Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (52) HERMOT!!! (11) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (93) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Katsoo kuin lehmä uutta veräjää


Ja mikä tää on??

No sehän on verannan päätyyn laitettu uusi portti. Tämän ansioista sisälle taloon suljettu Rakkimus Domesticus pystyy "sisälle lukittuna" ollessaan oleilemaan myöskin verannalla. Noin niinkun ihan luvallisesti siis (hauskaa vaihtelua!). Mutta tämä tarkoittaa sitä että kun ollaan pihalla, niin ollaan pihalla. Silloin ei tulla verannalle norkkaamaan että mitäs herkullista siellä pöydällä mahdollisesti on.

Portissa on vielä remeliviritys kun juuri täsmälleen oikeanlaista hakaa ei vielä ole löytynyt. Ja sitäpaitsi portti pitää maalata valkoiseksi ennen kuin haka laitetaan paikoilleen. Eli tällä remelivirityksellä tuo portti ei ole kovin tiukkaan suljettu, vaan hiukkasen joustaa. Kuten kuvista näkyy.

 
 
 
 
 
 
Ai sä olit siinä.
Emmä huomannu.
En sit tulekkaan sinne...


Liian kuuma. Ramasee.
Ja huomatkaa, poikkeuksellisesti häntä ei
ole aivan kokonaan keinutuolin jalaksen alla.


Käytiin me kävelylläkin. Tutkimassa luonnon ihmeitä. Ötököitä. Paarmoja. Hyttysiä. Lehmiä. Mitä ikinä meren rannalta nyt voikaan löytyä.

Teini-lehmiä meran rannasta.

Tämä mölisi meille. Ei tykännyt meistä?





Joskus, jostain syystä, kokee Rakkimus erittäin tarpeelliseksi olla mahdollisimman lähellä, melkeinpä tiellä. Tässä letitän sisareni hiuksia. Kun katsoin alas, näin rakkimuksen siirtyneen nukkumaan pää ja etutassut jalkojeni välissä. Mitäköhän tuonkin karvaturrin päässä oikein liikkuu?
Katsoin alas ja tämä siellä näkyi...

En tiedä huomasitteko, mutta tässä postauksessa ei puhuta mitään treenaamisesta. Johtuu siitä, että treenaaminen ei oikein onnistunut. Olemme joka päivä treenanneet ihan pienen pätkän seuraamista (pari pysähdystä ja käännöstä ja sillee) ihan vain muodon vuoksi ja sitten tosissamme luoksetulon pysäytystä. Rakkimus pysähtyy kyllä. Käskystä. Joka kerta. Ja aina puolentoista metrin päähän minusta. Aina. Sanottiin käsky sitten kolme tai kolmekymmentä askelta aikaisemmin. Selkeä pysähdys, tiukka seisonta ihan kuin jäävässä liikkeessä. Mutta aina samassa paikassa. Huoh.
Enää 9 päivää kokeeseen. Ei syytä paniikkiin...?


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Ylämäki, alamäki, hellepäivän herkku


Eilen oli niin ihanan lämmin päivä että käänsimme selkämme treenikentille ja suuntasimme kohti rakkaan sisareni mökkiä. Rinnetontti meren rannassa, aurinko paistoi ja pihapuut täynnään lintuja. Kyllä mieli lepäsi!

Tietenkään se liikkeelle lähtö suoraan töistä ei ihan onnistunut suunnitelmien mukaisesti. Kävin ensin pikaisesti hakemassa vähän lihaa ja kalaa ja lohiöljyä Kennelrehun autolta ja sen jälkeen poikkesin kauppaan. Todella nopsasti siis. Mutta ulkonahan oli lämpöä todella paljon ja autossa tietysti vielä sitäkin enemmän. Niinpä tuo ihanainen lohiöljy otti ja suli ja sulaessaan se ihan itse kiipeää sieltä suljetusta ämpäristä ulos. Eli takapaksin lattialla oli haiseva lätäkkö lohiöljyä. Noh, eikun koiruli nuolemaan se veks ja muovimatto pesuun. Mutta millä ihmeellä tuon herkullisen hajun saa pois auton sisältä? Ei varmaan muulla kuin ajalla ja ahkeralla tuuletuksella.
Jeah, yksi vähemmän miellyttävä ajomatka. Kaikki ikkunat auki ja silti tuntuu kuin pää olisi mädäntyneen lohen vatsassa. Yäks.

Hajusta huolimatta pääsimme onnellisesti perille ja saatoimme nauttia kesäisestä illasta hyvässä seurassa. Tulipa siinä juoruttua ja siemailtua teetä ja nautiskeltua muutenkin kesäisiä herkkuja. Sisareni mies taantui normaalilta Homo Sapiens tasoltaan jälleen kerran miehiselle Homo Rakkimus Sapi-ehkä-ens -tasolle. Siis sille jossa muristaan ja reuhdotaan Rakkimuksen kanssa nurmikolla ja kilpaillaan kumpi saakaan pitää tuon kultaakin kalliimman jalkapallon hetken hallussaan.

