tämä oli kyllä niin perskuleen hauskaa. Itse asiassa tätä tarvitsis treenatakin vielä lisää, tuo "vauhtia ja vaaratilanteita" asenne kun ei tähän oikein sovi...
  4. Kuva, vassåkuu ... on se vaan niin perhanan kaunis rakki. Ja katsokaa mikä kuolamäärä tuolla turpavärkissä lilluu.  
  5. Piskimus Domesticus Kauhukakaran tarinan alku. Mitä kaikkea tästä vielä kehkeytyykään.

Hakusanoja joilla tänne on päädytty:
  • Alhaalta avattava vetoketju Tämä viittaa kyllä ihan jonnekin muualle kuin koiramaailmaan:D Vakavasti puhuen mullahan oli tällainen. Siinä hameessa. Jumissa. Kentän reunalla.
  • Koiran kuonokasvain En mä tällaisesta ole kirjoittanut?
  • Koiran tassuissa hiiva Tuttua huttua
  • Miksi saksanpaimenkoiralla on matala perä Siinäpä vinha kysymys! Tuosta voisin kirjoittaa sepustuksen tahi useammankin. Enkä mitenkään positiiviseen sävyyn.
  • Toko alokasluokka pisteet Niitteen perässä juoksee useampikin.
  • Toko porukka turku On. Ja helkkarin hieno onkin!
  • Kana sormi Siis mikä?
  • Kosketusalusta :D :D Buahhahhaa ;D
  • Toko avo spu Yritystä ainakin on, saavutuksia ei vielä
  • Blogspot raippa Auts! Tuttu väline...
  • Metallirappuset Näitäkin on joskus treenattu. Kohta pääsee uudestaan tätä tekemään, pennun kanssa nääs.
  • Tappajakoira  Piti hetki miettiä että miten tuo sana tuo tähän blogiin mutta sitten muistin. Sehän oli meidän naapurin nimitys 3 kuukauden ikäiselle sakemannipennulle. Olen sitten siitäkin tainnut kirjoittaa, vai?
  • Kaikella on aikansa, kaikella on paikkansa Niin totta, tämän kun aina muistaisi.
  • 11 asiaa Vain 11? Kyllä mulla on aina enempi asiaa.
  • Treenikalenteri Huoh. Sitäkin pitäisi kai välillä sekailla.
  • Rakki Mun rakki :D
  • Raippa viuhuu Auts taas! Olen tainnut mainita tuon raipan useampaankin kertaan.
  • Soffapotaatti Mun rakki :D
  • Pennun koulutuksen seurantakortti No ei täällä sellasia oo! Eikä tuu. Perstuntuma se on jolla mennään. Nih.Tai. Ehkä pitäisi tuollainen Piskimukselle... ei kyllä ole ennen tullut mieleen.
  • Vetoketju jumissa No niin se onneton oli. Potuttaa vieläkin.
  • Kauriin onnennumero Ei harmainta hajua. Mitä tuo meihin liittyy?
  • Oksasilppuri Mun rakki :D
  • Yrjö perskules Öööh... jaa? No ehkä. Tuttu hemmo.
  • Pehmosukat What? Käy kaupassa hakemassa. Varmaan ihan sieltä lähimarketista löytyy.
  • Pissihätä Meillä jokaisella, aina silloin tällöin. Piskimuksella itsihippiriikkisen useammin kuin muilla. Eli siis melkein koko ajan. Tai siis ainakin heti kun on tultu sisälle.

Kiitos matkaseurasta.
Suuntana vuosi numero kaksi, Alons-y!


Kaljakoira



Olipa kerran pieni pentu joka kiipesi kaljalaatikkoon.


Olipa kerran mustasukkainen "isoveikka" joka myös halusi kaljalaatikkoon.



Tarinan opetus: Älä työnnä turpaasi sellaiseen koloon josta et sitä omin avuin saa pois.


torstai 16. toukokuuta 2013

Nukkumisen onnesta


Nukkuminen on yksi elämän suurista iloista. Kunnon yöuni ja/tai onnistuneet nokkaunet, ah parhautta!

