Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (52) HERMOT!!! (11) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (93) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

torstai 31. tammikuuta 2013

tiistai 29. tammikuuta 2013

Treenit 28.1.13


Laatutreenailua Rakkimuksen ja Ladyn kanssa urakalla. Oikein kunnon hiki pintaan treenit.
Se joka nyt sielunsa silmin näki minut, Ladyn emännän, Ladyn ja Rakkimuksen juoksevan täysillä paikallista kuntopolkua pitkin... juu ei :D
Meikäläistä ei nopeassa liikkeessä näe. Paitsi polkypyörällä tai jollain moottoroidulla kulkuneuvolla. Viittaan aivoherneiden hikoamiseen. Lady nyt käyttääkin herneitään jatkuvasti joten ne ovat tottuneet toimintaan. Rakkimuksella tuo herneiden pyöräytys liikkeeseen on hiukan harvinaisempaa ja vaatii näin ollen hiukan enemmän energiaa. Josta syystä hiki tuppaa aivoherneen pintaan jossain vaiheessa. Siis niiden molempien herneiden. Kaikkien kahden.
Treeni oli pitkä, intensiivinen ja tuloksellinen. Lyhyitä pätkiä joita kaikkia toistettiin sekalaisessa järjestyksessä. Yritin tehdä vuorotellen matalaviettisiä ja korkeampiviettisiä liikkeitä.

Perusasento. Tehtiin useamman settiä. Tässä harjoituksessa tulee nyt samalla kierrosten laskua oikealle tasolle. Vähensin pääkosketusten lukumäärää jolloin yksittäisen kosketuksen "voima" kasvoi. Jos... buahhahhaa, jos, buahhaaa... siis kun Rakkimuksen kierrokset perusasennossa nousevat huimiin korkeuksiin, nostan sitä leuan alta jolloin asennosta tulee oikea ja sen jälkeen laitan käden sen pään päälle, sormet takaraivolle ja peukalo korvan eteen. Peukalolla voi tarvittaessa hieroa ihan hiukan, pääasiassa vain pidän kättäni rennosti koiran pään päällä. Se katsoo minuun, huokaa ja rauhoittuu. Melkein tunnen kämmenessäni miten rattaat pään sisällä hidastavat vauhtiaan. Teen perusasentoja joko sellaisenaan, ilman liikettä, yhdellä vasemmalle kääntyvällä askeleella tai korkeintaan kahdella eteenpäin menevällä askeleella. Näitä sekoittaen. Palkka oikeasta asennosta JA oikeasta vireestä. Tätä settiä joka treeneissä pyörittämällä olen huomannut että Rakkimuksen kierrokset ovat kaiken kaikkiaan laskeneet lähemmäs oikeaa tasoa. Samoin Rakkimuksen kyky laskea itse kierroksiaan on kasvanut. Mikä parasta, huomaan myös selkeästi että Rakkimus yrittää itse kontrolloida virettään huomattavasti useammin kuin ennen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sano :D Parempi perusasento ja parempi vire.

Harvoin mikään asia kuitenkaan tulee pelkästään positiivisena, usein mukana valitettavasti tulee jotain vähemmän toivottavaa. Perusasento- ja oikea viretila -harjoitus on vaikuttanut negatiivisesti kaikkiin liikkeisiin joissa Rakkimus on minun edessäni. Kuten kaukokäskyt. Huoh.

Vänster-Höger. Liikaa kierroksia! Tämä liike kehittyy rauhallista tahtia. Mutta ne kierrokset...

Täyskäännös. Todella lyhyttä seuraamista, ehkä neljä tai viisi askelta ja sitten käännös. Ohjaaja oli skarppina ajoituksen kanssa ja hah, mitä tapahtuikaan? Rakkimus oli huomattavasti tiiviimpi käännöksessä. Ei hyvä vieläkään, mutta herranjestas miten paljon parempi.
Ootas, ootas... oliko tässä malliesimerkki siitä miten ohjaaja pystyy tuhoamaan kokonaisen liikkeen? Jep, sellainen tässä nyt sitten oli. Toivottavasti ohjaaja pystyy kokoamaan paketin uudelleen kasaan;P

Jäävä maahan. Jäi suoraan kulkusuuntaan nähden! Paluu koiran takakautta. Pää kääntyy, muuta liikettä ei tapahdu. Upeaa!

Luoksetulo suoraan sivulle. Ensimmäisellä avustava lisäkäsky ja kädenliike. Seuraavalla vain yhdellä käskyllä. Joku karvapersaus on kuulkaas hiffannut tämän liikkeen :D

Paikallaolo. Maassa. Häiriön sieto suht hyvä, silti liikaa kierroksia. Huoh.
Käskytin sitten Rakkimuksen paikallaoloon maahan samalla hetkellä  kun Lady juoksi ruutuun sisään. Lopputulos: Rakkimus maassa minun vieressäni ja Lady maassa ruudun etureunan kohdalla vähän kummastunut ilme naamallaan...


Lady menee muuten ruutuun todella hienosti. Ja jos palkka ei tule, lähtee se heti hakemaan oikeaa paikkaa. Jee, mahtavaa Lady! Kaksi asiaa kun korjataan Ladyn ruututreeneistä, niin siitä tulee vielä täydellinen. 1) Ruutu ei saa olla liian lähellä seinää ja 2) ruudussa pitää aina olla nauha, tötteröt kulmissa eivät riitä! Näillä pienillä avuilla tuo siniverinen karvapersaus tempaisee vielä täydet pisteet tästä liikkeestä.

Luoksetulo pysäytyksellä. Tule-seiso-sivu. Hallin matto rullautui nelitassujarrutuksessa. MahtiRakki mulla, mitäs sitä vähättelemään :DD

Peruutus. Tämähän on osittain vanhaakin vanhempi liike. Rakkimus on käskystä osannut peruttaa jo pienestä pennusta alkaen. Yhden askeleen taaksepäin. Yhden.
Tätä on nyt sitten väännetty hallilla. Rakennettu pöydistä ja esteistä kapeaa käytävää. Pallolla. Namilla. Laumalla. Kotona samaa. Yksi askel.  Yksi. Ainokainen. Askel.
Kunnes otettiin ruokakippo avuksi. Rakkimus Idiottamus peruutti monen monta askelta suoraan taaksepäin. Takajaloilla seisten! Voitteko kuvitella. Mulla on kuulkaa sirkuskoira. Mainoksen sanoin: siitä se ajatus sitten lähti:D Ruokakipon avulla (kippo riittävän alhaalla) peruutusta kotona. Nyt pallon avulla peruutusta. Ohjaaja kävelee eteenpäin ja koira peruuttaa suoraa linjaa takaperin. Karvainen persaus heilahtelee tahdissa puolelta toiselle. Rakkimus ei edes yritä pysähtyä vaan nimenomaan kävelee taaksepäin. Mun sirkuskoira :D


Jäävä seis. Paluu koiran takakautta. Taas kääntyy vain pää. Ei yhtään sivuaskelta, ei aikomustakaan liikahtaa. Koira ohjaajan mukaan seuraamaan ilman ohjaajan pysähdystä. Ei äännähdystäkään. Hyvä Rakkimus!

Kaukokäskyt. Piip piip uuuaaaa. Huoh. Teknisesti asennonvaihdot ovat hieman parantuneet. Mutta ne kierrokset.... Huoh.

Ruutu. Näyttää siltä että Rakkimus on tajunnut että pitää seistä ihan tasan tarkkaan oikeassa kohdassa. Ja jos siihen ei heti osu, niin järkevintä on ottaa pari askelta johonkin suuntaan ja kokeilla josko sitten onnistuisi. Hyvää edistystä. Kommenttiin "siellä se on?" tulee vastauksena pikainen vilkaisu ruudun suuntaan. Hyvä Rakkimus!

Kaukokäskyt. Maa-seiso. Yksi ainoa yritys. Ja se onnistui!

Siirtymä. Perusasentoaloitus, lyhyttäkin lyhyempi jokin liike (kolmen askeleen seuraaminen, yhden liikkeen kauko, täyskäännös paikalla... jotain pientä), perusasentolopetus, laumakehu ja vänster, muutaman askeleen seuraaminen, perusasento.... ja palkka! Muutama tällainen. Vänster hiukan nosti kierroksia mutta palasi perusasentoon tosi hienosti. Hyviä treenipätkiä.

Lumikentällä viisi minuuttia ison punaisen jalkapallon kanssa. Lumi pöllysi ja Rakkimus nautti. Ja joo, se osaa tehdä selkäkierähdyksen. Jalkapallolla ja ilman. Kunhan kukaan vain ei komentele. Siihen ne päivän energiat sitten loppuivatkin.

Kotiin mennessä osa Rakkimusta oli meitä jo valmiina rappukäyvässä odottamassa...



Mikäs se siellä rappukäytävän
matolla meitä tervehtii??


Haa, siinähän on Rakkimuksen
persauskarvatukko!
Karvanlähtöaika, oletan?




maanantai 28. tammikuuta 2013

Viuh! Ruoka karkaa!!!!




Hei...?

Nuuhkis nuuhkis

MOI :D

Vieraan paikan ihanuus ja kamaluus. 
Ihanuus.... Kaikkea extra hyvää, nom nom nom :D
Kamaluus... Hassut kipot, liukuu piiloon kaappien alle.







sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Bostonkakkua raapien



Kato, kato, kato mitä se tekee!
Menee keittiöön!!!!

Jeee, shhhh, hiljaa, hiivitään sen perään....

Jotain se siirtelee...
OHO, JOTAIN TIPPU!!!
SHHHHhhhhhhhhh!
.... hiljaaa.....
näitä on vaiks kuin monta?

Nom nom nom nom mumskis nom nom nom

Nyt se nom nom kiroilee nom nom

Nyt se vie jotain nom nom tiskinompöydälle nom nom
Mahtuuks nää nom nom kaikki nom mun suuhun nom?
Kohta nom nom se nom kääntyy nom nom tänne päin nom nom

IRTI PRRRRKELE!!!

Nom nom MITÄ?? Ai nom nom klunk irti?
Irti mistä?
Mun suu on ihan tyhjä??

Rakkimus Idiottamus perskules, se bostonkakku sisältää vehnää ja voita ja sä olet allerginen! Ja sen lisäks se oli ihmisille tehty. Ja missä helkkarin välissä sä siihen hiivit...?

Huoh.

:
:
:
:

Raaps raaps raaps



Tuu tänne pölö, täällä on lääkesuihketta. Huoh.



Raaps raaps. 

Röyh!