Sen verran näkyi tuota Homo Sapiens geenipohjaa, että kyllä se oli Rakkimus joka aina pallon karatessa alamäkeen sai kunnian juosta sen kiinni. Siis eihän se alamäki mitään, siinähän on painovoimakin aina välillä apuna. (Sen erottaa siitä, että painovoiman avustaessa ylenpalttisesti, kulkee tuo kroppa välillä selkä tahi persaus edellä sitä mäkeä alas.) Mutta se ylämäki. Ja siis ihan helpostihan siitä Rakkimus ylös juoksi. Ensimmäisen kymmenen kertaa. Sen jälkeen näkyi jo selvästi korkean lämpötilan ja maitohappojen yhteisvaikutus.

Siinä verannalla varjossa teetä siemaillessani ei minun oikeastaan tarvinnut katsoa että missä se Rakkimus milloinkin oli. Senkuin vain kuunteli puuskutuksen ja läähätyksen suuntaa.


Tältä näyttää tottelevainen Rakkimus Domesticus.   (Buahhahhaaa!!!)
Tämähän EI juokse kielloista huolimatta mutaiseen rantaveteen (poikkileikattuja teräviä kaisloja, rannan siivous kesken, vähän vaarallinen tassuille) ja tule sieltä haisten tuhansia vuosia vanhoille bakteereille ja raadolle. YÄK!!!!
Siis jos, JOS, koiruus noin tekisi, niin sehän pitäisi sitten huuhdella sadevedellä ainakin kolme kertaa ja edelleen haju olisi sanalla sanoen karmiva.
Huoh.

Minäkö mutainen?
Ehei, justiinsa äsken
kolmannen kerran huuhdeltiin,
puhdas kuin pulmunen olen:D

Kuvitelkaa sitä automatkaa takaisin kotiin.
Kaikki ikkunat auki ja silti silmissä kirvelsi lohiöljy ja mädäntynyt muta. Sekä tietysti märän koiran alusvillan vieno tuoksu.
Ikimuistettavaa, sanon.


Lepotauolla

Ja tietystikään tottelevainen koira ei lähde - kielloista huolimatta - ryntäämään oravan perässä pois tontilta. Eihän. Eihän?


Hei, tuolta se heppu taas tulee!

Ja menoks!

Haluutsä tän?

Mä häivyn, leiki sää sen lelukameras kanssa ihan yksinäs vaa...


Kotona, silmien ja nenän kirveltäessä edelleen pahan hajuisen ajomatkan jäljiltä, lukaisin pikaisesti päivän postin. Sakemanni-lehdessä hehkutettiin meidän joukkuevoittoa koko sivun mitalla!





keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Päättäväisyys palkitaan. Piste:D


Ja eilen pysähdyttiin. Ihan kuten lupasin.

Ihan ei mennyt kuin strömssöössä, mutta meni kuitenkin. Treenasimme kotona takapihalla. Vaihdoin heti alkajaisiksi käskysanaa. Teimme pari jäävää seisontaa joissa käsky SEISO. Ja heti sen jälkeen lyhyt ja rauhallinen luoksetulo (käskysana melkeinpä kuiskaten) ja siihen tiukasti käsimerkin ja pallon avustuksella SEISO!

Ja ihme tapahtui! Rakkimus hidasti nopeasti ja seisahtui ja zup pallo lensi suuhun.

Toistin liikkeen tasan samanlaisena ja Rakkimus pysähtyi joka toisella kerralla, joka toisella ei.

Otin uudelleen parit jäävät seisonnat ja sen jälkeen luoksetulossa pysäytin SEISO PRKL!
Ja Rakkimus pysähtyi niille sijoilleen.

Sen jälkeen neljä uusintaa. Siis ilman tuota voimasanaa. Ja Rakkimus pysähtyy nyt joka kerta, mutta valitettavasti ottaa kaksi tahi kolme hiipivää askelta.

Tavoite saavutettu. Rakkimus tajusi mitä haetaan, tänään kentällä aloitetaan hiomaan nuo hiipivät askeleet pois.

Kyllä se niin on kuulkaa että kun asian oikein päättää, niin se myös onnistuu.

Pysähdystreenien jälkeen teimme reilun puolen tunnin pyörälenkin. Hiki tuli molemmille, minua kun tuo homma vielä vähän jännittää. Tämähän oli siis vasta oikeasti toinen kerta kun harjoittelemme pyöräilyä. Siis minä ajan, Rakkimus ravaa. Suurin ongelma tässä on se, että aina kun Rakkimus on hiukankin epävarma niin se haluaisi siirtyä vasemmalle puolelle. Mutta lenkki meni hyvin. Vauhti pysyi suht tasaisena, pysähdykset ja käännökset toimivat hyvin. Muutaman kerran Rakkimuksen vauhti yltyi niin että jouduin siihen puuttumaan. Idea kun ei ole se, että Rakkimus vetää pyörää perässään vaan tarkoitus on juosta pyörän vieressä.
Mutta hieno lenkki siis kruunasi illan.


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Tänään pysähdytään. Piste.


AARGH!!!

Että näin leppoisalla tuulella meillä ollaan. Ilmaisu "sucks". Nouto on palasina, ote on löystynyt. Luoksetulon pysäytys ei toimi.
Noin niinkuin alkajaisiksi.

Siis herranjestas, katsokaa mitä minä juuri kirjoitin! Rutinaa ja valitusta. Hirveetä!