Nii'in. Niinhän nuo olisivat. Vaan eipä ole tässä mörskässä kunnon yöunia viimeiseen viikkoon nähty. Kiitos erään nuoren vintiön. Kymmeneltä tai yhdeltätoista kiroillen punkkaan, kolmen paikkeilla ulos pissalle ja sitten puoli kuudelta ollaankin niin saakutin pirteitä että! Kun ihmiset ovat nousseet ylös ja pukevat tahi ruokailevat tahi jotain sellaista, voikin pieni tuholainen ottaa välikuolemat jonkun jalkaterän päällä köllien. Petkutusta, huijausta sanon minä! Kyllähän minäkin jaksaisin jos koko ajan ja joka paikassa voisi ykskaks yllättäen vetäistä pienet tirsat. Ja minulle siis riittäisi ihan tavalliset nokkaunet, en edes tarvitsisi tuollaista totaalista sammumista mitä tämä Piskimus harrastaa. Voisi meinaan vaikka hännästä raahaten sitä nukkuvana siirrellä, ei varmaan huomaisi mitään.

Onneksi olemme kuitenkin edistyneet roimasti tässäkin asiassa. Nukkumaan mennessä ei enää kuulosteta hirtetyltä kissalta, ainoastaan sellaiset periaatteelliset pärräykset ja kiroilut samalla kun pyöräytetään häkin peitot nukkuma-asentoon. Pahimmillaan puoli yötä kestänyt huuto on nyt enää sellainen minuutin mittainen kiroilusessio. Edistystä, jeah!
Uskokaa tai älkää, mutta tässä kuvassa ollaan umpiunessa!
Mutta tuo yöherääminen. Piskimus inahtaa, nostaa päänsä säpsähtäen, nousee ylös, ottaa kolme askelta siirtyen sanomalehtien päälle ja pissaa sinne pikkulirit. Sen jälkeen vaaditaan häkin oven avausta ja sitten rakon kunnollinen tyhjennys pihamaalle. Se pikkuliri nyt vaan on pakko... eihän se häkki muuten tarvitsisi uusia pohjakkeita pari kertaa päivässä eikä siellä myöskään leijailisi ihana kus.. siis pissan aromi. Lisäksi minun fyysinen olemukseni ei ole luotu tällaisiin yö heräämisiin.
Elämän pieniä iloja, sano.

Edistymisistä puheenollen:
Piskimus pystyy jo loikkaamaan säkkituoliin. Ja tänään aamulla nähtiin ensimmäisen kerran kun molemmat karvapersaukset ovat siinä samaan aikaan. Kuvia siitä seuraavassa postauksessa. Ei meinaan tarina pääty kaikkien osalta ihan täydellisen onnellisesti...
Piskimus on nöyrtynyt. Meidän makuuhuoneen kynnys on lopultakin sovittu luokiteltavaksi "ylittämätön este" tunnuksella. Sinne kun ei ole asiaa yhdelläkään nelijalkaisella.
Roskis. Saa katsoa vaan ei koskea. Irti-käskyllä toimii tämä. Maasta löydetty lämmin paska ei kyllä tuolla käskyllä suusta tipahda vaikka se kaikissa muissa tilanteissa toimiikin. Lienee sakemannipennun suhteellisen normaali tapa, tuo lämpimän ulosteen syönti. Yöks!

Kuka antoi tolle vintiölle luvan kiivetä!


tiistai 14. toukokuuta 2013

Treenit 13.5


Kun päivän tunnit ei riitä!

Aamuisin on sellaista hulinaa ja vilskettä, että töihin lähdöstä ei meinaa tulla mitään. Olemme nyt onneksi saaneet aikaiseksi hyvän rutiinin työaamuihin, eli kyllä tämä tästä pikkuhiljaa nopeutuu. Rakkimuskaan ei enää edes nouse ylös makuulta, nostaa päänsä ja vilkaisee kyllä, kun riennän Piskimusta ensimmäiselle aamupissalle viemään. Vintiön rakko kun herää tasan 38,265 sekuntia muun kropan jälkeen. Eli sinne ulos on siis kohtuullisen (=tuhottoman) kiire. Tämän jälkeen palaan sisälle, kengät jalkaan ja takki päälle (jep, käymme Piskimuksen kanssa ulkona ensin ihan yöpuvussa, naapurit ovat asiasta jo kommentoineet :D ) sekä molempien karvapersausten kanssa normiaamulenkille . Lenkki on aivan liian pitkä Piskimukselle, se saakin matkustaa osan reitistä olkapäälläni. Nuo jalkakäytävät ovat sen verran tylsiä, että niiden kohdalla mennään vain Rakkimuksen kanssa reipasta vauhtia ohi ja vietetään sitten enemmän aikaa siellä puustoisemmalla alueella. Aamiaisen ja suihkun jälkeen ruokitaan koirat ja sitten onkin aika rientää Piskimusta taas ulos, sen rakko ja suoli kun heräävät toimintaan tasan 2,05 minuuttia ruokailun jälkeen. Rakkimuskin pääsee ylimääräiselle tolppakäynnille samalla. Tästä hän onkin aika innoissaan, koska idioottiparka kuvittelee että toisen aamulenkin jälkeen tarjoillaan toinen aamiainen. Aina nälkä! Mutta eipäs tarjoillakaan, kyllä yhdellä aamiaisella pitää pärjätä. Pöh!