Bostonkakkua varjellen



Varjelusmeininkiä sunnuntaiseen tapaan. Paljon kahvia ja hiukan bostonkakkua. Kontakti osin kapea mutta korvat toimivat erittäin hyvin. Siis Rakkimuksen korvat. Irroitusharjoituksia taas tällä kertaa, jotain me sentään osataan. Seuraamisasennossa kierrokset kohdillaan ja Rakkimuksen asento ei ollut nojaava. Whaat? Tottiksen seuraamisen korjaus näkyi hetkellisesti myös täällä. Uskomatonta mutta totta! 

Tiesittekö että koirasta ei heti näe onko se tiineenä vai ei. Pitää odottaa muutama viikko ennen kuin voidaan ultralla mahdollinen tiineys todeta. Tiesittekö myös että nartun kevätjuoksu saattaa tulla jo tammikuussa. Tarkoittaa että loppukesän pentu muuttuukin kevätpennuksi. Peukut pystyssa ultraa odotellessa...


perjantai 25. tammikuuta 2013

Treenit 25.1.13


Maskottitreenit! Mahtavaa!

Maskotti ja äityli-raipanheiluttaja olivat tahdittamassa eilisiä hallitreenejä. Niin kuin olen ennenkin maininnut, niin nuo kaksi erilaista raipanheiluttajaa, tämä äityli ja se yli-energinen juuri kurssinkäynyt, he muodostavat aika mahtavan yhdistelmän.
Nyt kyllä huomasi että äitylillä on suhteellisen pitkä raipanheilutustauko takanaan, hiukan oli ruostetta havaittavissa :D Ei tulleet komennot ja päätökset niin pikavauhdilla ja painokkaasti kuin vielä viime kesänä. Selkeästi kotielämä on vienyt veronsa. Mutta eipä tuo mitään, nopeasti hän paikkasi tilannetta ja treenien loppuosan aikana meno oli jo entisen laistaan.

Paikalla olossa. Maassa ja istuen, ohjaajat näkösällä. Maskotti teki mahtihäiriöitä ja halli oli miinoitettu töttöröillä. Rakkimus reagoi taas toisten maahan-komentoihin ja oli muutenkin turhan rauhaton. Ei hyvä. Treeniä treeniä lisää vaan.

Perusasentoa. Rauhallisuutta. Ei mitään IHME!-hetkiä, mutta monen monta monituista rauhallista pientä hetkeä. Muutama hiljainen liikkeelle lähtökin. Ah tätä ihanaa rauhallisen onnistumisen tunnetta, elämän pienen pieniä ihmeitä ;P
Buahhahhaa, kyllä se meno tästä vielä hajoaa!! Nautitaan nyt kun voidaan:D

Täyskäännös. Hiukan tiiviimpi kuin viimekerralla hallissa, kiitos kotitreenien. Kierrokset nousivat käännöksessä. Jatketaan kotitreenejä. Tiiviyttä lisää, ohjaajalle tarkkuutta merkin anto paikkaan sekä rauhallisuutta rauhallisuutta tähän hommaan. Lyhyt seuruu ja kierrokset kohdilleen, täyskäännös ja seis. R a u h a l l i s e s t i .

Ruudusta luokse. Ruudusta koira otetaan liikkuvan ohjaajan luokse "vauhdissa" suoraan seuraamaan. Eli elikko maahan, ohjaaja kävelee vinosti pois koiran luota ja jonkin matkan päästä huikkaa koiran seuraamaan. Eli "maahan", töpö töpö töpö, "sivu", töpö töpö "jee, mahtava rakki!".  Pala kakkua!
... siis mehän ollaan tehty tätä vaikka kuinka ja miten. Rakkimuksen yksi suurista ongelmistahan on ollut (on lievästi myös edelleen?) paineustuminen perusasennossa. Josta saamme kiittää idiootin ohjaajan tekemiä karmeita virheitä. Näitä virheitä korjatessa olemme miljoonia kertoja tehneet perusasentoon siirtymisiä milloin miltäkin etäisyydeltä ja suunnalta ja asennosta. Kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa viretiloissa ja mielentiloissa. Ei tarkoita etteikö tätä pitäisi vielä harjoitella, mutta hei, taas löytyi koeliikkeen osa johon olemme kuin vahingossa jo tehneet hyvää pohjatyötä.

Kaukokäskyt. Is-maa. Yritin näyttää miten teknisesti Rakkimus siirtyy asennosta toiseen eri tavalla nykyään, mutta ei onnistunut. Ihan liikaa kierroksia. "IS"... öööö hyttysetkö täällä inisee? Mitä sää huidot? Joku toinen kerta ehkä?

Ruutu. Voi Rakkimus ressukkaa, joutui ihan itse käyttämään aivoherneitään (niitä kahta perskuleen pientä jyvästä). Eikä edes omaa syytään vaan ohjaajan virheen vuoksi. Ohjaaja näet jo viime treeneissä (ja näissäkin treeneissä) ennakoi koiran saapumista ruudun takaosaan ja lähti liikkeelle liian aikaisin. Josta johtuen tyhjään ruutuun mennessään Rakkimus kääntyi taas kerran vilkaisemaan joko se tulee sieltä? ja mitä tapahtui? Ei niin mitään. Ohjaaja oli ihan jähmettynyt. Pariin kertaan jouduttiin tämä tekemään mutta sitten aivojyväset (herneet?) iskivät kipinää ja hei jos mä aktivoidun ja siirryn tänne takaos.. JEE, SIELTÄ SE MUIJA LOPULTAKIN TULEE!!! Mää hokasin, mää hokasin. Nooh, ensi treeneissä nähdään että hokasiko se Rakkimus sitten lopultakaan vai ei ;D Loppuun tietysti mahtavan ihana ruutu jossa pallo valmiina odottamassa oikeassa paikassa. Jee!

Luoksetulo. Pysäytyksellä ja uudella loppukäskyllä suoraan sivulle perusasentoon. Tule-seiso-sivu. Sivu-käskyllä vauhdissa kehu ja avustava käsiliike jolla kohdistus minun edestäni sivulle jotta lähtee suoraan kiertämään takakauttani sivulle. Reagoi kehuun ja avustavaan liikkeeseen paremmin kuin milloinkaan ennen. Hyvä Rakkimus! Treeniä treeniä, jee!

Raipanheilutustahti oli niin kiivasta että treenien jälkeen halliaikaa oli vielä jäljellä. Minä ja Ladyn emäntä päätimme tempaista loppuun omatoimisählät.

Perusasentoja (askel käännöksellä). Hitusen parempaa persuksen liikettä taas kerran. Kierroksia ihan saakelisti liikaa.

Hirmumyrsky. Kiroamista ja riehumista, painekattila räjähti. Näin miten paine rakentui, Rakkimuksen kierrokset nousivat perusasentotreenissä liian korkealle eikä se pystynyt enää hallitsemaan niitä. Rakkimus halusi ehdoin tahdoin pois tilanteesta. Mutta ei päässyt. Ja mitä tapahtui? Myrsky riehui ja raivosi 8 sekuntia, loppui yks kaks ja koira siirtyi täydelliseen perusasentoon. Siirsin käteni Rakkimuksen pään viereen ja kuono laskeutui kädelleni hellästi. Syvä rauhallinen huokaus.
Mikähän tuo oli? Miten tähän pitäisi suhtautua? Tein kuten koirakin. Rentouduin, hengitin syvään ja elin hetkessä. Askel eteenpäin ja käännös. Täydellinen suoritus.

Vänster-Höger. Hyvä. Edelleen hiukan liian korkeat kierrokset.

Kaukokäskyt. Is-maa. Paremmin kuin tunti aikaisemmin.


Perusasentoja. Rauhaa ja rakkautta. Perusasento on rauhaa. Aaauuummmm.... Kyllä se tästä.


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Harrastamisesta


Tervejärkisellä ihmisellähän on useita harrastuksia, eikös? Elämä ei saa pyöriä vain yhden ainoan harrastuksen ympärillä, eihän?

No ei tietenkään. Siksihän kaikilla fiksuilla (mm. minulla) ihmisillä on paljon tekemistä. Mitä kaikkea voikaan mahtua vuorokauteen? Tässä minun elämäni rakennuspalikoita. Siis niitä vapaaehtoisia, niin sanottuja harrastuksia. Näistä koostuvat päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien vapaa-ajat:
  • Lukeminen
  • Kutominen
  • Ampuminen
  • Löhöily
  • Blogien kirjoitus
  • Rakkimus - peltojälki/TOKO/pk-tottis/suojelu
  • Rakkimus - lenkkeily sun muu sähläys, kotitreenit
Näyttääpä hyvältä. Seitsemän eri aktiviteettia ja vain kaksi niistä sisältää Rakkimuksen. Katsotaanpa miltä todellisuus niiden muiden osalta näyttää...

Lukeminen

Onko mahdollista lukea ilman Rakkimusta? On. Siis teoriassa. Entä käytännössä? On. Keittiön pöydän ääressä. Ja sängyssä. Siis makuuhuoneeseenhan Rakkimus ei saa tulla.
Lukea keittiön pöydän ääressä... Rakkimus nukkuu pöydän alla jalkoihini nojaten ja tuhisee.
Sängyssä... Rakkimus lojuu kynnyksellä ja tuhisee.

Kutominen

Rakkimus pää sylissäni tai lattialla jalkoihini nojaten tai jossain muussa asennossa josta ylettyy kuolaamaan valmistuvaan vaatekappaleeseen tai lankakerään. Puikkojen koon tarkastus on säännöllinen ja pakollinen toimenpide. Samoin jokaisen uuden kerän kostutus (kuolaa, yöks!). Tietysti myös välitarkastukset. Jos näyttää huonolta, niin sitten tempaistaan tassulla puikot vauhdissa irti tekeleestä. (Sillä konstilla pääsee hetkeksi jäähylle.)

Ampuminen

Rakkimus aina mukana auton takapaksissa. Radan vierellä metsässä hirvenpazkan hakua tai sienestystä tai treenausta. Pitkän matkan radalla taulujen paikkaamista vahtimassa.

Löhöily

Rakkimus jaloissa tahi kainalossa. Kosteita kuononkuvia kiinnostavimmilla sivuilla.

Blogien kirjoitus

 Rakkimus jaloissa tahi kainalossa tahi, kuten yleensä, kuolaamassa näppäimistölle. Läppäriparka.

 Onko mahdollista harrastaa ilman Rakkimusta?