Jospas kaivaisi päänsä pois pe....estään ja oikeesti listaisi ja katsoisi että onko tilanne hyvä vai huono. Eli tässä tulee. Kokonaistilannearviointi. Ja arvioinnin jälkeen otetaan hymyillen kaikki miinuksella olevat asiat to do-listalle ja lähdetään treenaamaan. Koska tajusin juuri, että mitäs jos meillä olisikin kaikki hallussa? Sehän vain tarkoittaisi että joko huijaan itseäni tai sitten koirani olisi onnellisesti montussa. Ja siellähän tuo ei ole vaan löhöilee keskeneräisenä ja haasteita täynnä kotona odottamassa kentälle menoa.

Jaetaanpa tämä arviointi neljään osaan.
  • A
  • B ja TOKO (helpompi miettiä kun ei erottele tässä kohtaa näitä toisistaan)
  • C
  • Yleiset

1. Oukkidoukki, A-osio.
  • Kulmat sählää, menee liian lujaa, esineilmaisu sucks. Mutta Rakkimus RAKASTAA tätä! Ja hei, jälki nyt vain on kuningaslaji:D
  • Tulos: 3 miinusta ja kaksi todella ISOA plussaa.

2. Sitten B & TOKO
  • B-osiossa on elementtejä jotka ovat vielä alkutekijöissään kuten esimerkiksi A-este. Tätä on tehty, mutta ei tosimielessä. Estenoudot ovat kokonaan vielä tulevaisuutta. Eteenmeno on alkutekijöissä mutta siis aloitettujen listalla. 
  • TOKOn uudet liikkeet ovat nyt päällimmäisinä listalla koska seuraavat kokeet ovat 9.8 ja 25.8. Tasamaan nouto on palasina ja ote on löystynyt. Mutta muut palaset ovat suht ok  ja otteen pystyn palauttamaan. Luoksetulon pysäytys ei toimi. Lainkaan. Kaukokäskyt toimivat mutta valitettavasti Rakkimus on päättänyt kokeilla eteenpäin ryömimistä. Hyppy istumisella ja paluulla toimii tosi hyvin. Kontakti ja seuruu ovat kunnossa, perusasento on melkein täydellinen. Jäävät ovat hallussa, paikallaolo toimii ja niin eespäin.
  • Tulos: En laske B-osiota, koska ne eivät ole ajallisesti nyt pinnalla. Eli TOKOn tulos on 1 kesken, 2 pientä miinusta, 1 ISO miinus ja ainakin... ootas, yks, kaks, kolme, neljä...ainaski 7 plussaa.

3. Ja sit C
  • Hallinta vaatii ohjaajalta enemmän tarkkuutta, mutta ollaan edistytty, piippauskin on melkein kadonnut. Härkkiminen on palannut, viime kerralla siihen puuttuttiin, saas kattoo miltä se näyttää ensi kerralla. Puruote on parantunut paljon, mölinä on poissa. Rauha-vaihe on selkiytynyt. Hyppy on parantunut. Vietinvaihdot ovat huomattavasti selvempiä nykyään (vai olenko vain oppinut lukemaan koiraani paremmin?).
  • Tulos: Monta keskeneräistä. Ohjaajan toiminta on tosi iso miinus, härkkiminen pieni miinus ja sen lisäksi on tosi monta (5?) pientä plussaa. 

4. Yleiset jutskat
  • Painonhallinta: Kuihdutuslaari aloitettu reilu viikko sitten. Etenee hyvin. Alun järkytyksestä toivuttuaan Rakkimus ei kuitenkaan ole luovuttanut. Ruokakipon tyhjennyttyä siihen käydään pyytämässä lisäystä muutama kerta ennen joka ilta. Lisäksi myös metsämansikat ja mustikat maistuvat koiruudelle nykyään.
  • Liikunta: Polkupyöräkoulutus aloitettu, etenee kivasti. Ei hehkuteta vielä mutta hyvältä näyttää. Rakkimus selkeästi pitää tästä mahdollisuudesta ravata nopeammalla vauhdilla. Uintia on lisätty ja Rakkimus on itsenäisesti ruvennut leikkimisen ja riehumisen lisäksi uimaan isoa ympyrää itsekseen.
  • Tulos: Aika paljon työn alla, monta (ainaski 3) pientä plussaa.


Yhteenlaskun aika:
A:   0--  3-    0+   2++
B:   1--  2-    7+   0++
C:   1--  1-    5+   0++
Y:   0--  0-    3+   0++

Kokonaiskatselmuksen lopputulos on tällä kertaa siis
  • Isoja miinuksia: 2 kappaletta
  • Pieniä miinuksia: 6 kappaletta
  • Pieniä plussia: 15 kappaletta
  • Iso plussia: 2 kappaletta

Ja minä aloitin bloggaukseni rutinalla! Hyi minua! Siis miinukset 2+6 vastaan plussat 15+2 !!
Hei halloo, meillähän menee hyvin.