Kuvien laatu on surkea, koittakaa kestää...

Ai että tällanen Kennelrehun toimitus tällä kertaa!

Koska aamut hiukan venyvät, olemme saapuneet töihin 15-30 minuuttia myöhemmin kuin normaalisti, venyy työpäivä myös toisesta päästä. Se taas luokin oman kiireensä treeneihin ehtimisen suhteen. Ei ole aiemminkaan ollut mikään itsestäänselvyys, että sinne treeneihin olisi ajoissa ehditty. Mutta nyt kun tuo pirpana vie extra-aikaa, niin mehän olemme vielä enemmän myöhässä.

Maanantaina olimme paikalla niin myöhään, että nippa nappa olisi Raippis ehkä ehdinyt meitä kurmuttaa, mutta ei sitten kuitenkaan ehtinyt. Raippis oli itse Iin kanssa kentällä kun palasimme lenkiltä. Sillä hetkellä Rakkimus oli niin hyvässä tunnetilassa että en jäänyt Raippista odottelemaan, vaan treenasimme sitten itsenäisesti.

Teimme sekalaisen repertuaarin lyhyitä ja tiiviitä harjoitteita. Pääpaino tunnetilassa ja hyvässä tekemisessä.

Muutama perusasento, pari korjattua ja kolme hyvää.
Seuraamista muutamia pätkiä, yllättävän hyvää tekemistä. Suoruudesta en varmuudella tiedä koska ei ollut apparia. Pääsin palkkaamaan samanaikaisesta hyvästä kontaktista (hyvä, ei liian tiivis=edistävä, vaan sopivan hyvä) JA oikeasta paikasta, parhautta!
Kääntymiset ontuivat hiukan mutta en sitten enää tehnyt niitä kun tajusin että oma motoriikkani ei toiminut pääavun suhteen. Taidanpa ottaa sitä huomenissa kotona kuivaharjoitteluna ilman koiraa.
Täyskäännöksiä ei tehty kuin yksi koska se oli yllättävän tiivis. Mahtavaa.
Kaukokäskyjä tehtiin kolme lyhyttä sarjaa. Yksi vaihto ja kolme vaihtoa. Nopeita, täsmällisiä, ei liikkunut, taas parhautta! Kolmannen "sarjan" palkkasin heti alun maahanmenosta koska se oli naps ja suora!
Luoksetulo. Kaksi pysäytyksellä, ensimmäisessä pysähtyi venyen, kaksi ylimääräistä askelta ja toisessa lähti ennakoimaan todella aikaisin. Otin kolmannen läpijuoksuna koska tuo hiippailu on lopetettava alkuunsa. Isolla avulla saan stopin pysähtymään napakammin, mutta ennakointia en osaa niin hyvin korjata.
Loppuun neljä ruutua. Ensin pallolla, sitten kaksi ilman ja loppuun pallolla. Ensimmäinen pallottomista meni uusintaan, tarjosi ensin etureunaa ruudun sisältä ja sen jälkeen siirtyi ruudun vierelle. Uusinnassa meni suoraan oikeaan paikkaan. Toisessa pallottomassa jäi etureunaan ja korjasi siitä oikeaan paikkaan. Pallolliset otettiin pitkällä matkalla että saatiin vähän vauhtia välillä. Parhautta on se, että Rakkimus näyttää ruudun heti kun sen hoksaa. Tämän kertaisen ruudun, vaikka se oli esterivin toisella puolella, Rakkimus spottasi Mami, kato RUUTU tualla on RUUTU! jo treenin alussa minulle. Mahtirakki, muuta en sano!

