Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (4) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (64) Hepsis (1) HERMOT!!! (12) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (60) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (20) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (5) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MaskunIhaNainen (3) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MiniRaha (2) Motivaatio (1) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Nouto (1) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (2) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (28) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (23) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (2) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Tauko (2) Temppu (15) Terveys (65) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (9) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (95) TÄHTIHETKIÄ (17) Töissä (5) UusiVuosi (5) Vapaa-aika (70) Vappu (1) Varjelus (20) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (4) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (21) Välineurheilu (2) W (1) Yövuoro (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Positiivisuus on persiistä

TREENIKAUDEN AVAUS 👍

Yläneen ylävillä mailla korkattiin purukausi 2018 avatuksi.
Mahtavaa!

Kolmisenkymmentä ihmistä autoineen ja koirineen (ja lapsineen) kokoontui vuoden ensimmäiselle leirille. Omat maalimiehet, omat ryhmäläiset. Me itse, ei muita.

Tehokasta treeniä kauden alkajaisiksi. Rentoa yhdessä oloa. Apparointia. Treenien purkua. Teorialuentoa. Tiimityöskentelyn aiheita.

Naurua. Löylyä ja saunan lauteita.
Ystävyyttä. Tunteita.
Lonkeroa, punaviiniä.
Mansikkamargariittoja.
- Kyllä, me roudasimme ison blenderin ja jäisiä mansikoita ja muoviset jalalliset lasit ja muut tarvittavat tykötarpeet mukanamme vain siksi, että me yhdessä olemme sen ansainneet👍

Hane teki viisi purutreeniä joista ensimmäinen oli se aina pakollinen pitkän tauon jälkeinen sekotreeni. Mutta tuohan oli todellakin oletettu askel tässä tilanteessa, treenitauko kun puruissa tuli loppujen lopuksi kestämään neljä ja puoli kuukautta!

Loput neljä treeniä rakensivat hyvän pohjan tämän kauden aloitukseksi. Pelisäännöt tulivat selväksi ja Hanen ongelma näkyy selkeämpänä ja tarkempana kuin koskaan ennen. Tyhjeneminen purussa ja paineen poistuessa. Olemme kuitenkin edenneet viime kaudella ja tauko oli myös tehnyt osansa, myös positiivisessa mielessä. Tulevan kauden tavoite saatiin rajattua ja nyt on taas hyvä mennä eteenpäin.

Ja on muuten ensimmäinen purukausi kautta aikain jonka aloitan tehoviikonlopulla ja maalimiehen kanssa tehtävällä kauden suunnitelmalla. Nyt ei tarvitse miettiä edes tyttöpurujen aiheita itse, kun nekin tuli samalla määriteltyä.

Myös tottistreeneissä (joita niitäkin ehdittiin muutama tekemään) tunnistettiin kevään pääaihe. Ja todettiin että treenikavereiden kannustuksen pitää olla positiivisen rakentavaa. Ilman tuota rakentavaa-osiota se olisi pelkkää positiivista.... ja liika positiivisuus on persiistä!

Rankan treenaamisen lisäksi Hane pääsi juoksemaan metsään viirupäänä. Ei tuota luonnonlasta voi hymyilemättä katsella :D

Hyvä tunne. Tie auki viitoitettuna.
Se olis niinko vain tekemistä vailla.
Voimaannuttavaa!





sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Hotellielämää PARRAUTTA

Moro kamut!

Aattelin ihan lyhyesti tulla vaan kertomaan, että joskus kannattaa pittää vähä lommaa. 

Mää olin justiinsa ihan kauhian pitkän ajan ihan itttekseni täyshoitolahotellissa! 
Mää olen kertonu siit paikasta aikasemminki. Siäl o jokasel oma sviitti ja huonepalvelu toimittaa sapuskat säännöllisesti. Eikä tartte temppuilla ruuan etteen, siihen saa syöksyä iha omaan tahtiin kiinn.

Mettänpetoja ei tartte pelätä, hotelli toimittaa henkivartijan mukaan aina kun haluaa lähtee ulos. Henkivartijat on aikases hyvässä kunnossa, joten ei tartte tyytyä mihinkään pikalenkkiin. Loistavaa palvelua! Ja sit jossei haluu henkivartijan kanssa kuleskelle, ni talo tarjoaa naisseuraa melkein päivittäin. Ihan kahdestas saa leidin kanssa riehua ilman henkivartijoita, siel on nääs kokonainen mettä aidattuna itsenäiseen riehumiseen. Ja taaskaan ei mittään minuutteja kellosta mitattu, saatiin nauttia kevään auringosta oikein täysin rinnoin!
Ja siis IHAN TURHA nyt kuvitella mittään rivoja! Mää sanosin et se oli leidi. Ei mikkää halpa typykkä.