Ja nyt kentälle, tämän päivän to do -lista näyttää tältä:
  1. Luoksetulon pysäytys: tänään se tapahtuu, tänään Rakkimus pysähtyy käskystä kesken juoksun. Vaikka minun pitäisi juosta pysäyttämään se rakki. Tänään se tapahtuu. Huomenna treeneissä siirrytään luoksetulon pysäytyksessä opettelusta hiomiseen. Kouluttajani sanoin "koirasi on juuri niin hyvä kuin mitä uskot sen olevan". Tämä on nähty. Kun minä luotan koiraani, koirani toimii kuin ajatukseni jatke.
  2. Pyörälenkki. Minä en kaadu ja osaan pitää oikean vauhdin. Rakkimus ei syöksähtele vaan ravaa tasaisesti oikeassa paikassa.
 JES, rutinat pois, itsevarmuus ja tekemisen ilo sydämeen ja eikun kentälle:D



tiistai 17. heinäkuuta 2012

Ilmaisua


Voi miten tämä voi olla niin vaikeaa!

Aloitimme esineilmaisun siten, että oikeaan tulokseen päädyttiin koiran aktiivisuudella. Eli laitoin esineen (puupalikka) lattialle ja annoin käskyn. Rakkimus teki kaiken mahdollisen mitä keksi, otti suuhun, heitti, kantoi minun syliini, koski tassulla, koski kuonolla, istui, pyöri ympyrää ja uskokaa tai älkää, jopa istui kalikan päälle. Mutta minä vain istuin lattialla kädet sylissäni. Tietysti kun kalikka tuotiin minulla, niin siirsin sen todella eleettömästi takaisin lattialle. Ja sitten kun hiukan hämmentynyt koiruus lopultakin meni maahan kalikan viereen alkoivat isot bileet. Kehuja, palloa, leikkiä. Ja näytti siltä että perille meni. Tällä käskyllä ilmaistaan menemällä maahan esineen eteen.

Ja ylläpi pylläri: ei.
Ei toimi.

Ilmaisua on treenattu yhteensä yli kaksikymmentä kertaa. Nyt ei yli viikkoon ole tehty yhtään ilmaisua. Ja eilen. Palikka suuhun, palikka heittämällä melkein ikkunan läpi, palikka minun syliini, haukutaan palikkaa.... Huoh.
Ei auta että Rakkimuksella on aivan mahtava haukku. Jos pyydetään ilmaisemaan, niin haukkumalla ei saavuteta mitään.

Nyt on vedetty työpäivän verran henkeä tästä pettymyksestä ja kohta Rakkimus Domesticus tulee hakemaan minut toimistolta ja lähdemme pitkälle kaupunkilenkille. Sen jälkeen katsotaan niitä palikoita uudelleen.

Ja illan päätteeksi tehdään pitkä jälki. Jäljellä aina hermo lepää. Kuningasten laji. Lajien kuningas. Kunigasjälki. Oi kun vielä olis Jälkikuningas:D


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Veri lentää

Teinityttösen elämä voi olla vauhdikasta. Siihen voi myös sisältyä nopeahko lento joka päättyy äkkipyssäykseen. Tästä luonnollisena seurauksena käyttääpi teini nyt lähipäivät ulkona ollessaan kolmatta jalkaa, noin niinkuin kevyenä lisätukena. Tarkoituksena on siis antaa polvelle aikaa levätä.

Noh, laiskan äidin pyynnöstä lähti teini sitten iltasella lyhyelle korttelinkierrolle koiran kanssa. Mukaan lähti, tietysti, myös teinin poikaystävä.

Koirat ovat uskollisia.

Koirat suojelevat.

Koirat ovat vaarallisia.

Jeah.

Elämä.

Tuon lyhyen korttelinkierron aikana vastaan tuli kaksi pientä terrieriä. Ne samat, jotka tulevat vastaan ainakin kerran viikossa aamulenkillä. Nainen, joka nykii kahta ylipitkää hihnaa ja hokee mennään, mennään, ei kiljuta, mennään. Ja terrierit nojaa hihnaa vastaan etujalat ylhäällä ja räkyttää.

Normaalisti nämä terrierit ohitetaan siten, että Rakkimukseen otetaan kontakti ja käskytetään vierelle kulkemaan välittömästi kun terrierit on havaittu. Mikäli käskytys tulee ennen kuin terrierien rähinä alkaa, ei ohituksessa ole minkäänlaista ongelmaa. Mutta mikäli rähinä ehtii alkaa, joutuu teini käyttämään fyysistä muistutusta ohittamisen kultaisista säännöistä.

Nooh, kyynärsauvan ja poikakaverin kanssa rauhallisesti rupatellessa ei teinini pitänytkään normaaliin tapaan ympäristöä silmällä. Kulman takaa tulleet terrierit pääsivät yllättämään rauhalliset kulkijat. Teinin kyynärsauva oli selvä osoitus haavoittuvuudesta ja Rakkimuksen suojeluvaistot heräsivät. Ja Rakkimushan siis aloitti täyden rähinän ennen kuin teini ehti käskyttää sen vierelleen. Luja tempaisu ja teini oli polvillaan. Onneksi poikakaveri sai sen verran toimintaa itseensä että nappasi hihnasta kiinni ja mitä luultavimmin pelasti terrieriparkojen nahan.

Mikä siis oli tämän tarinan lopputulema?
Yksi auki oleva polvi ja hetken aikaa taas ylettömän tottelevainen Rakkimus. Niin, ja tietysti terrieri-ladyllä on mehukas tarina kerrottavanaan naapurin tappajakoirasta.