Tunnetilan puolesta treeni oli loistava! Rakkimus piippasi kaksi kertaa ja molemmissa komennolla lopetti. Kaikkihan vaikuttaa aina kaikkeen mutta olemme viime aikoina treenanneet niin usein ilman häiriöitä sekä myöskin pääsääntöisesti oman kentän ulkopuolella, että nyt oli molemmilla sitä tekemisen intoa selkeästi. Epäsäännöllisempi ja silti runsas treenaus ovat varmasti myöskin auttaneet asiaa. Että sitä tehdään ja onnistutaan muulloinkin kuin tiettyinä aikoina tietyissä paikoissa. Kaavoihin kangistuminen ei sovi meille kummallekaan. Ja sitten on vielä Piskimus. Veikkaan että pienen pieni osa Rakkimuksen keskittymisestä on perua siitä, että saa tehdä minulle ilman että vintiö on häiritsemässä. Rakkimus kun nyt joutuu ressukka arjessa jakamaan osan saamastaan huomiosta tuolle pikkunaskalille. Kyllä se vain vaikuttaa tähän ohjattuun tekemiseen :D

Varjelusta odotellessa Piskimus veti veljeään turpaan, siellä mami sanoi että nyt eivät pojat enää leiki yhdessä. En nähtävästi osaa lukea tilanteita niin hyvin, minä en olisi ihan niin välittömästi mennyt siihen väliin. Harrastettiin sitten ihmisten kanssa sosiaalistamista kentällä ja kenttäruokailun Ruokaa! nomnomnom jälkeen boksiin nukkumaan. Piskimus käyttäytyy autoboksissa kuin enkeli. Eli liikkuvat kalterit ja paikkaa vaihtava vankila on ok, mutta kotona olevat ovat itsestään pertskeleestä? No tajusithan sä, lopultakin! Laitat tärinän ja hyrinän siihen kotihäkkiin, niin sit mä oon hiljaa, kato.

Varjeluksessa Rakkimus oli hyvä, hiukan avittamalla siis. Minä olin ottanut ihan hiukan opikseni edelliskerran "nauruista", nyt ei tarvinnut raipanheiluttajan nauraa. Hyvät ja napakat ohjeet jatkuivat, voi kiasus miten paljon minulla onkaan vielä opittavaa! Mutta matka jatkuu, taaksepäin ei käännytä vain siksi että korjattavaa löytyy lisää.... ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää


Mä en saa olla tässä
shhhh ihan hiljaa ei se huomaa




maanantai 13. toukokuuta 2013

LUPAUS


Minä,
Hekla Myrskyrintamasta
,
pyhästi lupaan ja vannon,
kautta kaiken minulle tärkeän,
että kumpikaan karvapersauksista
(Rakkimus Domesticus ja Piskimus Domesticus)
ei tarvitse hoitopaikkaa
eikä ulkoilutusapua
juhannuksena 2013
henkilöltä
ArmainSiskoniIhaninKauneinViisainHehkeinJumalaisin
Hogatha
:lta.


KIITOS !


Vankilameininkiä


Hirrrrveetä!
Piskimus Domesticusta häkitetään! Auttakaa, te viherpiiperöt ja kukkahattutädit, tästä tulee traumoja!
Häkkejä, kaltereita, kaikkea kamalaa.



Meillä pidetään koiraa häkissä suljettuna aina silloin tällöin. Eihän se ole tarkoitus että koira viettäisi aikaansa häkkiin suljettuna, mutta häkissä oleminen on mielestäni ehdoton taito koiralle. Jos vaikka kävelemme lähimarkettiin (siihen isoon, P-alkuiseen) niin siellä pihalla on pari koirahäkkiä. Niihin voi kätevästi pläjäyttää karvapersaukset sillä aikaa kun itse pikaisesti käy ruokakaupalla. Samoin tätä taitoa tarvitaan eläinlääkärillä. Leikkauksesta toipuva koira ei tarvitse lisästressiä häkissä olemisesta, vaan sen on helpompi heräillä ja toipua kun häkki on sille turvallinen paikka. Samoin matkustaessa joutuu koira viettämään aikaa häkissä. Lentokoneessa, junassa. Oman auton takapäässä treenikentällä, mökille ajettaessa.
Kyllä on elämä rankkaa koiralle jolle ei häkkiä ole opetettu turvalliseksi ja hyväksy paikaksi. Sellaiseksi paikaksi jonne koiruli voi mennä turvaan. Vaikka äänekkäiltä kyläileviltä pikkulapsilta. Tai "isoveikan" komentamiselta.