 .... no käyn mä yksin vessassa ja suihkussa!


tiistai 22. tammikuuta 2013

Treenit 22.1.13


Punainen jalkapallo ja jumalattoman kokoinen luminen treenikenttä! Siis onko muka olemassa parempaa tapaa aloittaa hallitreenit :D

Paljon oli kentällä jälkiä eli kyllä siellä porukkaa sysipimeän talven hiljaisinakin hetkinä käy. Parkkipaikkaa ei oltu hetkeen aurattu, mutta renkaiden jälkiä oli vieri vieressä eli matalammillakin kengillä olisi pärjännyt. Itse kentän puolella oli niin iso alue kokonaan tallottu, että kyseessä ei voinut olla vain muutaman koirakon jäljet. Todella aktiivisia kentän käyttäjiä meillä. Mehän Rakkimuksen kanssa emme siis treenanneet kentällä, vaan pidimme riehutuokion. Minun piti treenata hiukan, mutta kun tuo rötkäle nappasi autosta sen punaisen uuden jalkapallon mukaansa niin enhän minä sitä riehumista raaskinut keskeyttää. Sen verran pomotin että käskin tyhjentää virtsarakon metsän puolelle ennen kentälle pääsyä. Mielenosoituksellisesti Rakkimus pysähtyi toimilleen tasan tarkkaan metsän rajalle. Ei senttiäkään liian kauas kentästä. Ja sitten se riemu alkoi. Lumi pöllysi ja rakki nautti elämästään:D

Treeneissä ei nähty samaa suurta ihmettä kuin torstain ohjatuissa treeneissä. Sehän nyt olisikin ollut liikaa vaadittu, vai? Selvästikin :(
Kierrokset olivat välillä todella korkealla ja äänikin sen mukaista mutta vain erittäin lyhyitä hetkiä kerrallaan. Useita kertoja tapahtui pieniä lyhyitä ihmeitä. Rakkimus lopetti hörhöilyn, rauhoitti hengityksensä ja keskittyi. Kaksi kertaa täysin hiljaisesta ja keskittyneestä perusasennosta päästiin liikkeelle ilman pienintäkään ääntä. Elämän pieniä ihmeitä :D
Nyt huomasin mitä raipanheiluttaja tarkoitti sanoessaan että minäkin olin erilainen. Pitäisiköhän aloittaa meditointi tai joku muu vastaava rentouttava harrastus? Ai niin, minullahan on sellainen jo. Siis Rakkimuksen lisäksi minullahan todellakin on harrastuksia joihin Rakkimus ei ole osallinen. Itseasiassa useampiakin. Niistä rahoittaviksi ja mielentilaa tasaannuttaviksi voitaneen nimetä lukeminen, ampuminen ja varsinkin kutominen. Pitänee harrastaa niitä vähän enemmän jotta saisi omie aivopierujaankierroksiaan oikealle tasolle.

Treenit menivät hyvin. Kaikki asiat eivät onnistuneet lainkaan mutta suurin osa meni ihan hyvin.

Kirjataan pettymykset ensin.

Pettymys yksi: kosketusalusta. Kotona on jo vaadittu rauhallisuutta ja nimenomaan tassua kosketusalustan päällä sekä hiukan kestoa. Ja mitä tapahtuikaan hallilla? Kauhea meno ja meininki, sählä sählä ja HAMPAILLA kosketusalustan heittelyä!! Siis se siitä Rakkimus Paskimus Idiottamus Sekopää Paimen, kosketusalusta takaisin kassiin ja eikun kotona tiiviimpää treeniä. Prskele!

Pettymys kaksi: selkäkierähdys. Ensimmäinen kerta hieronnan jälkeen. Venyy ihan hervottomasti pidemmälle kuin koskaan ennen. Mutta sekunnin murto-osaa ennen kuin painovoima olisi puuttunut peliin ja kierähdys olisi tapahtunut... Juu ei. Kun ei niin ei. Se siitä. Mitäs jos pidetään tätä vain venyttelyliikkeenä? Jos se painovoima sitten joskus voittaakin vahingossa, niin pidetään sitten bileet sen kunniaksi.

Perusasento. Yksi äärimmäisen lyhyt askel kääntyen samalla vasemmalle. Sikapieni neliö siis. Hiukan liikaa kierroksia, ääntä mutta myös useita onnistumisia.

Nyt tässä treeniä jälkikäteen miettiessäni, tajuan erään asian tuossa perusasennossa. Kun Rakkimuksen pää on oikeassa kohdassa ja persus&jalat oikeassa kohdassa (siis tässä viittaan siihen että on minun sivullani, eikä yritä edistää eikä pää ole vasemman jalkani edessä) niin kierrokset Rakkimuksen korvien välissä ovat lähempänä oikeaa.
Painaa & edistää & katsekontakti = liikaa kierroksia.
Oikea paikka & kevyt kosketus & kontakti kainalo-tissi-leuka kolmiolla = oikeat kierrokset.

Koko treenien ajan, aina silloin tällöin, pääsin palkkaamaan Rakkimusta hyvästä perusasennosta. Ja mikä parasta, oikeista kierroksista. Mun rakki!

Jäävä maahan. Hiukan vino, muuten erittäin hyvä.

Täyskäännös. Piti vetää muutama "kuivaharjoittelu" ilman koiraa vielä hallillakin että sain oman rytmini kasaan. Tein tätä jo kotona, mutta koiran kanssa hallilla huomasin, että annoin edelleen merkin ihan liian myöhään. Kun onnistuin antamaan merkin oikeaan aikaan, oli tulos hyvä. Rakkimus kiersi minut jo huomattavasti tiiviimmin. Lisää treeniä, edistymistä havaittavissa.

Kaukokäskyt. Is-maa. Nopeus ok. Kierrokset ihan karvan verran korkealla eli ääntä oli pikkasen, vois olla vähemmänkin. Asennot oli todella hyvät. Valitettavasti peruutti hiukan, noin 20 cm, neljän asennonvaihdon aikana. Uudet lyhyemmät komentosanat toimivat hyvin. Ero esim. istumisessa, "istu" versus "is" on erittäin selvä, koiralla on eri asento ja vire. Suosittelen !

Luoksetulo. Pysäytyksellä ja ilman. Rakkimus on mahti Rakki.
Mutta koska elämä olisi ihan liian tylsää, niin rakennan tähän muutosta:D
Luoksetulo pysäyksellä toimii nyt näin: tule-seiso-tule-sivu. Lähtee siis liikkeelle samalla käskyllä joka kerta. Ohjaajan luo saavuttuaan pysähtyy eteen ja siitä vasta eri komennolla sivulle perusasentoon. Tavoite on tässä: tule-seiso-sivu. Viimeinen liikkeelle lähtö siis komennolla sivu joka ohjaa suoraan ohjaajan sivulle. Eteenjäävä pysähdys jäisi siis kokonaan pois.

Paikallaolo. Istuen ja maassa. Läheltä ja kaukaa. Keskittyminen minuun eikä Ladyyn, Ladyn emäntään, maton hajuihin tai mihinkään muuhun epäoleelliseen. Piip piip uuuaaaa! Prskele. Jälleen kerran. Lopputuloksena emännän ja Rakkimuksen yhteinen hengittelyharjoitus kaikki raajat oikosenaan hallin lattialla. Huoh.

Luoksetulo suoraan sivulle. Neljä erimittaista matkaa. Joka kerta sivu-komennon avuksi käden liike. Kolme ensimmäistä korkeilla kierroksilla ja ulinalla, yritys jäädä eteen mutta käsiliikkeen avulla tajusi. Neljännellä kerralla kierrokset olivat matalammat, onnistuin antamaan avustavan käsimerkin juuri oikealla hetkellä... ja siinä se oli, palkkaa palkkaa!!

Kierähdykset. Vänster+Höger. Matalampi käsimerkki toimi edelleenkin todella hyvin. Käsimerkin kanssa pitää olla tosi tarkka koska sillä saa helposti kierrokset ylös. Koitin pienempää ympyrää mutta matalalla. Toimi hyvin ja se on mahtavaa. Tarkoitus on lopulta saada käsimerkistä todella huomaamaton. Liikkeen pitää olla suht matalakierroksinen mutta kiva, sellainen palkkaava.

Ruutu. Pallo ruudussa, ei palloa ruudussa, näitä muutama. Viimeisessä taas pallo ruudussa. Rakkimus pitää tästä. Kysymykseen "missä ruutu" tulee vastauksena tiukka pikainen vilkaisu ruudun suuntaan. Hah, mahti rakki! No okei, se pazkiainen ennakoi ensimmäisessä "ei palloa ruudussa" että kohta se muidu heittää sen pallon, kohta se heittää.... helevata! pittääkö tässä oikiasti ruutuun sisälle asti pinkoa? ja vilkaisi minuun päin juuri ennen ruudun reunaa. Pitääpä olla tarkkana että tästä eteenpäin ei kehuta eikä edes lihasta liikauteta ennen kuin karvaolion jokainen karva on ruudun sisällä.

Sainpahan hämätyksi Ladya paikallaolossa muutaman kerran. Minä ja pallo oltiinkin ihan pienen hetken ajan paaaaljon kiinnostavampia kuin Ladyn oma emäntä. Hih!



sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kana, kalkkuna, sormi... Yhtä ja samaa.


Kotitreeniä.
Loistavimmalla ruokapalkalla mitä maa päällään kantaa: kalkkunaleikkele.

Kysymys:
Mitä eroa on kalkkunaleikkeleellä ja sormella?

Vastaus:
Riippuu siitä keneltä asiaa kysytään. Saatetaan jopa joutua syvällisen pohdinnan ääreen, onko niillä kahdella mitään eroa ollenkaan?

Ei sitten edistynyt täyskäännös tänään.
Auts!


Turun näyttely 19.1.13


Jepulis, sieltä me taas itsemme löysimme. Koiranäyttelystä. Tällä kerralla olin itse asiassa huomattavasti tyytyväisempi näkemääni sakukehän luona kuin edellisellä kerralla. Paikalla oli useita erittäin hyvän näköisiä yksilöitä ja vain kolme jotka luokittelin elinkelvottomiksi. Koiria oli paljon, joten suhde oli mielestäni erittäin hyvä. Paikalla oli muutama itse asiassa kerrassaan silmiä hivelevän mahtavan näköinen koiruus. Kokoa, näköä, äkkiäkatsottuna rauhallista luonnetta ja toimivan mallisia takapäitä! Jos vielä luonne oli rotumääritelmän mukainen, niin avot, hyvinhän meillä sitten menee.