Teinin polvi.

Tämä ohittamisen ongelma hiertää minua kuin kivi kengässä. Rakkimus on sen verran dominoiva ja pari pentuaikaista koulutuksellista virhettä saivat aikaan sen, että toisten koirien ohittaminen on ollut meillä todellinen ongelma. Nyt ongelma on korjattu, mutta vaatii edelleen sen, että Rakkimuksen taluttajan pitää olla tietoinen ympäristöstään ja pitää koko ajan ns. toinen silmä koirassa. Mikäli ohjaaja onnistuu ennakoimaan hiukankin, ei ohituksissa ole mitään ongelmaa. Teini on kaatunut Rakkimuksen toimesta viimeksi.... ööh, hänen oma veikkauksensa oli että suurinpiirtein silloin kun Rakkimus oli noin puolitoistavuotias.

Minun olisi pitänyt älytä että teinin lievä klenkkaaminen ja kyynärsauva laukaisevat Rakkimuksen suojeluvaistot. Olemme huomanneet aiemminkin viitteitä tästä. Jo pelkkä flunssa saa Rakkimuksen vahtimaan meitä normaalia tiiviimmin. Olisittepa nähneet kun ulkoilutin Rakkimusta ollessani rajussa kuumeessa. Oli koiruudella kuulkaa vaikeuksia vääntää tuubaa pensaikkoon kun samalla piti vahtia emäntää ja lähellä olevia puskia ettei sieltä vain mikään hirviö hyökkää kuumeesta huojuvan emännän kimppuun.

Noh, tämä nyt sitten pitää vain muistaa taas tulevaisuudessa. Teinin on keskityttävä koiraan enemmän kuin poikaystävään ja äidin on muistettava Rakkimuksen dominointi- ja suojelutaipumukset. Ja lakattava olemasta laiska.

torstai 12. heinäkuuta 2012

AVO raippa viuhuu!

No nyt se sitten alkoi!
Tai siis onhan tämä jo ns. kotioloissa jo aloitettu mutta eilisissä TOKO treeneissä lähti kouluttajan AVO-raippa viuhumaan. Eli avoimen luokan liikkeitä pitäisi nyt saada hiottua mallilleen.

Fiksuna tyttönä olin jättänyt noutokapulan kotiin. Eli tasamaan noutoa emme siis treenanneet. Ja voinpa sanoa että tässä kyllä olisi treenattavaa. Olen kotona rakentanut erillisiä palasia tähän. Ruuan kanssa tiukkaa otetta. Tai siis otetta jonka sain rakennettua tiukaksi ja rauhalliseksi, ja sen jälkeen pilattua löysäksi ja rauhalliseksi. No, ainakin sen mälväämisen sain poistettua. Toivon että kentällä, jossa kuitenkin viettitaso on hiukan korkeampi - ainakin meillä, ote olisi tiukempi vietin vaikutuksesta. Mutta tämä jää siis nähtäväksi. Usko tähän on kyllä luja. Olemme tehneet tätä vasta kotona sisällä ja takapihalla. Pihalla vietti on korkeampi ja ote on hiukan parempi kuin sisällä tehdessä. Eli kaikki viittaisi siihen että kentällä ote olisi.... toivotaan toivotaan sanoi entinen mies telkkarissa.

Heitetyn kapulan luokse meneminen, ottaminen sekä ohjaajalle tuominen, nämäkin on kaikki rakennettu kotona pieninä osasina. Seuraavaksi siis siirto kentälle ja sen jälkeen palapelin palaset liitetään yhteen.

Toinen liike mitä emme eilen treenanneet oli luoksetulon pysäytys. Olen kokeillut sitä yhden ainokaisen kerran. Toimi kuin junan vessa.
Mutta.
Aina silloin tällöin sieltä kouluttajan raipasta tulee se mutta.
Suunnittelin käyttäväni luoksetulon pysäytyksessä komentoa SEIS. Tämä on komento joka on meillä ehdoton. Sitä käytetään kaupungilla liikennevaloihin pysähdyttäessä, karkulaista pysäytettäessä, lasinsiruihin astujaa pysäytettäessä jne. Eli siis todellakin ehdoton. Siitä jos hievahtaakin, niin jopa lentää karvakaruselli. Tämä käsky meillä osataan. Mutta. Luoksetulon pysäytyksessä on tarkoitus että pysäytyksen jälkeen koira käskystä lähtee taas täysille liikkeelle. SEIS käskyllä - siis meidän normielämässä - koiran pitää pysähtyä ja vietin olla tasan tarkkaan nollassa, mitään ei saa tehdä. Eli tämä käsky tappaa vietin. Eli luoksetulon pysäytykseen pitää valita käsky jolla pysäytetään mutta ei tapeta viettiä.
Ja siinä treenin tohinassa en sitten äkkiseltään halunnut miettiä uutta käskyä. Eli kotiläksyksi pitää valita tähän pysäytyssana, aikaa on ensi maanantaihin. Tai siis ei ihan sinnekään asti, koska sitä pysäytystä pitää harjoitella sitä ennen. Maanantaina pitää jo toimia niin hyvin että voidaan siirtyä hionta-moodiin.
Että sillee.