Iiiihana häkki, täällä voi nukkua, rymsteerata, juoda, syödä, pissiä, ihan vaikka mitä. Tänne voi loikkia sisään ja ulos justiinsa sillon ko huvittaa. Tää on mun iki-ikioma häkki :D

Häkkielämä sujuu mielestäni aika hyvin. Piskimus käyttää häkkiä aktiivisesti, menee sinne pakoon Rakkimusta, käy siellä itsenäisesti nokosilla. Ja rymsteeraa niin maan helkkaristi. Tämän lisäksi Piskimuksen ateriat tarjoillaan häkkiin.

Häkki ja sen pelkistetty sisustus. Ennen rymsteerausta.
Vielä kun saisimme Piskimuksen hyväksymään häkin oven sulkemisen. Vaikka tuo vintiö olisi melkein unessa, oven sulkeminen saa kiroiluhanat aukeamaan vuolaina. Mää olen täälä justinsa sillon kun mää ihan ite niin haluan. Mää en tosiaankaan aio olla täällä sillon ko te niin haluutte. Mua kun ei määräillä.

Häkkieläin aterioimassa.

Häkin oven kanssa on nyt treenattu paljon. Käskyllä vintiö pysyy häkissä kunhan ovi on auki. Ymmärtää myös että käskyllä sinne häkkiin mennään... siis juoksee sataatuhatta päinvastaiseen suuntaan. Onneksi minulla on nopeat kädet. Naps kiinni ja nosto häkkiin ja sitten taas käsky. Vastauksena on tiukka istumisasento häkin oviaukon kohdalla. Sitten tuijotetaan suoraan silmiin ja hitaasti nostetaan toinen etujalka häkin kynnyksen yli. Käsky uusitaan ja käsi hellästi mutta tiukasti siirtää tassun takaisin sisälle. Ärr! Ja tämä toistuukin sitten muutaman kerran ennen kuin Piskimus Paukapää luovuttaa ja kääntyy jyrsimään häkissä olevaa peittoa/pyyhettä ja rymsteeraa kaiken uuteen uskoon voimakkaan kiroilun säestämänä. Vasta tämän jälkeen voi mahdollisesti harkita jotain lepäämisen tapaista. Ehkä.

Kalteritkin ovat meidän huushollissa tulleet tutuiksi. Me ihmiset kyllä kutsumme sitä portiksi, mutta Piskimuksen mielestä ne ovat eläinten oikeuksia loukkaavia kaltereita. Mun mielestä toi on tosi kiva. Sen kun kuonolla törkkäsee kiinni, niin sitten voi huoletta ottaa nokkaunet. Ei syöksy paholaistenava terävine hampaineen häiritsemään. Kalterit kunniaan! ÄLÄ sulje sitä, mää tulen kans, oota muaaaaa! Sää suljit sen. Taas! Äärrrr!


17 sekuntia melusaastetta, mikäli vain osaan tuon videonpätkän tänne linkittää. Kuvan taso on erittäin heikko, käytössä aifooni...








sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kissabakteereja



Torstaina illalla pikkuvintiö, Piskimus KattiBakterius, pääsi pesulle. Kasvattajalla on muutamia kissoja ja taloutemme isäntä on kissoille allerginen. Siinä turposivat silmät ja kurkku kun otti parin tunnin nokoset Piskimus sylissään. Joten eikun suihkun kautta. Onneksi pelkkä suihku riitti allergiaoireiden loppumiseen, ei tarvinnut turvautua shampoihin eikä karvanpoistoon. On se muuten aika rotta märkänä :D :D













lauantai 11. toukokuuta 2013

Ärrrr!