---- nii siis mää viime vierailulla koitin sillee kohteliaasti kysyä jotta josko neitii kiinnostais... 
Ei kiinnostanu. 
Ei sillon eikä nyt. Mut ko kohteliaasti ja siveellissesti muisti käyttäytyy, ni leidi oli oikeen mukavaa seuraa. Nih.

Ihan en osaa sanoo et miten pitkään tuolla hotellissa tuli oltua, mut sanotaan vaiks näin et kun sinne menin niin oli talvi. Ja kun tulin pois niin oli kevät. 
Kyl tälläset aktiivilomat vaan on PARRAUTTA!

Ei tää tiätystikkä koskaan ihan täysin putkeen mene.... hiukka mää sain negaa ko en tykänny yksistä hotellin asukkaista. Sanottiin että mää en muka ol se joka päättää kuka sinne tullee ja kuka ei. Kauhiast mää ihmettelin. Mut sit mää tottelin. Enkä sit urputtanu ennää.

Ja kyl sit mää vielä vähä riahusin siel mettässä ja hyppelin ja sättäsin ja sit hyppäsinki vähä sillee niinko en ihan tarpeeks korkeelle... ja tuli naarmu tonne.... no tonne pussukoihin😎
Ja se sit kutisi. Ni mä sit nualin sitä. Ja se naarmu sit levis siitä. Ja voitte arvata ko muidu näki sen😈 
Kauhia madonluku et nualeminen ei kuulemma ol hyvä juttu. Ihan niinko mää voisin jottain muuta tehdä sit jos kertas kutittaa, mitä se oikein kuvittelee, rapsuttaisin peukaloillani vai!?! 
Mut hei, hopiareunus joka pilvellä kuulkaa, nyt mun palleja rasvataan käsin hellästi kolmesti päivässä😜😂

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Viattomat lauseet...


Käykö joku Kennelrehun autolla tänään?

Miltäs toi sun mielestä näyttää, toi lause? Ihan viattomalta, eikös? Sitähän se lienee ollutkin, vaan taas nähtiin että pelottavimmatkin seikkailut voivat alkaa täysin viattomasta kysymyksestä.

Minä sitten vastasin että jep, menossa ollaan. Ja sain sitten pyynnön noutaa MiniRahan tilauksen myös. Ja mikäs siinä oli noutaessa, kun kerran joka tapauksessa olin Hanen tilausta hakemassa. Ja koska jouduin joka tapauksessa viemään Hanen samana iltana sinne metsän keskelle koirahoitolaan, niin helppokos siitä on sitten ajaa hurauttaa selkeää tietä pisin pikkasen syvemmälle metsään HepsisHuudeille.

Niih.
Helppo juttuhan tuo.
Nopeasti ja helposti suunniteltu ja sanottu.
Vaan sitten se toteutus :/

Ensin koirahoitolan pysähdys. Hane loikkasi innoissaan Sisukkaan loossiin. Se taisi elätellä toiveita paikallisen naisseuran tapaamisesta ;) Ja konttuurin puolelta sai kupollisen teetä sekä hetkisen A-luokan sosiaalista elämää.

Ja sitten se "ohimennen" suoritettava osuus. Ei kun osoitetta gepsiin ja menoksi. On pilkkopimeää eikä noilla leveysasteilla mitään katuvaloja ole. Mutta tiet ovat aurattuja ja leveitä, joten kaasua vaan. Paitsi että se tie kapenee. Ja kapenee. Käänny tuosta. Ja tuosta. Ja sitten tuolta. Joka käännöksessä se tie vaan kapenee. Ja tien reunoilla olevat kinokset nousevat korkeammalle ja korkeammalle.

Vähän jo rupeaa luotto gepsiin hiipumaan mutta sitten tien varteen ilmestyy varoituskyltti hevosista. Jes, suunta on oikea! Ei haittaa vaikka tuleekin tosi tiukka käännös todella kapealle ja kiemuraiselle tielle.... jota ei montaa sataa metriä sitten pääsekään eteenpäin kun tien sulkee PUOMI.
Nooh. No worries. Tollasilla HepsisHuudi-tyypeillä on tietystikin puomit tiellä jotta saavat niillä hepotuksilla ja pouneilla ajella.