Mutta itse treenin kulkuun. Teimme kaikki, lukuunottamatta kahta yllämainittua, avoimen luokan liikkeet omassa vapaassa järjestyksessä. Rakkimus oli todella hyvässä vietissä ja palkkauskin onnistui loistavasti.

Perusasento ja seuraaminen oli melkeinpä loistavaa, Rakkimuksen paikka oli aivan oikea.

Käännökset ja istuminen hyviä.

Jäävä seisonta melkeinpä mahtava, jäävä maahan taas se normaali hyvä Rakkimuksen hidas maahanmeno. Molemmissa jäävissä palasin koiran ohi ja takaa vierelle. Ensimmäisessä (seisominen) pääsin komentamaan pari kertaa kun katse harhaili vieressä treenaavaan koiraan. Maahanmenossa pitikin sitten katseen tiiviisti minussa.

Luoksetulo oli todella mahtava, korvat luimussa todella vauhdikkaasti ja pikastoppi tasan 20 senttiä minun eteeni. Siis jestas kuulkaa, olin ihan varma että nyt se karvapersaus tulee ja tempaisee minut täysillä kumoon. Mutta ei. Luottavaisesti vaan paikallaan seisten ja Rakkimus teki parhaimman luoksetulon mitä milloinkaan on meidän kahden osalta nähty.

Hyppy istu hyppy -meni suhteellisen hyvin. Rakkimus hyppää mielellään ja - mahtoiko johtua jäävissä tapahtuneesta kohtaktin korjauksesta - oli hypyn jälkeen heti odottamassa uutta ohjetta. Istui hyvin ja hyppäsi hyvin takaisin. Tehtiin kahteen kertaan, molemmilta puolilta aloittaen. Tämä meni hyvin, mutta takaisintulon paikka pitää vielä kertoa Rakkimukselle tarkemmin, ei poloinen ihan tiennyt mihin tulisi. Kokeillaan ensi kerralla käsimerkeillä avustusta tähän. Rakkimus ei yleensä tarvitse paljoakaan käsiapuja, ne tuntuvat menevän perille todella hyvin.

Treeni oli äärimmäisen hyvä. Tietysti hiottavaa löytyi, mutta analysoidaanpa kokonaisuutta.
Viettitaso ja tunnetila olivat todella hyvät, sekä ohjaajalla että koiralla. Ohjaaja onnistui palkkaamaan sopivasti ja hyvin ajoituksin. Koira reagoi todella hyvin viettitasoa ylläpitäviin pienoisiin merkkeihin ja palkkausväli oli riittävän pitkä huomioiden että tavoitteena on koesuoritus. Koiran muutama virhe onnistuttiin suurentamaan heti ja niihin päästiin puuttumaan sopivan isosti. Koira reagoi ja korjasi todella hyvin.
Treenit eivät olleet kauniit ja hienot tötterötreenit vaan kerrassaan mahtavat, vietilliset, edistykselliset, loistavat lauma tottelevaisuustreenit.

Joo, tiedän tiedän, mä hehkutan. Mutta kun tuo koira on vaan niin hyvä aina silloin tällöin. Se auttaa jaksamaan sitten nekin treenit ja päivät jolloin mennään pelkkää takapakkia. Ja sitä paitsi, kun hehkutan meidän osaamistamme, pysyy minun luottamukseni meihin korkealla. Ja tuo Rakkimus Domesticus lukee minua kuin avointa kirjaa. Jos minä luotan, me onnistumme. Jos minä epäilen, mikään ei toimi. Eli hehkutus kannattaa!

Ja jos hehkutus ei auta, niin kouluttajan raippa auttaa kyllä:DD

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Lajien kuningas

Helteisen ja pakahduttavan tukehduttavan paineisen viikonlopun jälkeen maanantai toi tullessaan hiukan helpotusta. Toivottua, odotettua, melkeinpä rukoiltua ukkosta ei missään vaiheessa näkynyt eikä kuulunut mutta ilmanpaine tasaantui ja pitkin päivää tipahdelleet vesikuurot helpottivat elämää. Hengittämistä ja kaiken kaikkiaan olemista.

Tämän alustuksen jälkeen ei varman tule yllätyksenä kun kerron että viikonloppuna ei paljoa treenattu. Kolme lyhyttä pikatottista ja kaksi jälkeä. Tottikset aamulla ennen kuin aurinko nousi (no ei ihan niin aikaisin, mutta tosi aikaisin joka tapauksessa) ja jäljet illalla. Myöhään illalla. Oikeammin yöllä. Tunti tai pari puolenyön jälkeen. Oli niin painostava keli, että Rakkimukselta oli turha odottaa muuta kuin läähätystä päiväsaikaan. Eikä se yöaikaankaan kovin hyvin toiminut. Mutta ihan tyydyttävästi nyt kuitenkin. Ja koska ohjaajakin oli ehkä hiukan painostavan sään vaikutuksen alaisena, niin olemme ihan tyytyväisiä jo siihen että edes jotain aktiviteettia tehtiin.

Mutta siis muilta osin viikonloppuna vain oltiin ja nautittiin lämmöstä. Vähän liikuntaa ja löhöilyä, puiden varjoa ja joen virtausta. Löhöilyä ja laiskottelua.