No joo, ei taida mennä. Ainakaan jos noita rohkeuskokeita katsellaan. Mutta ei katsella. Ei pilata tätä. Näyttelyporukka oli pääsääntöisesti hyvän näköisiä. Tuomari teki pari kertaa sellaisia valintoja joita en ymmärtänyt, mutta sellaista se on. Kaikki paremmin menestyneet olivat suhteellisen hyvärakenteisia. Ja yksi niistä oli se kaikkein paras. Ei tuomarin mielestä mutta hei, eihän ne koskaan oikein osaa arvostella ;P
Ja jos joku ei tajunnut, niin paikalla oli siis muitakin saksanpaimenia kuin pelkkiä geeliturkkeja ja liuskaperiä :DD

Paikalla oli myös kolme sellaista koiraa jotka mielestäni näyttivät jostain syystä niiiiiin mahdottoman tutuilta. Sillee etäisesti mutta kuitenkin.... ja kyllähän minä sen sitten jälkikäteen hoksasin. Yksi näistä "etäisesti tutun näköisistä" oli Luuhullu Rocky. Ja ne kaksi muuta minä vielä jonain päivänä tunnistan. En vielä tänään, mutta kyllä se muisti vielä palailee. Pätkittäin:D

Kiertelimme lauantaina kaikki kehät ja sitten päälle vielä tietysti sen härpäkeosaston. Ja jotain pientä kivaa sieltä tietysti tarttui mukaankin. Ainahan siinä niin käy :D
Vähän hirvennahkaluita ja vähän enemmän Musch messutarjouksella pakasteena olevaa raaka-ruokaa. Oma pakastin tuli juuri viikolla Rakkimuksen lihalähetyksistä täyteen, niin oli pakko käydä heittämässä messuostokset vanhusten pakastimeen. Olemme keväämmällä lähdössä reissuun ja nämä valmispakasteet on silloin helppo antaa Rakkimuksen mukaan koirahoitolaan. Ei tarvitse laiskan emännän tehdä vihannes&öljy sekoituksia valmiiksi pakkaseen. Helppoa ja hiukan halvempaa kuin normihinnoilla. Sopii meille.

Paikalla oli tietysti sekalainen määrä tuttuja ja puolituttuja. Tunnustankin kyllä suoraan, että tuo härpäkeosasto ja tuttujen tapaaminen on minulle suurempi asia kuin sakukehässä kiertävien karvaolioiden seuraaminen.

Puhuimme näyttelyssä kierrellessämme koirien kehässä kiertämisen tasosta. Mikä kumma siinä on että sakukehässä oli niin vähän oikeasti hyvin esiintyviä koiria? Kysehän on siis vain koulutuksesta. Ja luetaan tässä nyt saman tien pois hankalat yksilöt. Niitä löytyy joka rodusta. Joku yksilö vain ei toimi väärän handlerin kanssa ja toinen ei kertakaikkiaan toimi tuollaisessa "miljoona koiraa, kolme miljoonaa ihmistä ja kaikuva haiseva halli" -tilassa. Ja joo, kyllä, syvällä sisimmässäni olen kyllä sitä mieltä että nuokin ovat vain koulutuskysymyksiä. Mutta ymmärrän heitä jotka vievät koiransa näyttelyyn sen yhden kerran saadakseen tuloksen ja sekin tehdään vain koska kasvattajalle tuli aikoinaan luvattua. Mutta puhun nyt niistä jotka käyvät näyttelyissä useammin. Eikös ne koirat olisi silloin järkevä opettaa siihen kehän kiertämiseen? Ja jos ne eivät siihen pysty, niin silloinhan kyseessä oleville koirille ei tulosta kuulukaan antaa. Kun katseli muita kehiä, niin kyllä siellä koirien käytös oli ihan eri tasoa. Tietysti pitää huomioida, että saksanpaimenkoiran rodunomainen luonne ei kyllä ole jalostettu kehää kiertämään :D

Mutta sellainen lauantai. Jonka päätteeksi saatiinkin koota Ikea-palapelia. Rakkimus oli tietysti täysillä mukana auttamassa. Taas kerran. On mulla kärsivällinen mies :D




perjantai 18. tammikuuta 2013

Kauris


"Koiran horoskooppi"
Lässyn lässyn lää....

Tuuu.... leikkiiiiin.... mun.... kaaaa...... NYT!


Minä olen niin yllytettävissä oleva että pahaa tekee. Huoh.

Tässä siis yllytettynä esittelen Rakkimus Karvapersaus Idiottamus Domesticuksen horoskoopin. Värjätyt kohdat täsmäävät. Kaikkein pahiten metsään menevät kohdat on yliviivattu. Alkuperäinen juttu on täältä.
Huoh. Minä kun en mihinkään horoskooppeihin usko. En koirien enkä ihmisten. Manauksiin ja uhkauksiin kyllä uskon. Sekä rehelliseen selkään puukottamiseen.

Mutta on se niin ihana elikko, että saa sen kustannuksella joskus lässytelläkin :D

Kauris ... eli tämä on Rakkimus Domesticus


Aivan kuten kaurisihmiset, kauriskoiratkin törmäävät elämän vaikeuksiin suoraa päätä. Esteitten läpi pusketaan miettimättä miten niitä voisi väistää. Tämä voi olla sekä voima että heikkous. Tästä tämäpääasenteesta huolimatta Kauris pysyy tyynenä vaikeissa tilanteissa. Siitä johtuu sen maine tunteettomana ja laskelmoivana olentona. Älä kuitenkaan anna jymäyttää itseäsi. Sisällä sykkii kultainen sydän. Kauriskoirat ovat usein heikkona hoitoloihin, ja hemmottelemalla niitä voitat niitten ihailun. Jos vaikka joskus rusettikin..?
  • Sopiva koirakaveri: Neitsyt
  • Sopivat omistajat: Jousimies, vaikka kaikki muutkin huomaavaiset ihmiset kelpaavat
  • Mieliväri: tummanvihreä, punainen, harmaa, ruskea ja musta
  • Onnennumero: 12
  • Lempiruoka: kana (muita poistaa luut) ja usein myös vihannekset.
  • Kamalinta: televisio, koiravarmat jääkaapin ovet.
  • Kivaa: seikkailun onnellinen loppu
  • Ominaisuudet: jekkumieli, rämäpää, piiloujous, uskollisuus
Lähde: Eve Devereaux "Helli Hauvaasi" suom. Uma Aaltonen





Treenit 17.1.


Mitäköhän duracel-pupu-paristoja toi raipanheiluttaja on syöny? On siis niin maan perusteellisen määrätietoinen ja jämpti että! Vuodenvaihteen tauko, koulutusohjaajakurssi, jotain ihmeellistä on tapahtunut. Se on niin energinen, että oikein pahaa tekee :D

Eilen siis oli vuoden toinen ohjattu TOKO-treeni. Aiheena oli luoksetulo, ruutu ja paikallaolot. Tietysti mukaan mahtui hiukan seuraamista ja muuta pikkukivaa käskytyksen mukaan.

Rakkimus teki ihmeen!


Siis voitteko kuvitella, että jopa Ladyn emäntä kumartui tuolillaan eteenpäin, höristeli korviaan ja tuijotti meitä kuin lehmä uutta veräjää. Melkein unohti hengittää. Niin hölmistynyt oli hän! Henkäisi lopulta syvään ja sanoi "mä en kuule mitään???". Raipanheiluttaja hymyili suu korvasta korvaan ja oli niiiiiin itseensä tyytyväisen näköinen. Ja nyt te, jotka olette blogia pidempäänkin seuranneet, ottakaa tuoleistanne kiinni. Tätä ette meinaan purematta niele. Siis Rakkimus oli aivan hiljaa. Täysin, keskittyneen, hipi hiiren hiljaa. Perusasennossa, "sivu"-käskyn alla. Lähti liikkeelle seuraamaan ilman piippauksen yritystäkään. USKOMATONTA!

Jos ei huomioida lopussa tehtyä paikallaolotreeniä, niin Rakkimus oli aivan uskomattoman hiljainen ja keskittynyt koko muun treenin ajan. Siis piippasihan se välillä, mutta sitten se hiljeni. Tuo raipanheiluttajan ylimitoitettu ja "mitäs mä sanoin!" -virne johtui siitä, että hän käski silittää Rakkimuksen päätä ylirauhallisesti ja hellästi jo siinä vaiheessa kun Rakkimus on hiukan laskenut kierroksia, mutta pitää vielä ihan vähän ääntä. Ja uskomatonta mutta totta, kierrokset kolahtivat tasan paikalleen ja hiljaisuus peitti maan. Wau! Siis joo joo, tämä ei välttämättä toistu ja niin pois päin, mutta kuulkaa kyllä tätä saa hetken hehkuttaa. Siis niin ihmeellistä se oli!

Raipanheiluttaja höpisi jotain ihmeellistä muminaa että minäkin olisin ollut rauhallisempi ja ... miten se sanoikaan... "olit ihan erilainen itsekin".
Pöh! Minä olin vain häkeltynyt ;P

Seuraaminen meni ihan ok. Asento oli mielestäni parempi kuin viimeksi mutta palkkaukset tulivat kyllä pääsääntöisesti hiljaisuudesta ja keskittymisestä. Rakkimushan nyt on aina aivan ihana ja mahtava mutta kuulkaa kyllä tästä ihmeestä pitää kiittää tuota viuhuvaa raippaakin.
... siis ei tietenkään liiallisuuksiin asti, ylpistyy vielä :D

Täyskäännökset. AARGH!! Nyt viikonlopun aikana otetaan totisesti vanhanaikaista täyskäännöstreeniä alakerran käytävällä. Ensin vain ohjaaja ja pallo. Sitten kun ohjaaja taas on sisäistänyt oikean askelluksen ja komennon oikean aikaisuuden, niin sitten otetaan koira siihen mukaan. Niin häpeän. Miten olen voinut tuhota tuonkin liikkeen niin totaalisti. Rakkimus parka yritti ja yritti. Minä annoin merkin ihan liian myöhään, käännyin väärällä jalalla ja olin liian hätäinen. Ei siinä kuulkaa ollut karvaperseparalla paljoa onnistumisen mahdollisuuksia. Nih. Huoh.
Itse asiassa tänään kun paukkuu tuo pakkanen, niin taidanpa ottaa käytävätreeniä jo tänään. Huoh.

Luoksetulo. Läpi ja pysäytyksellä. Muuten erittäin hyvä, mutta asento on vino. Huoh. Vauhti ja pysäytykset hyviä. Kyllä se vaan osaa!

Ruutu. Olipas siitä aikaa kun tätä on otettu. Kierrokset pysyivät hyvinä. Siis tietenkin kierroksia oli, mutta ei tätä liikettä nyt ihan alhaisimmassa vietissä kuulukaan tehdä. Selkeästi olemme syksyllä tehneet pohjatyöt ruudun parissa siinä mielessä oikein, että kaikki koirat olivat innokkaita ja kokivat ruudun mielekkääksi liikkeeksi. Siitä pohjalta on hyvä jatkaa. Otettiin ensin pallo ruudussa pari kertaa, sitten ilman palloa niin että kävin vain näyttämässä kädellä paikan ja sitten lopuksi taas jätettiin positiivinen kuva ja otettiin viimeinen kerta pallo ruudussa. Rakkimus tykkää.