Pennun hakuhan siis sujui mitä loistavimmin. Alkumatkan kiroilun Äärrrr! Mun veli jäi tonne, mähän en mihkään lähde! jälkeen pikkupiski Ikkuna! Tästä ikkunan vierestä voi kiivetä ylös, päästä mut irti %&€# ! puri minua sormeen ja otti puolentoista tunnin nokkaunet kuono kainalossani.  Juuri ennen kotiinpääsyä poikkesimme ostamassa kotijoukoille murua rinnan alle. Samassa yhteydessä Piskimus sai ensi kosketuksensa uuden kotikaupunkinsa maaperään. Ja talutusremmiin. Tiedättehän, siihen kapistukseen joka napataan hampaisiin heti kun vain pystytään. Ja jos se kiristyy hiukankin, otetaan nelijalkajarru päälle ja ehdottomasti kieltäydytään liikahtamasta senttiäkään hihnan suuntaan. Siis vaikka oltaisiin juuri oltu täydessä vauhdissa, tonttuhiippa-korvat ylös alas lerpattaen, juoksemassa juuri sinne samaan hihnan suuntaan, niin hihnan kiristyessä EI, ei tonne, mua ei määräillä. Nih. tulee täysstoppi. Kutsumallahan tuo vintiö vilistää luokse niin lujaa kuin pikkukoivista lähtee, mutta ei vetämällä.

Piskimuksen ja veljen yhteinen uni.
Tästä tempaistiin niskasta pentua kiinni ja eikun menoks'


Kotosalle päästyä Rakkimus meitä siellä jo odottelikin. Ensin käytiin kyllä tutustumassa takapihaan ja vasta sitten tökättiin persaus Rakkimuksen kuonoon. Melkein vuorokausi siinä meni ennen kuin Rakkimus lopultakin uskoi, että tämä pentu on niin pieni, ettei se vielä peuhaa ja riehu ja rieku samalla tavalla kuin muut pennut. Tätä muuten en ajatellut aiemmin lainkaan. Tiesin että Rakkimus tulee hyvin toimeen pentujen kanssa, mutta eiväthän ne pennut mitään 8-viikkoisia ole olleet! Tässä olikin sitten hiukan opettelemista. Tämä pentu kun kierähtää selälleen ja rupeaa parkumaan heti jos sitä liian kovin nappasee. Toisaalta... tämä pentu kyllä syöksähtää kimppuun ja puree niin maan perskuleesti tai juoksee nukkuvan Rakkimuksen edestä ohi täysillä Onko muuten ollut juttua, koskas tuo rääpäle lähtee kotiinsa? ja tirpaisee tassullaan ohimennen kirsuun niin että kipinät sinkoaa. Tai vaanii nukkuvan Rakkimuksen takana ja hyppää kissamaisesti (?) Rakkimuksen hännän kimppuun ja aloittaa supernopean parturoinnin.
Välihuomautus: Ne teistä ketkä Rakkimuksen nähdessänne oletatte että se on stressin tai jonkun muun ongelman vuoksi ruvennut nirhimään häntäänsä, niin ei. Kyllä se on tuo Piskimus joka sitä parturoi. Sekä Rakkimuksen naamaa. Ja korvia. Ja puri palan huulesta.


Häntä imurinputken päällä ja pää imuroijan jalan päällä.
No sittenhän ei voi imuroida?
Nyt nuo kaksi jo leikkivät hienosti. Väliin Rakkimus ei oikein tiedä että voiko ottaa kiinni vai ei, vintiö taas ei moisia mieti. Purukalusto jos ylettää koskettamaan niin eikun naks kiinni vaan. Sen verran on Rakkimus Vuh! antanut kyytiä viuuuuh!! pikku Piskimukselle €%&#! että isoon vinkupalloon ei ole pennulla asiaa, Rakkimuksen takajalkojen välissä ei roiku mitään mitä olisi lupa purra/imeä/ tai muutenkaan mitenkään kosketella sen erityisemmin, Onko kukaan kuullut sanontaa että tietyn ajan kuluttua vieraat rupeavat haisemaan? Prinsessan varpaita Piskimus ei saa myöskään purra ja liilaan narupalloon pitää kysyä erikseen lupa. Samoin Rakkimuksen leuassa roikkuminen ei ole kauhean suotavaa. Kröhöm, siis tarkoittaa että ei ole sopivaa jäädä liian pitkäksi aikaa kyläilemään. SAA mennä kotiinsa. Pari kertaa vintiö on saanut ilmakyytiäkin kun ei ole sanaa totellut eli luupäisyyttä havaittavissa. Mutta sehän nyt ei estä yrittämästä uudelleen? No ei estä ;P








Aika hyvin nuo lerpat korvat Piskimuksella toimivat. Tuntee nimensä, tulee kutsusta luokse välittömästi sekä (pääsääntöisesti) tottelee Rakkimuksen harvoja murahduksia. Perskuleen kova tuo Piskimus kyllä on kiroamaan. Saattaa leikkiä keittiössä ihan rauhassa ja sitten yks kaks todeta että nyt olisikin aika mennä olohuoneeseen. Siinä se sitten huutaa ja pärrää portin takana. Pari kertaa kuvittelin että sillä on jokin hätä, juuttunut portin väleihin tai jotain, mutta paksan marjat, ihan puhdasta kiukuttelua tuo on. Kovaluontoinen jäbä.