Maanantaina olikin sitten taas puhtia. Käytiin pitkästä aikaa pikaisesti kentällä ja tehtiin vähän tottista. Keskityttiin perusasentoon sekä seuraamiseen. Ylläripylläri. Ja lieneekö lämpö tehnyt tehtävänsä mutta pääsin korjaamaan erittäin lievästä edistämisestä vain kaksi kertaa. Aloitimme treenin kainalopallolla mutta kolmannen nopean palkkauksen jälkeen siirsin pallon takataskuun. Ja uskomatonta kyllä, Rakkimus Domesticus teki todella hyvää seurantaa. Oikeasta paikasta. Ja kontaktilla. Party time!!

Ja loppuun otettiin kaukoja kaksi kertaa. Laitoin palkan tassujen eteen ja kappas keppanaa, Rakkimus ei liikahtanut senttiäkään. Hiukan kömpelösti liikkui koska ei pystynyt siirtymään senttiäkään eteenpäin. Olen nähnyt oikeiden toko-koirien tekevän tämän liikkeen myös siten, että ainoastaan takapää liikkuu, etutassut pysyvät koko ajan paikallaan. Miten helkkarissa se oikein opetetaan?
No joka tapauksessa olin tyytyväinen. Palkkasin molemmilla kerroilla nopeammin kuin Rakkimus odotti. Mitäs oli niin hyvä;P

Ja koska molari oli leirin jäljiltä täysin veto poissa kotonaan lepäämässä (hellasärökin on mahdollinen?) otimme varjelustreenien sijaan suunnan pellolle.

Jälki on kuulkaa lajien kuningas.

Aaltoileva matalahko kasvusto liikkuu tuulen mukaan. Rakkimus elbaa auton vieressä ison pensaan varjossa. Tai se mitään elbaa. On vain oppinut että jälkeä ei lähdetä ajamaan, eikä tekemäänkään, ennenkuin tietty rauhallisuus on saavutettu. Ja siellä se Rakkimus siis makoilee, tutkat pystyssä "seurailee" että minne se jälki oikein rakentuu. Ja sinnehän se rakentuu, pellolle. Askel askeleelta. Alkumerkille namit, sitten parille seuraavalle askeleelle. Ja sen jälkeen pelkkää askelta. Nam nam taas kulmille. Ne on viime aikoina menneet vähän reisille, niin ajattelin helpottaa. Jos vaikka saisi oikeanlaista toimintaa aikaiseksi ja pääsisi kehumaan kulmaa. Suorat taas ilman nameja (no kaksi tai kolme yksittäisenä yllärinä) jotta saadaan tasaista menoa. Loppuun namikasa ja pallo. Pallo lopussa on uusi juttu. Ajattelin kokeilla jotta kumman se ottaa tuo Rakkimus, naminami vai pallo.

Ja sitten Rakkimus matkaan mukaan. Lenkille ja sitten alkumerkin suuntaan. Kymmenkunta metriä ennen alkumerkkiä hihnan vaihto ja siitä ohjattuna merkille. Tai siis niin sen piti tehdä. Liekö ollut sadekuuron mukanaan tuoma ylimääräinen energiapiikki vai mikä, mutta Rakkimus Domesticus otti pikapyrähdyksen paalun suuntaan ja minä, ohjaajista typerin joka oli liikkeellä ilman käsineitä, tempaisin jälkihihnasta vastaan ja poltin käteni. Mutta Rakkimus otti vinkistä vaarin ja pääsimme tekemään rauhallisen aloituksen.

Meno oli liian nopeaa ja hätäistä, Rakkimusta sai rauhoitella useampaan otteeseen. Mutta jonkinlainen roti kuitenkin toiminnassa pysyi ja kulmissa onnellinen ohjaaja pääsi hiljaisella äänellä jopa kehumaan. Hiano Rontti!

Metsän reunassa orava juoksi jäljen poikki aivan edessämme. Risteyksen vieressä ollessamme joku tiellä toheloi ja tuloksena soi auton torvi. Mutta me vain seurasimme jälkeä. Kuono maassa häntä rauhallisesti heiluen. Pysyttelin noin kuuden-seitsemän metrin päässä Rakkimuksen karvaisesta persauksesta. Erittäin lämmin pilvinen ilta. Lämmin tuulenvire pyyhkäisi silloin tällöin pellon yli. Mikä voisi olla rauhallisempaa kuin tämä. Luonnossa. Rauhassa. Tuntui hyvältä.

Jäljen lopussa oli selvääkin selvempää, että namit ne on jotka jyllää. Pallo ei ollut yhtään mitään. Kunnes minä noukin sen käteeni. Leikkiä, biletystä, jee:D
Suurinpiirtein 370 töpöaskelta. Hienoja askelia.

Jälki.

Lajien kuningas.

Ehdottomasti.


torstai 5. heinäkuuta 2012

Vieraassa sängyssä


Aaaahh, aamuvenytykset.
Kurkotan käteni ylös ja heilautan verhot sivuun. Ulkona paistaa aurinko ja linnut metelöivät takapihalla oikein urakalla. Kello pirisi hetki sitten eli nyt olisi aika nostaa vartensa täältä sängynpohjalta ylös. Peiton kulmasta kiinni ja visk, sinne meni. Jalat lattialle ja torso pystyyn ja missäs mun aamutakki onka.... JA MIKÄ PERSKULES SE TÄÄLLÄ SÄNGYN VIERESSÄ OIKEIN MAKOILEE???