Paikallaolo. Istuen. Huoh. Sainpas vihellellä ja hymistellä ja vaikkas mitä pientä ääntä päästellä jotta sain tuon karvapersaukkeen keskittymisen pysymään minussa. Tätä pitää niin edelleenkin harjoitella. Tuollainen ympäristön vilkuilu ja kuikuilu ei ole hyvä.
Paikallaolo. Maassa. Edessä kukin koirakko vuorollaan otti luoksetulon. Olipas se vaikeaa Rakkimukselle.
Paikallaolo. Istuen ohjaaja vieressä. Edessä kukin koirakko vuorollaan otti jäävän maahan. Hah! Raipanheiluttajan komennosta Rakkimus ei korvaansa lötkäyttänyt... mutta kaikkien muiden ohjaajien komennosta valahti alas. Huoh.
Olipas vaikeaa. Voitaiskos treenata tätä paljon ja lisää ja usein??

Hyvät, hyvät, hyvät treenit.

ps. Olenkos muuten koskaan hehkuttanut miten hyvä treeniryhmä ja raipanheiluttaja meillä on :D


tiistai 15. tammikuuta 2013

Oksasilppuri






Pakkaspäivän pieniä iloja on palkita ahkeran puunsilppuamisen väsyttämä karvainen otus peuran kylkiluulla. Ilo oli kyllä lyhyt. Eihän tuollaisen tuhoamiseen mennyt kuin 47 sekuntia. Mutta mitä muuta voisikaan tuolta purukalustolta odottaa :D










Kynttilä vakan alle, nih!



Että piti sitten ihan täällä blogissa asti hehkuttaa tuota ohittamisen onnistumista.
Voitte arvata miten kävi.
Huoh.

Tänään aamulenkillä vastaan tuli pieni "jokin" joka rähisi roikkuessaan hihnan päässä etujalat ylhäällä. Rakkimus haisteli jotain lumikökkärettä ja vilkaisi ohimennen sitä karvapalloa ja päättikin sitten ottaa ja tappaa sen rähisijän. Sillee yks kaks yllättäen.

Eihän tuo onneksi ehtinyt singahtaa puoltakaan metriä ennen kuin huomasi että minä roikuin toisella kädellä tukevasti poskinahassa ja toisella vielä tukevammin nivuskarvoissa. Liike loppui sillee vauhdikkaasti ja viesti meni perille.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Se on meitin elämätä.

Ja sitä elämätä tietysti helpottaa ihan saakelisti se naapurin nainen joka jäi edelleen rähisevän koiransa kanssa parin metrin päähän ja totesi että tuon rotuisen koiran kun ottaa niin se pitäisi sitten varmaan myös kouluttaa. Olin kohteliaana samaa mieltä. Käännyin oikein kasvotusten keskustelemaan hänen kanssaan. Rakkimus oli maassa käskyn alla ja näytti pitkää naamaa (Nivuskarvoituksen alueella pientä arkuutta havaittavissa? Ylpeyteen kolahti?) ja kieltäytyi edes vilkaisemasta rähisevää karvaturria päinkään. Hihna kädessäni roikkui aivan löysänä.
Pienen hetken ystävällisesti keskusteltuamme nainen huomasi että hänen koiransa (joka oli jo laskeutunut neljälle jalalle) tuijotti edelleen karvat pystyssä Rakkimusta ja piti häntäänsä niin korkealla kuin vain pystyi. Hihna heidän välillään oli edelleen kireä vaikka koira ei enää yrittänytkään edetä. Rouva nappasi koiran syliinsä, toivotteli hyvät päivän jatkot ja poistui.

Jep. Meitin elämää. Pitänee harkita tuon karvapersaukkeen kouluttamista jossain välissä. Kun se on tuon rotuinenkin.

 * * * * *

Eilen illalla oltiin Viuhdin (vai oliko se Tiuhti?) kanssa omatoimitreeneissä hallilla. Tiuhti (Viuhti?) oli edistynyt ihan kivasti. Kyllä nuo pennut kasvavat niin vauhdilla. Ja oppivat koko ajan jotain uutta. Itse asiassa tämä taisi kyllä olla Viuhti. Se hiljaisempi. Jolla on ikäisekseen ihan uskomattoman hyvä keskittymiskyky.

Rakkimuksen kanssa tehtiin sekalaista sarjaa. Kierrokset kävivät koko ajan ihan hippasen liian korkeina, eli kierrosten hallinta oli yksi päätekijöistä.

Perusasento. Raipanheiluttajan ohjeistamalla tavalla paikalla käännös vasemmalle. Kun kierrokset laskivat, tuloksena oli useita kerrassaan loistavia persukkeen siirtoja. Ja nyt jäitä hattuun. Ei yhtään vaikeuteta tätä nyt! Jatketaan ihan samaa harjoitusta ja vahvistetaan tätä. Koputetaan puuta ja sillee....

Kosketusalusta. Edelleen liian korkeat kierrokset vaikka meno olikin ihan aavistuksen verran rauhallisempaa kuin viimeksi. Nyt on mielestäni aika nostaa vaatimustasoa. Kestoa lisää siis. Seuraavalla kerralla ei riitä että koskee, nyt opetellaan pitämään tassua alustan päällä.

Seuraaminen + täyskäännökset. Ensimmäiset käännökset ihan persiistä. Sitten kierrokset laskivat ja tuloksena pari ihan ok käännöstä. Pitää ruveta työstämään tätä taas ihan kunnolla.
Sen siitä saa kun jättää jonkun "kunnossa olevan" liikkeen treenilistan ulkopuolelle. Nih.

Jäävä seiso. Kerrassaan täydellinen. Paitsi ensimmäinen.... siirtyikö Rakkimus pysähtyessään kulkusuuntaan nähden vinoon vai seurasiko vinossa asennossa jo valmiiksi? Diida daapa, se nyt kuitenkin on se juttu jota pitää työstää. Suorassa olemista. Pysähtyminen on nopeaa, lisäaskelia ei ole, odottaa kiertoa täysin paikallaan ja niin pois päin. Mutta suunta siis. Suoraan, kiitos.

Kaket. is-maa. Parempi kuin viimeksi. Täsmällisempää, nopeampaa, keskittyneempää. Takapää ei liikkunut lainkaan. Hjuva Hjuva :D Tätä jatketaan.

Peruutus. Siis enemmän kuin yksi askel kerrallaan??? Whaat?? Ei onnistunut kovin hyvin. Josta syystä teimmekin tätä myös iltaruuan ja aamuruuan kanssa. Ja ohhoh, heti meni paremmin. Ai sit saa ruokaa jos pakittaa vähän pidemmälle. Pala kakkua :D

Nouto. Nostoa suoraan edestä sekä pitoa. Liikaa kierroksia. Tietysti. Vaadittiin vaatimista ennen kuin kierrokset laskivat. Ei siltikään hyvä. Pöh.

Luoksetulo pysäytyksellä. Takapalkka. Täydellistä!

Täyskäännöksiä sarjana. 3-14 askelta vaihdellen, 7 täyskäännöstä. Viimeinen oli hyvä!

Paikallamakuu. Pientä piippausta mutta ei mitään reagointia häiriöihin. Siis hyvä ja huono.

Vänster+Höger. Haa, löysin tavan jolla teemme tämän matalammilla kierroksilla. Ei namia kädessä, käden liike matalammalla sekä leveämmin ja käskysana alkamaan murto-osaa ennen käden liikettä. Outo juttu muuten, oikea on tässä ollut vahvempi. Vaan uudella tavalla ohjattuna, vasen on nyt parempi. Hassua.


maanantai 14. tammikuuta 2013

Ohitustilanteista


  • Kasva aikuiseksi ilman lemmikkieläimiä.
  • Osta koira.
  • Opeta se päin persiitä. Aina kun joku toinen koira tulee vastaan kadulla, vedä pentusi hihna tiukalle, jotta se tajuaa että sinne ei saa mennä. Anna samalla verenpaineesi kohota ja hengityksesi nopeutua pelätessäsi mahdollista koiratappelua. 
  • Tajua myöhemmin opettaneesi koirallesi että jokainen vastaantuleva koira on erittäin suuri uhka ja koirasi emäntä on täysin kykenemätön hoitamaan kyseistä uhkatilannetta jolloin koiran ainoa mahdollisuus on joka kerta puolustaa hyödytöntä emäntäänsä täysillä. Karvat pystyyn ja jumalaton rähinä, sitä se ohittaminen on!
  • Jotenkin (vahingossa luultavasti) lauman voimasuhteet kun ovat muiden koirien tapaamisia lukuunottamatta täysin kunnossa ja arki toimii, aloita pikkuhiljaa miljoonan eri reseptin ja ohjeen kanssa hoitamaan tuota ohitusongelmaa pois.
  • Pety kerta toisensa jälkeen eri tekniikoihin.
  • Totea että rakkisi on täydellinen... paitsi ohitustilanteissa. Tähän on tyytyminen.
  • Hymyile. Rakkisihan on täydellinen.
Arkielämää auttaa kun oppii puhumaan puhelimessa kävellen samalla jäisellä hiekoittamattomalla tiellä väistäen samalla pientä räkyttävää terrieriä ja roikottaen samaan aikaan vasemmalla kädellä sylkevää ja rähisevää sakemannia niskasta kuunnellen samalla (keskittyen silti edelleen puheluun) terrierin omistajan solvauksia tappajakoirasta ... ja onnistuu poistumaan tilanteesta ilman että kukaan (ei edes terrierin omistaja!) loukkaantuu millään tavalla. Kun näitä tilanteita on riittävän usein, ei niihin enää edes kiinnitä huomiota. 

Herää yks kaks huomaamaan hassu juttu. Kuin vahingossa (meillä näitä vahinkoja tuntuu käyvän tosi tiuhaan??) ovat rasittavat ohitus- ja kohtaamistilanteet kadonneet. Huomaat että KaikkiaUroksiaJaYleensäkinMuitaKoiriaVihaava Rakkimus Idiottamus Domesticus on nykyään paljon kiinnostuneempi pientareen hajuista ja taskussasi olevista nameista tai pallosta kuin vastaantulevista koirista.
Missä välissä tämä tapahtui? Miten se tapahtui?
  1. Kiinnitä koirasi huomio pois muista koirista riittävän ajoissa.
  2. Vaadi. Vaadi loppuun saakka.
  3. Palkkaa HETI! Matalaviettinen laumakehu kunnes on aika palkata isommin.
  4. Treenaa käskyä myös ilman varsinaista ohitustilannetta jolloin siitä tulee rutiinia ilman verenpaineen nousua.