Vaan jos kuitenkin soitan ja varmistan ennen kuin rupean puomia pois tieltäni nostamaan. Juu ei! Sepäs onkin naapurin puomi ja sitäpäs ei siirretä. Gepsin p*rkele oli kierrättänyt minut jotain pikkuteitä pitkin niin että olin about 200-300 metrin päässä maaliviivasta - mutta siinä välissä olevalle tieosuudelle ei saa mennä. Maaliviivalle, ihan perille asti, olisi kuulemma päässyt ihan levempää ja suorempaakin tietä pitkin! Mutta ei muuta kuin ympäri ja uutta reittiä etsimään. Eikus eihän tuossa kapeassa ja kiemuraisessa kujassa pääse ympäri! Joten pakkia päälle ja pilkkopimeässä peruuttaen muutama sata metriä. Olisi edes ollut suoraa tietä vaan ei, puhdasta miniserpentiiniä.
Siihen loppui gepsin hyödyllisyys. Puhelimitse ajantasaisia ohjeita saaden ja risteyksissä tienkylttejä lukien pääsin lopultakin perille. Miniraha sai ostoksensa ja kaikki hyvin!

Poikkeatko talliin pouneja katsomaan?

Siinä se taas oli. Viaton kysymys. Joo, mikäs siinä. Nehän ovat valokuvista päätellen aikases hauskasen näköisiä otuksia. Siis nuo pounit, hepoisten pikkuserkut.
Mutta.  
Kaikki satojen kilojen painoiset, porkkanan kokoisilla hampailla varustetut eläimen ovat PELOTTAVIA!
Vaan talleissahan on karsinat ja ovet, joten siellä käytävällä on turvallista tallustaa.

Niinhän minä luulin....IRVISTYS!!! Sieltä karsinan luukusta esiin työntyvä pouni-eläin esitteli niitä porkkanan kokoisia hampaitaan mulle! Nooh, ei hätää. Karsinan ovi on kiinni joten minä olen turvassa. Paitsi että yks-kaks se yksi "muka" AinaUskollinen tempaisee yhden karsinan oven auki ja sieltä ilmestyy jättiläisen kokoinen pouni joka silmäilee minua nälkäisen näköisenä.... se kuolaakin mun käden ja takinhelman ja takintaskun. PELOTTAVAA!! Ja sit kuuluu "Noh, silitä sitä, ei se ole pelottava". ONPAS. Se todellakin on pelottava.
Okei, sen turpa ja otsakarvat on ihanan silkkiset. Se ei pure (just tällä hetkellä). Mutta se kuolaa mua nälkäisenä!

Uskomatonta että osa vanhemmista päästää alamittaiset lapsensa samoihin karsinoihin noiden pelottavien pounien kanssa. Siellä niitä kuulemma ravaa pitkin viikkoa, harjaavat ja treenaavat niitä pouneja, halailevat ja kaulailevat niiden kanssa. Yksi sellainen mini-ihminen kerran väitti minulle että pounille kun kertoo huolensa, se haihtuu (siis se huoli, ei se pouni). Ja ettei pouni ikinä kerro salaisuuksia eteenpäin. Eli pouni lienee tuon mini-ihmisen mielestä siis maailman luotettavin lihakimpale? Siis oikeesti, porkkanahampainen luottoystävä?

kuva @ HepsisHeppu

Jotenkin tämä nyt liittyi siihen että AinaUskollinen on saanut pidellä Hanen purutyynyä hallintatreenissä yövuoroissa. Ihan niinkuin niitä voisi verrata!

Miettikääs nyt, kumpi on vaarallisempaa:
- Satojen kilojen painoinen iso pouni-eläin jolla on porkkanan kokoiset hampaat ja joka kuolaa nälkäisenä sun kätesi
- 45kg terävähampainen ADHD saksanpaimenkoira joka syöksyy valon nopeudella pitelemäsi purutyynyn kimppuun
NIIH! Olen täysin samaa mieltä: Pouni on paljon paljon vaarallisempi!

Eikä ollut muuten gepsistä hyötyä kotimatkallakaan. Se käski kääntyä ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle. Ajoin suoraan kuten suulliset ohjeet sanoivat. Seuraavasta vekotin käski kääntyä oikealle. Menin vasemmalle. Sitten nuoli näytti vasemmalle. Käännyin oikealle.
Ja siinä koti jo olikin ;)

Hyödytön gepsi myynnissä, tarjoa!