Nukkuu...
.... nukkuu...
... näkee unta!










torstai 9. toukokuuta 2013

Piskimus Domesticus


Matkasimme syvälle metsään ja löysimme sieltä pienen, ihan perkeleellistä ääntä pitävän pennun. Tuo elikko kun saa raivarin, niin kuulostaa kuin kissaa hirtettäisiin. Voin kertoa että ensimmäisen yön alku oli pikkasen tuskanen, sen verran kuului pentuhäkistä meteliä. Selkeästi riiviö on kosteiden paikkojen elikko, tuo pikkuinen idiootti rymsteerasi häkkinsä sisällön heti alkuunsa uusiksi. Kaikki sekaisin, myttyyn ja vesikipon kautta. Mamii, päästä mut pois, täällä on kaikki ihan märkää! Ahkera Piski, muuta en tuohon kommentoi. 

Aamulla en löytänyt viikkoja sitten ostamaani pentupantaa enkä -hihnaa joten matkaan lähdettiin tuollaisen kangasremmin kanssa. Hyvin sekin hommansa hoiti ja päästiin sitten muuten välittömästi opettelemaan että hihnaa ei pureskella. Jotenkin kyllä jäi sellainen maku että tuosta asiasta keskustellaan varmaan vielä uudestaan. Ärrr! Illalla penturemelit sitten löytyivät, mutta eihän se panta ole alkuunkaan sopiva. Eli tänään pitää löytää jostakin vielä pienempi pentupanta. On noista Rakkimuksen pentuajoista selkeästi paljon unohdettu. En muista että se olisi milloinkaan ollut näin pieni. Mutta historian asiakirjat todistavat kyllä että ihan samaa kokoluokkaa tuo oli meille tullessaan kuin tämäkin vintiö nyt on.

Tapaaminen Rakkimuksen kanssa meni ihan hienosti. Vähän on Rakkimuksella vaikeuksia tajuta että tämä pentu ei vielä riehu ja remua siten kuin kaikki muut tapaamamme pennut. Siis toi vintiöhän vaan ryöstelee mun leluja mutta ei sitten suostu leikkimään! Ja sitäpaitsi toi mikä mun alakerrassa roikkuu, se EI ole mikään imemislelu, irrota heti! Nooh, muutama päivä tahi viikko kun tässä vierähtää niin sitten lieneekin jo eri ääni kellossa. Sujuvasti ensimmäisen yön jälkeen lähti pentu jo ryöstelemään Rakkimuksen leluja. Uskokaa tai älkää, mutta tuon minikokoisen turpavärkin avulla pystyy raahaamaan kahta helkkarin isoa narupallolelua samanaikaisesti! Pallo ja narulelu taasen ei vielä sinne samaan aikaan mahdu. Ärinästäkään ei ollut apua. 

Iloksemme viikkojen aivotyö on myös saatu päätökseen ja Piskimus on heti ensimmäisenä iltana saanut oman arkinimensä. Lyhyt, ytimekäs ja ah niin kuvaava... ainakin näin ensimmäisen illan tapahtumiin liittyen. Täällä blogistaniassa hän kulkee siis nimellä Piskimus Domesticus.
Nyt minulla on Rakkimus ja Piskimus :D :D

Tässä kuvasaastetta iloksenne, kameran takana hääri paras Hogathani:




Juma mikä hervoton kepakko!
Kuka toi on?

Miks tän pitää roikkuu mun kaulassa? Raaps raaps






Eiks ton vintiön olis jo aika häipyä kotiinsa...






keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Sciurus vulgaris


Orava!

Kato, orava!

Oooh, orava!

Orava!

Jukopliuta, orava!

Orava, täältä tullaan!

Ei.

Orava. Tuolla olis ORAVA!

Orava... siellä se menee... mun maha kurnii.