Allekirjoitan nykyään tuon minkä jostain kirjasta kerran luin: "Rauhallisuus valuu taluttimen kautta ohjaajasta koiraan".

Hassu juttu.


Vai johtuuko tämä vain siitä, että Rakkimus on jo neljä vuotias ja siten "vanhemmiten" rauhoittunut ja NIPS-NAPS toimenpiteestä on jo  puolitoista vuotta ??

Onko tämä muutos lähtöisin minusta, minun rauhallisuudestani ja määrätietoisuudestani ja tarmokkuudestani ja omistautumisestani etc. .... vai onko tästä muutoksesta kiittäminen kirurgin veistä?!?!









sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Treenit 13.1.13



Varjelkoon mikä päivä. Rakkimus Karvapersaus Domesticus :D
 



ps.
Aurinkoisenakin päivänä jossain pilkahtaa pieni varjo.
Kaulaparka:(



perjantai 11. tammikuuta 2013

Treenit 10.1.13


Vuoden 2013 ohjattujen TOKO-treenien kausi on korkattu!

Raipanheiluttaja oli täynnä energiaa ja toteutti kuin höyryjuna tauon aikana laatimaansa toimintasuunnitelmaa. Meillä on selkeästi selvät sävelet hetkeksi aikaa, ei tarvitse itse pohtia että mitäs tälle kertaa tehtäis :D

Mehän olimme Rakkimuksen kanssa iloisesti tunnin verran myöhässä treeneistä. Kadonneet duunipaikan avaimet kun olivat sattumoisin prioriteettilistallani treenejä tärkeämpinä. Onneksi avaimet löytyivät, niin pääsimme treeneihinkin.

Paikallamakuusta myöhästyimme. Olivat myös käyneet läpi tauon ajaksi saamiamme kotiläksyjä.
Loppuillan aiheena oli kokeenomaisesti seuraamisia, joku jäävä sekä luoksetulo. Kaikki liikkurin ohjeistamana kaavalla 1. Liike 2. Vapautus ja kisapalkka 3. Siirtymä seuraavan liikkeen aloituspaikalle hallinnassa 4. Aloituskysymys (Valmis? Valmis!) ja vapautus pallopalkalla. Eli päivän aiheena oikeasti oli siis siirtymä.

Rakkimukselle testattiin ensimmäistä kertaa kisapalkkana kehua + pyöräytystä. En vielä ole aivan varma että tuleeko tämä toimimaan. Pyöräytys nosti selkeästi kierroksia. Toisaalta karvapersaus ei välttämättä ihan kokonaan vielä hokannut jujun juonta. Kierrokset nousivat kuitenkin niin minimaalisesti, että jahka tilanne selkiytyy tuolla suurten ruskeiden silmien takana, saattaa tuo toimiakin. Toisaalta kierrokset treeneissä olivat muutenkin niin korkealla (ja meteli hetkittäin kerrassaan uskomaton!) että on vaikea arvioida millä tasolla pyöräytyksen aiheuttamat kierrokset käyvät silloin kun muuten suoritetaan oikeassa vireessä.
Eli otapa tuosta sitten selvää. Tällä idealla kuitenkin jatketaan. Ja jos on tarpeen, niin pyörähdyksen tilalle valitaan sitten jokin matalampi viettinen temppu. Mutta se on siis tulevaisuuden murhe se.

Perusasento. Keskittyen persukkeen siirtoon. Minä olen askeltanut ympyrää väärin. Onneksi raipanheiluttaja napautti askeleeni oikeaan. Eli hylkäämme ympyrän. En astu oikeastaan oikealle kuin muutaman sentin, mutta käännyn melkein 45 astetta vasemmalle. Silloin Rakkimukselle ei tule suurta siirtoa etupään osalta, mutta iso siirto takapään osalta. Painopiste persukkeeseen siis. Saimme muutaman yksittäisen loistavan siirron. Rakkimus tajusi idean?? Suurin osa meni kuitenkin ihan persiilleen. Tämän liikkeen saimme kotiläksyksi.

Jäävä maahan. Se oli erittäin hyvä, minä yllätyin suorastaan. Mutta niin yllättyi raipanheiluttajakin.

Seuruut olivat surkeaa katsottavaa. Kierroksia, piippausta, ulinaa, ohjaaja hermostui. Huoh. Täyskäännöksetkin menivät ihan penkin alle. Ohjaajakin sekoili askeleissaan. Rakkimus edisti. Painoi. Persus aukesi. Huoh.

Luoksetulo. Kaksi kappaletta. Ei pysäytystä. Jälkimmäisessä kesken matkan avasin suuni suureen haukotteluun koittaen hämätä Rakkimusta. Raipanheiluttaja sanoi että karvapersukkeella ei ollut minkäänlaista aikomustakaan pysähtyä, ei ennakointiajatuksia siis. Minun mielestäni hän kyllä oli väärässä. Rakkimus näet ei juossut normaalilla tavalla luokseni, vaan sillee hiukan hypähdellen. Ja se tarkoittaa tuolla elikolla pysähtymisen ennakointia. Nih!
Mutta siis hienosti ja nopeasti tuli. Raipanheiluttajan mielestä.

Ensi maanantaina omissa hallitreeneissä vedetään sitten enemmän kisanomaisesti. Liikkeiden ei niin väliä, mutta kisanomaisemmin, vähemmällä lomailutunnelmalla siis. Pitänee tuo peruutuskin muuten opetella. En lainkaan muistanut että olimme saaneet sen treenitauolle kotiläksyksi.

Pahoittelen kaikkien teidän puolesta kellä ei ole tällaista treeniryhmää. Kyllä hyvä treenipaikka ja hieno ryhmä vaan on niin hehkuttamisen arvoinen asia!


torstai 10. tammikuuta 2013

Lihas lepää


Tiistaina löydettiin ja hoidettiin muutama jumi sekä kipeä paikka. Tai siis Anu Turun Koirafysiosta hoiti, en minä. Loppupäivä sekä keskiviikko menikin sitten ihan puhtaasti levätessä. Rauhallista ulkoilua ja lumessa kierimistä ja venyttelyä ja loikoilua. Paljon paljon nokkaunia.

Sininen nuoli
Jumi vasemman etujalan yläosassa. Tämän olin huomannut venyttelyissä. Itseasiassa tämä sekä varjeluskauden alkaminen olivat ne syyt joiden vuoksi Anun luona vierailimme.

Punainen nuoli
Keskellä oikean puolen kylkeä oli (on?) kipeä paikka. Tämä lienee syy miksi selkäkierähdys ei toimi? Tai siis lienee ja lienee, mistä sen tietää. Mutta on mahdollista että tässä se syy sitten oikeasti on. Josta tulee mieleen että ehkä Niina olikin alunperin oikeassa eikä Rakkimus olekaan jäärä?

Keltainen nuoli
Perusjumi oikeassa takajalassa. Tämä on saattanut olla syy miksi Rakkimus on viime aikoina paikkamakuussa ollut aina vasemmalla lonkalla. Sekä perusasennossa pitää toista takajalkaa hiukan "auki"


Hirvenkoipea välipalaksi.


Niinasta puheen ollen... sainpas muuten hältä juuri vallan erinomaisia vinkkejä tunnaritreeneihin. Saas katsoa miten hyviä meistä vielä tulee.... enää 987 treenikertaa jäljellä :D

Pitäisiköhän tälle muuten laittaa laskuri?
Olettehan huomanneet miten joissakin treeniblogeissa on reunassa laskuri jolla seurataan tunnarin tai kaukojen tai löydettyjen maalimiesten tai ajettujen jälkikilometrien tai ilmaistujen esineiden tai jonkun muun vastaavan määriä? "Ajettu 3,2 km, esineitä ilmaistu 4/6"

Pitäisiköhän laittaa siis Rakkimuksen tunnaritreeneistä laskuri? Kevään koittaessa laitan jälkilaskurin joka tapauksessa. Oih, siis niin olisi pitänyt laittaa sellainen laskuri tuosta pahuksen luoksetulon pysäytyksestä!! Miksei kukaan vinkannut silloin. Olisi kuulkaa mahtavat luvut.
"Luoksetuloja 5681 kpl joista pysäytys onnistunut 37 kertaa."
Buahhahhaa! Siinä olisi sellaiset luvut että harvalla olisi niin mahtavaa laskuria!

Mutta jos siis tuolle linjalle lähdetään (ja niinhän tässä nyt nimenomaan tehdään!) niin sitten tehdään kyllä laskuri selkäkierähdyksellekin. Minulla on näet ruutuvihossani tarkat tukkimiehen kirjanpidot. En nyt muista lukumäärää, mutta lienee " 68 / 0 " tai jotain tuollaista :D

Muistilistaan siis!

Tee laskurit seuraaville:
  • tunnari
  • selkäkierähdys
  • peltojälki (km + esineet)
Mitäs muita hyviä laskuriaiheita olisi?





tiistai 8. tammikuuta 2013

Treenit 7.1.2013


Vuoden 2013 omatoimihallitreenikausi on korkattu!
Paikalla edustamassa rotuaan olivat tietysti ne parhaimmat, Lady ja Rakkimus.
Jotkut koirat ne vaan valloittaa sydämen, ei sille mitään voi.

Poikkeuksellisesti Lady piti välillä vähän ääntäkin eikä ollut pelkästään satasella keskittynyt koko treeniaikaa. Ja hyvä niin! On näet ihan hirvittävää treenata sellaisten kanssa, joilla ei ole lainkaan ongelmia. Tulee itselle niin epäonnistunut olo. Siksi se on kivaa että Ladykin välillä ölisee eikä vain suorita koko aikaa. Mutta siis eihän tuo silti ölissyt kuin ihan pienen hetken, sitten se taas suoritti komeasti.

Rakkimus oli ylienerginen koko treenin ajan. Suoritti kyllä ja keskittyikin mutta kärsivällisyyttä ei löytynyt kuin nimeksi ja koko ajan olisi pitänyt mennä täysillä. Ja minähän siis kävin tuon kanssa kunnon metsälenkillä ennen treenejä eli suurimpien höyryjen olisi pitänyt jo ulostautua sieltä päänupin painekattilasta. Olisi siis pitänyt. Vaan selkeästi ei ollut.