Kolme ja puoli vuotta sitten perheeseemme tuli Rakkimus Domesticus. Silloin sovittiin läjä sääntöjä joita ihmisten, aikuisten ja lasten, tulee noudattaa ja jotka kaikki tulee opettaa Rakkimukselle. Ilman poikkeuksia. Tämä oli sopimus. Ja näin myös tehtiin.

Yksi säädellyistä asioista oli tiettyjen alueiden rajaus pois Rakkimuksen elintilasta. Sellaiset alueet kuten vaatehuone ja kaikki makuuhuoneet. Ja tästä on pidetty kiinni. Joskus aina silloin tällöin Rakkimus yrittää ihan pikkaisen venyttää sitä makuuhuoneen kynnystä mutta siihen puututaan aina. Ja itse asiassa poikkeuksellisesti pari kuukautta sitten jouduin puuttumaan tähän aiheeseen oikein niskapersus-tyylillä.

Ja nyt tuo karvaperze on yön aikana vetänyt sängyn jalkopäässä olleen ylimääräisen viltin lattialle, kuopinut sen hienosti pehmeäksi makuupaikaksi ja vetelee hirsiä siinä. Minun makuuhuoneessani!!!

Huoh.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Leikin loppu

Kateus on kamala tauti.

Jos yritys B ei anna tuoda koiria töihin, niin seinän takana yrityksen A on myös se kiellettävä.
Ja pomon sana on laki. Tietysti voisi kysyä että... nooh, antaa olla.

Se on siis sellainen juttu, että Rakkimus Domesticus saa tulla töihin vain silloin kun se on erikseen tarpeellista (lääkärissä käynti tai vastaava) eikä silloin kun minua niin huvittaa ja kun se minun työpäivääni sopii. Noh, se olikin liian hyvää ollakseen oikeasti totta. Olisi silti ollut jotenkin enemmän järkeenkäypää jos vastustus olisi tullut omasta firmasta. Mutta siis se siitä, ei tästä tämän enempää, antaa vanhojen juttujen olla, ei murehdita sitä enää jne.

Anna minulle rohkeutta muuttaa asiat, jotka tulee muuttaa.
Anna minulle voimaa hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa.
Anna minulle viisautta erottaa nämä asiat toisistaan.

Noh, anna nyt se viisaus!!!
No ei sit.

Näkymä pöytäni alle.
Tämä on nyt siis loppu, tällainen häiritsee niin paljon.


Rakkimus Domesticus on saanut nauttia mökkielämästä ja merivedestä sekä pitkistä kävelyistä joen rantaa pitkin. Ranta on täynnä sorsia, isoja ja pieniä ja sitten vielä sellaisia ihan minimaalisen pieniä. Niin söpöjä että! Ja olisin voinut vannoa että otimme niistä juuri kuoriutuneista kuvia... ja varmaan otimmekin, mutta emme näköjään minun kamerallani. Mökilläkin on ihmetelty outoja elämänmuotoja. Nimittäin paikkakunnan kuuluja isoja etanoita. Kuvassa oleva etana on poikkeuksellisesti vaalea, yleensähän ne ovat todella tummia. Ja Rakkimus ehti tökkäistä tätä kuonollaan jonka johdosta se vetäytyi kasaan, alta puoleen normaali pituudestaan.

Vaalea jättietana kasaan rypistyneenä.
Ja tuo vaalea juttu Rakkimuksen kuonon päällä,
se on Rakkimuksen ihan omaa kuolaa.
Etanan tapaaminen keskeytti hurjan tappelun
Väkivahvan Raatelukoiran ja
UmpiJäärän KaatuneenPuun välillä.

Mökillä löhöttiin ja samoiltiin metsässä ja poluilla. Hiukan enemmän poluilla, koska metsässä oli niin paljon pieniä poikasia, kuka mitäkin sorttia. Eli aiheutimme vähemmän häiriötä kun menimme kiltisti remmilenkkejä polkuja pitkin. Ja hauskaahan sekin oli, minä vain olin välillä vähän hidas.

"Poseerausotos"

Mennään jo!!

Lakkaa leikkimästä sen kameran kanssa,
mennään nyt vaan!!

Ollaan me hiukan treenailtukin. Sellaisia pika-tottis-treenejä. Seuruuta vauhdista. Perusasentoa. Jääviä. Kaukoja. Kapulan pitoa. Esineilmaisua. Ja muutama jälkikin on tehty. Mutta pääasiassa ollaan nautittu kesästä. Meillähän on nyt kerran treenitön viikko menossa. Ja aurinkokin paistaa.

Kuljettiin me välillä autollakin.
Vieraalla autolla, ei ollu häkkiä.
Niin sitten oli pakko istua pelkääjän jalkatilassa.
Ja pikkisen oli ahdasta.

Jaa-ah, nyt taitaa olla aika mennä jokirantakävelylle, noin niinkuin Rakkimuksen viimeisen työpäivän kunniaksi. Saatamme poiketa jokilaivallekin kääntymään...