Aloitimme rauhallisilla perusasennoilla. Annoin Rakkimukselle reilusti apuja jotta päästiin positiiviseen tulokseen. Edes pari kertaa. Muutaman onnistuneen tuokion jälkeen (rauhallinen namipalkka) kuviot rauhoittuivat hiukan. Vaikeutin hommaa siirtymällä isoa ympyrää pitkin oikealle vinoin sivuaskelin. Lopputulos ei päätä huimannut, mutta yritystä oli enemmän kuin edellisellä kerralla tätä tehtäessä. Asennot olivat myöskin hitusen parempia. Ainoastaan yksi oli oikeasti niin kuin pitikin. Siirtymä oli vauhdikas ja asento tasan niin kuin pitikin ilman mitään korjauksia. Huh! Pitipä teettää monta perusasentoa ja siirtymää kannustuksin ja laimein laumapalkoin ennen kuin lopultakin tuli oikea hetki antaa Rakkimuksen riemuita ansaitusta pallopalkasta.

Kaukokäskyjä namilla. Eli lihasharjoituksia. Is-Maa. Hyvä!

Koska kierrokset lähtivät taas nousuun, otimme luovan tauon. Minä lämäytin ruhoni (sillee naisellisen hienostuneesti) pitkäkseen hallin lattialle ja pyysin Rakkimuksen siihen viereen. No eihän se karvapersaus sitä ymmärtänyt että mitä tämä oikein tarkoittaa vaan nosti kierroksia vielä hiukan lisää. Käskytin maahan viereeni ja rupesin juttelemaan mukavia Ladyn ohjaajan kanssa. Lady näet oli paikkamakuussa hallin toisella reunalla. Rakkimus sitten pienen hetken kuluttua totesi että hänpä painaa päänsä maahan ja relaa hetken sillä aikaa kun ämmät turisee joutavia. Jee, se rauhoittui! Siitä sitten rauhallisesti ylös ja jatkamaan.
Kyllä mä olen joskus sitten niin hyvä!

Kosketusalusta? Jep, sitä kokeillaan. Tuo on nyt toiminut suht hyvin kotona, joten ehkä sitä voisi yrittää siirtää hallille. Ehkä? Karvapersaus kun näyttää olevan aikases hyvässä mielentilassakin juuri nyt. Okei, okei, lupaan että jos heti ei tule positiivista reaktiota Rakkimukselta, niin treenaan tätä ainakin yhden viikon lisää kotona ennen uutta halliyritystä.
Siis tuumasta toimeen. Alusta maahan ja odottamaan. PIIP piip uuaa piip! Just joo, se siitä sitten. Otan askeleen ottaakseni alustan pois maasta mutta huomatessaan liikahdukseni, ryntää Rakkimus mättämään KAKSI tassua alustan päälle. KLIK!
Tämä toimi siis uskomattoman hienosti. Nyt ainoa ongelma (ja selkeästi piippauksen syy) on käskyn puute. Tuo karvapersaus kun on tottunut tekemään käskystä joten nyt selkeän käskyn puute haittaa sitä suunnattomasti. Mutta se on tässä tapauksessa nyt ihan ok. Liike on niin hyvä että nyt siihen onkin jo aika kytkeä käsky.

Pyörähdykset. Vasemmalle on heikompi, oikealle vahvempi. Selkeästi. Mielestäni teen käsiliikkeen aina samoin, mutta tulos ei ole aina sama. Pitänee pyytää että raipanheiluttaja toimii laaduntarkkailijana tässä. Mutta siis etenee hyvin. Nami kädessä kolmella kerralla viidestä. Pelkkä namipalkka.

Uusi setti perusasentoja. Ja myös isolla ympyrällä. Tulokset parempia kuin treenin alkuosan setissä.

Paikallaolo. Keskittymisestä kysymys. Lady vetää Rakkimuksen selän takana luoksetuloja ja Ladyn emäntä käyttää runsaasti sanaa pallo. Tämä kaipaa lisää treeniä. Ehdottomasti!

Loppuun luoksetulo. Pysäytyksellä. Yksi ainoa. Enempää ei tarvita. On näet niin mahtava Rakkimus:D





sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Idiootit!


Miksi se tassuaan jäytää?

Pieni nirhauma anturoiden välissä. Paljon nuoltu, kohta se on komeesti tulehtunut. Oltiin justiinsa lähdössä ulos viimeiselle korttelinkierrolle ennen yöunia, joten päätin että ulkoilu ensin, tassun puhdistus sen jälkeen. Vaan kesken korttelinkierron tuo laittoi stopin. Ja jyysti tassuaan lumihangessa. Onneksi meikäläisellä on aina taskulamppu mukana. Ja sieltähän se löytyi, lumen ja shittan välistä syvältä anturakarvojen joukosta.... perskuleen pieni lasinsiru. Nips naps helkkarin kuuseen mokoma (kotipihan roskikseen) ja sitten kotiin lääkitsemään tassua. Onneksi on aikoinaan käplätty tuota Rakkimusta juuri tällaisten tilanteiden vuoksi. Se antaa hoitaa ja putsata itseään ilman rutinoita.

Niin että kiitos kiitos sinulle saakelin pälli joka näit aiheelliseksi hajottaa lasipullon tuonne alikulkutunneliin. Ladon takana on vielä tilaa....




Varjele perusasentoa


Eilen tuli yllättäin tekstiviesti siltä metsän keskellä asuvalta ylen ahkeralta raipanheiluttajalta. Varjelus-treenit sunnuntaina. Whaat?!?!?! Siis treenit alkavat ensi viikolla. Vai? Juu ei. Joku tollo oli kirjannut kalenteriinsa väärin ensimmäisten sunnuntaitreenien ajankohdan. Ja niin sitä oli sitten soppa valmis, kalenterissa päällekkäistoimintoja niin sanotusti.

Kiirehän siinä sitten tuli. Valitettavasti olimme treeneistä myöhässä yli puoli tuntia. Onneksi koko treeniporukka oli aktiivisesti  paikalla joten mehän sitten vain kirjasimme itsemme jonon viimeisiksi. Tai siis viimeiseksi ennen juoksuisia narttuja.

Hallinnassa perusasento oli LOISTAVA! Siis kaikin puolin. Ei painanut, oli suora, kontakti kainalo-korva -linjalla. Mikä mahtava Rakkimus.
Seuraamisessa edisti hiukan.
Hallinnan alla seuruussa on sitä jotakin särmää jota ei normitottikseen pysty siirtämään.

Vaan se ääni. Voi kiasus tota rakkia. PIIIP PIIP VUH VUH PIIIP UUUUAAAA. Stana!
Pari valittua sanaa sieltä raipanheiluttajansuunnalta "Huomaatko että koirasi pitää helvetillistä meteliä? Tee sille jotain!". Ja minähän tein. Sanoin kaksi valittua sanaa. "Hiljaa P*rkele". Ja se hiljeni! Tunnistaa karvapersaus toisen nimensä aikasen hyvin. Ja tottelee kun haluaa.

Puhtaat vietinvaihdot, hyvä ja tukeva puruote, hyvä keskittyminen paon estossa ilman varaslähtöjä. Jee, hyvä Rakkimus!

Treenien jälkeen kunnon lenkki ja sitten vähän perustottista ulkokentällä. Ihan pieni hetki vaan. Perusasento, 0,5-2 askeleen seuraamista, käännöksiä. Kaket.
Selkeästi meillä oli juuri tasan tarkkaan oikea tunnetila päällä. Se vaan on toisinaan niin hyvä. Rakkimus. Ihan oikea pesukestävä rakkini mun.


Lisää tällaisia päiviä.
Keittiön iso kuiva-ainekaappi on siivottu, kolme koneellista pyykkiä sekä punainen treenitakki on pesty, chili on tehty ja syöty, kahdet hyvät treenit Rakkimuksen kanssa.
Nyt mulle lonkero ja Rakkimukselle peuran selkäranka.


perjantai 4. tammikuuta 2013

Laiskan loma


Lomalla laiskotellaan eikä treenailla, eikös?
Ei.
Fiksut ja määrätietoiset ja ahkerat treenaa aina hiukan. Ihan niinkuin meidän treenisuunnitelmassa lukee. Joulukuu oli treenilomaa koeliikkeistä. Mutta jotta aktiivisuus säilyisi ja jottei Rakkimus tuntisi tarvetta keksiä tekemistä ihan itsekseen (esim. olohuoneen sohvan uudelleen muokkaus tai jotain vastaavaa erittäin luovaa toimintaa) oli joulukuulle kirjattu erilaisia temppuja opeteltavaksi.

Noh, miltäs joulukuun treenausraportointi näyttää?

Buahhahhaa, ei ihan siltä miltä pitäisi. Todellakaan.

Katotaas mitä listalla oli ja mitä tuli tehtyä.

Viikko 51: vänster+höger, selkäkierähdys ja 1*hyppy (pallo)
Maanantaina oli omatoimitreenit hallilla. Tiuhdin ja Viuhdin vauhdittaessa Rakkimus ja Lady tekivät parastaan. Silloin treenattiin suunnitelman mukaisesti, mitä nyt hiukan jotain koeliikkeitäkin yritettiin saada kuntoon. Upeita hetkiä, kuten luoksetulon pysäytys, ja vähemmän upeita, kuten selkäkierähdys. Se kierähdys jota ei siis tapahtunut.
Loppuviikosta tehtiin pienesti sitä sun tätä lenkkeillessä. Ei mitään ihmeellistä, pidettiin vain hauskaa. Nautittiin olostamme.
Viikon saldo: Hyviä hetkiä ja vähän treeniä. Aikasen hyvä viikko.

Viikko 52: kosketusalusta ja kaket
Kaksi epätoivoista yritystä kosketusalustan kanssa. Piip piipp uuuaaaa. Mikä toi on? Mitä sille kuuluu tehdä? Mä en oo koskaan ennen nähnytkään sitä. Mitä sille kuuluu tehdä? Piip piip uuuaaaa.
Kaksi sessiota, ei yhtään tassun kosketusta. Whaaat? Missä on se koira joka silloin kerran älysi tämän ihan itse?  Huoh.
Kaukoja sillee hubana lyhyesti lenkeillä. Mahdoimmekohan saada luotua näihin hiukan hauskuutta ja vauhtia takaisin... Aika näyttänee.
Viikon saldo: Laiska viikko, kosketusalusta ihan levällään, kaukojen osalta ok. Jouluviikko. Kukkulan kuningasta treenattiin kunnolla :D

Viikko 1: hopostoo, perusasento ja merkki
Nyt on jo perjantai. Ja mitäköhän ollaan tehty.  Ei kauheesti mitään jos oikeen totta puhun.
- Ruuan kanssa hopostoo. Pientä edistystä ja rauhallisuutta. Hyvältä näyttää.
- Perusasentoa... ei tehty.
- Merkkiä... ei tehty.
Kosketusalustalla on treenattu kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla lievän ininän ja ääliömäisen namin kerjäyksen ja tuuppimisen ja silmälasien kuolaamisen ja miljoonan tassun antamisen ja sivulle menon ja peruuttamisen (Se perskules peruuttaa monta askelta suoraan taaksepäin itse niin halutessaan mutta ei käskyllä! Sika! Sirkussika!!) ja tyhmän kikkailun jälkeen... monta tassukosketusta alustalle. Ja ihan tarkoituksellista kosketusta! Huoh. Nyt siis vain toivon että kun tänään illalla taas heitän kosketusalustan lattialle, niin se karvapersaus tällä kertaa muistaisi heti samantien nips naps nyt! että etutassulla tuohon ja kliketiklik!
Viikon saldo - siis pari päivää on vielä jäljellä, eli tämä voi tästä vielä parantuakin: Hopostoo ok, kosketusalusta ok. Perusasentoa ehtii vielä treenata. Merkkiä en ota jotta ei tapahtuisi sekaantumista kosketusalustan kanssa. Ihan vaan varmuuden vuoksi näitä kahta ei samalla viikolla. Huoh.

Pitäisköhän ottaa Rakkimus ja mennä tekemään jotain.
Jep, kuulostaa hyvältä idealta.

Vaikka ei meille nyt voikaan antaa sitä fiksun, määrätietoisen ja ahkeran koirakon leimaa :D



torstai 3. tammikuuta 2013

Räiskis Viuuuh!


Jostain kumman syystä oleilen välillä tuolla naamakirjankin puolella. Lähinnä juorutakseni koira- ja käsityöihmisten (sekä tietysti parhaan sisareni) kanssa mutta löytyyhän sieltä välillä ihan "asiaakin". Käsityöohjeita ja vinkkejä saa sitä kautta enemmän kuin toteuttaa ehtii. Koiriin liittyviä koulutus- ja koetilaisuuksia mainostetaan siellä jo hyvissä ajoin. Eli ei se ihan pelkän sosiaalipornon puolelle mene.

Joskus siellä naamakirjassa vain törmää sellaisiin ihmisiin jotka ovat... rasittavia? Jep. Rasittavia. Rasittavia! Tiedätkö tyypin, livenä ihan ok ja normaali mutta auta armias kun ollaan naamakirjassa niin sitten muuttuukin ääni kellossa. Keuhkotaan mitä ihmeellisimpiä asioita ja nostatetaan omaa ja muiden verenpainetta ja tungetaan kurpitsaa nenään ja kaikki oikeastaan ilman mitään sen syvällisempää syytä. Se nyt vain on selkeästi jokin pakkomielle.

Meikäläisellä on siis kaverilistalla pari tällaista urpeloa. Olen määritellyt heidät siten, että minä en näe heidän päivityksistään kuin ne "tärkeimmät" eli hyvin harvat. Nyt jostain syystä (itse asiassa siskoni sanoman kommentin vuoksi) muutin hetkeksi yhden tällaisen urpelon määrityksiä ja vilkaisin että mitä sanottavaa hällä on parin viime kuukauden aikana ollut. Ja kyllähän sitä sanottavaa oli riittänyt.
Lähinnä aiheista
1) Kaikki koirien ehdoilla!
2) Uusivuosi on peruutettava!
3) Jos uutta vuotta ei voi peruuttaa, niin ainakin kaikkinainen paukuttelu on kiellettävä
4) Ihmisoikeudet koirille, paukuttelijat ladon taakse!
Ja niin edelleen...

Seisoimme vuoden vaihtuessa sumun ja tihkusateen keskellä paikallisen jalkapallokentän laidalla ja ihailimme mahtavaa ilotulitusta. Meille kun ei ihan tuo kaupungin show näy niin asuinalueellamme on perinteisesti keräännytty kentälle ja kaikki tuovat omat paukkunsa ja rakettinsa sinne. Lopputulos on vuosi vuoden jälkeen edelleenkin kerrassaan mahtava.

Rakkimus seisoskeli ja makoili jalkojeni juuressa koko ilotulituksen ajan. Välillä leikimme hiukan pallolla, mutta pääasiassa tuo mäyssäsi (Yöks, rajattomasti kuolaa!) tennispalloaan ja tuijotteli pää kallellaan taivaalle. Välillä jo mietin jotta onko tuo sokea ja kuuro. Noh, selektiivinen se kuulo on, sehän on jo tunnettu tosiasia. Mutta kyllä se vielä näkee ja ainakin ruokakipon helähdyksen kuulee. Mutta se ei selvästikään vain välitä tuosta paukkeesta. Kotona sisällä korvat kuulostelivat ulkosalta kuuluvaa meteliä hiukan normaalia valppaammin ja ulkona ollessamme huomaa että "lauman" pitää olla hiukan tiiviimmin koossa kuin normaalisti. Mutta siinä se. Muuta reaktiota ei havaittavissa.

Mietiskelin tuota urpeloa naamakirja tuttuani ja hänen kommenttejaan. Ja niitä monituisia uutenavuotena karkaavia koiria. Sekä niitä jotka viettävät vuodenvaihteen diapam-huuruissa isännän sängyn alla.

Paukkuarkuus on osin opetettavissa oleva juttu sekä tottumiskysymys. Mutta vain mikäli eläimen omat geneettiset ominaisuudet antavat sille suotuisan pohjan. Mahtavatko koirien kasvattajat huomioida tänä näyttelyiden ja tunnusten ja saavutusten aikakautena riittävästi koirien luonnetta ja ominaisuuksia ja niiden periytymistä?
Pitäisikö idioottimaisesta jalostuksesta saada rangaistus? Entä vahinkopentueista?

Olemme suurten kysymysten äärellä.
Jälleen kerran syvällinen totuus tulee kuitenkin A.Ankan lausahduksista: Sitä saa mitä tilaa.
Pitää vain muistaa tuo totuus tilausta tehdessään.

Kaksi suurta oivallusta:
1. Miten mahtava tuo Rakkimus onkaan!
2. Tulevan Pennelin on paree olla samaa maata!!!



keskiviikko 2. tammikuuta 2013

2.1.2013



Tammikuun toinen päivä vuonna 2009 oli merkittävä päivä. Silloin maailmaan ponnistautui kokonainen MahtiRakkien pesue joka Vikkervaaran I -pentueeksi nimettiin.

Onnea neljävuotiaille :D







Selkäjumista


Se on kuulkaa ajattelemisen arvoinen juttu. Yleisten olettamusten perusteella selkäjumia on kuulemma hankala huomata. Että pitäisi olla joku oikeenkin asialleen koulutettu tahi vihkiytynyt ihminen. Vaan eipäs ole. Minä ainakin olen ottanut tähän sellaisen jalat tukevasti maassa ja silmät ummessa - asenteen.

Jokainen tuntee koiransa, tietää miten se liikkuu, miten se venyttelee, missä tilanteissa venyttelee, miten reippaasti nousee ylös (noh, siitä isännän lempppari nojatuolista tai keittiön pöydän alta nyt kuuluukin tulla tooooosi hitaasti pois, sitä ei lasketa), hyppääkö autoon kuinka kepeästi ja niin pois päin. Jos tällaisia asioita koirastaan havainnoi ja sitten jos niihin asioihin tulee muutos, niin siinähän se perusdiagnoosi sitten jo melkein tulikin. Joku jumi tahi jotain jossain. Ja se riittää meikäläiselle. Minä hoidan kyllä vetreyden seurannan sekä normaalit lämmittelyt ja venyttelyt mutta sen perusteellisempiin diagnosointeihin saatikka korjaushommeleihin minä en koske.

Jos Rakkimus ei venyttele, pyöri, hypi, rieku, sählää tai rötvää normaaliin tapaansa tahi jos se (SE, ei hän) kieltäytyy tai epäonnistuu oudosti ja toistuvasti jostain jo osaamastaan liikkeestä... niin se on kuulkaa ringaling varauspuhelin joka sitten pirisee tuolla Turun Koirafysiolla. Se on sitten Tanja tahi Anu jotka saavat pureutua ongelmaan tarkemmin. Sieltä on joka ainoa kerta löytynyt apu ja kotiin tuomisiksi ollaan vielä saatu uusia venyttelyohjeita tai ainakin muistutuskuuri niiden oikeasta toteutuksesta. Ei voi kuin kiittää ja muillekin kehua. Nih.

Tai siis ehkä ei pitäisi kehua... mitä siitäkin sitten tulee jos siellä kaiken maailman karvaturrit juoksevat hoidettavina koko ajan, missä välissä meitä sitten ehditään hoitaa?

Nyt on taas varattu aika hierojalle. Rakkimusta venytellessäni olen huomannut että toinen etukäpälistä ei veny entiseen malliin. Onkohan tuo kolaroinut itsensä taas kerran? Se on kyllä sellainen menijä että ihme kun kaikki raajat ovat vielä tallella. Tietysti myös tuo selän kautta kierähdys... jospas se ei sitten kuitenkaan olisi jäärä vaan jos ongelmana olisi todellakin jumi. Lisäksi varjelus on harrastuksena sen verran vaativa, noin niinkuin fyysisesti nyt ajattelin, ja rasittaa tuota etupäätä (siis hartioita ja sillee, en tarkoittanut aivoja!) niin voimakkaasti, että hieronta silloin tällöin ilman jumiakin on ihan suositeltava juttu.

Innostuin tästä aiheesta muuten vähän enemmän tuossa viimeksi Anun luona käydessämme. Olen hankkinut koiran hieronnasta kertovan kirjan. Sen lukeminen, ja varsinkin se luetun sisäistämis-osuus, on vielä hieman kesken. Ajattelin ottaa sieltä repertuaariimme jotain kevyttä hierovaa liikettä. Haluan kuitenkin ensin olla ehdottoman varma, että en aiheuta ammattitaidottomalla hieronnallani mitään hallaa tuolle Rakkimukselle. Lähtökohtana minulla on lähinnä 1)  jumien lievä ennaltaehkäisy ja 2) jumien huomaaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä 3) rentoutuminen. Tekisi näet Rakkimuksen piippauspiuhoille ihan hyvää tällaiset rentoutumisharjoitukset. Jos oikein helkkarin hyvin kävisi, niin sellaisella ehkä mahdollisesti (toivotaan toivotaan saa rukoillakin) voisi sitten pikaisesti rauhoittaa tuon Rakkimuksen siellä TOKO-kokeessa jos kierrokset ovat hypänneet liian korkeille.
Toiveajattelua, joo tiedän, mutta yritän harjoittaa positiivista elämänasennetta :D





Hmmm. Tämä on kuulkaa sadas tekstini tässä blogissa. Kippis sille!